Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Entä jos saisit aloittaa kaiken alusta (ja tweed-lippis)

 

Tweed-lippis ja sade: mieli on hivenen nostalginen. Joskus leikttelen ajatuksella, että mitäpä jos olisin nyt nuori, ja saisin aloittaa kaiken alusta. Mukana olisi kuitenkin tämä elämänkokemus ja tieto.

On niin helppoa sanoa, että tekisin näin ja näin. Mutta mitä oikeasti haluaisi tehdä, en tiedä. Olenko jo niin tiukasti omalla mukavuusalueellani, että en edes osaa ajatella muutosta?

Kuvissa Hattu.fi:stä saatu ihana tweed-lippis. Se taitaa olla suosikkini lakeistani, ja tässä yhdistin sen vanhaan kipparitakkiini ja tennareihin. Aikaisempi lippispostaukseni oli muuten tosi luettu!

lippalakki, kipparitakki, aikuisen naisen muoti, aikuisen naisen tyyli

Joskus tulee spekuloitua mitä sitä tekisi, jos voisi tällä elämänkokemuksella aloittaa alusta. Menisikö samaan kouluun, valitsisiko ammatin toisin. En oikeastaan edes valinnut ammattiani, se valitsi minut, ja tein vain asioista, joissa pärjäsin. Siitä se ammatti sitten tuli.

Nuorena oli tosi vaikea päättää mihin suuntaan lähteä elämässään. Moni asia kiinnosti, toisaalta mikään ei erityisemmin intohimoisesti. Olin tosi pitkään epävarma.

Hyvin aikaisessa vaiheessa rajasin opinnoissani pois matemaattis-luonnontieteelliset aineet, ne eivät kiinnostaneet yhtään. Matikan kanssa vedin todellakin sieltä missä aita on matalin. Tipahdin aikanaa ysiluokalla suuressa ryhmässä kyydistä, enkä motivoitunut tekemään töitä aineen eteen sitten yhtään. Kasiluokan matikka meni vielä hyvin, sillä meillä oli pienehkö ryhmä, ja opettaja oli motivoiva ja hauska. En ikinä aliarvioi huumorin voimaa!

Lukiossa alkoi ahdistaa jo jatko. Jonnekin piti mennä. Hain yliopistoon lukemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta, mutta pääsykokeiden aikaan olin kuumeessa, ja kokeet menivät huonosti. Päädyin välivuodeksi Alkio-opistoon Korpilahdelle, jossa oli mainio tiedotusopin linja. Se vuosi tenttiessä 3000 sivua valtio-oppia, Suomen poliittista järjestelmää ja muuta mukavaa, sai minut vaihtamaan totaalisesti suuntaa. Hain konservatorioon, ja parin työvuoden jälkeen Sibelius-Akatemiaan. Siitä se ura sitten lähti urkenemaan.

No, vuodet ovat vierineet musiikinopettajan. Meillä on äärettömän ammattiylpeä ammattikunta, joka pitää yhden maailman korkeatasoisimman musiikkikasvatuksen lippua korkealla. Tänä keväänä olen havahtunut uudelleen siihen, että hei, tämä homma on jotain, jonka osaan todella hyvin.

Pikku hiljaa olen myös pyöritellyt jatko-opintoja tai täydennyskoulutuksia. Jotain sellaista kuitenkin, josta olisi käytännön hyötyä, ja nimenomaan musiikinopetukseen.

Ihan tohtorinlakkia en taida lähteä tavoittelemaan, sitäkin mietin noin reilu kymmenen vuotta sitten melkein tosissani. Aihekin oli mietittynä, jos siihen olisi Sibiksessä tartuttu: tutkimus poikien laulamisen motivaatiosta ja äänenkäytöstä musiikissa ikävuosilta 10-16. Ihan superkiinnostava aihe.

Viime syksynä jo löysin pari mielenkiintoista opintokokonaisuutta, mutta koska töitä oli niin paljon, päätin himmata vielä hetken. Se osottautui järkeväksi valinnaksi. Tämä talvi on mennyt paljon myös uuden luokan laittamisessa.

Tässä vaiheessa työelämää on todella vaikea miettiä mihin suuntaan sitä nyt lähtisi. Mitä ihmettä tekisin, jos olisin valinnut nuorena toisin? Voisin pärjätä ehkäpä pr- tai mainosalalla, toimittajana tai tiedottajana. Olisin varmasti myös hyvä myyjä! Turhapa sitä on nyt spekuloida, meillä on yksi elämä, ja se on mennyt kaiken kaikkiaan tähän asti mainiosti.

lippalakki, kipparitakki, aikuisen naisen tyyli, aikuisen naisen muoti

Muutama sananen tuosta ihanasta ruotsalaisesta Wigénsin lippiksestä. Sain sen Hattu.fi:stä, ja mallin nimi on Fiddler, materiaali villatweediä. Hauska nimi lakilla!

Tällaisilla sateilla tweed-lippis on ollut tosi kiva, ja laitoin sen kaveriksi tänään vanhan villakangastakkini, jonka tilasin muistaakseni USA:sta asti. Takki on aika niukka kipparitakki, joka uinui pari vuotta kaapissa, mutta on nyt taas käytössä. Malli on klassikko, joka kestää aikaa, ja villa on huippulaatuista. Jalassa on vaihteeksi Addut, ja kaulassa tuttu, lähes puhkirakastettu vanhin Balmuir-huivini.

lippalakki, kipparitakki, aikuisen naisen tyyli, aikuisen naisen muoti
lippalakki, kipparitakki, aikuisen naisen tyyli, aikuisen naisen muoti
lippalakki, kipparitakki, aikuisen naisen tyyli, aikuisen naisen muoti
lippalakki, kipparitakki, aikuisen naisen tyyli, aikuisen naisen muoti

takki Fidelity / housut Rue De Femme / popot Adidas / lakki Wigens / huivi Balmuir

Nyt taidan relata loppuillan, eilenhän alkoi Rimakauhua ja rakkautta, ja pitää kurkata, jos se on MTV3:lla jo.

Jaapa meille mikä sinusta piti tulla isona, ja tuliko? Valitsisitko nyt toisin, jos voisit? Ja onko sinusta tweed-lippis kiva, sillä minusta on.

11 Comments

  1. Inka
    huhtikuu 9, 2019 / 9:43 pm

    Olipa mielenkiintoinen aihe. Kiinnostuin kovasti siitä, että olit suunnitellut tohtorin väitöskirjaa. Tee se ihmeessä.

    Itse valmistuin aikanaan teknillisestä tiedekunnasta ja työ ja perhe vei ajan niin totaalisesti, että haaveet lisurista ja väitöskirjasta oli pakko jättää. Olen nyt 60-vuotiaana harmitellut kovasti juuri tuota etten jatkanut opiskelua eteenpäin. Se puuttuva väitöskirja kaihertaa mielessä edelleen. Nyt olen valitettavasti sairastunut ja en voi sitä sen vuoksi enää tehdä, joten täytyy vaan tyytyä tähän.

    Onhan akateeminen loppututkinto kuitenkin ihan hyvä saavutus, etenkin kun on saanut tehdä rakastamaansa työtä kuten sinäkin.

    Aurinkoista kevättä sinulle ja ihanalle blogillesi!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      huhtikuu 10, 2019 / 8:41 pm

      Joo, suunnittelin yhteen aikaan ihan tosissani, ja nimenomaan halusin tutkia poikien laulun kehitystä ennen murrosikää -> äänenmurroksen jälkeen, ja nimenomaan koulumusiikissa, sillä monet biisit ovat aika vaikeita murrosiän koukeroissa ja äänenmurroksessa kamppaileville pojille. Ja itse nimenomaan haluaisin tukea poikien laulamista, vaikka se on tosi vaikeaa näillä tuntimäärillä… Vaan pitkä tutkimus se olisi, en taida enää motivoitua siihen. Mulla oli ekat työvuodet niin kauheasti tunteja, että sitten voimia ei riittänyt enää tutkimukseen. En usko, että jää harmittamaan, sainhan toisen, yllättävän uran tästä blogista!

      Olen pahoillani, että olet sairastunut. Olet kuitenkin saavuttanut paljon, varmasti hyvän uran ja perhekin on. Siinä on saavutusta tosi paljon. Ymmärrän kyllä hyvin toisaalta harmituksesi, tutkimustyö on kivaa ja kiinnostavaa!

  2. huhtikuu 10, 2019 / 5:27 am

    Kipparitakki näyttää kivalta valkoisten, rentojen tennareiden kanssa. Yhdistelmä on nuorekas ja trendikäs, taidanpa kokeilla vastaavaa itsekin. Kiitti vinkistä!
    Olen työskennellyt koko aikuisikäni viestinnän parissa: tiedottajana, communications partnerina, viestintäpäällikkönä jne. Rakkauden suomen kieltä kohtaan imin jo ”isän maidossa”. Isäni on ollut aina kova tarinaniskijä ja kirjoittaja. Ja pappani oli toimittaja. Jännää miten nämä kirjalliset lahjatkin ovat jossain määrin periytyviä.
    Aurinkoista kevään jatkoa!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      huhtikuu 10, 2019 / 8:43 pm

      Kyllä ne periytyvät! Mun kielellinen lahja tulee isältäni, ja veljelläni ja veljenpojallani on samanlainen kielellinen huumori kuin minulla. Myös mieheni on ihan huippuverbaalinen ja älykäs kielellisesti.

      Sulla on ollut varmaan sellainen ura, joka olisi sopinut itsellenikin. Kuulostaa hyvältä, ja olet epäilemättä nauttinut työstäsi! Ihanaa kevään jatkoa sinullekin!

