Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kotipäiviä, puuvillainen jättipaita ja yksi pieni DIY-juttu


Tässä B&B:n lomassa olen ollut ihan vain kotona. Osaksi sen takia, ettei ole oikein huvittanut mennä mihinkään. Ja kotonakin on yllin kyllin puuhaa edelleen. Pikku hiljaa olen päässyt sellaiseen moodiin, että voisihan täältä lähteä ulkomaailmassakin käymään, vaikka heti huomenna.

No, mitä voi kotona tehdä sadepäivinä? Ainakin seuravia asioita olen puuhannut eilen ja tänään.

  • Herään omia aikojani, viime aikoina kahdeksan maissa.
  • Keittiön kaappien perusteellinen siivous.
  • Rauhallinen aamiainen nettilehtiä ja blogeja selaillen.
  • Kodinhoitohuoneen siivous ja pesu. 
  • Siivous eskaloitui myös kodin laatikoihin ja kaappeihin yleensä. Lajittelen kaikkea pientä kolikoista käytettyihin pattereihin ja ostoskärryjen poletteihin, joitä löytyy sieltä täältä.
  • Juuttuminen vanhojen valokuvien maailmaan. Kuvasin yhden blogiakin varten, siihen liittyy hauska tarina.
  • Pari mielenkiintoista dokkaria Netflixiltä: Selfridges-tavaratalon uskomaton historia ja Althorp-kartanon, Spencereiden sukutilan ja prinsessa Dianan kotikartanon historia. Todella kiinnostavia molemmat, suosittelen!
  • Veljentytöille menevän lipaston tyhjennys. Vähän haikeutta ilmassa, mutta tiedän heidän tykkäävän siitä ja pitävän siitä hyvää huolta.
  • Kahvit ja voileipä siihen aikaan, kun työpäivinä syön illallista.

Isän tekemän kello seisoo hiljaisena paikallaan. Annoin sille nimeksi ”Hiljainen kaunotar”, sillä se ei ollenkaan tikitä. Perinteisen pohjalaisen kaappikellon muoto on kuulemma saanut inspiraationsa naisen muodoista.


Vanha pohjalainen puusohva on isoisoisän tekemä, jos oikein muistan. Maalasimme sen toissa kesänä valkoiseksi. Kranssin led-valot sytytetään heti elokuun iltojen alettua pimentyä.

Löysin varastosta kylppärin laattoja, ja laitoin muutamaan tassut alle. Tuli kiva alusta todella helpolla DIY-meiningillä! Toinen laatta on päässyt makkariin, kolmas keittiöön öljypullojen alustaksi. Eikö nuo kielot ole ihania. Koko kuisti tuoksuu niille.



Päivän asu on Gina Tricot`n ja Mangon: ekopuuvillainen jättipaita on maailman ihanin kotivaate, ja Mangon farkut jämäkät. Mustat Marenasit ovat päässeet kotikengiksi.

Kotoilu on mukavaa, mutta voi, kun saisimme kesäisiä ilmoja! Vähän haikeana olen seuraillut työkaverien matkailua maailmalla, yksi Korfulla, toinen Nykissä, kolmas Espanjassa, neljäs Kiinassa! Ja vanhemmat Italiassa… Kyllä se reissu meillekin tulee, mutta en millään jaksaisi odottaa!

Odotellaan tässä naapuria kantamaan mieheni kanssa lipasto alakertaan, ja pelottaa jo, miten miehet selviävät sen kanssa rappusista. Naapuriparka on joutunut muutaman kerran jeesaamaan kantamisessa, mm. telkkarisohva on vedetty taljoilla parvekkeelle osissa ja ikkunan kautta sisään. Olin itsekin mukana sitä vetämässä, ja oli se vähän jännää…

Mukavaa iltaa teille!

Seuraa blogiani:

Bloglovin`

Blogit.fi

Instagram

Facebook

Ompeluraivoa ja minua vihaavan koneen selätys

Te, jotka olette seuranneet blogiani pitempään, tiedättekin, että on kaksi asiaa, joissa en koe olevani ollenkaan hyvä. Toinen on ompelu ja toinen puutarhanhoito. Molemmissa tunnen suurta toivottomuutta, turhautuneisuutta ja välillä raivoakin.

Lähes kaksi vuotta vetkutettuani yläkerran telkkariaulan laskosverhojen ompelua päätin selättää itseni ja kesyttää ompelukoneeni.

Ryhdyin toiveikkaana puuhaan. Mies kävi ohimennen kysäisemässä, selvitäänkö ilman rumia sanoja. Sen jälkeen hän lähti kauppaan, minä aloin puolaamaan lankaa.

Ohjekirjaa ei tarvinnut selata kuin pari kertaa, niin puolaaminen onnistui. Vetäisin rehvakkaana toisenkin puolan, eipähän lanka heti lopu kesken. Ensimmäinen verho eteni hyvää vauhtia, kunnes tuli aika ommella.

Sain ommeltua noin viisi senttiä sivusaumaa, kun kone sakkasi ja sekoitti langat tuhannen solmuksi. Yritin uudelleen, uudelleen, laitoin langat uudelleen ja uudelleen. Tunsin niin suurta turhautuneistuutta, että pirautin pari kiukunkyyneltä. Teki mieli puristaa verhoparka palloksi ja tuikata se takkaan sytykkeeksi.

Sen sijaan soitin epätoivoissani käsityön kollegalle. Hän oli heti ihanan rauhoittava ja empaattinen, ja sanoi, että sakkaamisessa on yleensä kyse väärin langoittamisesta. Kävimme puhelimessa langan laiton kohta kohdalta, aluslangan kireyden, piston pituuden. Sitten kokeilin ommella, ja kas, kone pelitti hienosti! Olin ikionnellinen. Olisin varmaan raahannut koneen kollegalle näytille töihin maanantaina, jos en olisi sitä saanut toimimaan.

Loppu verhonompelusta meni suht hyvin, ja lopputulos on nyt ikkunassa. Vielä neljä jäljellä. En tiedä, ragesinko turhasta, sillä verhosta tuli vallan siisti ja hieno, ja kyllähän lopputulos innostaa kärsimään tulevat tunnit. Silti –  ompelusta en pidä, en!

Lohdutin itseäni listaamalla asioita, joissa olen etevä ilman itkupotkuraivareita. Niitä ovat esimerkiksi liivatekakkujen teko, vaatehuolto, polkan tanssiminen ja vauhditon pituushyppy. Jees.

Leppoisaa ja aurinkoista sunnuntaita!