Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Yläkerran taulukollaasi: miten se syntyi ja miten asettelin taulut

Joissakin yläkerran telkkariaulaa koskevissa postauksissa on näkynyt tauluseinämme, joka on sohvan yläpuolella. Taulut ovat matkamuistoja reissuiltamme, ja vanhin on liki kahdenkymmenen vuoden takaa. Meille taulut ovat olleet hauska ja kaunis muisto matkoiltamme. Nyt seinä on täynnä. 

Kerron tässä postauksessa miten kaikki lähti alkuun, ja millaisia muistoja meillä on tauluistamme.




Ensimmäinen kunnon aurinkolomamme suuntautui Kreetalle. Asuimme silloin valoisassa, viisikymmentäluvun talossa Kannelmäessä. Meillä oli Askosta ostettu suuri sohva, joka oli khakinvihreä. Voi että tykkäsin siitä sohvasta!

Haniassa kierrellessämme osuimme ensimmäisen taulumme luo, joka oli kartta Kreetasta. Meistä se oli kaunis, eikä kehyksiäkään tarvinnut vaihtaa. Ensimmäinen taulu on kollaasissa alhaalla oikealla.

Seuraava kesälomareissu oli autoilumatka Mallorcalle, ja sieltä löysimme myös kartan. Siitä se lähti, keräilyharrastus. Pari karttaa olen tuonut omilta matkoiltani, kuten Wienistä tai Varsovasta, muut ovat yhteisiltä reissuilta.

Toscanasta etsimme karttaa tosissamme. Luccasta se sitten löytyi, lisäksi Sienasta litografia ja Firenzestä toinen suuri litografia. Mies arveli, että se on liian iso, mutta pidin pääni. Suuri on seinäkin: taulusta tuli koko kollaasin keskipiste, jonka ympärille muut on ryhmitelty.

Joistakin kohteista, kuten Madeiralta, ei löytynyt karttaa, vaikka etsimme kissojen ja koirien kanssa. Sen sijaan ostimme vanhoja postikortteja, joista kehystettiin taulu. Pariisissa sen sijaan Seinen varrella oli paljon taidekaupiaita, ja litografioista oli suorastaan runsaudenpula!


Kun karttaseinä tuli täyteen, ostimme matkoilta pieniä akvarelleja. Niitä on löytynyt Barcelonasta, Makarskasta, Dubrovnikista ja Riiasta. Suurin matkamuistotaulu on öljyvärityö Malcesinestä, Gardalta, ja se on olohuoneessa.

Jokaisella taulullamme on muisto, ja sen takia ne ovat tärkeitä. Rahallisesti ne eivät ole valtavia investointeja, mutta esimerkiksi akvarellit ovat todella kauniita ja huolellisesti valittuja. Ne on ostettu katutaiteilijoilta. Barcelonan taulua valittaessa myyjä, vanhempi herra, pelasi korttia kaikessa rauhassa meidän silmäillessä akvarellinlehtiä. Hänellä ei näyttänyt olevan mikään kiire, kunnes kaveri vieressä huomautti, että hei, sinulla on asiakas!

Makarskasta löytyi kaunis pikku akvarellitaulu, joka tekijä oli ylipuhelias. Saimme tietää hänen olevan Kroatian kuuluisin taiteilija (tirsk!). Minä meinasin jo hermostua höpöttelyyn, mutta mieheni jaksoi kärsivällisesti kuunnella jutut loppuun.

Miten suunnittelin tauluseinän

Taulujen ripustukseen on olemassa paljon ohjeita. Yksi tärkeimmistä on se, ettei tauluja aseta liian korkealle. Meillä nyrkkisääntö on se, että tauluryhmän keskus on puolessa välissä seinää.

Matkamuistotaulut sommittelin ensin lattialle, keskelle tuli suurin taulu, ja muut sen ympärille. Mies mittasi taulujen välit. En halunnut välejä liian suureksi, jotta ryhmä näyttäisi mahdollisimman yhtenäiseltä. Firenze-taulujen lähelläolevat taulut ovat kuuden sentin päässä, samoin muut mahdollisuuksien mukaan. Taulut ovat suht pieniä kuitenkin, lähellä toisiaan ne näyttävät yhtenäisemmältä kokonaisuudelta.

Miehen tehtävä oli siirtää kollaasi seinälle, minä toimin aputyttönä.

Taulut on kehystetty paria lukuunottamatta Seven Artissa, jossa on asiantunteva palvelu ja hyvä kehysvalikoima. Olen valinnut kehyksiksi hieman erilaisia, mutta silti tummahkoja ja kapeita kehyksiä. Kehyksiin kannattaa satsata, jotta taulu ja sen värit pääsevät oikeuksiinsa. Ja harmaa seinä on kaunis tausta kollaasille.

Porraskuiluun on aloitettu valokuvakollaasin tekeminen, mutta se on jäänyt hieman vaiheeseen, esimerkiksi meistä ei ole siinä yhtään yhteiskuvaa!

Rakastan tauluseinäämme, minusta se on persoonallinen ja hauska matkamuisto! Tuntuu haikealta, että taulut on nyt kerätty, eikä seinälle mahdu enempää. Taulut matkavat varmasti tästä kodista sitten joskus eteenpäin.

Instagram

Facebook

Bloglovin`

Blogit.fi

Tammikuinen koti ja selkeys

Tammikuun alussa oli ihana riisua joulukoristeet pois ja tehdä tilaa uudelle vuodelle. Kävinkin silloin laatikot ja kaapit reilulla kädellä läpi. Selkeys tuntui melkein kaappien läpi! Muuten meillä näyttää lähes aina samalta. En muuttele tekstiilejä, huonekalut pysyvät paikoillaan. Kuvissa vilahtelee meidän kirjastokin, jonka sohvalla luen tai otan nokosia.

Yläkerran tv-aulaan tulee valo suurista ikkunoista, joissa on kaihtimet. Tiesittekö, että kaihtimet laskemalla saat ikkunaan yhden lasin lisää? Se eristää tehokkaasti. Meillä siis kovilla pakkasilla, varsinkin öisin, ovat kaikki talon kaihtimet kiinni, ja vielä ”myötäkarvaan”, kesällä lämpimillä ne ovat ”vastakarvaan”. Eron huomaa selvästi, sillä kyllähän isot ikkunat hohkaavat kylmää.

Isolla sohvalla majailevat edelleen Balmuirin alpakkatyynyt ja Ikean viltit, jotka olivat jo ensimmäisessä kodissamme kaksiossamme.

Ostin ensimmäiset kotimaiset tulppaanitkin, kahdesta muhkeasta kimpusta riitti sekä ala- että yläkertaan kaunistusta.

Meidän työhuoneessamme on mitä suloisin Boknäsin alesta löydetty pieni tuoli. Sen yläpuolella roikkuu lahja ystävältäni, timantin muotoinen kynttilälyhty. Timantti siksi, että ystäväni on jalokivialalla. Taulut ovat muistaakseni Madridin-muistoja.

Ala-aulan peilipöytä se elää omaa elämäänsä näyttäen nyt tältä.

Viime viikolla, kun mies tuli töistä, hän hämmästyi suunnattomasti takassa palavaa tulta! Näin siksi, että olemme molemmat todella onnettomia takan sytyttäjiä. En tiedä miten onnistuin taikomaan täydellisen puukasan, ja sytytin tulen ihan pahvinpalasilla. Puut olivat ilmeisesti todella kuivia, ja ilma suotuisa tulentekoon. Monena vuonna vietimme pakkasiltoja takan edessä pelaten sanapelejä, Upwordsia ja Scrabblea, ja pitäisi todella elvyttää se perinne!

Kuvissa näkyy Chhatwal & Jonssonin tyynyjä. Niitä hypetettiin blogeissa valtavasti, ja sen hypen jälkeen taisikin tulla sametti. Ihastuin niihin hurjasti. En ole sen jälkeen tyynyt hankittuani kaivannut mitään muita, päinvastoin haluaisin vielä muutaman erkkerin sohville.


Viikon päästä pääsen taas laittelemaan vieraille ruokaa, tulossa on blini-ilta Pian ja hänen miehensä kanssa. Tykkään niin hemmotella vieraitani.

Erkkerin sohvien tyynyt pääsevät ensi yöksi ulos tuulettumaan. Kannattaa käyttää pakkasyöt tällä tavoin hyväksi.


Olen sitä mieltä, että vuorokauteen tarvittaisiin muutama tunti lisää, jotta ehtisi kaiken, mitä haluaisi tehdä. Joululomalla ostetut kirjat ovat vielä ihan vaiheessa.


Ruokapöydän tuolit kaipaisivat myös vahakerroksen päälleen. Milloinhan saisin sen aikaiseksi? Talvilomalla ehkä?


Ehdin ottaa jo iltapäiväunetkin, sinne hujahti puolitoista tuntia noin vain. Onkin mennyt koko lukuvuosi tähän asti, että en ole tarvinnut päikkäreitä, mutta nyt oli pakko. Viime viikko oli aika haipakka, ja ensi viikosta on tulossa myös. Nyt kuitenkin orientoidun pikku jumpalle, mies meni kolaamaan pihaan, ja illalla aiomme katsoa Netflixiä – Scandal jäi aika jännittävään käänteeseen!

Instagram

Facebook

Bloglovin`

Blogit.fi