Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Viikon kuulumiset

 

Uskomatonta, että toukokuu lähenee loppuaan. Viime viikko oli melkoinen rutistus, ja nyt, kun on enää kaksien kevätjuhlien puristus, olo alkaa olla jotenkin tyhjä. Kaikenlaista mukavaa viime viikolla kuitenkin tapahtui.

Alkuviikolla kävin kampaajalla. Viimeisetkin raitojen rippeet leikattiin pois, ja alle sain hyvän tukikäsittelyn. Palasin takaisin vanhalle kampaajalleni. Nyt on taas halu kasvattaa hiukset hieman pidemmiksi. Raitoja en tule enää koskaan ottamaan. Vaikka ne ovat kauniit, hiusta ne rasittavat turhan paljon. Kesti vuoden kasvattaa ne pois!

Naiset ovat todella uskollisia kampaajilleen. Jos palaa hetken tauon jälkeen ”vanhalle” kampaajalle, ainakin minua jotenkin hävettää… Tuntuu siltä, kuin olisin pettänyt kampaajani. Eikä kyse ole kuitenkaan siitä, että olisin ollut koskaan tyytymätön kampaajiin, sitä vain kaipaa välillä vaihtelua. Tokihan kampaajatkin sen ymmärtävät.

Keskiviikko oli huhkimispäivä, fyysisesti niin rankka, että söin illalla kuin hevonen. Siivosimme koulua kaksi ja puoli tuntia opeporukalla, ja kun kantoi ja käveli koko ajan, sai aika hyvän treenin. Oli tosi kivaa siivota, tykkään aina tehdä konkreettista hommaa. Luokkakin siistiytyi kovasti.

Torstai-iltana teki mieli jäädä kotiin, mutta niin vain läksin oopperaan. Minulla oli permantopaikan lippu Debussyn Pelléas ja Melissande-oopperaan, jota johti Esa-Pekka Salonen. Lähdin ajelemaan hieman myöhempään kuin tavallista, sillä viimeksi olin paikalla liian aikaisin. Vaan mitäs tapahtui, kun pääsin Kisahallille! Mäntymäen parkkipaikka oli suljettu, se oli täynnä telttoja. Naisten kymppikö oli? Menin lievään paniikkiin, enkä hölmö tajunnut tarkistaa oopperabaletti.fi -sivulta onko parkki auki.

Soitin miehelle, että Houston, we have a problem. Mies ehdotti, että vien auton Töölöntorille, sinne siis. Ja siellä oli kuin olikin paikka! Kello oli siinä vaiheessa 18.46, ja päätin pistää juoksuksi. Ehdin kuin ehdinkin vielä vaihtaa kengät, ja vasta paikoillani permannolla huoahdin…

Ooppera oli ihana, unenomainen ja viipyilevä. Debussyn impressionistisesta musiikista puuttuivat lähes kokonaan lyömäsoittimet, ja harppu soi runsaasti. Harmi kyllä, Ville Rusanen, joka lauloi Pelléasin roolin, oli äänenkäytöltään varsin epätasainen, ruotsalaisssopraano Camilla Tilling sen sijaan lauloi kuin enkeli. Lisäksi hänen äänensä oli tavattoman kaunis.

Teos ei alkanutkaan sillä, että maestro saapuu ja taputetaan, vaan näytös alkoi täysin pimeästä salista. Oli aika vaikuttavaa. Istuin muuten rivillä kymmenen, ja näin maestro Salosen kädet koko ajan. Erityinen plussa esityksestä tuli Marco Arturo Marellille, joka oli sekä ohjannut että lavastanut teoksen. Miten taitavaa! Lavastuksessa käytettiin vettä – sitä oli kauniisti valoa heijastavissa altaissa peräti 30 000 litraa. Pelléas jopa ui siinä.

Ensi kaudelta haluan nähdä ainakin Rikhard Wagnerin Reininkullan, joka pääosassa laulaa yksi suosikkilaulajani, Tommi Hakala. Ja maestro Salonen johtaa.

Perjantaina ehdin käväistä kotona töiden jälkeen, mutta sitten taas mentiin. Söimme työporukalla Lönnrotinkadun Frida´sissa, joka on meksikolainen ravintola. Voi että meitä pidettiin hyvin! Menu oli kaikille sama. Alkuruokana oli iso taco-keksi, jonka päällä oli siikaa ja punasipulia. Pääruokana oli angus-lihaa, jota sai itse paloa ja kääriä pieniin tortilla-kuoriin erilaisten kastikkeiden kera. Jälkkärinä oli syntisen hyviä churroja, jotka tiukkuivat rasvaa. Niitä sai dipata suklaa- tai suolakinuskikastikkeeseen.

Alku- ja pääruoka olivat todella hyviä, mutta harvoin ihan lihaa syövänä totesin, etten erityisemmin enää välitä lihasta. Ja vika ei todellakaan ollut lihan laitossa tai maussa. No, kunnon karjalanpaistille lämpenen kyllä.

Lauantaina sitten jännitettiin lätkää. Jopa minä – antilätkäfani katsoin viimeisen minuutin. Voiton varmistuessa tuo urooni karjui riemuaan talon täydeltä. Olihan se hienoa, varsinkin, kun Suomi oli niin altavastaavana kisassa mukana. Että ähäkutti Ruotsi ja Venäjä, siitäs saitte.

Sunnuntai meneekin kaikenlaisten asioiden hoidossa, ja illalla sitten jännitetään lätkää. Ainakin toinen tämän kodin asukeista valvoo loppuun saakka.

Kuvien asuna on vanhat luottovaatteet, Mos Moshin farkut ja Repeatin neulepaita, molemmat superlemppareita. Ballerinat ovat Pertty Ballerinasin, Nectarinesta. Lemppari on myös tuo kangaskassi, joka on tullut joskus kylkiäisenä Isa Couture-verkkokaupasta, jota ei ole enää olemassakaan. Kassi on muovitettu sisältä, ja kankaassa on hitunen lurexia, joten se kimaltelee nätisti.

Näin meni mukavasti viikko, ja viimeinen rutistus alkaa huomenna! Jännää iltaa!

 

8 Comments

  1. T.Rva46
    26 toukokuun, 2019 / 2:10 pm

    Voi harmi jos Ville Rusanen oli epätasainen, on oma lempilaulaja ooperakentällä Suomessa. Omat kokemukset on olleet aina hyviä ja erityisesti hänen näyttelijätaidot lienee parasta koko maan laulajissa. 🙂

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      28 toukokuun, 2019 / 6:53 pm

      Jään pappi istui Villelle paremmin. Jää oli muutenkin aivan huikeen hyvä. Mun lemppari on Tommi Hakala, ja toivottavasti pääsen kuulemaan häntä syksyllä!

  2. 26 toukokuun, 2019 / 10:09 pm

    Kuulostaa kivalta viikolta kyllä. Se on tuo siivoaminen, vaikka olevinaan ei tee niin kauheasti mitään, niin nopeasti siinä saa treenin aikaan kun on koko ajan jaloillaan ja vie tavaraa paikasta toiseen.

    ihanaa uutta viikkoa!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      28 toukokuun, 2019 / 6:50 pm

      Siivoaminen on mahtavaa! Muutaman kymmenen kertaa kun kipaisi siirtolavalla kädet täynnä, tuli kyllä käveltyä ja hikikin tuli. Kivaa viikkoa sinullekin, Satu!

  3. Mia
    26 toukokuun, 2019 / 10:39 pm

    Mielestäni sinulle sopii todella hyvin hieman tummemmat hiukset. Se tuo hehkua kasvoillesi. En osaa selittää sitä, mutta iso peukku, jos päätit unohtaa vaaleat raidat. Tsemppiä viimeiseen kouluviikkoon ja ihanaa kesää!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      28 toukokuun, 2019 / 6:49 pm

      Voi kiitos, minustakin tummempi sopii paremmin kuin vaalea. Kesä kuitenkin vaalentaa sitä luonnostaan jonkin verran. Kiitti, vielä pieni rutistus jäljellä! Toivotaan ihanaa kesää!

  4. Tukka hyvin, kaikki hyvin
    28 toukokuun, 2019 / 3:23 pm

    Onko hiuksissasi jotain erilaista kuin ennen, en huomaa isoa muutosta, oliko niissä tosiaan raitoja? Sinulla on yhtä harmittavan ohuet ja kenkkumaiset hiukset kuin minulla, vaatii ison työn, että näyttävät hyvältä, eivätkä näytä ehkä sittenkään… Pesetkö hiukset joka päivä? Itse olen Natsitarkka hiuksistani, värin ja leikkauksen pitää olla just eikä sama kuin juuri poistuneella asiakkaalla, kampaajissa on isoja eroja, tosi isoja !

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      28 toukokuun, 2019 / 6:48 pm

      Juu, vuosi sitten laitettiin raitoja. Pesen joka toinen päivä. Ohuiden ja kenkkumaisten hiusten kanssa pärjää hyvällä hoidolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *