Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Elämäni kuin kalakeitto

 

Täällä kotona kököttäessä kirjan, telkkarin ja kahvimukin kanssa tulee mieleen kaikenlaista, ylipäätään ihan liikaa.

Yksi ystäväni sanoi minulle, että kun hänelle tuli vaihdevuodet, hän oli vihainen neljä vuotta putkeen. Ei hän nyt töissä kiukutellut tai muuta sellaista, mutta kotona kyllä. Kaikki ärsytti. Muistan ajatelleeni, että voi kauhea, toivottavasti itse säästyn siltä, sillä olin murrosikäisenä vihainen monta vuotta putkeen.

Huomaan kyllä usein olevan tosi ärtynyt. Ärsyynnyn hitaista lähdöistä liikennevaloissa, Insta-täydellisistä ruoka-annoskuvista, omasta saamattomuudestani, pölypalloista sängyn alla, pitkistä to do-listoista, elämänviisausaforismeista, siitä, kun talouspaperi on loppu. Tajuan kyllä, että tämä on typerää ja turhaa energianhukkaa. Ja ärsyynnyn siitäkin.

Minusta on tullut pahin pelkoni, kiukkuinen keski-ikäinen nainen.

Jos valitan miehelleni, saan kehoituksen ajatella mikä kaikki on hyvin. Ja se on niin totta. Häpeän silloin itseäni ja omaa lyhytpinnaisuuttani, koska tunnen monta ihmistä, joiden elämässä ei ole kaikki hyvin. Mikä minä olen silloin valittamaan pikkuasioista. Mitä sitten, vaikka inhoan elämänviisauksia ja ikänäkölasejani, likaista autoani, ylipursuavaa roskapussia keittiössä, jääkaappiin rikkoutunutta kananmunan löyhkää ja kiristävää farkunvyötäröä.

Olen viimeisen viikon aikana potenut myös tunnetta, jota inhoan enemmän kuin mitään muuta. Pahemmanlaatuista fomoa, eli fear of missin out, tunnetta, että kaikille toisille tapahtuu, minulle ei tapahdu mitään. Sitä, että olen ihan tosi pihalla kaikesta.

Okei, olen vielä flunssassa, joten olen konkreettisestikin out. Silti.

En tiedä mikä on in, en osallistu tapahtumiin, en matkusta, en pysy kartalla mitä nuoriso kuuntelee. Olen pihalla älykelloista, uusista kirjoista, hiustrendeistä, kuvankäsittelyohjelmista, ihonhoidon innovaatioista, uusista ravintoloista, ruokatrendeistä ja kodinsisustuksesta. En tiedä mistä nyt keskustellaan, millainen kirja on uusi Finlandia-voittaja, ja mikä on paras hyvinvointiappi.

Sen sijaan opekalenterini huutaa listoja, ikkunoissa on likajuovia, sohva on kutsuvampi kuin koskaan. Kierrän tätä samaa viisikymppisen elämäni rataa, enkä oikein löydä sivupolkuja, vaikka haluaisin. Ja takaraivossa jyskyttää se sama virsi ”ole kiitollinen, ole kiitollinen”.

Some se on pirullinen kaveri, omasta mielialasta riippuen enemmän selkäänpuukottaja kuin kaveri. Se muistuttaa siitä, että kaikkien muiden elämässä menee tosi lujaa ja tapahtuu. Jopa aamupuurossa on orvokkeja.

No, kyllä mä tiedän, että asia ei ole näin, oikeasti.

Jos oikein yritän miettiä mitä ihmettä haluaisin enemmän ja tulisinko onnellisemmaksi, niin en oikeastaan keksi mitään. (No, ystäväni haluaisin takaisin Amerikan mailta, mutta se ei tule tapahtumaan vielä muutamaan vuoteen.) Jos minulla olisi enemmän iltamenoja, luultavasti ahdistuisin hirmuisesti. Jos en saisi säännöllistä kuukausipalkkaa, siitä vasta ahdistuisinkin. Jos haluaisin osata enemmän asioista, minun pitäisi konkreettisesti uhrata enemmän aikaa niihin asioihin. Esimerkiksi kuvankäsittelyn opettelemiseen, kauniin puutarhan saamiseen, hyvään juoksukuntoon.

Ehkä täällä neljän seinän sisällä kököttäessä sitä tulee mietittyä kaikenlaista. Ja tehtyä kaikenlaisia sitku-lupauksia. Sitku olen terve, alan treenata kunnolla. Sitku olen terve, alan tavata enemmän ihmisiä. Sitku ja mutku alkavat kuitenkin vuorotella jossain vaiheessa. Leikittelen ajatuksella, että hyppään oravanpyörästä. Niin kuin mihin? Meikäläisen luonteella ei hypätä mistään oravanpyörästä, enkä ole edes missään pyörässä, ihan tavallisessa duunielämässä vain.

Tässä asioita pyöritellessä olen päätynyt filosofiseen päätelmään: elämäni on kalakeitto. Tuttu, turvallinen, hyvänmakuinen, vähän tylsä, mutta perusmaukas. Sellainen, johon päätyy aina, kun on mättänyt makeaa mahan täydeltä. Voin haaveilla gourmet-aterioista, mutta liiasta tulee ähky, raflaruuissa kun on paljon rasvaa, suolaa ja piilosokeria. Palaan kuitenkin siihen kalakeittoon, koska se maistuu, ravitsee ja tekee hyvää vatsalle. Jos joku toinen syö enemmän avokadoleipiä, se ei toki ole minulta pois, koska itse kokkaan kalakeittoni ja syön hyvällä halulla.

Ja hei, hyvää naistenpäivää. Jos haluat katsoa hyvän ja mielenkiintoisen dokkarin, suosittelen Netflixillä Johanna Demetrakasin dokkaria Feminists: What were they thinking?

Onko muita kalakeittonaisia?

Instagram

Facebook

Bloglovin`

Blogit.fi

Share:

24 Comments

  1. Anonyymi
    maaliskuu 8, 2019 / 2:24 pm

    Hei ja hyvää naistenpäivää ! Olipas tämä jotenkin virkistävä kirjoitus :-). Arvostan somessa ( ja muuallakin) positiivisutta, mutta sitäkin enemmän arvostan rehellisyyttä.

    • Marjukka / Fab Forty Something
      maaliskuu 9, 2019 / 2:36 pm

      Kiitos. Postaus syntyi todella hetkessä, kun mietin mistähän sitä kirjoittaisi. Tänään tällainen!

  2. kirsikka
    maaliskuu 8, 2019 / 3:19 pm

    Täältä löytyy ��. Yksi hyvä vinkki on ottaa koira. Johan loppui turhat murehtimiset ja märehtimiset. Siitä saa seuraa lenkille ja sen kanssa voi harrastaa vaikka mitä, yksin tai porukassa.

    • Marjukka / Fab Forty Something
      maaliskuu 9, 2019 / 2:43 pm

      No niinpä, sen kun voisi allergioiltaan tehdä! Meidän on mahdotonta ottaa koiraa muutenkin, se joutuisi olemaan päivisin tosi paljon yksin.

  3. Anonyymi
    maaliskuu 8, 2019 / 4:55 pm

    Voi että. Itse näin nelikymppisenä melkein pelkään viiskymppiintymistä. Olin niin kiukkuinen murkku, että en toivo samaa vaihdevuosilta.Tämä aihe on koskettanut itseäni sen vuoksi, että kahdessa työpaikassani on ollut viisikymppinen myrskynmerkki, joka on ollut hyvin raskas työyhteisölle. Näin ihan suoraan sanottuna, kaikella rakkaudella. Hyviä tyyppejä pohjimmiltaan nekin naiset. Mutta, miten selvitä tulevista vuosista? Voisko joku vaihdevuodet ohittanut kertoa? 😉 En jaksaisi millään olla montaa vuotta putkeen vihainen tai kyyninen tai katkera varsinkaan… 😉 Elämä on kuitenkin ihanaa ja naisena eläminen Suomessa aika lailla helppoa moneen maahan verrattuna. Viiskymppisiä katsellessani, olen pohtinut sitä, että nykypäivän työelämä muuttuu koko ajan ja muutoksen vastustaminen vie vaan voimia. Miten voisi vaan surffailla muutosten aalloilla poimien rusinat pullasta koko työelämän loppuun saakka? Kaikkeen muutokseen ei edes tarvi lähteä, viiskymppisellä on elämänkokemusta ja työkokemusta. Ne ovat tärkeitä. Mutta kuitenkin muuttuva työ on vaan hyväksyttävä jossain määrin. Eikä ole yhtä tapaa tehdä asioita. Kokemuskin voi kääntyä itseä vastaan, jos ei enää haluakaan kehittyä. Tällaisia pohdintoja omaankin tulevaisuuteen liittyen 🙂 Pää pystyssä vaan kaiken ikäiset naiset. Ja jos vaihdevuodet vaivaa liiaksi, niin lääkäriin…Oireisiin voi löytyä apua. Turha vaan kärsiä. Ei se ketään jalosta.

    • Marjukka / Fab Forty Something
      maaliskuu 9, 2019 / 2:46 pm

      Kuule, turha on surra etukäteen vaihdevuosia. Sulla voi mennä hyvinkin helposti, samoin mulla. Suomessa on tosiaan hyvä elää naisena, nimenomaan kun vertaa moniin muihin maihin.Hyvin kirjoitit työelämän muuttumisesta. En missään nimessä haluaisi olla muutosvastarintainen, sillä tässä on vielä hyviä vuosia jäljellä. Ja miten hauskaa on oppia uutta, sitähän elämä on, uuden oppimista koko ajan!Mä olen samaa mieltä, lääkäriin vaan, jos kärsii liikaa.

  4. Anonyymi
    maaliskuu 8, 2019 / 5:31 pm

    Täydellinen postaus vaihdevuosi-ikäisen naisen tuntemuksista. Muutama vuosi vielä niin hyvässä lykyssä vois helpottaa ja nähdä oikeasti elämän parempia puolia. Olisinko kala- vai kanakeitto? Vuokko

    • Marjukka / Fab Forty Something
      maaliskuu 9, 2019 / 2:48 pm

      Kiitos Vuokko! En vielä ole tunnustanut (itselleni), että olisin ihan vaihdevuosien pyörteissä, mutta esi-sellaissessa varmaankin. Ei ole vielä kuumia aaltoja, saas nähdä tuleeko niitä. Kana- vai kalakeitto, hmm, siinäpä miettiminen ; )

  5. Sarin vaatekomeron kätköt
    maaliskuu 8, 2019 / 5:48 pm

    Vau! Taisit ilmaista tuossa postauksessa lähes kaiken… Eipä ole paljon lisättävää. Lisään vielä sen että kun on koiria ja aina se sohvannurkassa nuhjuaminen ei ole vaihtoehto silloin just kun huvittaisi, niin sekin ärsyttää… Ja se että joutuu sitten ajattelemaan että joo, sekin on itse aiheutettu pallo jalassa just silloin… Pikaista paranemista ja vertaistukea täältä! Just tuolta se tuntuu varsinkin silloin kun jaksaminen on ohuessa syystä tai toiseta…

    • Marjukka / Fab Forty Something
      maaliskuu 9, 2019 / 2:49 pm

      Kiitos Sari! Koirasta on varmasti enemmän iloa kuin haittaa, mutta kyllähän sitä pitää lenkittää säällä kuin säällä. Räkätauti alkaa pikku hiljaa helpottaa, äänikin alkaa kirkastua, ja sen myötä mieli.

  6. Anonyymi
    maaliskuu 8, 2019 / 9:32 pm

    Moi! Ihan uskomaton teksti, voin allekirjoittaa kaiken. Tosin en ole hirveän vihainen, kiitos siitä hyvien ystävien ja työtoverien. Pahimmat ärsytykset saa heidän kanssaan purettua ja naurettua pois. Ärtynyt kyllä olen joistakin asioista ja syystäkin :)Jotain hyvääkin oli kun 50v tuli täyteen. Tunne, että minun ylitse ei kävellä. Tunne, että voin oikeasti valita ystäväni. jne jne..Rva 46 sanoi, että miehillä ei ole vaihdevuosia… kyllä miehilläkin on.. ei vaihdevuosien nimellä kylläkään. Sesse Koivisto joskus kirjassaan ( en muista kirjan nimeä, pahus.. ) kertoi osuvasti, että miehillä tapahtuu ns. gorilloituminen. Eli miehistä tulee ns ärähtelijöitä ym. Tämän olen kyllä myös omassa elämässäni huomannut ja kokenut.Todellakin täällä yksi kalakeittonainen!-Tiina

    • Marjukka / Fab Forty Something
      maaliskuu 9, 2019 / 2:52 pm

      Kiitti Tiina kommentista! Työkaverit ovat ihania, rakastan omiani! Suuren osan olen tuntenut jo 20 vuotta. Gorilloituminen! Ihan mahtava sana, ja voin kuvitella tuon ärähtelyn. Mun aurinkoinen mieheni onneksi ei ole gorilloitunut, vaan on iloinen joka päivä. Viiskymppisenä on hyvä olla. Tunnen ihan samoin kuin sinä. Turhaan ei viitsi enää hassata aikaa. Ja joskus ihan vain oleminen on just tärkeintä sillä hetkellä.

  7. Anonyymi
    maaliskuu 9, 2019 / 7:03 am

    Voi että ku mainio kirjoitus! Ihanan aito ja samalla pilkettä silmäkulmassa.Näiden samojen mietteiden kanssa on painiskeltu myös tän näppäimistön ääressä. Kovasti oravanpyörä ahdistaa, mutta oikeesti sehän on ihan parasta; arki! Sohvannurkka houkuttelee ja saakin houkutella; mua ei mikään kuntokuuri saa tuonne pimeään, loskaan liukastelemaan. Mutta kohta on taas se vuodenaika, ku mua ei mikään saa kökkimään sohvannurkkaan kaikesta ihanasta vihreydestä, joka on ihan nurkan takana. Ja mun ei tarvitse olla kiinnostunut kaikesta mikä on IN ja HIP, riittää ku oon innostunut jostain mun omista jutuista (parhaillaan hyvien kirjojen lukemisesta ja kivoista TV-sarjoista, hetken kuluttua linnunlauluista ja kukkasista). Voi kuinka elämä on mielenkiintoista! No joo, flunssassa ja sairauslomalla tosiaan tuntuu, että elämä liukuu ohi ja että se on jossin muualla, mutta kyl sä tiedät, kohta oot taas iskussa ja paha mieli ja mustat ajatukset kevenee ja hälvenee. Paranemisia!- Elma –

    • Marjukka / Fab Forty Something
      maaliskuu 9, 2019 / 2:54 pm

      Ihana kommentti. Ajattelen ihan samoin. Muakaan ei saa tuonne loskaan, sisäinen kissani vastustaa sitä ja jää mieluummin sisätiloihin. Joskus on ihan ok pakottaa itsensä lähtemään, ettei ihan höperöidy.Kiitti, kun on vaan kotona, meinaa seinät kaatua päälle, mutta sit taas, kun menee töihin, on ihana tulla päivän jälkeen kotiin!

  8. anneli
    maaliskuu 9, 2019 / 10:39 am

    Kutkuttavan hauska teksti vakavasta aiheesta. Eräs kommentoija kysyy kokemuksia vaihdevuosista. Aiemminkin olen blogeissa lukenut kuinka alle viisikymppiset odottavat kauhulla tuota maagista viidenkympin ikää. Ihmettelen suuresti kuinka nykypäivänä ei hakeuduta hyvälle asiantuntijalle ja käytetä hormonikorvaushoitoja, vaan kärsitään vuositolkulla. Minut pelasti kaikilta näiltä vaivoilta oma gynekologini suositellessaan tibolonia. Olen työskennellyt tarkkuutta vaativassa ammatissa, missä ei hikeä otsalta pyyhitä. Aloin nukkumaan yöni hyvin, elämään tuli 'virtaa'. Näin on jatkunut monta vuotta.Toki tiedostan riskit, samat vakavat sairaudet saattavat kohdalleni osua, vaikka en korvaushoitoa käyttäisikään. Arvostan suuresti parisuhdettani ja olen onnellinen tasapainoisesta mielentilastani. Tämä on oma positiivinen kokemukseni, toivoisin vaan muillekin asian kanssa tuskaileville yhtä hyvää hoitokeinoa. Hyvää kevättä!

    • Pauska
      maaliskuu 9, 2019 / 1:30 pm

      Juuri noin! Koska on lääkkeet, niin miksi kärsiä? Ekojen paita märkänä -heräilyjen jälkeen menin lääkäriin ja pyysin apua. Elämästä ei tule mitään, jos joutuu kaksi kolme kertaa yössä heräämään ja muutenkin alkaa olla kiukkuisempi. Lääke auttoi nopeasti ja sitå on tarpeen tullen vaihdettu. Rintasyöpäriski on jonkin prosentin kymmenesosan suurempi, kuin jos ei käytä lääkettä. Sou whot, Lohikeitto on lempiruokiani :).

    • Marjukka / Fab Forty Something
      maaliskuu 9, 2019 / 2:56 pm

      Anneli: Samaa mieltä sun kanssa, jos homma menee kärvistelyksi, menen juoksujalkaa lääkäriin. Turha alkaa kärsimään, jos saa helpotusta asiaan.Pauska: Hyvä, kun sä löysit apua. Elämä on kurjaa, jos ei nuku ja hikoilee, sekä jos mieli on maassa koko ajan.Lohikeitto on ihanaa!

  9. Marjukka / Fab Forty Something
    maaliskuu 9, 2019 / 2:38 pm

    Kiitos sulle! Mä en tiedä onko mulla vielä vaihdevuodet, mutta ehkä hieman näitä mielialanvaihteluita on tullut kuvaan enemmän, mene ja tiedä. Kohtahan ne varmasti alkavat kunnolla, täytän kuitenkin syksyllä jo 52. Kääk!!Toi on niin totta, ei saa unohtaa sitä, miten hyvää arkea sitä elääkään. Kiitos, vielä olen limainen ja väsynyt, mutta parempaan päin.

  10. Marjukka / Fab Forty Something
    maaliskuu 9, 2019 / 2:42 pm

    Ihana sinä, aina niin suora ja rehellinen! Mä olen myös huomannut itsessäni tiettyä skeptisyyttä, tyyliin "uskallan epäillä että…" En halua kääntyä pessimismin puolelle kuitenkaan. Hormonit! Niillä meitä on siunattu/rangaistu/kirottu. Ja tuo aineenvaihdunta – kyllä jotain on tapahtunut. Mua turvottaa nykyään todella herkästi, pitää muistaa juoda vettä tarpeeksi ja liikkua, muuten hukka perii. Hah – ylivertaisiapa hyvinkin, siitä meitä evoluutio rankaisee!Ja hei, veikkaan, että Välimeren naisilla menee menopaussi siinä sivussa, kun suurimman osan vuotta on kauniit ilmat ja saa olla ulkona!

  11. Marjukka / Fab Forty Something
    maaliskuu 9, 2019 / 3:34 pm

    Kiitos kovasti! Hyvä kun muistutit, ferritiini-asiassa on tapahtunut uutta, joten pitääpäs kirjoittaa siitä kohtapuoliin.

  12. Anonyymi
    maaliskuu 9, 2019 / 5:36 pm

    Naulan kantaan tämä kirjoitus! Yksi minunkin pahimmista peloistani on muuttua kiukkuiseksi keski-ikäiseksi naiseksi 😀 Taistelen sitä vastaan. Olen huomannut, että voin kaikin puolin paremmin, kun mietin asiat omista lähtökohdistani käsin, enkä vertaa itseäni tai tekemisiäni liikaa muihin. Tässä yksi avaimista on somessa roikkumisen vähentäminen. Sinä tiivistit sen niin oivallisesti: Orvokit aamupuurossa! Yritän myös muistaa levätä (oikeasti) enemmän, sillä sitä ei meinaa muistaa, että ei vaan jaksa enää ihan niin paljon touhuta kuin esim. 10-15 v. sitten. Se ei ole helppoa myöntää itselleen, mutta olen sen nyt hyväksynyt ja ajattelen, että silti jaksan vielä paljon. Tietynlaista "lepovelkaa" ei vaan ehkä pysty enää tekemään itselleen, vaan tauko on otettava, kun siltä tuntuu.Saa nähdä, millaiset vaihdevuodet on edessä. Toivottavasti ei kovin pahoilla oireilla, sillä todennäköisesti en voi käyttää hormonikorvaushoitoa riskien vuoksi. Mutta kannustan kaikkia lämpimästi käymään gynekologin juttusilla ja arvioimaan sen oman tilanteen ja lääkityksen hyödyt ja riskit. Kärvistely on useimmiten turhaa!Sanna

    • Marjukka / Fab Forty Something
      maaliskuu 10, 2019 / 4:23 pm

      Hih, kiitos! Taistellaan vastaan! Oot niin oikeassa, ei saa verrata itseään muihin, siinä ei voi voittaa. Mulla helpottaa kaikkeen liikunta. Nyt on niin vaikea olla, kun ei pääse hikoilemaan. Lepoon tärkeää, olen myös huomannutt, että palautumiseen menee aikaa, ja kahdentoista tunnin työputki tuntuu liialta. Ei sitä nuorena välittänyt eikä se haitannut. Toivotaan, ettei meidän kummankaan tarvitsisi kärvistellä, ja kuten sanoit, apua on saatavilla. Kysyvä ei tieltä eksy!

  13. Tarja
    maaliskuu 9, 2019 / 5:51 pm

    Voi ihana teksti!!! <3 <3 <3 Täällä toinen kalakeittonainen, eikä edes lohesta vaan ihan siitä pakasteseistä :DTulin niin hyvälle tuulelle tästä tekstistäsi. Ja nyt ei harmita yhtään, että mäkään en enää pysy trendien perässä – ja mikä kauheinta, en jaksa kiihtyä enkä seurata edes sotea ja sen kaatumista. Ei piisaa enää jaksu.Kiitos taas – ja tämäntyylistå lukisin mielelläni lisääkin 🙂 Mukavaa, rauhallista iltaa!

    • Marjukka / Fab Forty Something
      maaliskuu 10, 2019 / 4:24 pm

      Seitiä arkena, lohta pyhänä 😉 Ihana ku tykkäsit. Mä yritän seurata, mutta totuus on, että trendit juoksevat nopeampaa kuin meitsi. Kiitti, kirjoitan, kun keksin mistä. Tää aihe pompahti päähän, kun kuvasin kalakeiton.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *