Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Sosiaalinen erakko ja huijarisydroomasta kärsivä – viisi satunnaista faktaa minusta

 

Blogeissa on pyörinyt pitkään haaste, johon olen tainnut aikaiseminkin vastata. Tätä varten piti ihan tehdä vähän ajatustyötä, sillä aika monta asiaa tässä on vuosien aikana tullut kerrottua. Mutta yritän mennä tässä postauksessa vähän syvemmälle kuin tavanomainen ”olen aamu-uninen”-linja jutuissani yleensä on. Katsotaan, onnistunko.

Olen sosiaalinen erakko.

Minussa taistelee kaksi puolta, introvertti ja ekstrovertti. Olen ehdottomasti enemmän introvertti. Viihdyn hyvin itsekseni, ja oikein kaipaan välillä aikaa vain minulle itselleni. Lomalla menee päiväkausia, että en tapaa ketään muuta kuin miestäni, en kaipaa seuraa, en juttukaveria. Hiljaisuus on ihanaa, omat puuhailut rentouttavia.

Pidän ihmisistä, ja työkin sitä jo edellyttää, mutta kun kevät etenee, sitä väsyneemmäksi tulen. En väsy niinkään fyysisesti, mutta tunnen antaneeni itsestäni niin paljon, ja kaipaan yhä enemmän omaa rauhaa. Pidän toki myös porukassa olemisesta, mutta omilla ehdoillani. Olen monesti myös porukoissa vähän sellainen yksinäinen susi. Yksin viihdyn myös mainiosti vaikkapa oopperassa tai kahvilassa. Tykkään tarkkailla ihmisiä sieltä kahvikupposen tai oopperakiikarieni takaa.

Saan toisinaan ihan ravistaa itseäni ottamaan ystäviin yhteyttä. Onko kyse välillä vain puhtaasta väsymisestä sosiaalisen työn takia, vai onko se todella osa persoonallisuuttani?

Poden lievää huijariyndroomaa.

Pelkään välillä, että ihmiset saavat selville, että en oikeastaan osaakaan yhtään mitään, on kyse sitten työstä tai vaikkapa somesta. Se, että minulla on kaksi tutkintoa ja suht menestyvä blogi, ei kerro viime kädessä yhtään mitään. Olen mielestäni tylsän keskinkertainen kaikessa. Välillä sorrun vertaamaan itseäni muihin, ja se on kyllä todella tyhmää. Jokaisella on omat vahvuudet ja erilaista annettavaa.

No, oikeasti tiedän, että minullakin on vahvuuteni, olen varmasti hyvä opettaja. En silti esimerkiksi tykkää olla millään lailla framilla musiikin kanssa, vaan annan mieluusti oppilaideni loistaa. Olen nähnyt myös musamaikkoja, jotka rakastavat omaa ääntään vähän liikaa. No, itse en kuulu tähän joukkoon, vaan olen mieluusti pedagogi.

Välillä tunnen ihan tuskaa siitä, miten huonoksi tunnen itseni blogin kanssa. Välillä pää on ihan tyhjä, ei idean ideaa. Sanoja ei ole, eikä fiilstäkään. Surkuttelen itseäni, että olisinpa nuorempi, olisinpa ahkerampi. No, tästähän ei enää nuorruta, ja on sanomattakin selvää, että surkuttelusta ei ole mitään hyötyä. En muuten oikeasti haluaisi olla nuorempi! Sitä paitsi, uskon, että viisikymppiset huomataan vielä mainiona markkinointikohteena. Se vaan vaatii vielä vähän aikaa. Hups, eksyin aiheesta.

En tykkää ottaa kantaa asioihin.

Tämä onkin mielenkiintoinen pointti esimerkiksi näin vaalien alla. En tykkää keskustella politiikasta, enkä koskaan ota osaa niihin esimerkiksi kahvipöytäkeskusteluissa.

Olen etsinyt omaa ehdokastani, mutta en vain tiedä ketä äänestäisin. Mikään puolue ei sinällään nappaa, en edes tiedä uskonko puolueisiin. Naista kuitenkin aion äänestää. Olen aika skeptinen – en usko kauhean pyyteettömiin ehdokkaisiin viime vuosien uutisointien, toivon tietysti, että eduskunnassa olisi mahdollisimman vilpittömiä kansanedustajia. Ja varmasti moni tekee työtään niin, että ei näy julkisuudessa mitenkään.

Varmaan liittyy introverttiin puoleeni se, että en tykkää julistaa mielipiteitäni. Taustailen ja mietin. En ole ehdoton oikein mihinkään suuntaan, mutta uskon, että ihminen on pohjimmiltaan humaani.  Haluan olla suvaitsevainen lähtökohtaisesti. Ihminen on kuitenkin myös erehtyväinen ja virheitä tekevä, joten miten tässä julistamaan kantaansa yhtään mihinkään. Uskon, että jokainen tekee omat ratkaisunsa elämässä niistä lähtökohdistaan ja luonteenpiirteistään kuin on itselle paras juuri sillä hetkellä. En usko myöskään karmaan tai johdatuksiin, vaan ihmisen omiin valintoihin.

Yhdestä asiasta olen valmis paasaamaan, ja se on lapsiin ja nuoriin satsaaminen. En ymmärrä päättäjien lyhytnäköisyyttä – joka ikinen sentti, mikä on satsattu lapsiin ja nuoriin, heidän koulutukseensa ja hyvinvointiinsa, maksaa selvää rahaa takaisin yhteiskunnalle. En tiedä millaisesta rautalangasta se pitäisi vääntää, että asia ymmärrettäisiin, ja miten ko. asiaa ei osata ajatella pitemmälle? Eikö raha kelpaa vai missä vika?

Kulutustottumukseni ovat muuttuneet viimeisen kahden vuoden aikana paljon.

Olen ostanut tämän vuoden puolella vain kuvan kengät, jonka tyylisiä olen etsinyt. Alesta ne löytyivät, ja ostin pois. Tyylibloggauksen mukavia puolia on se, että saan vaatteita, mutta muutenkin olen huomannut, että en tarvitse elämässä niin paljon. Olemme aina eläneet mieheni kanssa sillä tavalla vaatimattomasti, että olemme matkustaneet esimerkiksi vähän, eikä kumpikaan meistä harrasta mitään kallista. Meidän harrastus on koti. Mitä enemmän tulee ikää, sitä vähempään on tyytyväinen. Kunhan on työtä, koti, trx-nauhat ja Netflix – noin niin kuin karrikoidusti sanottuna.

Rakastan parsakaalta.

Jos nyt lopettaisi johonkin kevyempään, niin tähän. Laitan parsakaaleen öljyä ja suolaa, ja paahdan 220-asteisessa uunissa rapsakaksi. Myös tankoparsa on herkkua, ja parasta on tankoparsasta, tillistä ja parmesaanista väkerretty salaatti. Parsassa on myös tosi paljon rautaa. Siksiköhän himoitsen sitä niin julmasti?


paita Uniqlo / housut Five Units / kengät Zalandosta / aurinkolasit Part Two

Jaanko kanssasi jonkin edellämainituista faktoista?

Blogialustan vaihto Bloggerista WordPressiin

 

 

Ihan liian kauan vatvoin ja veivasin hommaa nimeltä blogialustan vaihto.

Viimeisin blogin ulkoasumuutos on tehty 2016 alusta, ja kaipasin jo kolmen vuoden jälkeen jotain uutta. Mietin vaihtoa pitkään, mutta siirtyminen WordPressiin tuntui jotenkin hankalalta. Se hosting-palvelun löytäminen ja kaikki… Ääh, ei jaksa!

Mutta homma menikin helpommin kuin kuvittelin! FFS siirtyi nätisti Bloggerista WordPressiin neljässä päivässä! Miten homma meni kokonaisuudessaan, kerron sen nyt teillekin.

 

blogialustan vaihto bloggerista wordpressiin

 

Sain Pialta vinkin, että Malmin Mia on siirtänyt bloginsa Bloggerista WP:iin Pipdig-nimisessä palvelussa. Kaikki oli mennyt todella helposti ja sujuvasti. Jees, juuri tämän halusin kuulla! En missään nimessä halua ensimmäisenä alkaa koodailemaan jossain vieraassa pohjassa pieleen menneitä virheitä, ja öh, en osaisikaan.

Rupesin heti tutkimaan asiaa Pipdig-asiaa. Ykkösenä kiinnosti pohjat, ja tarjolla olikin useita, joista saattoi valita mieleisensä. Pyörittelin kolmea erilaista, klikkailin niitä vuoronperään. Loppujen lopuksi pohjan valinta olikin hankalin osuus koko prosessssa!

En halunnut tehdä ulkoasuun kuitenkaan kovin suuria muutoksia. Halusin värimaailman pysyvän lämpimänä, ja lay outin helppona, että lukijan ei tarvitse klikkailla auki postauksia. Kovin graafiset jutut eivät ole minua, ennemmin tällaiset pehmeät. Pidän edelleen kovasti myös logostani, joten se sai jäädä paikoilleen.

Olin ihan hoomoilasena aluksi minkä laajuinen hosting-palvelu minun kannattaisi valita. Senkin sai kätevästi Pipdigin kautta. Pipdigistä vastattiin todella nopeasti kysymyksiin, kun viestittelin sinne tästä askarruttavasta asiasta. Muutaman sähköpostin jälkeen klikkasin ostoskoriin hosting-palvelun ja blogin siirron. Kaikkiaan vaihto tuli maksamaan reilun satasen.

FFS siirtyi uudelle alustalle neljässä päivässä. Kaiken kaikkiaan prosessiin meni viikko!

Mitään ekstroja pohjaan ei tullut, vaan blogi siirtyi noin suurin piirtein. Pitäisi vielä laittaa sivupalkin blogilista itse paikoilleen, sitä onkin jo kyselty.

Sain toki myöhemminkin Pipdigiltä vastauksia, kun muutamaa asiaa kyselin. Lisäksi hostauksen mukana tuli kattava WP-videopaketti, jossa oli esimerkiksi ohjausnäkymään kattavat ohjeet. WP oli sinänsä tuttu Evitan ajoilta, mutta jotain uutuuksia silti tuli mukana.

Miksi sitten blogialustan vaihto kannatti?

WordPress on ns. ammattilaispohja. Se on helposti muunneltavissa, sillä lisäosia pohjaan on pilvin pimein. Netissä on apuvideoita. Sitä pystyy muokkaamaan periaatteessa juuri sellaiseksi kuin haluat. Tai sitten voit jättää sen sellaiseksi kuin olet tilannut.

Kommentointi on kätevää. Saan vastattua kommentteihinne samalla, kun julkaisen ne. Kommentoijan tulee laittaa sähköpostiosoitteensa kommenttikenttään, mutta se ei tietenkään näy muille. Tämä vähentää varmasti myös negailua, vaikka siihen en ole kyllä pitkään aikaan törmännyt.

Google Analytics näkyy suoraan ohjausnäkymässä. Ei tarvitse enää klikkailla analyticsiä auki.

WP ohjaa SEO- , eli hakukoneoptimointiin. Olen surkea tässä, pitäisi varmaan perehtyä hieman, mutta alusta auttaa ihan konkreettisesti kertomalla mitä pitäisi parantaa. WP laskee myös sanoja, eli tiedät suurinpiirtein kuinka pitkän postauksen olet kirjoittamassa. Myös tiivistelmän, joka näkyy vaikkapa Facebookin feedissä, on helppo muokata. WP kertoo milloin sanoja on tarpeeksi.

Sain vaihdosta kovasti virtaa! Kun kirjoittaa, saa kirjoitustilan ns. häiriöttömäksi, eli mitään sivujuttuja ei ruudulla silloin näy. Pieni muutos on todellakin ollut tsempiksi!

Vaihto oli kätevä ja edullinen. Koko prosessi maksoi vähän yli satasen, ja hostingista maksan muistaakseni 6€ /kk ekat puoli vuotta, sen jälkeen 7,5€/kk. Ja verotukseenhan se saa. En ihan tarkkaan muista tätä, mutta ei siitä konkurssiin mene.

WordPressissä on todellakin vielä ihan reilusti haltuunotettavaa, ja kiinnostaa kovasti kaikki mitä se pitää sisällään. Tämä on ihan uusi, jännä maailma, jonne on tullut sukellettua vähän liian myöhään. Varmaan tässä ajan myötä tulen säätämään ulkoasua vähän, esimerkiksi lisään jo peräänkysellyn linkkiluettelon.

Olisi kiva kuulla mitä mieltä olet muutoksesta, ja onko sinulla toiveita ulkoasun suhteen?

Ja jos joku bloggaaja siellä miettii samoja, niin laita ihmeessä vaikka sähköpostia, autan missä voin!