Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Pimeään kietoutuja, hämärän hyssyttäjä

 

Mainitsin viime postauksessa, että jollain epäsuositulla, kierolla tavalla nautin pimeistä päivistä. Saa suosiolla hautautua kotiin, hiippailla kynttilänvalossa ja mennä untuvapeiton alle nukkumaan. Onko teissä muita samanlaisia, outoja, pimeästä vuodenajasta nauttivia tyyppejä?

Postauksen kuvitus on arkistojen kätköistä.

Selitän hieman. Pimeänä vuodenaikana ei tarvitse yrittää mitään. Voi hautautua hyvillä mielin kotiinsa, sytyttää tunnelmavaloja, ja mikä parasta, ne kausivalot. Saa mennä ajoissa nukkumaan, untuvapeiton alle – ah, juuri untuvapeiton esiinottaminen on loppusyksyn huippuhetkiä.

Kesällä, kun on valoisaa ja lämmintä, tuntee monesti painetta siitä, että on pakko olla ulkona. Pakko elää ja kokea, mennä pyöräilemään, kaupungille, torille. Terassi ja piha pitäisi olla tip top. Jokaisesta aurinkoisesta päivästä pitää ottaa maksimit irti ja vartalolle D-vitamiinia ilman suojia se 20 minuuttia. Ja se alituinen kynsien lakkaaminen, ihon rasvaaminen, hiusten latvojen hoito ja aurinkosuojilla läträäminen, puhumattakaan ihokarvojen poistosta – mikä lähes päivittäinen, raskas prosessi. Talvella ei ole mitään näitä ongelmia. Säärikarvat saavat rehottaa, eikä kaksihaaraisia pimeässä huomaa kukaan.

Jos huvittaa mennä viltin alle katsomaan Netflixiä, voi sen tehdä. Instakaan ei suolla seurattaviesi upeita Italian-lomakuvia siihen tahtiin kuin kesällä, jolloin yksinäisenä, synkkänä hetkenä tuntee totaalista fomoa. Pimeys piilottaa pölypallerot ja viirut ikkunoissa (ja varsinkin sisäovien laseissa), ja auta armias sitä huonoa omaatuntoa, kun ne armottoman kevätauringon loisteessa paljastuvat.

Talvella silmien harakanvarpaat eivät näy pimeässä niin hyvin, eivät varsinkaan, jos ei ole laseja päässä. Siis jos katsot peiliin. Talvi siis leikkaa iästä ainakin viisi vuotta, ja loput tekee ylisuuri villapaita ja kaulahuivi. Lasit vielä päähän, niin viiskymppinen käy lähes kolmikymppisestä. Talvella ei selluliitit haittaa – kesällä sitä ei kehtaa näyttää kuin kotipihassa, missä lähimetsikön linnut ovat epäilemättä siitä vähän järkyttyneitä metelistä päätellen.

Entä ruoka? Ah – hiilihydraattien taivas on syystalvi. Talviaikaan siirtymisen jälkeen on lupa haaveilla jo jouluruuista. Ja hiilarihimo on aikamoinen. Kesällä puputtaa vihreitä vihanneksia kuin jänö, talvella hautuneet juurekset, leipä ja juusto ovat suurinta herkkua. Eikä ihme, eiväthän tomaatit maistu talvella yhtään miltään.

Pimeään vuodenaikaan ihminen on pakostakin epäsosiaalisempi kuin kesällä. Miten ihanaa aikaa se onkaan meille introverteille. Illat saa pyhittää työnteon jälkeen vain kotoilulle. Jos oikein hurjaksi äityy, sopii kyläilyn lauantai-illalle. Jos oikein revityttää, niin perjantaille, mutta se onkin jo aika extremeä.

Lopuksi päästään kynttilöihin. Vuosiko sitten oli lehdessä juttua, että kynttilöistä ja takkatulesta tulee päästöjä. Tässä kohden lyön nyrkkiä pöytään. Kynttilöitäni ette vie! Ettekä niitä noin kolmea kertaa, kun takassa on tuli. Jotain rajaa, eihän talvesta muuten saa kaikkea iloa irti.

Kääriydyn siis tyytyväisenä hämärään, vedän viltin niskaan, ja olen vähän aktiivisempi sitten valoisaan aikaan.

10 Comments

  1. Anonyymi
    lokakuu 31, 2019 / 6:12 pm

    Tykkään pimeästä vuodenajasta eniten – kevätkin on kiva. Jos joku pitää outona niin eipä haittaa. Kesän kärvistelen läpi, mutta en kyllä suorita noita mainitsemiasi kesän ”pakkotoimintoja”.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      lokakuu 31, 2019 / 6:21 pm

      En mäkään suorita. Jos haluan olla sisällä, olen. Kesällä on kyllä kiva liikkua ulkona, pyöräillä ja sauvakävelyllä.

  2. Rouva R
    lokakuu 31, 2019 / 10:25 pm

    Hauska! Kiitos! Olen ihan eri mieltä. Valo, kesä, aurinko = parasta!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      marraskuu 3, 2019 / 12:16 pm

      Kesäkin on ihana. Liekö sitten se, että olen syntynyt lokakuussa, vaikuttanut syysrakkauteeni.

  3. marraskuu 1, 2019 / 8:30 am

    Mikäs sen ihanampaa syksyllä kuin olla kotona sohvalla kirjan ja teekupin kanssa kynttilänvalossa; OK tässä meidän iässä ei näe lukea enää kynttilänvalossa, mutta tunnelmoida voi aina. Meillä syksy on hyvin sosiaalista aikaa, vieraita käy ja kyläkutsuja satelee, johtunee siitä että olemme keväästä syksyyn mökillä ja silloin ei ole aikaa tavata ystäviä siinä määrin, puolin ja toisin. Nautitaan tästä vuodenajasta, kun ei ole ”pakko” tehdä muuta kuin hyggeillä. Ihanaa viikonloppua!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      marraskuu 3, 2019 / 12:17 pm

      Tunnelmointi on ihanaa! Ja juu – ei näe lukea, ei! Pitää olla hyvä valo ja pluslasit nenällä.

  4. Tarja
    marraskuu 2, 2019 / 1:16 pm

    I-HA-NA postaus!! Olen aivan täysin samaa mieltä joka ikisessä kohdassa!!! 😀 <3
    Hämärän hyssy on tässä hektisessä ajassa elävän kiireisen naisen pelastus <3
    Kiitoksen ihanasta tekstistä lähetän täältä viltin alta sohvasta kynttilänvalosta 🙂 Hyvää pyhäinpäivää!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      marraskuu 3, 2019 / 12:18 pm

      Kiitos sulle piristävästä kommentista! Viltin alla on minunkin pyhäinpäiväni kulunut.

  5. marraskuu 3, 2019 / 2:53 pm

    Tunnistan itseni sun tekstistä. Jollain tapaa nautin tästä pimeydestä ja syksystä, vaikka välillä pimeys hetkellisesti vähän masentaakin. Mutta samaa olen itsekin blogissa kirjoittanut, että on ihanaa, kun ei ole sitä ”pakkoa” lähteä ulos, toisin kuin kesällä, jolloin aurinkoista päivistä PITÄÄ nauttia, kun niitä kerrankin on. Nyt on lupa kääriytyä viltin alle ja pysyä sisällä jos haluaa. Se sopii mulle, hah!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      marraskuu 8, 2019 / 3:03 pm

      Niin mullekin. Pimeä on armollinen olento, joka ottaa hellästi syliin ja antaa rauhoittua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *