Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Lähimatkailun ytimessä ja retkiasu

 

Tämä viikko on pitänyt sisällää kaksi todella hauskaa retkipäivää. Väitän, että lähimatkailu on lähes yhtä antoisaa kuin ulkomaan matkailukin. Plussana se, että ymmärtää kielen täysin ja pääsee kotiin nukkumaan!

Jos seuraat minua Instagramissa, olet päässyt mukanani niin Raumalle kuin Kirkkonummen Hvitträskiinin. Tänään siis oli vuorossa varsinainen kulttuuripäivä alkaen taidenäyttelystä.

Mitä mieltä sinä olet lähimatkailusta, ja olisiko sinulla hyviä vinkkejä omasta kotiseudustasi meille muille?

Tänä kesänä emme lähteneet reissuun, ja kieltämättä se vähän söi naista.

Jotenkin tähän aikaan kuuluu se, että lomalla mennään jonnekin makeeseen paikkaan, Italiaan, Euroopan pääkaupunkeihin, Kreikan saaristoon. Kaikki ympärillä kysyvät onko reissusuunnitelmia. No ei, mitä nyt vähän sukuloimista ja maakuntamatkailua… Kuulostaa tosi tylsältä.

Mutta oikeasti – lähimatkailu voi olla tosi hauskaa, koukuttavaa ja mitä parhain tapa sivistää itseään.

Eipä tule useasti ajatelleeksi, että meillä täällä pienessä Suomessa on ollut ihmisiä, jotka ovat vieneet eteenpäin sivistystä, koulutusta, teollisuutta, taide-elämää.

Ja että on olemassa paikkoja ja museoita, joissa voi oppia heistä. Itse rakastan mikrohistoriaa, ja kaikenlaiset elämänkerrat ja -tarinat kiehtovat, oli tyyppi sitten rikas tai köyhä. Elämänkaari voi olla todella jännä ja mielenkiintoinen,  vaikka olisi sitten ihan yksi Maija Meikäläinen Suomesta.

Hvitträsk, Eliel Saarinen, Eero Saarinen, kotimuseo

Maanantaina läksimme Raumalle, ja vietimme siellä todella kivan päivän kierrellen vanhaa kaupunkia. Kävimme vesitornissa maisemia ihailemassa, ja päätimme päivän illalliseen Savila-ravintolassa. Kiertelyn väliin mahtui kahvittelu konditoria Kontiossa. Rauma oli hiljainen, olihan edeltävä viikko ollut pitsiviikko. Meille tällainen leppoinen meno sopi oikein hyvin.

Kiva yllätys oli Kuutti Lavosen töiden näyttely, ja siellä kauniissa, vanhassa talomiljöössä vietimmekin mukavan tovin. Vaihdoimme myös sanasen gallerian omistajan kanssa.

Eilinen oli siivous- ja lenkkipäivä, tänään taas oli retkipäivä. Se alkoi Helsingin Kaupungin Taidemuseon Ellen Thesleff-näyttelystä.

Yllätyksekseni pääsin ilmaiseksi sisään, kun näytin OAJ-korttiani. Ellen-näyttely oli kiintoisa, ja Ellenin tie taidemaalarina kultakauden taiteilijasta ekspressionistiksi hienosti punaisena lankana näyttelyn pohjana. En erityisemmin fanita ekspressiivistä taidetta ( tai musiikkia!), mutta toki ymmärrän sen aikakautensa uutena asiana, jota jokainen moderni taiteilija halusi tehdä. Ajattelu taiteen näkemisestä ja tekemisestä mullistui, ja Ellenin kaltainen rohkea taiteilija nyt varmasti oli etunenässä uudessa suuntauksessa.

Kuten niin monesti, kiinnostuin Ellenistä itsestään enemmän kuin hänen töistään. Muistin, että äidillä on hänen elämänkertansa ”Minä maalaan kuin jumala”. Ihanasti sanottu, eikö? Ellenillä oli hyvä itsetunto, eikä hän kaiketi epäillyt itseään taiteilijana.

HAM:ista matka jatkui Oodiin. Sepä oli kyllä aikamoinen!

Sinälläähän Oodi ei ole enää kirjasto siinä määrin kuin me sen perinteisesti ymmärrämme, vaan monitoimitila, kaupungin olohuone ja ties mitä vielä. Myös turistit olivat löytäneet sinne tiensä, sillä terassilla maisemia ihaillessamme toisella puolella oli italialaisia, toisella saksalaisia, ja alakerran isossa unisex-vessatilassa jonotin yhdessä suuren amerikkalaisryhmän kanssa. He muuten ihmettelivät vessaa kovasti: keskellä tilaa käsienpesualtaita, vessankopit tilaa kiertäen.

Sitten matka jatkui kohti Hvitträskiä, joka on siis tuottoisan arkkitehtikolmikko Saarinen-Lindgren-Gesellius entinen koti. Kolmikko osti järven rannasta, Luoman kylästä 16 hehtaaria maata. Kukin arkkitehti suunnitteli oman talonsa, valitettavasti Armas Lindgrenin talo paloi 1922 perustuksia myöten. Geselliuksen talossa on ravintola ja kahvila, mutta Eliel Saarisen perheen upea, seitsentasoinen talo on mielenkiintoinen kotimuseo.

Saarinen on ollut todella tuottoisa arkkitehti! Mieleni teki mieli ostaa museon kaupasta kirja, joka esittelee hänen suunnittelemiaan taloja, mutta maltoin mieleni. Hän on ollut myös taitava piirtäjä ja maalari, joka on maalannut mm. vaimostaan Lojasta kauniita tauluja.

Saaristen perheestä oli ihastuttavia valokuvia ympäri taloa: vaimo Loja, lapset Eeva-Liisa ”Pipsan” ja Eero ”Poju”. Ja vaikka ”menetimme” Pipsanin ja Eeron Yhdysvalloille, on aika hienoa miten he siellä menestyivät, etenkin Eero, joka oli tuottelias ja suosittu arkkitehti.

Arkkitehtikolmikko sekä Loja Saarinen on haudattu Hvitträskin alueelle. Patikoimme talolta metsään muutaman sadan metrin matkan hautamuistomerkille. Hyvät kengät muuten on tarpeen, jos aiot patikoida Hvitträskin maastossa. Alas saunalle on 139 porrasta, hautamuistomerkille 60. Lisäksi laskeuduimme vielä alas järven rantaan haudalta, enpä olekaan ennen patikoinut ballerinoissa…

Hvitträskissä vierähti reilu kaksituntinen. Saimme vielä ihanan, aurinkoisen ja lämpimän päivänkin!

Loma alkaa lähetä loppuaan, ja ensi viikolla koittaa arki. Kieltämättä olo on vähän haikea. Olen vasta nyt tuntenut olevani lomalla, koska miehenikin on. Työt alkavat tiistaina ja maanantaina käyn laittamassa hiukset kuosiin. Viikonlopuna kuitenkin tapaamme ystäviämme meillä. Huomenna teen kunnon pyörälenkin tai sauvakävelyn ilmoista riippuen. Tänä kesänä on tullut kuntoiltua ihan kiitettävästi, ja fitness-kellosta on ollut kiva seurata askelmääriä.

Mikä on sinun suosikkisi lähimatkakohteista kotimaassa? Kerropa oman kotipaikkasi parhaat meidän kaikkien iloksi!

Ps. Asusta vielä sananen: Piron farkut ja Prepairin paita ovat Zoom Designista, ikivanhat, mutta ah, niin pehmeät ballerinat Guessin, arskat RayBanit, fitness-kello Suunnon ja vyö Guccin.

8 Comments

  1. Marketta
    heinäkuu 31, 2019 / 8:36 pm

    Retkipäivät lähiseudulle tai parin päivän piipahdukset vähän kauemmaksikin ovat kivoja. Me olemme muutamana kesänä kiertäneet majakkasaaria, nekin ovat mielenkiintoisia ja kauniita kohteita. Sopivasti merimatkaa ja kaunista luontoa. Joillakin voi jopa yöpyä. Eikä tarvitse omaa venettä, kun moniin järjestetään kuljetuksia. Suosittelen!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      elokuu 1, 2019 / 3:57 pm

      Majakkasaaret kuulostavat tosi mukavilta. Mä en vain ole kovin meri-ihminen, voisi kyllä silti olla elämys.

  2. Mardu
    heinäkuu 31, 2019 / 8:55 pm

    Hviträsk kuului itsellänikin tämän kesän kohteisiin, ja olihan se visiitin arvoinen paikka. Toinen kiinnostava päiväretkikohde oli Seilin saari. Vaikka saaren historiasta oli etukäteen lukenut, sai opastetusta kierroksesta paljon uuttakin irti.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      elokuu 1, 2019 / 3:59 pm

      Hviträsk on niin ihana! Luin koko eilisen illan Saarisen perheestä, alkoi niin kovasti kiinnostaa. Seililstä olen kuullut, mutta en tiedä sen enempää, voisi tosiaan olla kiva paikka käydä!

  3. Anne
    heinäkuu 31, 2019 / 9:38 pm

    Tämä kohde ei ole ihan kotiseutuani mutta täällä tulee käytyä joka kesä. Mäntässä olevat Serlachiuksen museot Gustaf ja Gösta. Viimeksi mainittu on Joenniemen kartanossa järven äärellä ihanassa miljöössä. Koostuu kahdesta eri rakennuksesta vanhasta kartanosta ja siihen liitetystä uudesta upeasta argentiinalaisten arkkitehtien suunnittelemasta osasta. Pihapiirissä myös pehtoorin vanha rakennus jossa ruokailu- ja kahvittelu mahdollisuus. Uudessa osassa on upea a la carte ravintola.
    Tänä kesänä tuli myös koluttua useampi Tuusulanjärven taitelijayhteisön kohdetta, Ahola, Ainola, Aleksis Kiven kuolonmökki, Erkkola ja Halosenniemi. Järnefeltin Suvirantaan ei tuolloin ollut mahdollisuutta vierailla.
    Vierailujen jälkeen oli vielä mielenkiintoista syventää tietämystä kirjallisuuden kautta. Juhani Ahon. Yksinäinen teos oli hienoa lomalukemista. Yövyimme Hyvinkäällä ihanassa Airbnb asunossa josta oli helppo ajella kohteisiin.
    Kotimaan matkailu on todella antoisaa ja nähtää ja koettavaa riittää.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      elokuu 1, 2019 / 4:03 pm

      Nyt tuli retkikohteita omaan makuuni. Siis Mänttä olisi ehdoton kesäretkikohde, se pitää ottaa to do-listalle tulevana kesänä! Kiitos muistutuksesta!

      Mä rakastan Tuusulanjärven taiteilijayhteisön koteja.Vieraita on viety Halosennielmeen ja Ainolaan useat kerrat ja syötetty Krapihovissa. Juhani Ahon kotipappila Iisalmessa on myös kiva käyntikohde. Aleksis Kiven synnyinkoti on täällä Nurmjärvellä mukava kohde, siellä on tallella esineistöä. Pieni mökkihän se on, mutta sympaattinen.

      Pitäisi vielä käväistä Sinebrychoffin kotimuseossa Bulevardilla. Siellä on myös meneillään mielenkiintoinen taidenäyttely.

  4. elokuu 1, 2019 / 2:20 pm

    Niin, totta. Ei aina tarvitse lähteä kauas. Välillä suorastaan nolottaa, että lähellä on jotain hienoa ja mielenkiintoista, eikä sitä ole edes huomannut. Minä yritän Suomen lomilla aina mahduttaa ohjelmaan jotain uutta. Viime kesänä se oli retki Porvooseen. Ai, että siellä vanhassa kaupungissa oli kaunista. Serkun kanssa autoilemme ensi viikolla Helsingistä Satakunnan kautta lakeuksille, eli eiköhän siltä väliltä löydy jotain minulle uutta, jossa pysähtyä. Niin ja jos nyt vihdoinkin pääsisin käymään Temppeliaukion kirkossa. Se on ollut minulla listalla jo viimeiset 10 vuotta! Ovelle jo pari vuotta sitten pääsin, mutta siihen se stoppasi, koska siellä oli häät! Ja Nelimarkka-museossakin voisin käväistä, vaikka en mikään museofani olekkaan. Mukavaa loppulomaa sinulle!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      elokuu 1, 2019 / 4:04 pm

      Porvoo on kyllä kaunis ja kiva käyntikohde. Kauniina päivänä oikein kaunis. Mukavaa lomaviikkoa sulle, mä aloittelen jo työt…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *