Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Näistä en luovu (ja hiuspanta-asu 3/3)

 

Tiedättekö sen Hesarin juttusarjan, Näistä en luovu. Laura tekin omansa jonkin aikaa sitten, ja nyt tulee minun listani. Mikä on rakkain kodinkoneeni, mikä aseeni ankeisiin päiviin? Nappaa idea mukaan omaan listaasi, ja linkitä kommenttiboksiin!

Kahvikone

Aloitetaanpa nyt kevyesti, mutta tärkeästi. Kahvikone on rakastetuin kodinkoneeni, toisin kuin silitysrauta… Hoidan konettani kuin silmäterääni, pyyhin ja vaalin. Saan tästä ahkeroinnista kiitosta myös toiselta, kahvia juomattomalta puoliskoltani.

Oma ääni

Oma ääni tarkoittaa vapautta ja rohkeutta olla omaa mieltä. Nykyisenä someaikana se voi olla erityisen haastavaa. Jokaisen ääni on kuitnkin tärkeä, enkä ole vaimentanut omaani. Kuuntelen itseäni ja tuon esille sen, mikä minusta olisi kussakin tilanteessa hyvä juttu. Ja pakollinen vastuuvapautus: nythän en tarkoita jääräpäistä oman mielipiteen jankkausta, vaan sitä, että arvostaa itseään ihmisenä, eikä vaimenna itseään teilauksen pelossa. Tosin tähänkin täytyy sanoa, että lähipiiri ja ystävät ovat niin fiksuja, että eipä siellä kukaan pyri toista teilaamaankaan. Joskus on vain vaikea saada suutaan auki, vaan iän myötä tämä on helpompaa.

Huumori

En tiedä mitään niin kamalaa kuin itsensä turhan vakavasti ottavat ihmiset. Jos sellainen syystä tai toisesta osuu kohdalle, minulle tulee vastustamaton halu alkaa pelleilemään ja vitsailemaan. Onneksi lähipiiri ja ystävät ovat todella huumorintajuista väkeä. Jos päivä on ankea, niin puolison kanssa vitsaillessa kyllä masentelu unohtuu. Kun toinen on koko ajan hyvällä tuulella, siinä on vaikea olla tympääntynyt.

Jokapäiväiset arjen juhlahetket

Arjen juhlahetkiä pitää järjestää. Se voi olla vaikkapa aamukahvi kynttilänvalossa, tavallista parempi arkiruoka miehen yllätykseksi, lehden lukeminen, puhdas lempipyjama, tavallista näyttävämmät korvikset. Juhlaa on myös pakkasilta ja narskuva lumi, kunnon treeni tai tekstari ystävältä kysymyksellä nähdäänkö perjantaina. Perjantaista puheenollen – sehän on itsessään jo juhlapäivä!

Kotoilu

Olen koti-ihminen potenssiin kymmenen, ja rakastan siivota ja laitella sitä. Raskaanlaisen syksyn takia en ole päässyt todella siivoamaan kotia, joten vaikka mies on tehnyt viikkosiivouksen, kaipaan kuitenkin sitä omaa tatsia! Kaikenlainen puuhailu on todella mukavaa.

Kotoiluun kuuluu myös oleilu, hyvien sarjojen katsominen ja lukeminen.

 

Ruualla herkuttelu

En herkuttele ns. roskaruualla kuin äärimmäisen harvoin. Toissa sunnuntaina söin ison hampurilaisen, ja olin neljä päivää kipeä sen jälkeen. Tuntuu siltä, että maha ei enää kestä sekaisin syömistä tai rasvapaukkuja nimeltä hampurilainen tai kotipizza.

Olen tänä syksynä kokannut paljon juureksia, syönyt marjoja, ja päivän toisella aterialla on yleensä kasviksia. Jos jollain tuhdilla haluan herkutella, se on sitten tacoja, gulassi tai blinit. Blinejä pitää ehdottomasti saada taas tammikuussa kaikilla lisukkeilla.

Estetiikka

Rakastan kaikkea kaunista, on se maisema ympärilläni tai kaunis muistikirja, kenkäpari, kukkakimppu tai värikoodattu kirjahylly. Sen eteen olen valmis näkemään vaivaa. Ainoa, johon estetiikan janoni ei ulotu, on puutarha – olen todennut sen vain olevan ulottumattomissani… Onneksi meillä on tuo peltonäkymä, joka ainakin kesäisin kiinnittää huomion.

Asu on viimeinen setti itsenäisyyspäivänä kuvattua satsia. Voisiko tuota luonnehtia jo univormuksi. Second Femalen mohairvillatakki on niin pidetty, että ihme, että se on edelleen kasassa! Mos Moshin peruspaitis ja Selected Femmen housut ovat perussettiä, joihin tykkään pukeutua kerta toisensa jälkeen. Päässä on edellisestä asupostauksesta tuttu Gauharin panta, bootsit ovat Straffordin, Nectarinesta.

Viikonloppuna lepäillään. En vaan saa joulufiiliksestä kiinni millään tavoin. Ehkäpä se muuttuu vielä, eikä joulukaan ole vielä.

Mistä sinä et luovu?

3 Comments

  1. TerhiR
    13 joulukuun, 2019 / 2:41 pm

    Minä en luovu kauramaidosta kahvissa. Minä en myöskään koskaan aio luopua Lancomen Grandiose-ripsiväristä. Musiikista ja hyvistä sarjoista en luovu. Ja ehkä samaa kuin sinulla, itsenäisyydestä ja rohkeudesta olla oma itseni, siitäkään en luovu. 🙂
    Joulumieltä kaipaan itsekin, tosin huomasin, että kotona ei paljoa edes ole joulukoristeita, joulukukkia kylläkin sen edestä, kynttilöitä on aina. Ehkä se joulumieli vielä meille hiipii, kunhan nämä lopouvuoden työrutistukset on saatu tehtyä 🙂

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      13 joulukuun, 2019 / 4:55 pm

      Sinun kauramaito on minun mantelimaito! Kiitos ripsarivinkistä myös!

      Toivottavasti saamme joulumielen, nyt on tosiaan vähän kateissa. Monesti sellainen asioiden klousaaminen kyllä tekee juhlamielen, on lupa olla vapaasti ja suunnata ajatukset juhlaan. Täytyy kyllä sanoa, että mä saan joulumielen myös siivoamisesta…

  2. 3 tammikuun, 2020 / 4:53 pm

    Estetiikan vaalimisesta eri tavoin en aio luopua koskaan! Kauneuden arvostus on vahvuus, josta saan suunnattomasti energiaa elämääni. Ihailen kauniita kuvia minunkin lempipannastani. Iloa ja onnistuneita kotoiluhetkiä sinulle! Tuija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *