Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

18.1.2019

Sometauko - mitä sillä aikaa tapahtui ja mitä fiiliksiä tauko herätti

Heissan, olen palannut hoodeille! Silmätulehdus aiheuttikin sitten varsinaisen lumipalloefektin bloggailussa. Yksi päivä johti toiseen, ja sitten siitä tulikin jo viikko. Somettomuus oli muuten jännä kokea näin monen aktiivivuoden jälkeen. Ensi kuussa tulee kahdeksan vuotta blogin kirjoittamista. En ihan täydessä somelakossa ollut, sillä selailin parisen minuuttia päivässä Instagramia. Siinäpä se sitten olikin.

Millaisia fiiliksiä somettomuus herätti ja mitä tässä kahdeksan päivän aikana ehti tapahtua?



Viime viikonloppu oli outo. Ei ollut oikein mitään asiaa kellekään eikä mihinkään suuntaan, enkä saanut itsestäni irti parin kirjan refrointia tänne blogiin. Laittelin viestejä parista sovitusta postauksesta, että ne siirtyvät ainakin viikolla. Selvä juttu, onneksi asia sopi näin, sillä meikittömänä ja silmät punareunaisina olisi ollut ikävä ottaa kuvia.

Kun päivät kuluivat, eikä edelleen tehnyt mieli koneen ääreen, jäi ihan ihmeesti aikaa vaikka mihin! Olin vähän ihmeissäni kaikesta siitä ajasta. Aamuisinkin kahvittelin kauemmin, kun ei tarvinnut meikatakaan. Iltaisin katsoimme uutta Netflixistä löytämäämme sarjaa nimeltä Salvation. Jumppasin TRX:ää ja juoksin mattoa. Maritin alusvaatteet ja sukat. Viime sunnuntaina pidin vapaata, kuten muutkin ihmiset!

Mitä vähemmän on puhelimella tai koneella, sitä vähemmän sinne teki asiaa. En kokenut minkäänlaisia vieroitusoireita somettomuudesta, en minkäänlaista fomo-tunnetta (fear of missing out). Sähköposteja tarkastin yhä tiuhaan, sillä vastaan yleensä parissa päivässä niihin.



Kuljin kuluneen viikon ilman meikkiä, ja se se vasta aluksi outoa olikin. Töissä pistin nenälle lasit, ja pitkin viikkoa otin vastaan pikkuoppilailta ihmetyksen kommentteja laseistani. Se nauratti hieman. Meikittömyys sinänsä oli syvältä. Meikillä saan itselleni "silmät päähän", ja tuntui siltä, kuin persoonasta olisi otettu iso osa pois. Ei erityisemmin tehnyt mieli miettiä mitä laittaa päälle, koska meikki on minulle se viimeinen silaus asuun.

Eilen kävin töiden jälkeen hakemassa uusia silmämeikkejä, sillä tänään sain lääkärin luvalla meikata,  - miksi, se selviää noin kuukauden kuluttua. En uskaltanut ostaa mitään hintavaa, sillä voi olla, että joudun vielä uusimaan luomivärit ja ripsarin, sillä edessä on toinen viikko meikittä. Silmät ovat jo paljon paremmat, eivätkä punoita enää.

Kun on viikon ihan naturelliellinä, silmä alkaa tottua itselläkin. Tänään, kun laittelin meikkiä, tein hyvin ohuet pohjat, tuskin varjostuksia ollenkaan, vähän poskipunaa. Silmät sentään oli ihana piirtää kunnolla päähän, muuttui jotenkin omaksi itsekseen.



Viime viikkoon mahtui myös surua ja huolta. Viime viikon keskiviikkona sain sellaisen uutisen, että se löi hetkeksi jalat alta. Onneksi istuin, kuin luin sen. En nyt lähde avaamaan sen kummemmin mistä oli kyse, mutta taas arvosti, ja arvostaa, jokaista päivää, jonka saa terveenä olla. Viestistä lähtien jokaisessa päivässä on ollut tumma varjo. Elämässä on paljon kyse toivosta, ja sitä todella tarvitaan tällä hetkellä.



Eilen kyllä oli iloinen päivä! Olen tämän vuoden virallisesti Balmuirin Brand Ambassador! Myös teitä lukijoita muistetaan kivalla tapahtumalla heti keväällä! Tämä oli ihan hurjan hauskaa, sillä Balmuir on yksi suomalaisista lempibrändeistäni, joten on suuri kunnia ja ilo olla sen lähettiläänä ihan virallisesti.



Viime viikonloppuna tein jotain, mitä en ole viime syksynä tehnyt. Kiersin tuntikausia nettikauppoja, ja kartoitin mitä nyt on meneillään. Ja alet olivat parhaimillaan, myös uutuuksia oli tullut. Ja kyllä, tilasin uutta, ja ne ovat ihania... Ja kas kumma, alkoi tehdä mieli takaisin blogin ääreen.

Bloggailuintoa herätti myös niin simppeli asia kuin vaaterekki. Ostin Ikeasta rekin, jonka vein kuntohuoneen nurkkaan. Kokosin sille asuja, joita olisi kiva kuvata blogiin. Innostuin ihan hirveästi rekistä ja sen mahdollisuudesta asujen suunnitteluun - noin simppeli asia, silti iso ilo.

Sometauko on siis ohi. Sen aikana tajusin olevani kuitenkin "vanhan koulukunnan" tyyppi, elämä ilman Instagramia ja blogia onnistuu vallan mainiosti. Mutta niin onnistuu taas postaaminenkin. Tämä on vapaaehtoista, ja siksi mukavaa ja mielenkiintoista!

Mitäpä sinulle kuuluu? Kiva, kun olet vielä messissä!

Seuraa kanavissani:


8 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin, tykkään niin tästä sinun blogistasi😍

    VastaaPoista
  2. No huh, olinkin jo laittamassa kyselyä voinnistasi, kun niin ihmetytti tämä pitkä radiohiljaisuus. Nyt sitten odottelen jo niitä asupostauksia :). Mukavalta tuntuu tämä lisääntyvä valon määrä ja tammikuun taittuminen kohta helmikuuksi. Pakkasta pidellään -16, joten ei lumitöitä pidempään viitsi oleilla ulkosalla. Kukavaa viikonloppua, toivottelee Pohojanmaan Marianne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, silmätulehdus vei kyllä postausinnon. Ei tämä ole vieläkään ihan ohi, pitää katsoa loppuviikosta pitääkö vielä mennä lääkäriin. On ollut ihana, valoisa ja kylmä viikonloppu, ja miten kaunista onkaan! Mukavaa lauantai-iltaa sinnekin!

      Poista
  3. Olisi mukavan realistista, jos kuvaisit kerran ilman meikkiä.uskallatko? Tämä on haaste. Se voisi tuoda paremmin samaistumispintaa meille tavallisille, arkisille lukijoille, jotka emme tee perusteellista meikkipohjaa varjostuksineen kaikkineen arkityöhön.
    —naturellielli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa olen Instan Storiesissa ollut paljonkin ilman meikkiä! Meikkaaminen on minusta mukavaa, ja tykkään enemmän kuvistani meiin kanssa.

      Poista
  4. Hei Marjukka, ja upeaa vuotta 2019 sinulle! Jokainen tarvitsee välillä enemmän lepoa, omaa tilaa, rauhaa, parantumista vaivoista ja muuta. Me lukijat ja seuraajasi tiedämme, että palaat jossain vaiheessa, joten ethän turhaan mieti ja ota painetta siitä, kun elämässä on jotain muuta meneillään etkä ehdi tehdä blogikirjoituksia, joiden kirjoittaminen ja kuvien ottaminen vaatii kovasti vaivaa, tarkuutta ja aikaa. Tykkään tosi paljon hyvää mieltä ja ajatuksia herättävästä kauniista ja tyyliikkästä blogistasi, jossa on paljon mukavaa ja tuttua asiaa! Onneksi olkoon Balmuirin Brand Ambassadorin tehtävästä tv. Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näinhän se on. En oikeastaan ottanut paineita, olin vähän häkeltynytkin siitä, miten paljon aikaa jäi ilman blogia. Ihana, kun olet mukana edelleen. Kiitos, olen tosi onnellinen brändilähettilään hommista!

      Poista

Viestit hyvässä hengessä ovat aina tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.