  3. Sara
    huhtikuu 11, 2019 / 1:24 pm

    Oli mielenkiintoista kuulla siitä, miten päädyit musiikinopettajaksi. Itse olin aina todella hyvä koulussa, varsinainen hikipinko. Tiesin lukioon mennessä, että lähden opiskelemaan yliopistoon, mutten tiennyt alaa. Sen tiesin, että lääkäriksi minusta ei ole eikä myöskään ekonomiksi. Juristin tutkinto alkoi kuulostaa lukion kolmannen luokan alussa sellaiselta, jota kautta avautuu paljon eri mahdollisuuksia. Hain ja pääsin oikeustieteelliseen, mistä sitten valmistuinkin.

    Itse koulutus on ollut minulle juuri hyvä ja sopiva. Sitä vain joskus mietin, mihin tie olisi voinut vieä, jos olisin jo nuorena luottanut itseeni samoin kuin nyt. Toisaalta tykkään pysyä sillä mukavuusalueella. Toisaalta olen oppinut tuntemaan itseäni niin hyvin, että tiedän, mitkä työpaikat tai -mahdollisuudet eivät minulle sopi. Olen ollut 20 vuotta saman työnantajan palveluksessa, mutta tehtävät ovat muuttuneet jatkuvasti. Nyt nämä viimeisimmät tehtävät ovat niitä kaikkein kiinnostavimpia ja haastavimpia. Olen tyytyväinen elooni ja olooni – myös muutoin kuin työelämässä.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      huhtikuu 13, 2019 / 4:25 pm

      Ihana kuulla, että sinä(kin) olet tyytyväinen ammatinvalintaasi. Ja työ tekijäänsä neuvoo, todellakin. Ei sitä nuorena osannut oikein kuvitella itseänsä työelämässä…

  4. Emmi
    huhtikuu 24, 2019 / 4:57 pm

    Mielenkiintoinen aihe! Minä olen kolmekymppisenä työn ohessa opiskellut itselleni uuden tutkinnon, kun parikymppisenä valitsemani suunta ei enää tuntunut oikealta. Ja opinnot jatkuvat yhä, sillä vierivä kivi ei sammaloidu!

    Muistan lukiossa miettineeni pitkään omaa alaani, sillä olin kiinnostunut monista eri asioista. Hieman olisi suomen kieli ja ura äikän maikkana kiinnostanut, mutta päädyin aivan toisen alan opettajaksi. Opettaminen on minun juttuni, vaikka nykyään olen siirtynyt taidealan opettajasta toisenlaiseksi opeksi. Jännä nähdä, mihin tämä tie johtaa – työvuosia kun pitäisi olla vielä runsaasti edessä!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      huhtikuu 25, 2019 / 6:20 pm

      Aivan mahtavaa! Hienoa, että seurasit sydämesi ääntä ja lähdit kohti unelmaasi. Työvuosia on vielä edessä, joten pitää pitää huolta siitä, että jaksaa ja on motia!

  5. Lumikki
    lokakuu 25, 2019 / 12:52 am

    Päädyin ihan sattumalta tänne. Hei kaikille! Viesti on vanha, mutta ei kai siitä haittaakaan ole, jos kommentoin. Olen joskus miettinyt samaa, mutta tullut siihen tulokseen, ettei se oikeastaan olisi aitoa nuoruutta. Tarkoitan, että jos minut nyt heitettäisiin vuosia taaksepäin silloiseksi itsekseni ja saisin pitää muistoni tulevaisuudesta (tai siis, eh, tajuatte kai), pärjäisin aivan loistavasti.

    Jos taas tämä hetki ja kaikki kokemani pyyhkiytyisi mielestäni, olisin taatusti aivan yhtä epävarma ja kömpelö kuin silloinkin, vaikka olinkin jälkikäteen ajatellen varsin fiksu ja kiva tyyppi. Nuoruuteen taitaa vain kuulua se, että joutuu uusiin ja outoihin tilanteisiin ennen kuin on minkäänlaista elämän ohjekirjaa kasassa.

    En tarkoita lainkaan olla ilonpilaaja, olen itsekin usein leikitellyt tuolla bloggaajan esittämällä ajatuksella. Siitä kertoo myös Catriona McCloudin romaani, joka on pirteä ja juuri sopivan hömppä vaikka syyslomakirjaksi. Mukavaa lukukuun loppua kaikille!

    • Lumikki
      lokakuu 25, 2019 / 12:54 am

      Vastaan vielä itselleni! Anteeksi, kirjan nimi on siis Growing Up Again. Kirjoittajan nimen jo mainitsinkin.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      lokakuu 27, 2019 / 12:37 pm

      Kiitos kirjavinkistä, ne ovat aina tervetulleita!

      Niin, meillä kaikilla on vain se yksi elämä, ja nuorena sitä pitää tehdä valintoja, joita ei ehkä vanhempana enää tekisi. Epävarma olisin minäkin, siis siitä, mihin suuntaan lähtisin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *