Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Musiikki kuljettaa jouluun

 

Kun on elänyt musiikin kanssa enemmän tai vähemmän koko elämänsä, sitä katsoo sisälle musiikkin varmaan hieman eri silmin.

Olen nähnyt miten musiikki herkistää, miten se saa ihmisen avautumaan, se voi saada hänet nauramaan ja iloitsemaan. Musiikki kuuluu juhliin, myös arkeen. Onhan rytmi rakennettu meihin jo dna:ssa.

Jokaisella meistä on musiikkiin jonkinlainen suhde – kappaleita, jotka tuovat mieleen muistoja, aikoja, jolloin haluamme kuulla tietynlaista musiikkia. Musiikki voimaannuttaa, purkaa mielen lukkoja ja rakentaa hienoisen sillan sydämeen.

Joulu on aikaa, jolloin musiikki tulee lähelle niin hyvässä kuin pahassa. Kauppakeskuksissa alkaa soimaan joululaulut, joita voisi välillä nimittää myös renkutuksiksi ja tuubaksi, sitä jumputusta ja kilinää, jota ei itse ole kiinnostunut kuulemaan. Musiikkia, josta tulee mieleen vain joulustressissä ravaavat ihmismassat. Sinänsä hyvätkin laulut ja laulajat loppuunkulutetaan kulutusjuhlassa, jota en itse tunnista omaksi joulukseni.

En oikeastaan muista aikaa, jolloin musiikki ei olisi kuulunut elämääni. Isäni on hyvin musikaalinen, sekä hänen että äidin suvussa on musiikillista luomis- ja ilmaisuvoimaa. Olin kuulemma kaksivuotias, kun lauloin eräällä nuorisokuorolle Tuikkikaa, oi joulun tähtöset. Lauloin sen verhon takaa. Olenkin ajatellut, että luonteeni tuli jo tuossa tapahtumassa esille: en halunnut esiintyä kaikkien edessä, vaan musisoin mieluummin pimennossa taustalla.

Meillä lapsuudenkodissani soi paljon musiikki. Vanhempani ovat klassisen musiikin ystäviä ja suurkuluttajia, joten joulun aikaan radiosta ja strereoiden levylautaselta kuunneltiin pääasiassa perinteisiä joululauluja ja Bachin joulukantaattia. Isä soitti pianoa ja lauloi hyvin. Veli soitti hyvin nuoresta pianoa ja myöhemmin klarinettia. Minä soitin poikkihuilua ja musiikkilukiosta lähtien pääaineeksi tuli laulu.

Joulun aikaan on luontevaa musisoida, ja nuoria soittajia ja laulajia kaivattiin kotipitäjän tilaisuuksiin. Lauloin myös seurakunnan lapsi- ja myöhemmin nuorisokuorossa. Ne olivat pienenpieniä kuoroja, mutta joka tapauksessa mahdollistivat musiikissa sen, mikä siinä on hauskinta: yhteisöllisyyden. Juuri noina aikoina kehitin omaksi harrastuksekseni stemmojen laulamisen ja keksimisen mihin tahansa laulunpätkään – juttu, jota harrastan edelleen, ja josta on musiikinopettajan työssä hyötyä.

Joulun aika alaluokillla oli hauskaa aikaa. Opettajamme kannusti meitä esiintymään, ja ymmärsi lapsen tarpeen olla luova. Hän harjoitti meillä näytelmiä, soitimme nokkahuilua moniäänisesti, ja esiinnyimme koulun joulujuhlissa. Olin myös kaksi kertaa Tiernapojissa keräämässä rahaa Unicefin hyväksi. Teinivuosina jouluun kuuluivat luonnollisesti aaton sairaala- ja vanhainkotikäynnit, joissa kävin laulamassa nuortenkuoron kanssa, ja tietysti monet jouluaaton hartaudet, jonne valmistin musiikkia erilaisten kokoonpanojen kanssa.

Lapsi ajattelee musiikkia ja esiintymistä itsensä kautta. Kun ikää tulee lisää, oma itse muuttuu välineeksi, jota kautta musiikki kulkee.

Sitten tuli aika, että aloin opettaa musiikkia helsinkiläisessä peruskoulussa, jossa olen vieläkin, kahdenkymmenen vuoden jälkeen.

Kun opettaa musiikkia työkseen, vaarana on totaalikyllästymien  joulumusiikkiin ennen kuin on itse joulu. Onko niin tapahtunut? No, lähes joka vuosi.

Jo marraskuun puolella oppilaat alkavat kaivata joululauluja. Joulukuun alusta alkaakin sitten täysipäiväinen joulumusiikkijakso, jossa opetan sekä perinteisiä että uudempia joululauluja. Laulamme tosi paljon yhdessä. Oppilaat toivovat myös omia suosikkejaan, mutta joka vuosi hämmästyn sitä, että toiveissa on myös perinteisiä, suomalaisia joululauluja: Varpunen jouluaamuna, Kello löi jo viisi, Joulupuu on rakennettu. Tietysti komppaan varmaan kymmeniä kertoja muita suosikkeja, kuten Joulumaata, Petteri Punakuonoa ja Kulkusia.

Pidän todella tärkeänä sitä, että siirrän eteenpäin omaa kulttuuriperintöämme – niitä kauniita, hieman melankolisiakin joululauluja sellaisilta säveltäjiltä kuin Sibelius, Kotilainen, Collan, Hannikainen, Ranta, Maasalo… Jean Sibeliuksen syntymäpäiväkin on sopivasti joulukuun kahdeksantena.

Musiikinopetuksessa on osa kielten- ja historianopettajaa, mutta suuri osa äidinkielen. Vanhoissa joululauluissa on paljon sellaista, jota lapsi tai nuori ei ole koskaan kuullutkaan, vaikkapa sanoja ”ruuna, virsta vielä”, ”ladosta tulee, hankeen jää / harmaana uksen suuhun”, ”taatto, taatto läksi innoissaan”,”mieles nuorena nousta suo”.

Monesti sanojen merkityksistä jutellessa vierähtää aikaa. Vanhojen laulujen melodiat ovat kauniita, ja monella on tarinakin. Esimerkiksi Sibeliuksen En etsi valtaa, loistoa -laulu kuuluu viiden joululaulun sarjaan. Tätä laulua laulettiin ja soitettiin myös Ainolassa, ja aina flyygelin takana istui Aino Sibelius.

Suomalaisissa joululauluissa peilautuu historia, kansakunnan oma ääni, säveltäjän tunnelmat ja ennen kaikkea runoilijan sielunmaisema. Siksi se on kaunista, tärkeää, historiaa. Sibelius on myös tärkeä osa Suomen kultakauden taiteilijoiden itsenäisyyspyrkimyksiä.

En hyljeksi uusiakaan lauluja, omia uusia suosikkeja löytää vaikkapa Rajattoman levyiltä. Sen sijaan siirappiset, iskelmäiset maailmanrauhalaulut jätän pois, vaikka ymmärrän toki, että niillekin on paikkansa ja kuulijakuntansa.

Joulun aika koulussa on hauskaa. Koska muistan omat kouluaikani, en ole unohtanut sitä jännitystä ja vipinää, mikä koulun tunnelmassa hallitsi joulun alla. Meidän koulumme perinteenä ovat tietenkin joulujuhlat, Lucian päivä ja itsenäisyysjuhlat, mutta myös ns. koulukalenteri, jossa jokaisena joulukuun aamuna luokat vuoropäivin järjestävät jonkin pienen esityksen. Ei ihme, että joulukuuta leimaa tietty odotuksen tunne ja taatusti iloinen säpinä.

Entä musiikinopettaja sitten, kun viimeinenkin joululaulu on kajahtanut? Hän alkaa kääriä piuhoja ja alkaa tavaroiden roudaamisen kohti musiikkiluokkaa. Tässä kohtaa ei halua laulaa enää yhtäkään joululaulua.

Mutta – tähänhän ei musisointi lopu.

Vietämme välillä mieheni kanssa joulun kahdestaan. Meillä on omat jouluperinteet: nukumme pitkään, katsomme elokuvia, syömme – aika vaatimattomasti kylläkin -, käymme haudoilla viemässä kynttilät muualle haudattujen muistomerkille.

Ja kyllähän meilläkin soi. Sain pitkälti toistakymmentä vuotta sitten kollegaltani cd:n, jossa on kelttiläistä joulumusiikkia. Ne soundit ja nimenomaan sille levylle tallennetut kappaleet hurahtivat sydämeeni, ja tuota nimenomaista levyä soitamme aina, kun koristelemme kuusen. Kelttiläinen ja irlantilainen joulumusiikki soi paljon: se on erilainen maailma kuin klassinen suomalainen ja vie tunnelmaa hieman kauemmaksi työstä.

Kuuntelemme myös jouluista kantria, mieheni lempimusiikkia, ja toki listoilla on Michael Bublétakin.

Jos menemme vanhemmilleni jouluksi ja veljeni perhe tulee sinne, musiikkikattaus on iso iloinen meteli! Mieheni oli kerran vähän järkyttynytkin, millaista meteliä me musisoivat pidimme joulunpyhät. Vanhemmillani on pianon lisäksi oikeat urut. Minä olen roudannut mukanani kitaran ja kerran mandoliininkin, lisäksi veljelläni on klarinetti, veljen lapset soittavat mm. selloa ja haitaria. Nyt veljeni soittaa myös trumpettia, mutta sen pyydän jättämään kauniisti kotiin… Me siis musisoimme koko ajan eri kokoonpanoissa, laulamme moniäänisesti ja lempikappaleet tietenkin moneen kertaan.

Välillä sitä unohtaa arjen melskeessä miten mahtavan asian kanssa on tekemisissä – musiikin – ja miten paljon ja tärkeän asian vartijana onkaan. Unkarilainen säveltäjä, musiikkipedagogi Zoltan Kodály on sanonut näin:

”Often a single experience will open the young soul to music for a whole lifetime”.

Joulukuussa, kun taas tunti toisensa jälkeen laulan samoja joululauluja, toteutan oppilaiden laulutoiveita, opetan heille uusia, mutta itselle niin tuttuja säveliä, yritän muistaa Kodályn sanat. Koskaan en saa itse aliarvioida minkään laulun merkitystä, aina on joukossa joku, jonka pientä sydäntä joku laulu koskettaa jollain tasolla. On se sitten iloa, haltioitumista, haikeutta, riemua – sitä en voi välttämättä tietää. Luotan musiikin universaaliin kieleen koskettaa ihmismieltä.

Minkä laulun jakaisin sinulle nyt? Tällä hetkellä koskettaa Leevi Madetojan säveltämä ja Alpo Noposen sanoittama Arkihuolesi kaikki heitä -laulu, jonka varmasti tunnetkin.

”Arkihuolesi kaikki heitä, / mieles´ nuorena nousta suo. /Armas joulu jo kutsuu meitä / taasen muistojen suurten luo./ Kylmä voisko nyt olla kellä / talven säästä kun tuoksahtaa / lämmin, leuto ja henkäys hellä / rinnan jäitä mi liuottaa”.

Voisiko sen suloisemmin kertoa siitä mitä juuri nyt tarvitsemme – rauhaa, hiljentymistä – ja ehkä lempimusiikkiamme.

Ihanaa joulunaikaa sinulle!

Share:

8 Comments

  1. FruG
    23/12/2019 / 11:17 am

    Voi kiitos ihanasta postauksestasi. Nain ulkosuomalaisena en voi olla liikuttumatta kuunnellessani vanhoja suomalaisia joululauluja. Melkein jokainen saa kyyneleet silmiin. Niihin liittyy niin monenlaisia tunteita. Onneksi taalla Tanskassa myos lauletaan Maa on niin kaunis (taitaa olla sanoitukseltaan kovin pohjoismainen)ja muutama muukin kansainvalisempi paikallisten (jotka myos sisaltavat historiallisia viitteita) lisaksi.
    Mukavaa, musikaalista ja rauhallista joulua sinulle ja perheellesi.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      23/12/2019 / 11:52 am

      Kiitos sinulle kommentista! Varmasti ulkosuomalaiset joululaulut koskettavat sydäntä ihan erityisesti! ”Sen vertaista toista en mistään ma saa. On armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa.” Eihän tuota voi kuivin silmin edes kuunnella!

      Jokaisella maalla tosiaan on omat, historialliset laulut.Suomeen on tullut paljon lauluja Ruotsista ja Saksasta. Heinillä härkien kaukalon on ranskalainen,ja Maa on niin kaunis sleesialainen pyhiinvaelluslaulu. Yksi minun lempilaulujani myös.

      Rauhaisaa joulunaikaa sinulle ja perheellesi myös!

  2. 23/12/2019 / 12:53 pm

    Musiikki koskettaa pelkkiä sanoja syvemmältä, antaa kurkistuksen myös omaan sisimpään ja usein yhdessä kuunneltuna myös tarjoaa ihania yhdessä olon hetkiä. Musta joulumusiiki on ihan paras tapa kokea yhdessäoloa, palata muistoihin ja kyllähän se usein herkistääkin <3
    Ihanaa joulunaikaa,
    Ida Kotona kaupungissa -blogista
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      23/12/2019 / 2:00 pm

      Joulu on luontevaa aikaa laulamiseen, joka on meille suomalaisille välillä kovin vaikeaa. Onneksi on kauneimmat joululaulut tms. jossa lauletaan yhdessä.

      Hyvää joulua sinullekin!

  3. Laura
    23/12/2019 / 1:12 pm

    Ihana postaus! Meidän perheessä on ollut musiikki myös aina vahvasti läsnä ja jouluisin kokoonnumme aina yhdessä laulamaan. On ihana laulaa ”täysin rinnoin”.

    Lämmintä joulua!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      23/12/2019 / 1:58 pm

      Kuulostaa ihanalle! Yhdessä laulaminen on hauskaa ja voimauttavaa. Lämmintä joulua sinullekin perheinesi!

  4. Katju
    23/12/2019 / 8:26 pm

    Oih. Tuli vähän ikävä suomalaisia joululauluja. Ne on kyllä monet aika melankolisia. Täällä Espanjassa puolestaan jouluna ei hiljennytä, ainakaan vielä ja monessa paikassa soi musiikki kovalla ja hyvin jumputtavat ja rempseät joululaulut. Selvä kulttuuriero.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      24/12/2019 / 10:25 pm

      Varmaan tulee mieleen ensimmäisenä ne varpuset sun muut, mutta on suomalaisissa joululauluissakin valtavasti iloisia lauluja. Monet iskelmiin vivahtavista lauluista menee mollissa, suomalainen vaan niistä tuntuu tykkäävän.

      Espanjassa on varmasti reipas meno, voin uskoa! Felix Navidad sinne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *