Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Yläkerran taulukollaasi: miten se syntyi ja miten asettelin taulut

Joissakin yläkerran telkkariaulaa koskevissa postauksissa on näkynyt tauluseinämme, joka on sohvan yläpuolella. Taulut ovat matkamuistoja reissuiltamme, ja vanhin on liki kahdenkymmenen vuoden takaa. Meille taulut ovat olleet hauska ja kaunis muisto matkoiltamme. Nyt seinä on täynnä. 

Kerron tässä postauksessa miten kaikki lähti alkuun, ja millaisia muistoja meillä on tauluistamme.




Ensimmäinen kunnon aurinkolomamme suuntautui Kreetalle. Asuimme silloin valoisassa, viisikymmentäluvun talossa Kannelmäessä. Meillä oli Askosta ostettu suuri sohva, joka oli khakinvihreä. Voi että tykkäsin siitä sohvasta!

Haniassa kierrellessämme osuimme ensimmäisen taulumme luo, joka oli kartta Kreetasta. Meistä se oli kaunis, eikä kehyksiäkään tarvinnut vaihtaa. Ensimmäinen taulu on kollaasissa alhaalla oikealla.

Seuraava kesälomareissu oli autoilumatka Mallorcalle, ja sieltä löysimme myös kartan. Siitä se lähti, keräilyharrastus. Pari karttaa olen tuonut omilta matkoiltani, kuten Wienistä tai Varsovasta, muut ovat yhteisiltä reissuilta.

Toscanasta etsimme karttaa tosissamme. Luccasta se sitten löytyi, lisäksi Sienasta litografia ja Firenzestä toinen suuri litografia. Mies arveli, että se on liian iso, mutta pidin pääni. Suuri on seinäkin: taulusta tuli koko kollaasin keskipiste, jonka ympärille muut on ryhmitelty.

Joistakin kohteista, kuten Madeiralta, ei löytynyt karttaa, vaikka etsimme kissojen ja koirien kanssa. Sen sijaan ostimme vanhoja postikortteja, joista kehystettiin taulu. Pariisissa sen sijaan Seinen varrella oli paljon taidekaupiaita, ja litografioista oli suorastaan runsaudenpula!


Kun karttaseinä tuli täyteen, ostimme matkoilta pieniä akvarelleja. Niitä on löytynyt Barcelonasta, Makarskasta, Dubrovnikista ja Riiasta. Suurin matkamuistotaulu on öljyvärityö Malcesinestä, Gardalta, ja se on olohuoneessa.

Jokaisella taulullamme on muisto, ja sen takia ne ovat tärkeitä. Rahallisesti ne eivät ole valtavia investointeja, mutta esimerkiksi akvarellit ovat todella kauniita ja huolellisesti valittuja. Ne on ostettu katutaiteilijoilta. Barcelonan taulua valittaessa myyjä, vanhempi herra, pelasi korttia kaikessa rauhassa meidän silmäillessä akvarellinlehtiä. Hänellä ei näyttänyt olevan mikään kiire, kunnes kaveri vieressä huomautti, että hei, sinulla on asiakas!

Makarskasta löytyi kaunis pikku akvarellitaulu, joka tekijä oli ylipuhelias. Saimme tietää hänen olevan Kroatian kuuluisin taiteilija (tirsk!). Minä meinasin jo hermostua höpöttelyyn, mutta mieheni jaksoi kärsivällisesti kuunnella jutut loppuun.

Miten suunnittelin tauluseinän

Taulujen ripustukseen on olemassa paljon ohjeita. Yksi tärkeimmistä on se, ettei tauluja aseta liian korkealle. Meillä nyrkkisääntö on se, että tauluryhmän keskus on puolessa välissä seinää.

Matkamuistotaulut sommittelin ensin lattialle, keskelle tuli suurin taulu, ja muut sen ympärille. Mies mittasi taulujen välit. En halunnut välejä liian suureksi, jotta ryhmä näyttäisi mahdollisimman yhtenäiseltä. Firenze-taulujen lähelläolevat taulut ovat kuuden sentin päässä, samoin muut mahdollisuuksien mukaan. Taulut ovat suht pieniä kuitenkin, lähellä toisiaan ne näyttävät yhtenäisemmältä kokonaisuudelta.

Miehen tehtävä oli siirtää kollaasi seinälle, minä toimin aputyttönä.

Taulut on kehystetty paria lukuunottamatta Seven Artissa, jossa on asiantunteva palvelu ja hyvä kehysvalikoima. Olen valinnut kehyksiksi hieman erilaisia, mutta silti tummahkoja ja kapeita kehyksiä. Kehyksiin kannattaa satsata, jotta taulu ja sen värit pääsevät oikeuksiinsa. Ja harmaa seinä on kaunis tausta kollaasille.

Porraskuiluun on aloitettu valokuvakollaasin tekeminen, mutta se on jäänyt hieman vaiheeseen, esimerkiksi meistä ei ole siinä yhtään yhteiskuvaa!

Rakastan tauluseinäämme, minusta se on persoonallinen ja hauska matkamuisto! Tuntuu haikealta, että taulut on nyt kerätty, eikä seinälle mahdu enempää. Taulut matkavat varmasti tästä kodista sitten joskus eteenpäin.

Instagram

Facebook

Bloglovin`

Blogit.fi

Share:

4 Comments

  1. Anonyymi
    tammikuu 30, 2019 / 5:41 am

    Matkamuistotaulut ovat todella ihania, niillä on suurin merkitys juurikin itselle, kun muistot palaavat niin elävästi mieleen. Joskus voi fiilistellä pitkiäkin aikoja niissä tunnelmissa 🙂 Myös me siskoni kanssa olemme ostaneet matkakohteista vanhoja postikortteja joista näkyy, millainen kohde oli kymmeniä vuosia sitten. Voi että ne mustavalkoiset tai seepianväriset kuvat ovat ihania! Viimeksi Pargassa käydessämme hotellin ravintolan seinällä oli kuvia vanhasta Pargasta. Tulee jotenkin suloisen haikea olo kun miettii, millaista elämä on ennen ollut, ketkä ovat näitä katuja ja rantoja tallanneet, onko heistä ketään enää elossa, millainen heidän kohtalonsa on ollut… Minua on aina kiinnostanut menneisyys, vanha enemmän kuin uusi, rauniot enemmän kuin tekemällä tehty futuristinen Dubai (vaikka sielläkin on kuriositeettina tullut käytyä). Joku sanoikin minulle kerran, että sinä olet vanhana syntynyt 😉 Niinpä kai, vanha sielu! T: Ansu

    • Marjukka / Fab Forty Something
      helmikuu 2, 2019 / 9:17 am

      Heh, sitten täällä on toinen, itse koen eläväni vähän väärällä vuosisadalla jopa. Mutta toisaalta, en antaisi pois nykyistä terveydenhoitoa ja naisten vapautta tehdä asioita kuten haluaa.Dubai on kyllä outo paikka. Mun ei sinne tee mieli, mutta äimistelen sitä kuvista. Futuristinen on just oikea sana!

  2. Anonyymi
    helmikuu 2, 2019 / 9:02 am

    Olen ihaillut taulujasi heti kun näin blogissasi kuvan ensimmäistä kertaa. Työskentelen karttojen parissa, joten siitäkin syystä tykästyin… ❤ terv, Minna

    • Marjukka / Fab Forty Something
      helmikuu 2, 2019 / 9:17 am

      Voi, kiva kuulla! Onko sulla karttoja omalla seinällä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *