Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Suden pöydässä – fiktiivinen, mutta koskettava tarina Hitlerin ruoanmaistajasta

 

Hyvä tarina imaisee mukaansa niin, että ei lukiessaan näe eikä kuule. Sellainen oli italialaiskirjailija Rosella Postorinon Suden pöydässä. Sain siitä arvostelukappaleen Bazarilta, ja pidin palkittua romaania jo etukäteen kiinnostavana. Näkökulma Kolmanteen valtakuntaan ja sen kauheaan mielettömyyteen oli jälleen uusi, tällä kertaa ruoanmaistajaksi pakotetun Rosan kulma. Fiktiivinen romaani oli voimakas ja ajatuksia herättävä lukukokemus.

Juoni lyhykäisyydessään menee näin: on syksy 1943, ja nuori, berliiniläinen sihteeri Rosa Sauer pakenee appivanhempiensa luokse Gross-Partchiin. Rosan mies on rintamalla.

Pahaksi onneksi lähistöllä on Hitlerin piilopaikka Sudenpesä. Rosa pakotetaan ”töihin”, syömään päivittäin Hitlerille tarkoitettua ruokaa myrkytysyrityksen varalta yhdessä yhdeksän muun naisen kanssa. Rosalla ei ole valinnanvaraa. Aamiainen, lounas, päivällinen täytyy syödä tarkan vartioinnin alla.

Rosan aviomies ilmoitetaan kadonneeksi. Muutenkin koko elämä on selviytymistä ja olosuhteisiin tottumista. Nuori nainen ajautuu suhteeseen SS-luutnantin kanssa, ja elää syyllisyydessä, häpeillen suhdetta, toisaalta kaivaten rakkautta ja läheisyyttä. Hän myös erehtyy luottamaan tähän, ja tästä seuraa tapahtuma, joka määrittää Rosan koko loppuelämän.

Mietin, kokiko Rosa suhteen rakkaudeksi? Halusiko hän uskoa sen olevan sitä, vaikka kyseessä oli suhde poikkeuksellisissa olosuhteissa?

Yleensä symppaan päähenkilöä ja olen romaanissa hänen puolellaan, tässä kirjassa pysyin koko ajan ulkopuolisena tarkkailijana. En tuntenut Rosaa kohtaan sympatioita, mutta en antipatioitakaan. Rosan epäjohdonmukaisuus on virkistävää, erilaista verrattuna monien sinänsä hyvien romaanien päähenkilöiden mustavalkoisuuteen, jossa lukija pakotetaan pitämään päähenkilöstä. Hyvän ja pahan taistelu. Tässäkin sitä oli, mutta enemmän Rosan mielessä ja valinnoissa.

Loppujen lopuksi Rosan kohdalla kaikissa hänen valinnoissaan oli kyse selviytymisestä, hengissä säilymisestä, aviomiehensä menettämisen traumasta, jokapäiväisestä pelosta syödä kolmesti päivässä Führerille tarkoitettua ruokaa, suhteen salailusta, henkensä edestä pelkäämisestä. Mitä se tekee ihmiselle, ihmisille, se on kunkin henkilökohtainen asia, eikä välttämättä ennalta-arvattava.

Kolmas Valtakunta luhistuu lopulta, ja Rosa valitsee uuden alun, jonka onnistumisessa SS-luutnantilla on osansa. Rakastiko hän Rosaa kuitenkin, vaikka uskollisuus Führerille oli rakkautta syvempää?

Ihmisten todelliset tarinat ovat aina fiktiota kiinnostavampia. Postorinon romaania on innoittanut Margot Wölkin elämä. Hän oli oikeasti Hitlerin ruoanmaistaja. Wölk ei koskaan puhunut kokemuksistaan kellekäään, ennen kuin yhdeksänkymmenvuotiaana tuli julkisuuteen asiasta. Rosella Postorino kirjoitti hänelle toiveenaan saada tavata, mutta Margot Wölk kuoli, eikä ehtinyt kertoa hänelle tarinaansa.

Romaani laittaa pohtimaan miten sopetutuvainen ihminen on, ja mitä suojamekanismeja hän kehittää ääriolosuheisiin. Mietin myös sitä, miten natsiaika ja julmat kansanmurhat edelleen kiinnostavat lukijaa tai katsojaa – sääli, että esimerkiksi muihin kansanmurhiin, vaikkapa Ruandan tai Jugoslavian, ei suhtauduta suuren yleisön kesken samalla kiinnostuksella kuin toisen maailmansodan aikaisiin. Onko se Hitlerin, tuon oudon, hullun, kiihkomielisen johtajan ansiota – luulen niin.

Suden pöydässä kuitenkin opettaa, että kaikista oudoimman ja raastavimmankin elämäntilanteen keskellä ihminen tukeutuu pieniin, arkisiin asioihin, kehittää selviytymismekanismeja ja nyhtää jostain sielunsa sopukoista voimaa hengissäpysymiseen.

Onhan se ihmisen perusluonteen vahvin vietti, selviytyminen hengissä.

2 Comments

  1. TerhiR
    elokuu 21, 2019 / 7:05 pm

    Kuulostipa mielenkiintoiselta tarinalta, täytyykin laittaa lukulistalle. On niin paljon kirjoja, jotka odottavat lukemista, tv-sarjoja ja Netflix-sarjoja että oikein huimaa.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      elokuu 21, 2019 / 8:38 pm

      Kirjoja on, mutta sarjoja ei! Anna mulle vinkki, please! Poldark tulee vaan tiistaisin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *