Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Miten siivota kirjahyllystä edustuskelpoisempi?

 

Sain toiveen kirjoittaa meidän kodin järjestyksen pidosta, lähinnä mitkä ja miten säilytämme pikkutavarat. Aihe oli minusta hauska ja inspiroiva, ja saanpa vihdoin aikaiseksi aloittaa suursiivouksetkin kevättä kohti.

Ajatus kuitenkin lähti eskaloitumaan niin, että ajattelin ottaa teidät mukaan isommalle siivouskierrokselle: kirjaston kautta astiakaappeihin ja keittiöön, työ- ja kodinhoitohuoneeseen! Järjestyksen opettajaksi minusta ei ole, mutta inspiraatioksi ehkä! Ja hei – onhan toisen kaappeihin kiva kurkkia luvan kanssa!

Ensimmäisenä on vuorossa kirjastopuoli. Se on kokonaan minun valtakuntaani.

Pitänee varmaan avata hieman sisustusfilosofiaani. Se on ollut samanlainen jo ennen Marie Kondoa. Se kuuluu yksinkertaisesti näin:

Älä säilytä mitään turhaa.

Olen toteuttanut tätä jo ennen Konmaria, sillä en ole luonteeltani turhan keräilijä. En todellakaan.

Kun meille tuli vielä joskus mainoslehtiä, mies valitti, ettei ehtinyt selata niitä ennen kuin ne oli jo viety pois. Kaikki lojuvat napit, kynät, ruuvit, pinnit, avaimenperät – olen taipuvainen sustemaattisesti hävittämään ne. Mieheni tavaroihin, kuten työ- ja yöpöytään en koske, enkä varsinkaan työkaluja, ruuveja ja muttereita sisältävään arkkuun. (Ensimmäinen joululahjani miehelleni oli Victorinox – ja se taitaa olla edelleen lahjahistoriani huipuin hankinta!)


Ennen-kuvia. Hyllyt ovat aika sekaisin. Sehän tarkoittaa sitä, että kirjasto on kovassa käytössä.

En erityisemmin pidä pikkuesineistä, en harrasta (enkä osaisi) tehdä asetelmia. Minusta vaan tuntuu hyvältä, kun missään ei ole mitään ylimääräistä nurkissa. No, ainoa pahe on vaatehuoneeni… Pitäähän ihmisellä jokin pahe olla!


On totta, että lapsiperheissä on tavaraa moninkertaisesti enemmän kuin meillä pariskunnilla. Ihailen esimerkiksi kovasti Lauran tavarakasvatusfilosofiaa, ja myös hänen kotinsa järjestystä – ja heitä on neljä. Samanlaiseen jämptiyteen ei meillä pystytä, ei millään. Silti sanoisin, että olen kohtuullisen siisti persoona. Jo lapsena minusta oli ihana järjestellä oman kirjoituspöydän kaappeja ja laatikoita. Oma huone oli siisti ja nätti. Meille tuli aikoinaan lehti nimeltä Makasiini, joka oli silloisen pienen maailmani sisustustaivas.

Mutta nyt kirjahyllyihin!

Omaan kotiini on aina kuuluneet kirjat. Olen kasvanut niitä arvostavassa kodissa, ja vanhemmillani on kirjoja varmaan kolmessa huoneessa.

Jos en olisi raivannut hyllyjä säännöllisin väliajoin, omatkin hyllyni luultavasti pursuaisivat kirjoja. Kirjat ovat nimenomaan minun valtakuntaani, mieheni ei erityisemmin välitä lukemisesta. Meillä kirjan paikka on hyllyssä. En harrasta ns. pöytäkirjoja, vaikka ne kauniita asetelmissa ovatkin. Luen myös uudelleen lempikirjojani.

Kirjat ovat kuin ystäviä, joiden pariin haluaa välillä palata. Kun katselin tänään kirjojani, totesin itselleni muistavani suurimman osan juonet. Ja sellaisiahan kirjojen kuuluisi ollakin. Ne ovat ystäviä, jotka ovat tuottaneet muistettavan elämyksen.

Omiin hyllyihini olen järjestänyt kirjat väreittäin, kuten romaanit ja elämänkerrat. Osa, kuten musiikki, ruoka, sisustus, sadut, Montgomery-kokoelma on aihealueittain. Järjestys on mennyt reilun vuoden aikana sekaisin, joten nyt oli todella hyvä aika tehdä kunnon inventaario.

Hyllyyn jää:

Muistojen kirjat. En halua luopua missään tapauksessa lasten- ja nuortenkirjoista, jotka luin lapsena suurin piirtein hajalle: Eemelit, Pepit, Pieni talo prerialla-sarja, Annat, Runotytöt, Seljat, Lassie palaa kotiin – näin muutaman mainitakseni. Myös muutama rakas satukirja on tallella. Lempisatujani olivat Topeliuksen sadut, ja rakastin Maija Karman ja Rudolf Koivun satukuvituksia.

Elämäkerrat. Ehdoton lempilajini: hyllystä löytyy sellaisten henkilöiden kuin Barack Obama, Jane Fonda, Janis Joplin, Tellervo Koivisto, Aino Ackté, Aino Sibelius, Jackie Kennedy, Kate Bush, Eva Braun, Grace Kelly, Michelle Obama ja Oprah. Himoni ostaa elämäkertoja on loputon. Seuraavaksi haluaisin ostaa kuningatar Victorian elämäkerran.

Rakkaat romaanit. Voih, näitä on laidasta laitaan, sillä rakastan hyviä fiktiivisiä tarinoita. Kaikki rakkaat Pancolit, Mortonit, Rileyt, Austenit, Brontët, Kinsellat, Keysit, Dan Brownit sun muut, yksittäiset,pitkäaikaiset kumppanit ovat tallella.

Keittokirjat. Monet niistä ovat lahjoja, ja tosi hauskoja lukea. Toki monista olen kokkaillutkin.

Taidekirjat. Muutamia, rakkaita taidekirjoja löytyy, mm. yhdeksännellä luokalla voittamani läänin taidepalkinto yhdellä valokuvallani. Taiteilija Ilkka Lammin teoksien kirjaan palaan yhä uudelleen, samoin ruotsalaistaiteilija Carl Larssonin paksuun elämänkertaan.

Mitä minulta ei juurikaan löydy? Elämäntaito-oppaita, treenikirjoja (muutamia valittuja poikkeuksia lukuunottamatta), ns. pöytäkirjoja, puutarhaoppaita, poliittisia kirjoja tai suomalaisia romaaneja tai elämäkertoja.

Kiertoon:

Romaanit, joista en muista mitään. Jos en muista niitä tai niiden olemassaoloa, ne eivät ole tärkeitä. Hyvin konmarimaista, ei tunnu missään.

Dekkarit, jonka tyylisiä on kymmeniä. (Lempidekkari? No tietenkin Da Vinci koodi!)

Pienet, hassut kirjat. Osan olen saanut lahjaksi, ja ne ovat tallella kirjaston pöydän tilavissa laatikoissa sanakirjojen ja matkaoppaiden kanssa.

Kirjat, joista elämäni tuntuu ajaneen ohi. Monet puutarha- tai keittokirjat, jotka ovat aikanaan tuntuneet hyviltä, eivät enää tunnu millään tavalla koskettavan elämääni.

Pikkuesineet. Hups, kirjahyllyssä oli muutamia pikkutavaroita, jotka raivasin ensimmäisenä pois.

Ongelma:

Sekalainen kokoelma nuotteja ja nuottikirjoja. Haluaisin saada kaikki nuotit piiloon ja yhteen huoneeseen, mutta yläkertaan työhuoneen kaappeihin ei mahdu yhtään enempää. Olen karsinut nuottejakin rankasti. Töihinkään en voi kaikkia viedä.

Muistan muuten kaikkien kirjojeni biisit sillä tavalla, että jos joku kysyy vaikkapa missä kirjassa on tietty biisi, osaan nimetä sen omistani. Samalla tavoin muistan kirjojeni takakannen värin. Mies tenttii minua joskus: mistä löytyy se ja se kirja, osaan nimetä hyllyn ja kirjan takakannen värin. Jep. Kyseenalainen taito.

Siivoamiseen meni reilu tunti, ja olipa hikistä puuhaa. Lopputulos on nyt kuitenkin selkeä ja mietitty kokonaisuus. Lehdetkin mahtuivat kirjahyllyyn, tai siellä on siis Vackre Hjem& Interiör-kokoelmani sekä Glorian Ruoka ja Viini -lehdet.

Sekalaiset:

Kirjaston sohvan takainen alin hylly on sarjassa sekalaiset kirjat, sellaiset, jotka eivät oikein kuulu mihinkään. Siellä ne ovat näkymättömissä. Ikonin alla olevissa kaapeissa säilytetään albumeja, ja toisessa on myös pienet stereot.




En tiedä huomaatteko eron, itse huomaan kyllä. Ja huomaan myös, että hyllyjen lasit kaipaisivat puhdistusta. Mutta sen teen huomenna…

Olen muuten huomannut, että kirjagenreni on laajentunut kirjojen kuuntelun myötä. Kaikki on niin helposti saatavilla. Tälläkin hetkellä minulla on Bookbeatissa muutama kirja odotuslistalla. Ja tuo massiivinen, edessä oleva silitysurakka sujuu huomattavasti kätevämmin kirjoja kuunnellessa.

Instagramiin tulee pian mittava stories-video siivousurakastani, jos et vielä seuraa, niin liity mukaan!

Tykkäättekö kirjoista, ja minkälaisista? Haluatteko seurata siivousurakkaani eteenpäin? Seuraavaksi nimittäin isken kiinni keittiöön…

22 Comments

  1. Tarja
    28/01/2020 / 6:43 pm

    Vau, kiitos 🙂
    Mahtavaa että tähän tulee jatkoa 🙂
    Eka hyvä vinkki jo tulikin, että mitään ”turhaa” ei pidä säästää. Sitä sellaista liikelahjaa, kaupanpäällistä jne tuntuu vain kertyvän. Nyt mä alan paasata sen kaiken suoraan roskiin. Lupaan tämän pyhästi itselleni. Mainospostit oon jo kieltäny vuosia sitten.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      29/01/2020 / 2:58 pm

      Jatkoa tulee, kiitos tosi paljon toiveesta. Toivottavassti voin olla inspiraatioksi! Ja nyt sitä on pakkokin siivota, kun on luvannut tehdä siitä juttua tänne blogiiin ja Instaan! Tsemppiä selvitysurakkaan!

  2. Minna
    28/01/2020 / 9:51 pm

    Paljon on teillä/sinulla kirjoja ja Boknäsin hyllyt on ihan luksusta. Hintaa vain ihan hirvittävästi. Meillä on ihan vain Lundian kirjakaappeja lasiovilla. Minäkin olen kasvanut kirjoja arvostavassa kodissa. Äitini kuului Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon 70-80 luvuilla ja oli aina jännää lukea kerholehdestä kuukauden kirjasta ja päättää, otetaanko se vai ei.
    Meilläkin (olemme lapseton pari) on kotona paljon kirjoja. Mieheni kerää toisen maailmansodan kirjallisuutta ja jonkin verran poliittista kirjallisuutta. Minua kiinnostaa kanssa kuuluisien naisten elämäkerrat ja dekkaritkin. Nyt loppumaisillaan on Antti Tuurin Taivaanraapijat. Tykkään Tuurin huumorista. Sitä ennen luin Michelle Obaman elämäkerran.
    Ihmetyttää nykyinen kirjojen arvostamattomuus ja se kun kirjahyllyjä ei enää nykykodeissa ole. Minusta kirjat kertovat sivistyksestä.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      29/01/2020 / 3:05 pm

      Ah, mä muistan Suuren Suomalaisen Kirjakerhon! Meilläkin äiti kuului siihen välillä, ja muistan hyvin ne lehdet ja kuukauden kirjan.

      Meillä on samanlainen maku elämänkertojen suhteen. Minuakin kiinnostaa inspiroivat naiset, ja aika monta elämäkertaa olen aikojen saatossa lukenut! Hih, mun äiti oli Antti Tuurin koulukaveri : )

      Mä luulen, että nykyinen ”älä osta mitään” -kulttuuri saattaa vaikuttaa siihen, että varsinaisia kirjahyllyjä ei enää ole. Lisää tavaraa ei haluta. En itsekään halua muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Toisaalta uskon, että kirjat eivät koskaan tule kuolemaan. Lukeminen on vaihtunut kuunteluksi, ja sekin on hyvä asia. Omalla kuuntelulistallani on sellaisia kirjoja, joita en varmaan ostaisi. Nyt kuuntelen Valon antajia, mutta listalla on myös Anna-Leena Härkösen Kenraaliharjoitus, Suvi Vaarlan Westend ja Rauha S. Virtasen Seljan Tuli ja Lumi.

      Mutta minusta kirjat itsessään ovat kauniita, ja kieltämättä pidän noista Bokäsin hyllyistä edelleen. Aloin kerätäBoknäsiä, silloista Björknäsiä jo opiskeluaikana. Lasiovet ovat kyllä pölyn takia ihan must, Lundiahan on erinomainen kirjahylly!

  3. Susaanna
    28/01/2020 / 11:09 pm

    Ihanaa! Kirjoja hyllymetreittäin, vaikka minkälaisia; tuntemiani ja muita kirjailijoita; nostalginen kirjahyllysarja; oman lukemisen pohdintaa ja listausta!

    Jotenkin aivan mahtava postaus, kun lukeminen ja kirjahyllyt tuntuvat olevan nykyisin niin monella korvattavissa muilla keinoin. Minä kyllä rakastan kirjoja, kirjahyllyjä ja lukemista <3 !

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      29/01/2020 / 3:06 pm

      Kyllä, mä olen aika old school noiden kirjojen suhteen. Tykkään fyysisestä kirjasta.

      Ihana, että tykkäsit postauksesta, mä tykkäsin tehdä tätä tosi kovasti!

  4. Ansu
    29/01/2020 / 8:06 am

    Olen aina rakastanut lukemista, voi sanoa onneksi, sillä pikkupaikkakunnalla ei juuri muita harrastusmahdollisuuksia ollut 60- ja 70-luvuilla. Ensimmäinen asia, minkä paikkakuntaa vaihtaessani hankin, on kirjastokortti. Ostan myös kirjoja, aina ei jaksa odottaa että ne ehtivät kirjaston hyllyyn. Lempikirjojani ovat dekkarit ja valitettavan kapea huumoriosasto. Myös historia kiinnostaa, esim. muinaisesta Egyptistä ja Pompeijista kertovat kirjat. Dekkaristeista suosikkejani ovat tällä hetkellä Fred Vargas ja Kate Atkinson, joilla on juonenpunonnan taidon lisäksi erinomainen huumorintaju! Vanhemmista Colin Dexterin Morse-dekkarit, Tony Hillermanin navajodekkarit, Michael Dibdinin Aurelio Zen-dekkarit, Ellis Petersin 1100-luvulle sijoittuvat Veli Cadfael-dekkarit ja Robert van Gulikin muinaiseen kiinaan sijoittuvat Tuomari Dee-dekkarit olivat must-hankintoja, samoin Nicholas Freelingin van der Valk-dekkareissa oli kiva tunnelma (parhaillaan tv:ssä esitettävällä dekkarisarjalla ei ole kirjojen kanssa muuta yhteistä kuin päähenkilön nimi). Donna Leonin Venetsiaan sijoittuva Brunetti-sarja on pääosin erinomainen, joitakin heikompia teoksia siihen mahtuu. Harmitti, kun Sue Graftonin aakkosdekkareitten suomentaminen lopetettiin kesken sarjan. Voi, paljon on hyviä dekkaristeja joita ei tähän hätään muista, valitettavasti monelta ei enää tule uutta tuotantoa. Pohjoismaisten dekkaristien tulo markkinoille on ollut valtaisa, itse en niin pidä niiden liiankin ahdistavasta synkkyydestä. Boknäsin kirjahyllysi ovat upeat, minun pieneen asuntoon ei kirjahyllyjä mahdu, mutta kirjat menevät kiertoon siskoille ja edelleen vanhimman sisareni lapsille. Anna hyvän kiertää 🙂

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      29/01/2020 / 3:10 pm

      Vautsi, sä todella rakastat dekkareita! Nyt ollaan osa-alueella, joka on mulle lähes vieras lukuunottamatta Dan Brownia, jolta olen lukenut kaiken. Ja Ilkka Remeksestäkin tykkään. Miten olisi oma kirjablogi, sulta saisi mahtavia dekkarivinkkejä!

      Mä olin myös tyttönä kirjaston suurkuluttaja. Muistan jopa ensimmäisen kirjastokorttini numeron: 307. Se kirjoitettiin lappuun, joka oli takakannen sisäpuolella omassa taskussa! Oi aikoja!

  5. 29/01/2020 / 8:44 am

    Ihana mikä postaus ja mikä valtavan ihana kirjasto teillä! Vau!
    Meillä hankittiin uudet kirjahyllyt syksyllä muuton myötä, halusin yhtenäisen ilmeen ja ovet hyllyihin. Logiikka oli ostaa ylhäältä lasia alhaalta umpinaiset hyllyt jotta järjestäminen olisi siinä mielessä helpomtaa että kaikkien ei ole tarve olla edustuskirjoja. Raivattiin paljon pois, mutta kyllä sinne olkkariin aika paljon jäi sitä tavaraa vielä.

    Ehdottomasti haluan lukea samanlaisia postauksia lisää, inspiroivat ihan valtavasti!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      29/01/2020 / 3:11 pm

      Ovet hyllyissä ovat kyllä kätevät, pöly pysyy poissa ja yleisilme on hallitumpi. Mä muistankin, että sä olet himolukija!

  6. Juhannusruusu
    29/01/2020 / 10:41 am

    Vastasikin Instagramissa lempikirjani olevan Vendela. Minulla on Utriot kirjahyllyssä järjestettynä kirjan tapahtuma-ajan mukaan. Vanhimmat taitavat liittyä ristretkiin ja siitä keskiaikaan ja eteenpäin. Pidän historiasta, mutta luen kyllä paljon muutakin. Enää en tavoittele uusia kirjoja vaan luotan kirjastoon.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      29/01/2020 / 3:12 pm

      Ihana kuulla, miten omistautunut olet Kaari Utriolle. Hän kyllä osaa historiansa.

      Mulla on sama juttu kuin sulla, ei enää tee mieli niin paljon ostaa kirjoja. Ainoastaan Lucinda Rileyn ja Kate Mortonin uutuudet on pakko saada! Niin ja Maria Boreliuksen uusin, Bliss, sitä odotin kuin kuuta nousevaa.

      Suomalainen kirjasto on niin mahtava. Sitä meidän kannattaa hyödyntää!

  7. Katri Lammi
    29/01/2020 / 2:06 pm

    Pieni hassu yhteensattuma: Carl Larssonin paksu elämäkerta oli taidemaalari Ilkka Lammille hyvin tärkeä kirja, lähes koirankorville luettu. Hieno kirjastohuone ja seesteinen tunnelma blogissa!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      29/01/2020 / 3:17 pm

      Pakko kysyä: oletko Ilkan kaksoissisar?

      Lempitaiteilijoistani mulla on kirjoja: Albert Edelfeldt, Rudolf Koivu, Martta Wendelin, Carl Larsson ja Ilkka Lammi.<3 Sain pienenä tyttönä kummitädiltäni kirjan Carl Larssonista. Siinä esiteltiin hänen maalauksiaan ja kerrottiin kotielämästä. Myöhemmin ostin jostain Kirjapörssistä tms. paksun, keltaisen elämänkerran, jossa on valtavasti piirroksia ja kuvia tauluista.

      Kiitos, olohuoneen tämä osa on kyllä ahkerassa käytössä, ensimmäisen kuvan osoittamalla tavalla!

      • Katri
        03/02/2020 / 10:25 pm

        Kyllä, Ilkka oli kaksoisveljeni

        • marjukkap
          Kirjoittaja
          03/02/2020 / 10:40 pm

          ♥️♥️ Näin Ilkan töitä eka kerran ysärillä muistaakseni, olisiko ollut yhteisnäyttely Pasi Tammen kanssa…? Ihastuin suunnattomasti hänen taiteeseensa. Salossa näin viimeksi näyttelyn ja ostin kirjan. Otan osaa menetykseesi, vaikka siitä on kauan. Mutta taide jää.♥️

  8. Tiina1412
    29/01/2020 / 8:11 pm

    Ihana postaus ja ihana kirjastohuone! Rakastan kirjoja lukemista, olen kasvanut lukemista arvostavassa kodissa. Lapsena lähes asuin kirjastossa, joka oli lähellämme. Muistan maanneeni lastenosaston lattialla selailemassa Richard Scarryn kirjoja alle kouluikäisenä. Olen myös opiskellut Suomen nykykirjallisuutta.

    Katselen aina kyläillessäni ihmisten kirjahyllyjä, sillä on kiva katsoa, mitä muut lukevat. Surullista, jos kirjoja ei ole ollenkaan, mutta tänä päivänä, erityisesti nuorilla, se ei enää kerro mitään, kun ekirjat ovat niin suosittuja. Itse olen perinteisen kirjan ystävä.

    Olemme muuttamassa piakkoin ja kirjoja on pakko laittaa paljon pois, sillä nyt meillä on kahdessa huoneessa kirjahylly, joissa kirjoja monin paikoin kahdessa rivissä peräkkäin samalla hyllyllä. Uuteen tulee vain yksi kirjahylly, joten olen vienyt jo monta kassillista kirjaston kierrätyshyllyyn, SPR:n kirpparille ym. Sääli luopua, mutta kuten kirjoitit, kaikkea ei voi säästää ja jos ei kirja merkitse mitään, sen voi antaa tarvitsevalle.

    Yritin keksiä vastausta stoorisi kysymykseen, mutta hyviä ja tärkeitä kirjoja on niin paljon, etten osannut heti vastata. Lapsena rakastin Runotyttöjä (minullakin tuo Suvi Aholan ja Koskimiehen teos :), Tiina-kirjoja, Astrid Lindgreniä, Onnelia ja Annelia ja monia monia muita. Nuorena olivat Okalinnut ja Sidney Sheldonit ym., mutta enää en jaksa lukea ihan noin romanttisia tarinoita. Myöskään dekkarit eivät enää niin uppoa, vaikka joskus lomalla on kiva niitä lukea. Viimeksi taisin lukea Nainen ikkunassa, joka kyllä säväytti. Nykyään Murakami on ehdottomasti suosikkini, nytkin menossa hänen viimeisin suomennoksensa Tanssi, tanssi ja tanssi. Tätä ennen sain kirjastosta Suuren lammasseikkailun, johon tämä uusin on itsenäinen jatko-osa. Muita suosikkejani ovat mm. Carol Shield, Joyce Carol Oates (erityisesti Sisareni, rakkaani), Siri Hustvedt, Alice Munro. Luen paljon myös kotimaisia kirjailijoita, Sofi Oksanen, Heidi Köngäs, Tuula-Liina Varis, Pirkko Saisio, Anja Snellman, Minna Rytisalo ja mitä näitä nyt onkaan. Nythän hokaan, että tuossahan on vain naiskirjailijoita – ja Murakami!

    Arvostan, että jaksat värijärjestää hyllysi. Omani on suunnilleen kirjailijoiden mukaan järjestyksessä. MInusta on kiva, kun tiedän, että Murakamit ovat kaikki samalla hyllyllä, Irvingit toisella jne.

    Kiva, jos jaksat tehdä lisääkin näitä postauksia, tätä oli tosi mukava lukea!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      30/01/2020 / 12:27 pm

      Meillä on tosi samantapainen maku. Mä rakastin Uuden kuun Emiliaa, jonka pöhkö suomennus on Runotyttö. Viimeinen kirja Runotyttö-sarjassa on kaikkien aikojen lempikirjani, niin hienovaraista kuvausta. Oletko lukenut Satu Koskimiehen jatkon kirjaan, Emilia Kent? Se on loistava.

      Kirjoja on sääli laittaa pois. Onneksi veljentyttöni ovat kovia lukemaan, ja heille olen antanut kirjoja, samoin anopilleni ja vanhemmilleni. Muuttonne varmasti pakottaa karsimaan.

      Kirjat ovat nyt ihan muodikkaitakin, kiitos äänikirjasovellusten. Mäkin rakastan tavallisia kirjoja, joskin tulee kuunneltua sellaisia, joita ei ostaisi.

      Tsemppiä muuttoon ja karsintaan!

  9. Sara
    29/01/2020 / 11:09 pm

    Minä ja mieheni luemme paljon kirjoja, mutta hankimme ne 99-prosenttisesti kirjastosta. En ole koskaan tainnut lukea samaa kirjaa uudelleen enkä halua omistaa kirjoja.

    Kun näen esimerkiksi lehdessä kiinnostavan kirjan, teen siitä varauksen Helmetiin. Varaan miehelleni dekkareita ja itselleni vähän erilaisia kirjoja. Pidän Elena Ferrantesta, Katherine Pancolista, Ian McEwanista jne, mutta viime aikoina olen lukenut paljon Afrikasta, Lähi-Idästä ja Aasiasta (etenkin Afganistanista) kertovia kirjoja. Tämä innostus taisi alkaa Khaled Hosseinin Leijapojasta. Nyt luen Petina Gappahin kirjaa Pimeydestä loistaa valo, ja se vaikuttaa todella hyvältä, Dekkarit eivät kiinnosta minua, jollei niitä ole kirjoittanut Denise Mina. Elämänkerrat alkoivat kiinnostaa vasta, kun luin Michelle Obaman elämänkerran.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      02/02/2020 / 12:57 pm

      Elena Ferrantea on moni suositellut, mutta yhtä moni myös ei tykännyt. En ole vielä lukenut, vaikka sarjakin on kirjojen pohjalta tehty. Dekkarit ovat minullakin lähes paitsiossa, mutta elämäkerrat ovat ihania!

  10. Jaana Laukkanen
    31/01/2020 / 9:47 am

    Toistan samaa kuin edelliset, ihana postaus. Näitä lisää, kiitos 🙂

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      31/01/2020 / 1:55 pm

      Ihana kuulla, kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *