Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Joululahjakirja, kuulumisia ja talvinen asu

 

Kotona ollaan todella mukavan ja rennon perhejoulun jälkeen. Olohuoneen pöydän ritarinkukat olivat jo nuupahtaneita, ja jouluvalojen sytyttely tuntui hivenen työläältä. Joulu on siis tehnyt tehtävänsä rentouden ja tunnelmoinnin suhteen. 

Vaan rentoilu ja lukeminen, vähän naminkin syönti saa vielä jatka. Ensimmäisenä lukujonossa oli joululahjaksi saamani Johanna Venhon Finlandia-palkintoehdokas Ensimmäinen nainen. Sen päähenkilö on rouva Sylvi Kekkonen.

Erityisen mielenkiintoiseksi romaanin tekee Sylvi Kekkosen lapsenlapsen, Taneli Kekkosen tyttären Tean, hyväksyntä ja taustatietojen antaminen.

Venho on antanut Sylvi Kekkoselle mielenkiintoisen äänen. Itselleni Sylvi Kekkonen on jäänyt mieleen hyvin hauraana hahmona, ja muistankin hänet pääasiassa kuvasta, jossa hän istuu tuolissa pienenä ja hauraana, Kekkonen kumartuneen hänen eteensä. Olen aina miettinyt miten erilaisia Urho ja Sylvi olivat.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vain muutamaan päivään elokuussa 1966. Sylvin ystävä, kirjailija Marja-Liisa Vartio, on kuollut, ja Sylviä painaa syvä suru siitä, mutta myös kaipuu kirjailijan työhön. Hän lähtee Kekkosten Katerman mökille mukanaan päiväkirjansa aikomuksenaan polttaa ne. Mökillä hän miettii mökillä elämäänsä neiti Sylvia Uinosta maamme ensimmäiseksi naiseksi, puhelleen kuolleelle ystävälleen Marja-Liisalle.

Sylvi on jo 66-vuotias, hän tuntee lähestyvän vanhuuden, ehkä jähmettyneen parisuhteen Urhon kanssa. Kirja on kuitenkin täysin fiktiivinen, mutta Sylvin ääni on mielenkiintoinen ja kaikkea muuta kuin hauras. Opin Sylvistä paljon uutta. Sylvi oli mm. miehensä puheiden kriitikko ja piti rohkeasti oman päänsä voimakastahtoisen miehensä rinnalla.

Sylvin äänen rinnalla seurataan kuvanveistäjä Essi Renvallin haastetta muotoilla Sylvistä patsas. Oikea ote monitahoiseen naiseen on vaikea löytää.

Kieli on tavattoman elävää ja kaunista, mutta ei niin runollista, kuin vaikkapa Pauliina Rauhalan kirjoissa, joista myös pidän. Jotenkin tämä kirja muistutti myös aiemmin lukemaani Minna Rytisalon Rouva C.tä.

Erityismaininta kauniista kannesta! Sen on suunnitellut Åke Hellmannin maalauksen mukaan Satu Kontinen. Kansi myös inspiroi asukuvan värit.

Joulusta vielä sananen!

Saimme kuin saimmekin valkean joulun Pietarsaareen. Joulupäivänä jopa pyrytti lunta. Aatto kului mukavasti perheen kanssa, söimme hyvin, kahvittelimme ja availimme lahjoja. Sain kovin mieluisat joululahjat: silitysraudan ja kirjan vanhemmiltani, nuorisolta heidän koulukuvansa, veljeltä lahjakortin delicard.fi-palveluun.

Nuoriso pelasi yömyöhällä Simsiä ja Fortnitea meidän vanhojen mennessä nukkumaan. Yritin muuten itse pelata Minecraftia, mutta totesin tässä sukupolvien välisen kuilun todella syvänä… En saanut pelistä mitään irti, yritin lähinnä pysytellä kartalla.

Joulupäivä otettiin rennosti ilman mitään sen kummempia ohjelmia. Musisoimme tietenkin, lauloimme yhdessä paljon ja soittelimme veljenpojan kanssa myös vähän kitaroitamme. Illalla naisväen voimin katsoimme jouluelokuvan, joka oli Crazy Rich Asians, Netflixillä. Romanttinen elokuva oli niin 13- kuin 77-vuotiaankin mieleen.

Olin niin iloinen, kun pääsimme lähtemään joulunviettoon! Kaikenkaikkiaan joulu oli tosi ihana ja leppoisa, täynnä musiikkia ja yhdessäoloa.

Tänään sitten kotona riisuimme joulun pois. Koko joulun aika meni vähän ohi, en oikein päässyt perinteiseen joulutunnelmaan, vaikka ihania hetkiä joulussakin oli. Huomenna siivoamme, ja kun on kunnon pakkanen, matot viedään ulos tuulettumaan. Ihanaa laittaa koti kuntoon uudeksi vuodeksi, ja pääsee sananmukaisesti aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Ensimmäisen naisen kansi inspiroi asun väreihin. Sain ennen joulua Pialta, eli Oasikselta aiemmin ihailemani tekonahkahousut. Ne ovat kokoa 34, ja niissä on korkea vyötärö ja paljon joustoa. Niin kuin olisi toinen iho päällä!

Neule on vanha,mutta rakas Selected Femmen mohairunelma, loaferit Straffordit ja paita Mos Moshin.

Nyt siirretään katse pikku hiljaa uuteen vuoteen! Miten ihanaa! Toiveistani uudelle vuodelle kirjoittelen sitten ihan omassa postauksessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *