Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Maljakkojuttuja

 

Jonkilainen pieni sisustuskuume on havaittavissa, niin kuin aina kevään myötä. Mitään ihmeellistä tässä ei nyt aloiteta, mutta jotain pientä. Odottelen, että pääsisin käsittelemään terassikalusteita, ja sen jälkeen voisi miettiä terassin sisustusta hieman sillä silmällä.

Olohuoneen pöydälle olen pitkään kaivannut jonkinlaista suurta maljakkoa. Pitkään mietin sellaista apteekinpullon ruskeaa. Mutta kun näin Pentikin uutuuden, Demo-maljakon, ihastuin siihen kovasti. Nyt se oli tarjouksessa, ja kävin ostamassa sen meidän olkkarin pöydälle. 


Pienet koriste-esineet eivät meidän tyyliimme sovi, kun kalusteet ovat suuria suuressa olohuoneessa. Etsin pitkään sopivaa maljakkoa, ja Tine K Homen vaaseja selailin, mutta mikään ei oikein kolahtanut. Lisäksi ne ovat minusta hieman kalliinpuoleisia.

Tykkään hurjasti maljakoista, ja heh, niitä kyllä riittää. Lemppareitani ovat pallomaljakko, Markku Salon suunnittelema Juno, jonka olen saanut 90-luvun puolessa välissä, ja Pentikin suuri lasimaljakko, jossa on erillinen tuikkukuppi. Aalto-vaasikin on, mutta ehkä ei ihan suosikkeihini yllä.


Paitsi vaatesavantti (mieheni keksimä nimi minulle), olen myös maljakkosavantti. Rakastan maljakoita, niissä on jotain vetoavaa. Rakastan selailla lasisivuja, esimerkiksi Astiataivasta. On kiva tutkailla lasin muotoja, ja huomata miten omanlainen muotokieli jokaisella suunnittelijalla on.

Sain ylioppilaslahjaksi ihanan, maitolasisen maljakon, jota rakastin. Se oli Kerttu Nurmisen Marlene, vuodelta 1985. Mutta…se meni rikki, yksi exäni tiputti sen vahingossa lattialle… Surin sitä maljakkoa enemmän kuin exää, jota en tainnut surrakaan.

Vanhempieni mökillä saunakamarissa, jossa tyttönä nukuin, (samaisessa puusohvassa, joka on nyt meidän aulassa) oli pöydällä Tapio Wirkkalan Avena. Siihen poimin aina luonnonkukkia. Maljakko on jotenkin leimautunut siihen mökkitunnelmaan. Avenat taisivat olla numeroituja, muistaako joku tätä?

En kuitenkaan erityisemmin välitä siitä, onko vaasi jokin merkkivaasi vai ns. tavallinen, kunhan pidän siitä. Katson sen muotoa, ja mietin aina miltä kukat näyttäisivät siinä. Ja myös sen hetkiseen fiilikseen sen tulisi olla sopiva. Jos jokin maljakko nyt olisi ylitse muiden, varmaan hankkisin Marimekon Urnan harmaana tai kirkkaana, se on todella kaunis ja tarpeeksi isokin.

Vanhemmilla sen sijaan on runsaasti 60- ja 70-lukujen vanhaa lasia, taitaa löytyä Wirkkalaa, Tynelliä, Vänniä, Sarpanevaakin ehkä. Onkohan vielä tallella vanha Riihimäen lasin lysterilasituspintainen maljakko, ja siihen kuuluva tuhkakuppi. Ne kuuluivat aikoinaan mummilleni.

Eri maljakkoihin sopivat tietenkin eri kimputkin. Menin hakemaan uuteen maljakkoon sopivaa kukkakimppua. Sanoinkin myyjälle, että kukkakauppaan tulo on siksi niin hauskaa, koska ei tiedä koskaan millaista yhdistelmää hakee, ja millaisen kanssa lähtee pois. Valkoista halusin tällä kertaa, ja valitsin vihreiden heisien kaveriksi tuli jonkinlaisia liljoja ja pari neilikkaa. Ihana, konstailematon kukkakimppu ilman turhia pönötyksiä – tosi kovasti mieleeni!


Viikko on mennyt supernopeaa, ja huomeniltana suuntaankin taas oopperatalolle katsomaan Verdin Aidaa. Kuolemia on taas luvassa, mutta hienoa musiikkia myös!

Mutta jakaakos kukaan maljakkorakkautta kanssani?

8 Comments

  1. TerhiR
    huhtikuu 25, 2019 / 10:09 pm

    Minä rakastan maljakoita. Aaltoja on kaapissa, mutta eivät ihan säväytä. Yksi vanha suosikki on maljakko, jossa ruusumaisia kuvioita pinnalla. En edes muista, mistä se on tullut, ei taida olla mitään merkkiäkään, mutta on täydellinen kooltaan ja suuaukoltaan kimpuille. Viimeisin maljakkohankinta on Marimekon Uurna, vihreänä ja tykkään paljon.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      huhtikuu 28, 2019 / 11:42 am

      Mikähän siinä on, että Aalto-vaasi ei pääse suosikkeihin, niin ikoninen kuin se kuitenkin on. Ah, Urna on niin kaunis, ja vihreä upea väri!

  2. huhtikuu 26, 2019 / 11:47 am

    Minullakin on kokoelma maljakoita, joita sitten vaihtelen kukkien mukaan. Käyn aina perjantaisin ostamassa lähikaupasta leikkokukkia ja teen niistä kimppuja. Onneksi ulkoa löytyy aina jotain vihreää lisäksi. Tuo uusi maljakkosi on kyllä todella kauniin muotoinen ja värinen. Harmi, kun lasitavaran raahaaminen tänne on aina niin riskaapelia puuhaa. Mukavaa viikonloppua sinulle!
    Ps. Ei muuten ihme, jos suosikkimaljakkosi pudottaneesta poikaystästäsi tuli ex!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      huhtikuu 28, 2019 / 11:41 am

      Kukkakimppujen teko onkin hauskaa ja rentouttavaa puuhaa. Siinä myös näkee kättensä jäljet. Siellä taitaa olla leikkokukat edullisempia kuin täällä? Hah, niin tuli exästä ex, ei sentään maljakon takia kuitenkaan ; )

  3. SATU
    huhtikuu 26, 2019 / 5:19 pm

    Täällä myös yksi maljakoihin ja leikkokukkiin hurahtanut. Multa löytyy tuota mainitsemaasi Marlenea sekä mustana, että valkoisena ja ne ovatkin ehdottomasti lempimaljakoitani ja ahkerassa käytössä. Ihanaa kesäistä viikonloppua!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      huhtikuu 28, 2019 / 11:40 am

      Se musta Marlene on myös aivan upea! Ja edelleen tosi muodikas. Marleneen sopii tosi monen sorttinen kimppu. Kivaa sunnuntaita sullekin!

  4. Mari
    huhtikuu 28, 2019 / 1:11 pm

    Moi Marjukka!

    Minä olen myös aikamoinen maljakkofani ja olen samaa mieltä niistä kuin kengistä ja laukuista: niitä ei voi koskaan olla liikaa! Minullakin on aalto-vaasi ja ei ole suosikki. Se on jotenkin liian muotoiltu makuuni ja sitä näkee kaikilla. Minua ei niinkään kiinnosta se onko maljakko desingia vaan nimenomaan, että näyttää kivalta ja sopii muuten sisustukseen. Mutta tällä hetkellä kiinnostaisi kyllä ostaa Marimekon Ming valkoisena ja kyllä mua Urnakin houkuttelisi harmaana. Ja on tuo Pentikin Demokin kaunis. Olen ihastunut myös Kählerin mustavalkoraidallisiin maljakoihin, niitä minulla on useampi eri kokoisina.
    Mukavaa sunnuntaita ja tulevaa vappuviikkoa sinne!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      huhtikuu 28, 2019 / 1:23 pm

      Heh – kuten eräs viisas ystäväni kerran sanoi: ”Nainen tarvitsee laukkunsa”. Hyvin perusteltu!

      Ming on upea! Siinä on jotain samaa rentoutta kuin Urnassakin. Sanoit hyvin: Aalto-vaasi on todellakin ”muotoiltu”, ja vaikka se on periaatteessa ihan kaunis, se jotenkin jättää kylmäksi. Ei todellakaan väliä sillä, onko maljakko designia. Muistan, kun himoitsin pyöreää maljakkoa, olin tyytyväinen, kun löysin sen 16 eurolla, enkä olisi malttanut tuhlata 300€ Svensk Tennin maljakkoon…

      Kiitos, nyt pitää levätä, sillä hups, mulla alkoi kunnon nuha! Mahdollisimman huonoon aikaan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *