Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

21.1.2019

On taas mitä odottaa - pohdintoja oopperasta sekä päivän asu

Maanantai on koittanut jälleen, ja uusi työviikko pyörähtänyt käyntiin. Istun naputtelemassa tätä takkatulen ääressä, enkä meinaa uskoa, että sain sen sen syttymään heti! On niin kylmä päivä, että tekee mieli kietoutua villaan ja pistää varpaat takan lähelle.

Päivän asuna oli ohut kukkapaita ja nahkalökärit, tosin niiden päällä oli vielä villatakki lämmittämässä. Ohuen paidan alle on ihan ässä kunnon alusvaate. Jos ette ole vielä tutustuneet Uniqlon Heatteck-alusvaatteisiin, niin suosittelen. On toppia, lyhyt- ja pitkähihaista paitaa sekä pitkälahkeisia kerrastohousujakin. Ei tarvitse palella.

Eilen tein muuten jotain, mistä olen tosi tyytyväinen. On taas jotain, jota odottaa, ja kiitos tästä kuuluu äidilleni.



Äiti soitteli eilen, että he haluaisivat isän kanssa tulla katsomaan Jaakko Kuusiston säveltämää Jää-oopperaa. Se perustuu Finlandia-palkittuun Ulla-Lena Lundbergin samannimiseen kirjaan. Aloimme siitä sitten miettimään päiviä, ja kas, yksi näytös sattui talvilomaviikolle. Päätin lähteä mukaan oopperaan, sillä edellisestä käynnistä on vuosi aikaa.

Varailin meille lippuja, ja arvatkaas, ostin vielä kahteen muuhunkin oopperaan itselleni liput. Helmikuun alussa menen katsomaan Massenet`n Thaïsin, sitten on Jää, ja huhtikuussa Verdin Aidan. Melkein ostin vielä Debussyn Pelleas ja Melissandeen lipun, mutta maltoin mieleni. Vielä.

Kiitos siis äiti, kun soitit, tulipahan nyt kunnolla ostettua lippuja!




Minulla on meidän Kansallisoopperaamme pitkä ja lämmin suhde. Kun pääsin Sibelius Akatemiaan, menin ensimmäisenä syksynä heti katsomaan uutta taloa. Ooppera oli Puccinin La Bohéme, ja meitsi meni komeasti ykkösparvelle. Opiskelijana sain lipun puoleen hintaan, ja päätin satsata hyvään paikkaan. Muistan vieläkin, mitä maksoin paikasta: 124 markkaa.

Sittemmin olen käynyt oopperassa lukuisia kertoja, yleensä yksin. Mieheni ei välitä oopperasta, joten hänestä en kaveria saa. Yksin meneminen ei haittaa minua ollenkaan, sillä saan keskittyä ihan vain musiikkiin ja siellä olemiseen. Usein näen myös tuttuja, mikä on hauskaa. Lisäksi otan väliajalla aina sherryn, se on ollut oma oopperajuttuni sieltä vuodesta -94 saakka.

Enää en ole niin kranttu istumapaikkojen suhteen kuin ensikäynnillä Töölönlahden kauniissa talossa. Menen useinmiten kolmosparvelle, ja kiikaroin näyttämölle.

Vaihtovuonna Unkarissa tuli myös käytyä oopperassa. Karmein kokemus oli reissu Szegediin, jossa esitettiin Ritari Siniparran linnaa, Bartókin teosta. Teatraalinen ja ylinäytelty ooppera sai meidät opiskelijat tirskumaan, mutta väliajalla oli onneksi baari auki...




Opetan ooppera-asioita myös oppilaille. Kasien kanssa on neljän tunnin Carmen-produktio, jossa he dramatisoivat Carmenin juonta, katsovat Carmen-elokuvasta tunnetuimmat aariat (Habanera, Toreador, ja loppukohtaus tietenkin), ja lopuksi soitamme ja laulamme sovittamani Habaneran. Ne ovat olleet tykättyjä tunteja, sillä oma rakkauteni Carmeniin, ja oopperaelokuvan upeisiin laulajiin, Placido Domingoon ja Julia Miguenesiin, on palavaa, ja innostukseni välittyy myös heille. On kivaa pohtia Carmenin tematiikkaa neljä-viisitoistavuotiaiden kanssa! Myös dramatisointeja on ollut hauska katsoa! Carmen:"Don Jose, mä jätän sut!" Don Jose:"Whaaaaaaaat??!!"



paita Zara
housut Mos Mosh
kengät Tommy Hilfiger
korvikset Mango

Liian harvoin tulee lähdettyä mihinkään kulttuuririentoon, mutta sitten, kun lähtee on aina hyvä mieli. On tärkeää, että on löytänyt sen oman jutun. Joku tykkää teatterista, toinen konserteista, kolmas käy näyttelyissä. Itse tykkään oopperasta sen takia, että tarvitsen sanoja, konserteissa käyn hyvin harvoin.

Ja onhan ooppera taidemuotona aika ihana: siinä yhdistyy näytteleminen, laulu, orkesterimusiikki, lavastus, puvut, ohjaajan näkemys tarinasta... Ja aikamoiset juonet, huhheijjaa! Ne ovat monesti todella hupaisia. Esimerkiksi Thaïsissa munkki menee käännyttämään kurtisaania pois paheellisesta elämästä. Kurtisaani päättääkin sitten hylätä sen, ja menee luostariin. Jossa hän on sitten kuolemaisillaan, ja munkki tulee sinne tunnustamaan, että hän sittenkin himoitsi tätä... Että pistäs paremmaksi - tästä sitten kuunnellaan kokonainen ooppera. Musiikki on muuten taivaallista.

Ja monessa oopperassa kuoleva sankari tai sankaritar vielä vetää aikamoisen aarian, kuten La Bohémen Mimi keuhkotaudissa viime henkäyksillään...

Mies kysyi eilen mikä on lempioopperani. Kyllä mä olen Puccinin sävelten ystävä, olen nähnyt suurimman osan ja monet vielä useaan kertaan... Kun pääsin käymään Puccinin talossa Toscanassa, se oli hieno hetki. Itse olen lauluaikoinani rakastanut Musettan aariaa La Bohémesta, samoin Susannaa Figaron häistä lauloin paljon.

Mikä on sinulle mieluisin taidemuoto käydä? Ooppera, konsertit, taidenäyttelyt, teatteri? Ja mitä olet nähnyt viimeksi?

Seuraa kanavissani:

28 kommenttia:

  1. En ole käynyt koskaan oopperassa. Katsoin viikonloppuna dvd:ltä Tom Wolfin ohjaaman dokumentin Maria Callaksesta. Mukana oli mm. otteita hänen kuuluisimmista ooppera-aarioistaan.
    Marialla oli tietenkin lumoava ääni mutta se mikä ainakin minua sävähdytti eniten oli hänen eläytymiskykynsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä, ja tietenkin, jos asut lähellä Helsinkiä, se on helppoakin. Myös Finnkino näyttää New Yorkin Metropolitanin näytäntöjä. Maximissa on vielä niin ihanat penkitkin, ja saa tilata ruokaa siihen mukaan.

      Maria Callas oli suuri laulaja. Mua suretti se, miten hänen äänensä rasittui, kun hän lauloi liian nuorena liian vaikeaa ja raskasta ohjelmistoa. Ja olihan hänen elämänsä muutenkin vähän alakuloista, varsinkin Onassiksen kanssa...

      Poista
    2. Ihana dokumenttielokuva valotti ainakin itselle Callaksen elämän puolia joista en tiennyt. Myös hänen älynsä, ainutlaatuinen lahjakkuus ja kauneutensa pääsivät hyvin esille. Mutta se ääni, käsittämättömäntä kuultavaa ja kuten yllä todettiin, eläytyminen oli mukaansatempaavaa. (Useassa näkemässäni produktiossa teknisesti taitavien laulajien ala-arvoiset näyttelijätaidot nakertaa kokemuksen harmillisen pieneksi) Hänen tekniikkansa kiinnosti myös, jännä että sai ylimaallisen voimakkaan äänimaailman luotua ilman että suuta tarvitsi repiä ammolleen, hän pystyi näyttämään elegantilta läpi millaisen aarian tahansa.😊
      En äkkiä keksi ketään joka olisi päässyt edes lähelle sekä äänessä että roolin sisäistämisessä. Karita Mattila on huima, mutta melko pidäkkeettömällä tavalla..😄

      T.Rva46

      Poista
    3. Mä olen samaa mieltä tuosta näyttelemisestä, todella hyviä on vähän. Lempparilaulajani Julia Miguenes on ihan huikea näyttelijä myös, tubetapa mun mieliksi hänen Carmen-pätkiään!

      Karita Mattila on todella pidäkkeetön!!! En tiedä miksi, mutta hän ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, ehkä juuri riehakkuutensa takia. No, onhan hän ihan uskomaton laulaja. Ja kuulemma ollut todella draivi jo opiskeluaikana.

      Suomalaisista laulajista pidän Soile Isokoskesta, hän on jotenkin niin sielukas, sekä omasta entisestä opettajastani, Johanna Tuomesta. Johanna on myös ihana ihminen! Mieslaulajien ykkönen on Tommi Hakala.

      Poista
    4. Kiitos vinkeistä, otan heti luupin alle.
      Ville Rusanen on suosikkini uudemmista suomalaisista, äänenväri kaunis mutta nimenomaan hän osaa näytellä koskettavastikin. Hakala on myös erinomainen, olivat sydäntäsärkeviä yhdessä Savonlinnassa!

      T.Rva46

      Poista
  2. En ole kåynyt kuin kerran oopperassa Leningradissa Puccinin Madama Butterflyssä veneäjän ryhmän retkellämme enkä tykännyt kovinkaan paljon. Sitten vielä sekoilin jotenkin näytöksissä ja jäin ulos toisesta näytöksestä lämpiöön :D. Oopperan kummitukseen olin jo kahdesti ostamassa lippuja, mutta se hinta oli kyllä niin suolainen, että jätin ostamatta. Olen enemmän konsertti- ja teatteri-ihminen ja taidenäyttelyistä pidän myös, etenkin Ateneumin suomalaisosastosta klassisine teoksineen. Taistelevia metsoja voisin tuijottaa puolisen tuntia, se on niin ihana. Teatterissa näimme viimeksi Tämä on ryöstö Tampereella ja se oli upea! Samojen tekijöiden Näytelmä, joka menee pieleen olemme nähneet kolmesti ja se on aivan hulvaton. Lahdessa saa ensi-iltansa Pas was here, joka voitti kässäripalkinnon joku vuosi sitten, Näimmr senkin Tampereella ja sitä voin suositella ihan kaikille, etenkin savolaisille, sillä sen kieli on aivan ihana, murteella suurimmaksi osaksi puhuttu. Onneksi kumpaankin rooliin on valittu aeto immeinen, joka oikeasti on murrealueelta kotoisin ja hallitsee kielen. Teema on rankka, mutta kaikkinensa oikein hyvä esitys. Konsertti-tai oikeastaan keikkarintamalla on ollut vähän hiljaisempaa, kerran olen ollut Sibeliustalossa Sinfonia Lahden konsertissa ja se riittää kyllä aika pitkäksi aikaa, Reckless Loven keikkatauolta paluuta odotellessa :). Viimeisin taidenäyttely taisi olla Gironassa Salvador Dalin konstikasta taidetta katsellessa ayyslomalla. Amos Rexiin oli tarkoitus mennä, mutta havahduin siihen liian myöhään eikä talvella tuntitolkulla jonottaminen innostanut. Se kyllä vähän harmittaa. Kulttuurielämykset kuten urheiluelämykset katsomossa antavat paljon energiaa elämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Butterfly on mun supersuosikki, mutta voisin kuvitella, että venäläiset tekevät nimenomaan oman maansa säveltäjien oopperoita paremmin. Ateneum on ihana, ja kultakaudesta tykkään minäkin. Riiassa oli muuten upea kansallisgalleria.

      Amos Rex odottaa minuakin vielä, olen tosi laiska käymään näyttelyissä. Juu, jonotus ei innostanut minuakaan, mutta olen superiloinen, että suomalaiset ovat niin innokkaita käymään siellä!! Onneksi taiteessa on mitä valita. Mä taas en katso urheilua ensinkään...

      Poista
  3. Käyn täältä pitkän matkan takaa tosi harvoin Helsingissä, mutta Ateneum on ykkönen, koska ne taulut on vaan niin upeita ja nautin niiden katsomisesta. Yhden kerran olen käynyt oopperassa, kävin ennen joulua katsomassa Oopperan Kummituksen ja oli se kokonaisuutena hieno kokemus ensikertalaiselle. Nautin kyllä siitäkin.
    -Arja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oopperan kummitus oli varmasti hieno, ja produktio oli upeasti toteutettu. Ateneum on ihana paikka, ja siellä on tullut katsottua muitakin näyttelyitä kuin peruskokoelmat, viimeksi Von Wright-veljesten näyttely, ja voi veljet, että oli paljon lintutauluja...hehheh.

      Poista
  4. Helsingissä käydessäni yritämme ehtiä siskoni kanssa johonkin taidenäyttelyyn milloin vain mahdollista. Ihanin tähän saakka näkemäni näyttely oli joitakin vuosia sitten Sinebrychoffin taidemuseossa ollut japanilaisten naistaiteilijoiden näyttely. Siinä oli esteetikolle nautintoa, aivan uskomattoman kauniita maalauksia 1700-luvulta alkaen! Monet 1700-luvun työt vaikuttivat niin moderneilta, että olisivat voineet olla tätä päivää. Esillä oli myös muutama kimono ja vanhoja kauneudenhoitovälineitä, ja taustalla pyöri vanhoja dokumentteja Japanista. Kertakaikkisen ihanaa, muistan sen varmaan loppuikäni! Ostin vielä lähtiessäni museon aulasta parfyymin, Carthusian "Fiori di Capri", josta tuli kertaheitolla suosikkini. Valitettavasti sitä sai kovin lyhyen aikaa Suomesta :( Vanhalla Amosilla oli myös mukava käydä, siellä oli tunnelmaa! Tätä uutta ei ole tullut vielä koettua, kun ei ne neonvalot erityisemmin kiinnosta... T: Ansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi joo, Sinnebrychoffissa on ollut läpi vuosien upeita näyttelyitä! Mä muistan tuon japanilaistaiteilijoiden näyttelyn. Esineet ovat aina kiinnostavia, koska niitä ovat käyttäneet oikeat ihmiset. Wienissä keisarinna Sissin museo on yksi lemppareitani, Sissi on aina kiinnostanut! Pitäisikin kunnostautua näyttelyiden suhteen ja ostaa se museokortti...

      Poista
  5. Minua harmittaa edelleen, että näin vain tv:stä Perttu Kivilaakson ja Eicca Toppisen säveltämän Indigo -nimisen oopperan. Teemana oli lääkekokeet ja sen kohtalokkaat seuraukset sekä tietenkin rakkaus.

    Jotkut asiat vain kolkuttelee sisimmässä niitä kohtia, joita ei välttämättä edes tiennyt olevan.

    T:Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. J"otkut asiat vain kolkuttelee sisimmässä niitä kohtia, joita ei välttämättä edes tiennyt olevan." Mulla tuli ihan tippa linssiin tästä. Sä kiteytit taiteen yhden tärkeimmistä tehtävistä niin hienosti. Aina ei edes tiedä mikä kolahtaa, siksi taiteelle pitäisi olla avoin ja tehdä löytöretkiä siihen. Uskon vilpittömästi, että taide tekee meistä parempia, humaanimpia ja empaattisempia ihmisiä.

      Jaakko Kuusisto taisi johtaa myös Indigon? Mä olin Eican kanssa samalla ruotsinkurssilla Akatemian aikoihin ; )

      Poista
  6. Ihan mahtava tuo teinien versio : Whaaat? Ah, luovaa ja nykyaikaa. Saisi muuten monesta näytelmästä/oopperasta mielettömän version, kun sen tekisi nuorten puhekielelle. Voisi innostaa monia kurkkaamaan sitä alkuperäistäkin. Itse rakastan musiikkia, ja ennenkaikkea lyriikkaa. Mutta oma rakkaus on enemmän rock- musiikissa, se puhuu mulle enemän. Ooppera, voi jäänyt niin paitsiolle... myönnän, kävin aikoinaan vain maskeerauskoulun kanssa teininä ja ei silloin napannut.... ehken nyt? Itken kyllä joka kerta, kun telkasta on tullut Oopperan kummistus... tavoite siis etsiä yksi ooppera, jolla pääsen alkuun!

    Terkuin, Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulutöissä käytetäänkin jonkin verran tätä juttua, ainakin kalevalamittaa on tehty nuorten kielellä. Joo, tuo Whaaaat??!! oli aivan mahtava veto!

      Jos sä tykkäät rockista ja sen lyriikoista, niin ehkä joku tummempisävyinen teos voisi olla sulle vetävä upeine melodioineen? Puccinia ehkä, Madama Butterfly tai Tosca?

      Poista
    2. Hei, kiitos vinkistä! Niinkuin sanoin, niin aika uuvelo tällä saralla. Ihana saada vinkkiä, sillä onhan musiikki kaikkinensa niin upeaa ja koskettavaa. Kirjoitan nuo nyt oikein ylös ja tavoitteena on: menen yhden näistä katsomaan jonnekkin. Oikeastaan ajatuskin jo hokuttelee: pukeutua kauniisti ja ehken shampanjaa ja taidenautinto..kyllä! :)

      Poista
  7. Täällä myös suuri oopperan ystävä! Kokemuksia paitsi kansallisoopperasta, myös Veronan ja Savonlinnan oopperajuhlilta, Wienistä, Bratislavasta ja myös muutamista aivan mainioista oopperaproduktioista maakunnissa, esim Kuopiossa ja Jyväskylässä. La Boheme on ehdoton lemppari josta olen nähnyt useampia versioita ja aina se jaksaa ihastuttaa ja liikuttaa! Tampereella esitetään 9.2. alkaen Bohemea, jossa solisteina mm Helena Juntunen ja Waltteri Torikka. Ehdottomasti yhden Tampereen reissun väärtti!
    Terveisin,
    Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maakunnissa tehdään ihan loistavaa oopperatyötä, esimerkiksi Kokkolassa - tosin Kokkolan oopperaproggikset jouduttiin lopettamaan. Siellä puuhasivat sellaiset nimet kuin Anu Komsi ja Sakari Oramo. Jyväskylän proggiksissa olin opiskeluaikana mukana, tehtiin Mascagnin Cavalleria Rusticana, jonka musiikki on niin upeaa!

      Helena Juntusen ääni on niin wau!! Mulla on hänen levyjään.

      Sä olet mahtavasti kiertänyt oopperoita - eikö olekin Wienin oopperatalo kaunis! Savonlinna on mulla käymättä, tuota miestäni on vaikea saada sinne...

      Poista
  8. Oopperassa olen käynyt neljä kertaa - lähinnä hinta on rajoitteena, minkä vuoksi näistä mainituista käynneistäkin vain yksi oli itse maksettu. Siitä kyllä maksoin mielelläni, sillä se oli Viimeiset kiusaukset ja siinä oli sisältöä. Muita olisin mieluummin vain kuunnellut, sillä juoni oli niin järjetöntä höttöä, vaikka musiikista pidinkin.

    Suhtaudun vähän varauksella myös teatteriin. Esitys voi olla todella vaikuttava - tai sitten niin kehno, että koko ajan harmittaa, miksi on lähtenyt (jos olisi rahaa laittaa ilman miettimistä, ei harmittaisi niin paljon, mutta teatteriliputkin ovat nykyisin käsittämättömän kalliita). Elokuva on varmempi kuin teatteri. Elokuvassa on aina jotain, josta voi nauttia: maisemat, puvustus, musiikki jne. Teatteriesitys voi olla sellainen, ettei siitä kerta kaikkiaan saa irti mitään. (Sitä paitsi elokuva on kuitenkin halvempi, varsinkin päivänäytökset).

    Eniten pidän museoista ja varsinkin taidenäyttelyistä. Museokortti on sijoitus, jolla saa hintaan nähden satakertaisesti iloa ja ajatuksia. Museokortin avulla voi poiketa pikaisesti sellaisessakin museossa tai näyttelyssä, johon suhtautuu etukäteen varauksellisesti - voi ihastua ikihyväksi tai havaita ennakkoluulot aiheellisiksi, mutta silloin pääsee välittömästi pois eikä ole menettänyt yhtään rahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin elokuva on "varmempi" kuin teatteri. Mä olen myös ollut esityksissä, joissa olen miettinyt mitä ihmettä teen täällä. Ooppera sen sijaan harvemmin tuottaa pettymyksiä, koska tunnen musiikin useinmiten etukäteen, ja Suomessa on tasokkaat laulajat. Minusta oopperalippu ei työssäkäyvälle ole ihan mahdoton satsaus, halvimmille paikoille pääsee 49:llä eurolla, menen just Thaïsia katsomaan sieltä ylhäältä ihan tyytyväisenä.

      Museokortti on aivan loistava, ja just varmasti lisää halua mennä katsomaan erilaisia näyttelyitä! Taidenäyttelyt ovat ihania.

      Poista
    2. Oopperaan pitää lisäksi ostaa matkaliput Helsinkiin ja takaisin kotiin, joten vaikka lippu olisi 49€, niin kokonaishinnaksi tulee reippasti toista sataa, koska ruokailuunkin menee rahaa. Nuo kolme muuta, ilmaiseksi saatua lippuani ovat olleet "maaseutukaupunkien" paikallisten oopperayhdistysten järjestämiä ja niissä lipun hinta on 68-102€. Ja sinnekin pitää lisäksi ostaa matkaliput, tosin se tietysti on vähemmän kuin Helsinkiin.

      Poista
    3. No tietenkin, ei tullut mieleenkään, että saattaisit olla muualta päin Suomea, silly me! Kiva, että olet kuitenkin päässyt esityksiin aina välillä. Eipä sitä itsekään tule turhan usein käytyä, vaikka matkaa ei ole paljon.

      Poista
  9. Upee postaus! Nyt iski mullekin oopperahimo. Terkkuja Wienistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Helena! Terkut Wieniin, siellä on upea oopperatalo! Olen nähnyt Mozartin Cosi fan tutten siellä!

      Poista
  10. Rakastan oopperaa, teatteria, musikaaleja ja käyn niissä aika säännöllisesti, vaikka enemmänkin kävisin, jos jaksaisin.

    Tällä hetkellä liput on minulla kahteen musikaaliin ja aikomuksena on ollut hankkia liput Aidaan, mutta haluamamme päivämäärä on jo melkein loppuunmyyty, kun taas olemme hidastelleet lippujen ostamisessa. On niin vaikeaa, jos pitää sopia jonkun kanssa...

    Lisäksi on kaksi teatteriesitystä, jotka haluan nähdä vielä tänä keväänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullahan on mahtavan kulttuurintäyteinen kevät myös tulossa! Totta, aikatauluttaminen on aika hankalaa, siksi käyn mieluiten yksin. Mitkä teatteriesitykset sä haluat vielä nähdä? Onko muuten Chessiin toinen musikaalilippu?

      Poista
    2. Yhtä paljon taidan käydä esityksissä muutoinkin. Olen yleensä se, joka saa kaveritkin liikkeelle, enimmäkseen tosin perheenjäsenet.

      Chess on tosiaan toinen musikaaleista ja toinen on Kinky Boots. Lisäksi haluaisin nähdä Kaupunginteatterin Kaasua, komisario Palmu sekä huhtikuussa Aleksanterinteatterissa Iloisten sielujen hotellin.

      Aidaankin on nyt jo melkein liput. Ystävä lupasi hakea ne lippukassalta, sillä hän saa niistä Cityshopparialennuksen. Ties vaikka näkisimme samassa näytöksessä - yritämme perjantai- tai lauantainäytökseen.

      Mukavaa viikkoa <3

      Poista
  11. Lapsena äiti vei mukanaan Savonlinnan oopperajuhlille, kun hänen ystävänsä oli siellä töissä. Edelleen muistan Aidan, ja sen erilaiset versiot, kun käytettiin eri murteita :) Viime vuosina en ole oopperassa käynyt, pitäisi taas aktivoitua! Toinen mieleenpainunut juttu oli Oopperan kummitus Tukholmassa Oscars-teatterissa. Aivan huikea esitys lavastuksesta lähtien! Ja se musiikkihan on upeaa.

    Viime aikoina enemmän on tullut käytyä taidenäyttelyissä, hankiin museo-kortin ja se on kyllä hyvä! Näyttelyihin voi vaikka vaan piipahtaa, eikä harmita jos ei ollutkaan hyvä ;)

    VastaaPoista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.