Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Somen hämmästyttävät nuoret naiset

 

Tässä yksi kaunis ilta etsin uutta podcast-kuunneltavaa. Suplassa törmäsin Anni Valliuksen podiin, ja aloin kuuntelemaan sitä. Annin vieraina oli nuoria naisia, sellaisia nimiä kuin Rosanna Kulju ja Emmi Lehtomaa. Nyt täytyy tunnustaa, että minulla ei ollut aavistustakaan, keitä Anni, Rosanna ja Emmi olivat. 

Podi kuitenkin koukutti minut täysin. Tajusin taas kerran, mutta nyt viimeistään, miten valtavaksi vaikuttajamediaksi some on paisunut. Tajusin myös miten tietotaitoni someasiosita on jäljessä: osin omasta tahdostani ja ajanpuutteen takia, osin ihan sen vuoksi, etten ole tarpeeksi perehtynyt.

Annin podin aiheet olivat mielenkiintoisia: kehopositiivisuus, somevaikuttaminen, some ja itsensä brändääminen, yrittäjyys. Tavallaan omaa elämää sivuavia, mutta myös mielenkiintoinen kurkistus nuorten, somella itsensä elättäviin, 20-30-vuotiaiden naisten elämään ja maailmaan.

Aika, jossa blogi elätti muutama vuosi sitten vain kourallisen nuoria naisia ja pari nuorta miestä, on tänään historiaa. Eikä siitä edes niin kovin montaa vuotta ole. Yhä useampi nuori nainen, ja mieskin, elättää itsensä yrittäjänä päätyönään somevaikuttaminen. Kuvaan on tullut myös somekonsultteja tai -managereja, kuten Emmi Lehtomaa, joka manageroi sellaisia tubenimiä kuin Miisas ja Roni Bäck.

Tällaiselle tätidinosaurukselle on jotenkin hämmentävää, että somesta on todellakin tullut ammatti, ja somettajista kasvava ammattikunta. Nuoret osaavat brändätä itsensä, he ovat tietoisia miten Instan algoritmi toimii, miten saadaan lukijoita ja mihin aikaan kannattaa julkaista omissa kanavissaan sisältöä. Huh!

Siinä missä oma ikäluokkani vielä taivastelee, että eihän some voi olla oikeaa työtä, nuoret ovat jo järjestäytyneet somerinkeihin, perustaneet toimiston, palkanneet managerin tai konsultin ja verkottoituneet sinne ja tänne. Some todellakin voi, ja on oikeaa työtä. Meitsi, joka tekee vielä vanhanaikaisesti pääasiassa blogia, saa olla tavallaan huoleton toimeentulonsa kanssa, sillä se oikea työ on koulumaailmassa. Palkka tulee tilille säännöllisesti.

Vaan jos olet päätoiminen someyrittäjä (tai mikä tahansa yrittäjä), seuraavan kuun palkan suuruus on epävarma, ja on omasta ahkeruudesta kiinni, paljonko laskutat. Moni somettaja tekee myös sisältöä eri yrityksille. Some on taatusti työtä, ja kilpailu on kova. Pitää olla ahkera, innovatiivinen ja löytää oma juttu. Kopioimalla muita ei pärjää.

Yrittäjyys on someskenessä päivän sana. Somettaja taitaa olla uusi lentoemäntä, eli ammatti, josta unelmoitiin nuorena. Nuoret somettaja-yrittäjät jakavat vapaasti omaa osaamistaan, eli tietoa ei himmata itsellään. Sparrataan ja kannustetaan. Ylipäätään on ymmärretty, että yhdessä tekeminen on vahvuus, ja toisen menestyminen ei ole itseltä pois. Jos mä autan sua tässä asiassa, sä autat mua toisessa. Nämä Annin podcastin kaltaiset ohjelmat ovat mielestäni yksi todiste tällaisesta hienosta yhteisöllisyydestä: tullaan toisen kanavaan jakamaan omaa osaamistaan ja tietoutta. Ollaan aidosti iloisia toisen menestyksestä ja kerrotaan myös miten siihen on päästy.

Somekulttuuri on nykyään myös hämmentävän avointa. Jaetaan paljon, tai ainakin seuraajalle tulee vaikutelma siitä. Kaikki ovat oman elämänsä julkkiksia, ohjaajia, näyttelijöitä, tuottajia. Instan stories-puoli on tällä hetkellä se juttu. Kukaan ei tiedä jatkosta, ensi vuonna se voi olla joku muu kanava.

Kuinka paljon somettajat lopulta jaksavat tehdä? On blogi, Instagram (jossa feedi, Ig-TV ja Stories), Snapchat, Facebook, Youtube-kanava ja podcast. Somettajat ovat superahkeria, kaikkia kanavia päivitetään. Et tavallaan ole töissä, mutta kuitenkin olet. Kuka malttaa laittaa puhelimen kiinni iltayhdeksältä?

Tässä tulee joko sukupolvien kuilu vastaan itselläni, tai sitten ihan puhdas kiinnostus muihinkin asioihin. Saatan unohtaa Instan päiväkausiksi, ja siitähän ei algoritmi tykkää: se tulkitsee minut epävarmaksi, eikä jaa seuraavia päivityksiäni kovinkaan laajalti. Kehä on valmis: jos et laita sisältöä kaikkiin Instan kanaviin, olet algoritmille epävarma tekijä, kuviasi ei jaeta, jolloin et saa seuraajia.

 

Juu, elämä on valintoja. Itse olen tehnyt sen valinnan, että tosi elämä tapahtuu tässä ja nyt, ei puhelin kourassa, sanokoot algoritmit mitä lystäävät. En millään muotoa kadehdi nuoria somettajia, heidän maailmankuvansa on erilainen kuin omani, jota suuressa määrin jatkan edelleen. Vietän vapaa-ajan pääasiassa ilman puhelinta, jumppaan, teen asioita, joita en muista tallentaa sinne Instaan. En tiedä olisiko se sen arvoistakaan.

Veikkaan, että somekupla puhkeaa jossain vaiheessa. Tai tulee jokin uusi, jännä kanava. Uskon myös, että kohta puhutaan todella paljon somettajien työuupumisesta. Siitä on jo jonkin verran puhuttu, mutta veikkaan nousua parin vuoden sisällä. Ihminen ei ole edelleenkään rakennettu olemaan töissä tai saatavilla 24/7, ja somettajat ovat avoimesti puhuneet siitä, miten vaikea on laittaa puhelin kiinni illalla. Jos sitä edes laitetaan.

      rotsi Marc Aurel / paita Zara / farkut Day Birger & Mikkelsen / vyö Abro / korkkarit Unisa

Pari vuotta stressasin siitä, että lukijamäärät laskivat blogissa siitä 22k uniikista kävijästä alaspäin. En nykyään enää stressaa lukijamääristä, enkä ylipäätään somesta. Kirjoitan, kun tekee mieli, ja elän elämääni muutenkin. Jotenkin helpottavaa, että ei tarvitse olla esillä koko ajan, vaan saan ihan hyvällä omallatunnolla laittaa puhelimen kiinni halutessani. Olen ihan tyytyväinen some-elämän laitamilla elelevä dinosaurus.

Mitä ajatuksia nykyinen somekulttuuri sinussa herättää? Oletko mukana vai pihalla?

10 Comments

  1. Juhannusruusu
    toukokuu 17, 2019 / 6:33 pm

    Somekulttuurista olen ehdottomasti pihalla. Seuraan samoja vanhoja blogeja Bloggerin kautta enkä mitään muuta. Tällä suojaan lähinnä omaa ajankäyttöäni. Blogit tulee luettua pääasiassa puhelimesta ja siksi kommentointikin useimmiten jää.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      toukokuu 19, 2019 / 4:52 pm

      Puhelimen kautta luetaankin todella paljon nykyään, se on syrjäyttänyt tietokoneen lähes täysin. Sen näen myös omista analytiikoistani. Ei ihme, että ei enää juuri kommentoida. Oman ajankäytön suojaaminen on minullekin tärkeää, kaikkea ei tarvitse seurata, koska on muutakin elämää…

  2. toukokuu 17, 2019 / 9:57 pm

    Musta somen mailma on äärettömän kiehtova ja seuraan muutamaa isompaa (katsojat miljoonissa) tubettajaa. Välilläkun tekevät my day videoita niin kyllä siinä tämmöinen tavan tallaaja pääsee seuraamaan sitä miten pitkiä päiviä tekevät. Toki he myös työllistävät, valokuvaajat, videoiden editoijat jne. Mutta on se silti aika pyöritystä.

    Itse sitten kirjoitan kun kirjoitan ja ennen kaikkea mitä haluan. Ja onneksi niin, palkkatyö on muualla. Ajankäytön kannalta some maailmaan voi oikeasti upota hyvinkin helposti, siksi sille onkin se oma aikansa kun sitä seuraan. käytännössä luen mm blogeista useampia postauksia kerralla. Joka päivä ei enää ehdin.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      toukokuu 19, 2019 / 4:54 pm

      Blogien luku on mennyt just noin: joka päivä ei välttämättä edes lueta, ja sitten kun luetaan, niin useita kerralla.
      Mä en ole jaksanut tube-maailmaan mennä ollenkaan. Se on niin mahdoton aikasyöppö. Mut joo, onhan se hurjaa millainen bisnes noilla suurilla nimillä pyörii!

  3. toukokuu 18, 2019 / 1:15 pm

    Kyllä hengästyttää, kun katsoo noita menestyneimpiä somestaroja. Itse tosiaan on tyytyväinen omaan pieneen tekemiseensä, kun ei ole harhaluuloja eikä turhia paineita tuosta skenestä ja oikea elämä on muualla. Menestyksen suon kaikille ahkerille somettajille. Ja uupumus vaanii varmasti heitä. Olet oikeassa siinä, että kupla varmasti lähitulevaisuudessa puhkeaa ja somen kääntöpuolista aletaan puhua enemmän. On helpottavaa olla tällainen somesaurus. 🙂

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      toukokuu 19, 2019 / 4:54 pm

      Mä oon niin kaikesta sun kanssa samaa mieltä, Mia! Tää on kivaa, nimenomaan omilla ehdoilla, mutta oikea elämä on tosiaan muualla. Ihanaa olla somesaurus!

  4. Vakilukija
    toukokuu 18, 2019 / 10:24 pm

    Seuraan muutamaa brittiläistä somettajaa, ja viime vuonna kaksi heistä kirjoitti aika paljon juuri tuosta kovasta uupumisesta ja suhteestaan seuraajiin. Olivat todella ahdistuneita siitä, että ovat ”aina töissä”. Ja aina julkisuuden arvioitavana. Toinen onkin sittemmin lopettanut kokonaan sometyönsä. Oli helpottavaa havaita se, koska niin masentuneiksi hänen postaukseensa kävivät.

    Hienoa, että nuoret luovat itselleen työn somesta. Samat hyvät ja huonot puolet siinä näyttää olevan kuin muissakin töissä. Itse seuraan vain blogeja, en kuuntele podcasteja tms. Instaakin kurkin tosi harvoin, vaikka olen kyllä ajatellut että tarttis sieltä kurkkia sinut Marjukka esiin 🙂

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      toukokuu 19, 2019 / 4:57 pm

      Ei kenenkään psyyke kestä sitä, että on aina töissä. Se puhelin on tosi vaikea laittaa kiinni… Just noilla suurilla staroilla julkisuus on isoa, ja ainakin itseä ahdistaisi tosi kovasti…

      Uusia ammatteja tulee, vanhoja menee, mutta samat vaarat vaanivat. Varmasti sometus on mukava työ ja omilla ehdoilla. Mä olen hurahtanut jo aikapäivää sitten podcasteihin, mutta videot eivät vain nappaa. Heh, mä olen aika laiska instailija, mutta tule ihmeessä kurkkimaan!

  5. Suvi
    toukokuu 19, 2019 / 11:57 am

    Minä olen somen seuraajana huomannut, että kestän vain tekstejä ja valokuvia. En muuta. En kuuntele, en katsele mitään liikkuvaa kuvaa somessa. Olen miettinyt syytä ja päätynyt siihen, että en kerta kaikkiaan halua, että joku muu määrittää ajankäyttöni. Tekstin voin lukea tai silmäillä tai peräti siihen syventyä sen mukaan, miten itse tahdon. Kuvan voin vilkaista tai sitä voin ihailla pidempään. Mutta kuuntelua ei voi tehdä nopeutetusti (no joo, voihan valita ”pikkuorava” nopeuden, mutta merkilliseksi menee) ja liikkuva kuvakin on aika outo nopeutettuna. Ja silloinkaan en ihan täysin itse saa valita käyttämääni aikaa. Aika taas on elämäni tärkein omaisuus ja haluan käyttää sen juuri omien halujeni (ja arvojeni) mukaan enkä muiden sanelun perusteella. Siksi luen tekstejä ja katsoin vain valokuvia. Instassa olen mutta sielläkään en storyja katso kuin todellisten, ”oikean elämän” ystävien tileiltä

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      toukokuu 19, 2019 / 4:58 pm

      Me ollaan tosi paljon samoilla linjoilla. Mua storyt eivät hirveesti kiinnosta, en tiedä miksi. Se on sellaista ”oman elämän elokuvaa”. Tiedän, että sitä pitäisi tehdä, mutta voi laiskuus sentään…

      Aika on todellakin tärkeää, enkä minäkään halua sitä liikaa turhaan syytää sellaiseen, mikä ei kiinnosta. Blogeja tykkään seurata edelleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *