Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hiljaiseloa, kynttilöitä ja Netflixiä – sunnuntain sekalaiset kuulumiset

 

Sunnuntai-iltaa täältä kotipuolesta. Kuten näkyy, blogi on viettänyt hiljaiseloa. Tulin nimittäin uudestaan kipeäksi, sellaiseen minulle hyvin tyypilliseen pieneen flunssaan, joka vei äänen ja nosti lämmön ja nuhan. Viime viikolla kävin hoitamassa koulumme 20v-juhlat, ja onneksi adrenaliini antoi pontta jaksamiseen. Lämpöä silti on vielä nostanut, ja ääni on käheänlainen.

Mun mies on ollut ihana, hän on siivonnut ja käynyt kaupassa, eikä anna mun vajota masennuksen alhoihin, vaikka olen sitäkin yrittänyt. Turha yrittää olla masentunut, kun toinen on aina niin iloinen. Iltaisin katsottu Netflixiä yhdessä, ja siellä onkin nyt muutamia hyviä sarjoja.

Menossa on todella hyvä meksikolaissarja Monarca, iso suositus sille! Sarja kertoo toimittaja ja perheenäiti Ana Mariasta, jonka harteille tulee suuri vastuu perheyrityksestä, joka on tequila- ja hotelli-imperiumi. Vastavoimat tietysti laittavat kampoihin perirehelliselle ja korruptiota vastustavalle naiselle perhettä myöten, mutta Ana Maria on sitkas tapaus. Sarjassa voi kurkistaa upeisiin meksikolaiskoteihin ja ihailla Ana Marian upeaa puvustusta.

Lisäksi olen katsonut ruotsalaissarja Quicksandin ja saksalaissarja Charité – sodan aika. Ensimmäinen on murhadekkari: ruotsalaisessa eliittilukiossa tapahtuu ampuminen, jonka taustoja lähdetään purkamaan pikku hiljaa. Tämäkin sarja on tirkistelyhimon täyttämistä, nyt pääsee kurkkimaan ruotsalaisiin upeisiin taloihin ja jahdillekin. Charité oli kuitenkin eniten mieleeni. Charité -sarjoja on kaksi, ja tämä katsomani sijoittui toisen maailmansodan aikaan. Sairaala on muuten ollut (onko vielä, en tiedä) olemassa, ja henkilöt tosiin pohjautuvia.

Luin myös saamani Margaret Atwoodin Testamentit, joka on jatkoa Orjattarelle (Handmaid´s Tale). On kulunut 15 vuotta siitä, mihin sarja jäi. Kertojaääninä ovat Lydia-täti, Agnes ja Daisy. Enempää en kirjasta voi paljastaakaan, mutta tykkäsin aivan valtavasti, enemmän kuin Orjattaresta. Atwood on todella vanginnut hetken, kertomus on huikea ja jännittävä. Ja loppu onnellinen – joidenkin osalta. Iso suositus, jos haluat pakoa arjesta.

Koti on nätti ja syksyinen. Latoin syyskuun alussa taljat paikoilleen. Tykkään niistä aivan valtavasti. Olkkarin sohvalla istuskellessa on kiva työntää varpaat taljan alle. Jossain vaiheessa tuli myös ruska, missä kohtaa, se meni minulta totaalisen ohi. Yhtäkkiä vain huomasin, että lehdet ovat keltaisia ja luonto on aivan kullanvärinen. On aika poltella iltaisin kynttilöitä. Alakerrassa tosin ei ole juuri tullut istuskeltua, vaan yläkerran aulassa enimmäkseen.

Välillä pihalla näkee metsäneläimiä, kuten vaikka tuo jänönen. Veikkaan, että sillä on mielessä jyrsiä omenapuitani, kun viilenee. Yhtenä aamuna, kun menin keittiöön, etupihalla oli pieni peura. Se huomasi minut, mutta ei lähtenytkään vimmatusti pakoon. Se jäi ihmettelemään ja kallisteli päätään puolelta toiselle. Siinä vähän aikaa katsottiin toisiamme, ja sitten se lähti tepsuttelemaan metsään. Se oli supersuloinen ja ihmeen rohkea, yleensä peurat lähtevät pakoon pienintäkin liikettä. Kerran sain otettua valokuvan seitsemästä peurasta, jotka kulkivat tuossa pellon laidalla. Seitsemän veljestä, kun Nurmijärvellä kerran ollaan. (Oletko muuten lukenut Nurmijärvi-juttuni?)

Ostin tuossa miehelleni ja itsellenikin etukäteen joululahjan: liput Jukka Puotila-showhon. Olemme kerran olleet katsomassa, kun hän esiintyi Lahden Sibelius-talossa, ja kyllä se oli hauska show! Mieheni tykkää stand upista ja imitaattoreista, joten tykkään ilahduttaa häntä tällä tavalla. Viime keväänähän kävimme katsomassa Fingerpori-näytelmän, joka oli minustakin varsinhupaisa, vaikka en ihan ensimmäiseksi sitä menisikään itse katsomaan.

Huomenna tulevat muuten Celine Dionin elokuisen Suomen-konsertin liput myyntiin. Harvaa artistia lähden livenä katsomaan, mutta nyt tekisi mieli. Onhan Celine diivojen diiva, ja yksi kaikkien aikojen huikeimpia laulajia.

Leffarintamalla on tulossa, vai onkohan jo menossa elokuva Judy, joka kertoo Judy Garlandista. Pääosassa on huikea, huikea Renee Zellweger, joka laulaa kuin – en osaa edes kuvailla miten upeasti! Katsoin trailerin, ja aloin jo siinä itkemään. Olisi ihana nähdä tämä Maximissa tapas-lautanen edessä.

Renee on yksi lempinäyttelijöistäni, ja veikkaan, että tämän elokuvan nähtyäni hän on ykkönen. Ja toki näemme hänen signature-ilmeensä, eli huulet suppuun ja katso hieman alaviistosti kohti toista, pää lievästi kallellaan. Kuuntelin Judy Garlandia jo alaluokilla, kun satuin äänittämään radiosta ohjelman hänestä. Judy lauloi siinä ehkä kymmenkunta kappaletta, joita kelasin ja kelasin uudelleen – sananmukaisesti, koska kasettimankasta oli kyse. Leffatraileri löytyy täältä.

Huomenna meille tulee vihdoin uudet jääkaappi ja pakastin! Siinä on ollut sotkua ja setvimistä, ja niitä on odotettu kolme viikkoa… Mahtava saada uudet, energiatehokkaat kylmäkalusteet. Vanhat alkoivat todella olla jo vanhat, vaikka ihan hyvin hoidetut.

Kivaa viikkoa teille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *