The Hat

 

Minulla oli kuvauslainassa syysuutuuksia Balmurilta. Mukana oli myös tämä Cremona-huopahattu.

Olen aina ajatellut, että en ole hattuihmisiä – mitä nyt kesäisin päässä on jatkuvasti hattu! Olen siis kesäisin hattumuija, mutten talvella. Viileimmillä säillä haluan korvatkin lämpimään.

Ihastuin Cremona-hattuun ihan hullun lailla, ja mietin lunastaisinko sen itselleni. Ponchon kanssa se olisi aika ihana, ja mikä ettei myös harmaan villatakin tai rennon, ohuen villakangastakin kanssa.

Olen joskus leikilläni tuuminut, että olen edelisessä elämässä ollut varmasti joku lännensankarileidi. Liivi, väljä hame, pussihihainen pusero, hattu, buutsit ja raudikko alla kirjaillun nahkasatulan kanssa näyttävät hyvälle.

Mikäpä sitä estää olemasta oman elämänsä sankaritar, puuttuu vain leveä villahame ja se hevonen. Liivi ja pussihihainen pusero löytyvät jo kaapista. Bootsitkin on, käsintehdyt Tony Lamat.

Hattu päässä voi vähän piiloutua maailmalta. Lierin alta voi tutkailla sivusilmällä ihmisiä ja olla hivenen coolimpi kuin onkaan. Oikeasti en ole yhtään cool, olen liian temperamenttinen, tunteellinen ja nauravainen. Hötkyn ja liikun koko ajan.

Oli minulla nuorena hattu, parikymppisenä. Se oli sellainen muotoiltava, musta villahattu. Monilla nuorilla naisilla oli siihen aikaan hattu, tiedä mikä muoti meitä konservatorion naisia villitsi, mutta hattu oli saatava. Näin viisikymppisenä sitä muistelee jokseenkin huvittuneena, ne jakut, suorat housut ja hatut… Kai se kuului aikuistumiseen.

Musta, muotoiltava hattu oli vähän kylmä ja jäi aika vähälle käytölle. Kerran pukeuduin yksissä naamiaisissa saapasjalkakissaksi, ja siihen hattu oli vallan mainio asuste. Muina asusteina oli mm. ketunhäntä, pitsinen liivi, pitkä bleiseri ja ylipolvensaappaat. Kasvoihin taiteilin kippuraviikset. Tunsin oloni vallan kotoisaksi koko illan. Onneksi asu tuli ikuistettua valokuvaan!

Balmuirin Cremonasta ei tule naamiaishattua. Vain viitta puuttuu, ja olisin oman elämäni supersankari.

Viikonloppu on kohta ohi. Tänään kuvattiin ihania syyskashmireja ja silkkiä, tiistaina blogissa, tule katsomaan!

 

hattu ja huivi Balmuir 
housut Second Female
nilkkurit AllSaints
neule BMuir

8 Comments

  1. T.Rva46
    30/08/2020 / 11:24 pm

    Päiviä Cremonassa.. mikä hurmaava, tunnekylläinen biisi, vieläpä ikisuosikkini Heikki Salon sanoin. Tällaisiakin assosiaatioita voi asusteista tulla.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      01/09/2020 / 4:36 pm

      Oo… Mikä ihana muisto♥️

  2. Tuija
    31/08/2020 / 12:02 am

    Upea leidi ja tyylikkäät kuvat viehättävine väreineen. Hattu sopii täydellisesti! Suloista syyskuun alkua sinulle tv. Tuija

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      01/09/2020 / 4:35 pm

      Kiitos samoin sulle ihanaa alkusyksyä!

  3. Mermar
    02/09/2020 / 3:37 pm

    Voihan hattu! Rakastan hattuja, mutta koska pääni on isohko eivät hatut ole oikein hyvännäköisiä ylläni. Olen kesäaikaan herkutellut isolierisillä olkihatuilla, koska lierit tasapainottavat hieman kokonaisvaikutelmaa. Ehkäpä uskaltaudun kokeilemaan tuota ihanaa hattua.

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      02/09/2020 / 5:11 pm

      Tiiätkö mitä, älä mieti turhaan hattu sulle vai ei. Jos tykkäät, niin pidä! Karisma ja hyvä fiilis tulee siitä, että käyttää vaatteita / asusteita joista tykkää, ihan omaksi ilokseen. Näin mä olen omalla kohdallani päättänyt, päätä säkin!; )

  4. 05/09/2020 / 8:11 pm

    Voi, hattu oli minullakin parikymmentä vuotta sitten. Sain äidiltäni takkirahat, joilla ostin Cinzia Roccan villakangastakin legendaariselta Kuusiselta. Se oli hirmuhintainen nuorelle opiskelijarouvalle… Stockalla kävimme aina ystävän kanssa sovittamassa hattuja ja seuraavaksi sitten tuli vastaan takin kanssa mätsäävä Mary Pihlajan pillerihattu, joka sopi minulle erinomaisesti. Harvat hatut nimittäin sopivat minulle tuolloinkaan, kun olin vielä nuori. Niinpä se hattu oli saatava. Hassua, että ruskean sävyjä olen aina kavahtanut, mutta nämä olivat vieläpä sävyä camel!

    Loppujen lopuksi kävi niin , että molemmat jäivät todella vähäiselle käytölle. Ensin nuukailin niiden käyttöä ja säästin parempiin tilaisuuksiin. Paria vuotta myöhemmin muoti muuttui ja leveäharteiset nilkkoihin ulottuvat takit kapenivat istuvammiksi ja sen jälkeen takki jäi täysin käyttämättä. Viimeksi taisin pitää takkia (ja hattua) jouluna -99, jolloin jo odotin esikoistani.

    Muutama vuosi sitten takkimuodin leveneminen alkoi Kiinasta ja nykyäänhän meilläkin ovat muotia leveäharteiset takit. Minulla on yhä tallella sekä tuo Cinzia Roccan takki että Mary Pihlajan hattu. Mutta tänä päivänä on aika iso kynnys vetää ylle sellainen 90-luvun säkki, mieluummin käytän tyköistuvia vaatteita. Hattua sovitin tänä kesänä – eikä sekään enää näyttänyt niin hyvältä kuin silloin alle kolmekymppisenä…

    • marjukkap
      Kirjoittaja
      06/09/2020 / 10:46 am

      Hij, monet vaatteet sopivat silloin nuorelle itselle, mutta ei enää tänään. Mäkin muistan nuo leveät takit. Mulla oli ihastuttava kanervanpunainen villakangastakki, jossa oli irtonainen karvakaulus. Pusin sen ihan loppuun, ja voi, miten lämmin se oli. Pillerihatut ovat söpöjä ja tosiaan sopivat monelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *