Miten pärjätä, kun ohjelmat ja sovellukset hallitsevat päivääsi?

 

Onpa ollut haipakkaa – en ole ehtinyt blogiin, koska teen musiikillista digiloikkaa.

Se tarkoittaa uusien laitteiden ja ohjelmistojen lataamista ja Youtube-videoihin sukeltamista, ja tunnit vain kiitävät ohitse, kun on uppoutuneena töihin. Olen viimeksi käyttänyt äänitysohjelmaa, kun ajurit ovat olleet CD-muodossa, eli hmm… Aika kauan aikaa sitten!

Rupesin laskeskelemaan mitä kaikkia sovelluksia ja ohjelmia käytänkään, eikä siihen kahden käden sormet riitäkään! On suorastaan pelottavaa miten monessa sitä on kiinni, ja useimpia pitäisi ehtiä seuraamaan. Salasanoja varten on muistikirja, sillä samaa salasanaa ei halua laittaa kaikkiin.

Onhan noita – en silti valita, sillä kaikkia ohjelmia käyttelen sujuvasti. Pärjäätkö minulle ohjelmien ja sovellusten määrässä vai selviätkö vähemmällä?

Uskon etätöiden tulleen jäädäkseen ainakin osittain.

Luin juuri Hesarista jutun, jossa arvioitiin Suomen selviävän oletettua paremmin koronan aiheuttamasta taloudellisesta notkahduksesta. Yksi syy oli se, että pystymme ja osaamme hoitaa työt etänä. Hyvä työmoraali taitaa olla edelleenkin suomalainen hyve! Uskon, että kynnys tehdä etätöitä on matalampi kuin ennen, ja uskon sen myös edistävän työhyvinvointia. Peruskoulun opettajan ammattiin etätyö ei sovi, sillä mitä pienemmistä on kyse, sitä enemmän he kaipaavat vuorovaikutusta. Sitä harjoitellaan myös taito- ja taideainetunneilla vahvasti.

Mutta mitäpä kaikkea minä käytän lähes päivittäin.

Aloitetaan päivätöistä. Viestinnässä on Microsoftin o365-alusta, jossa aktiivisimpia kanavia ovat sähköposti, Yammer, Sharepoint ja Teams. Lisäksi on Wilma, ja meidän opettajien kaksi kanavaa Whatsupissa, joista toinen on pikatiedottamiseen, toinen on hupikanava. Googlen puolella on käytössä Classroom ja viestivälineenä siellä Hangouts.

Lisäksi minulla on kotikoneella notaatio-ohjelma ja yksi äänitysohjelma sekä opetuskäyttöön sopiva Bandlab. iPadissa käytän GarageBandia ja UkeOkea (ukulele-appi), ja tietenkin puhelimeen on ladattu kitaran- ja ukulelen virittäjä. Ohjelmiin tarvittava äänikortti on välttämätön, minulla on Focusriten Scarlett Studio Solo, jos jotakuta kiinnostaa.

Puhelimestani löytyy kokonainen maailma sovelluksineen.

Jokaiseen hitsin ohjelmaan pitää asentaa ajuri, ja laitteet pitää rekisteröidä. Pitää tehdä tili sinne, toinen tänne, ja jokaiseen pitäisi olla se salasana.

Omassa elämässä minulla on kaksi sähköpostia, toinen blogille ja toinen kaikelle muulle tilpehöörille. Puhelimessa kulkee kokonainen maailma sovelluksineen, joista aktiivisimmat vapaa-ajalla ovat Facebook, Whatsup ja Instagram. Spotify on myös, sitä ilman en voisi ollakaan ja siitä pulitan mieluusti premium-hintaa.

Sitten mennäänkin blogin asioihin. Blogin olemassaolon kannalta tärkeimmät ovat WordPress, eli blogini alusta ja ”bloghost” palveluntarjoaja Kualo, jonka palveluista maksan. Kuvankäsittelyohjelma on Adobe Lightroom, maksullinen sekin. Blogin kautta seuraan myös Google Analyticsiä ja Search Consolea. Käsitellyt kuvat lataan kuvapalvelu Flickriin, joka maksaa myös. (Vähennykset kannattaa kerätä kirjanpitoon.) Pieniä videoita teen YouCutilla ja nättejä Stories-juttuja Canvalla.

Jostain pitää luopua. Poistin juuri Bookbbeatin pois. Ei ole aikaa. Podcastitkin tuppaavat jäämään kesken, kun kuuntelen niitä lähinnä hiuksia laitellessa ja meikatessa. Ja silittäessä.

Töissä hallitsen tietsikan lisäksi videotykkiä ja luokan äänentoistoa, joka on muuten välillä täysi mysteeri. Vanhat analogiset kaiuttimet olivat takuuvarmat, mutta nämä hienot aktiivikaiuttimet ja monikanavainen mikseripöytä aiheuttavat välillä harmaita hiuksia.

Sitten on kaikki muut sovellukset ja suoratoistopalvelut – salasanoja, pankkikortteja ja kaikkea syötän sinne tänne: HSL:n liput, EasyPark, Netflix, CMore… On Skype, Posti, Post Nordi, Supla, Ruutu, Xiaomi Home (robotti-imuri), Yazio, Huawei Health, JBL Connect (kaiutin), K-Ruoka, MyStockmann, S-Pankki, Nordean sovelleukset ja Mobile Pay.

Pää on välillä kuin kovalevy, joka täyttyy täyttymistään.

Viikkon pitäisi mahduttaa yksi somevapaa päivä.

Onneksi koti on ”älyvapaa” lukuunottamatta hälytysjärjestelmää, hihhih. Jos minun pitäisi hallita vielä jääkaappia, liettä, saunaa ja ilmastointia puhelimella, tulisin hulluksi.

Mitä teen, kun viikonloppu alkaa? Laitan kaikki sovellukset äänettömälle. Ainoastaan kelloni hurahtelee, jos olen istunut liian kauan, minulle on tullut tekstari, tai joku soittaa. Jatkossa pitäisi ottaa viikossa yksi someton päivä.

Tykkään silti tästä digielämästä. Onhan nyt toki paljon helpompaa maksaa lasku puhelimella kuin mennä pankkiin tai pankin eteen automaatille. Pysäköinti se vasta helppoa on, kun ei tarvitse olla kolikkoja mukana! Whatsup-videopuhelut ovat osoittautuneet käteviksi, kun olen tarvoinnut neuvoja vaikkapa juuri äänityssoftan kanssa.

Viisikymppinen ei ole mikään urvelo digiasioissa.

Ja kyllä minusta on mukava oppia uutta. En pelkää käyttää tekniikkaa, ja toisin kuin monet nuoremmat saattavat luulla, me viisikymppiset emme ole ollenkaan urveloita digijuttujen kanssa. Paljon vaikeampaa on saada tiukka purkin kansi auki kuin tehdä video vaikka YouCutilla!

Oma ajatukseni siihen miten pärjää tässä valtavassa informaatiotulvassa on tämä: kannattaa opetella käyttämänsä ohjelmat ja sovellukset niin hyvin, ettei niistä tule harmaita hiuksia. Että ne osaa niin hyvin, että niiden miettimiseen ei mene aikaa. Siksipä meitsi on nyt istunut iltoja ottaen haltuun paria ohjelmaa, jotta jos etäopetus tulee, handlaan ohjelmat eestaasympäri.

Pari vuotta sitten käytin valtavasti tunteja o365-alustan OneNoteen, ja tein sinne usealle luokalle tehtäviä – vain huomatakseni, että haluan kuitenkin käyttää Googlen Classroomia, joka on paljon yksinkertaisempi ja käyttäjäystävällisempi. No, oppi ei mennyt hukkaan, nytpä osaan sitä käyttää, jos joskus tulee tilanne, että sitä tarvitsen.

Kenenkään työelämässä olevan ei kannata tuudittautua siihen, että olisi ”turvassa” digimaailmalta. Päinvastoin uskon, että tulee lisää opittavaa.

Mutta, vaikka olisi kuinka ohjelmia, sovelluksia, etätyötä tai -opetusta, mikään softa tai äppi ei koskaan korvaa aitoa ihmiskontaktia ja kanssakäymistä. Vain sillä tavalla voi oppia yhdessäoloa ja vuorovaikutusta, tunteiden käsittelyä, säätelyä ja jakamista.

Ja toisen kosketus – toivottavasti pääsemme takaisin siihen maailmaan, jossa tavatessa halataan pitkään ja kovasti.

Asusta vielä sananen. Paita on ihana Balmuirin keväisen pellavamalliston, ja tosi tykätty ja paljon käytetty. Farkut ovat monta vuotta vanhat 2nd Dayn Stevie-malli, pari, joka vain paranee vanhetesstaan. Jos olet kiinnostunut, ota yksi koko normaaliasi pienempi. Malli on vakio, Booztilla näkyi olevan Stevietä edelleen myynnissä. (Ja muuten, linkkini tuotteisiin eivät ole affiliate-linkkejä, eli eivät tuota minulle rahaa.)

Kengät ovat niin ikään vanhat Michael Korsit, mutta nahka jo mukavan pehmeäksi kävelty. Laukku on uusi, Chloén, korut Syster P ja Daniel Wellington.

Mitenkäs sinä, onko tullut hukuttua digimaailmaan?

12 Comments

  1. Marketta67
    16/08/2020 / 4:00 pm

    Kyllä me viisikymppiset osataan ja opitaan, kun vain halutaan! Jaksan jatkuvasti ihmetellä samanikäisiä kollegoita, jotka tuskailevat kaikkea uutta. Ei tässä iässä — eikä maailmantilanteessa — voi jäädä jurnuttamaan paikoilleen. Kummasti sitä pysyy virkeänä, kun päättää ainakin yrittää opetella ajankohtaisia ja usein työtä helpottavia sovelluksia. Esimiehelleni mm. Whatsapp on täyttä hepreaa, eikä hän sitä suostu käyttämään. Sähköposti ei vaan taivu samanlaiseen, näppärään viestintään.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      16/08/2020 / 4:55 pm

      Oon niin samaa mieltä. Monesti on ihan vain viitsimisestä kiinni, niin kuin moni asia elämässä yleensä. Ja aina löytyy joku, jolta kysyä. Tottahan se on, että uutta pitää oppia nopeallakin tahdilla, mutta tuleen ei voi jäädä makaamaan. Hienoa, että sulla on tuollainen asenne! Mulla myös.

  2. Terhi R
    16/08/2020 / 5:34 pm

    Kyllä, kohta viiskymppisenä käytän töissä 10 eri ohjelmaa, vspaa-ajalla taas käytössä liki 15 appsia tai vastaavaa. Someton päivä kuulostaa hyvältä mutta täytyy sanoa, että helppoja ovat.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      18/08/2020 / 6:26 pm

      Aikamoinen arsenaali sullakin, huhheijaa!! Jotenkin kummasti niitä ohjelmia kertyy apeista puhumattakaan!

  3. Pian 57v
    16/08/2020 / 7:26 pm

    Reippaasti yli viisikymppinen ja palkkatyöelämästä olen ollut pois parikymmentä vuotta.
    Noista luettelemistasi ei monikaan sanonut minulle yhtään mitään. Olen tekniikkaa ja tietotekniikkaa pelkäävä ja osaamaton. Eli minä olen väliinputoaja digimaailmassa

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      18/08/2020 / 6:27 pm

      Jos haluaa vähän tehdä omassa elämässä digiloikkaa, työväenopistot ovat mainioita paikkoja paikata taitoja. Siis jos kiinnostaa. : )

  4. Tiina1412
    16/08/2020 / 9:34 pm

    Olen sua vähän vanhempi, mutta kyllä luonnistuvat sovellukset ja monet monet ohjelmat. Monia mainitsemiasi käytän itsekin töissä ja vapaa-ajalla, en toki opetukseen ja musaan liittyviä, kun olen ihan eri alalla. Yhtä mainiota appia voin suositella, niin pääset muistikirjasta: F-Secure Key, jonne saa helposti kaikki salasanat ja tunnusluvut tallennettua.

    Mukavaa tulevaa viikkoa!

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      18/08/2020 / 6:27 pm

      Pitääkö olla F-Securen käyttäjä tuohon avaimeen? Joku tuollainen paikka olisi kyllä parempi kuin oma vihko. Kiitos vinkistä!

      • Tiina1412
        19/08/2020 / 10:14 am

        Ei tarvitse olla. Se on ihan AppStoresta löytyvä ilmainen sovellus. Todella näppärä. Mullakin oli ennen paperilla kaikki kotona ja lisäksi monia pieniä post it -lappuja puhelimen suojakotelon taskuissa, mikä ei tosiaankaan ollut järkevää

  5. kata
    16/08/2020 / 10:41 pm

    Kiinnitin heti huomiota laukkuun, upea!

    Nä’in viiskymppisenä opena viime kevään digiloikka tuli tehtyä kunnialla. Teams oli käytössä päivittäin, niin livetunteihin, tehtävien palautuksiin kuin oppilaiden kanssa viestimiseen.

    -kata-

  6. Pauliina Järvelä
    17/08/2020 / 3:54 pm

    Olen ollut digin parissa jo toistakymmentä vuotta. Lähes kaikki mainitsemasi ohjelmat ovat tuttuja. Niiden lisäksi kieltenopena käytän quizletia, quizzizia, gimkitiä, dobblea, jeopardya, , baamboozlea ja kahootia viikoittain. Olen ollut mukana tekemässä Reactored-oppimisalustaan sisältöä lukion puolelle ja alkeisranskaan. Interaktiiviset kieliopinopetusvideot teen Screencast-O-Maticilla ja kysymykset H5P:llä. Olen käyttänyt myös Movenotea ja Playpositia, mutta toinen loppui ja toinen muuttui maksulliseksi enkä halua maksaa siitä, että voisin tehdä videoita. Explain everythingillä teen kappaleiden raivausvideot ja tehtövien selitysvideot. Etäopetuksessa Zoom oli Teamsia paljon notkeampi ohjelma. Puhelimessa Pokemon go ja Candy crush saga -pelit taitavat olla käytetyimmät Instan, Facen, messengerin ja Whatsupin lisäksi. Köytän liikaa somea ja notkun netissä, välillä laitan kaikki laitteet äänettömälle, sitä pitäisi tehdä useamminkin. Joskus kytken älykellosta kaikki ilmoitukset pois, kun haluan olla ihan hissukseen. Kyllä somesta on kuitenkin enempi hyötyä kuin haittaa.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      18/08/2020 / 6:29 pm

      Kahoot – ei mun lempijuttu, vaikka oppilaat tykkää hirveästi. Heh, ajattelinkin, että sulta tulee varmasti pitkä kommetti kaikenlaisista ohjelmista! Mun Whatsup on äänetön, muuten olisi liikaa piippausta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *