”Tää on viimeinen laulu, jonka kirjoitan…”

…pistän skitan koteloon, sulkeudun sun suosioon, ja lopetan.”

Näin laulaa J. Karjalainen, ja samaa voisin laulaa minäkin. Nyt on tullut viimeisen postauksen aika.

Kirjoitin blogia melkein kymmenen vuotta, kaksi kuukautta vaille.

Harrastuksesta alkanut kakkostyö on ollut ihan huikea matka. En voi muutamin sanoin kuvailla, miten paljon blogi on minulle antanut vuosien aikana. Se on ollut ennen kaikkea minulle visuaalisen ilmaisun kanava, jota olen tarvinnut päivätyön vastapainoksi.

Jos blogi on antanut, on se myös ottanut. Viimeiset kymmenen vuotta lähes kaikki viikonloput, suureksi osaksi lomat. Syksyn alkaessa alkoi olla selvää, että päivätyö, koronarajoitushaasteet töissä ja blogi eivät sovi kaikki kolme aikatauluihini.

Aloin pikku hiljaa kaipaamaan vapaita viikonloppuja, sunnuntaita ilman kuvauksiin laittautumista, kirjoitussessioita ja tuntikausien postausrupeamia. On kiva jatkossa ”antaa kaikkensa” vain yhdelle työlle, josta olen taas tosi innostunut, eli päivätyölleni.

En saa muutamaan lauseeseen sitä kaikkea, jota olen blogin kirjoittamisesta saanut. Hauskinta on ollut olla oman mediansa sisällöntuottaja: kirjoittaja, kuvaaja, tuottaja, myyjä ja markkinoija. Julkaise-nappulan klikkaaminen on ollut jännää alusta loppuun. Tämän postauksen julkaiseminen on yhtä jännittävää kuin ensimmäisenkin.

Blogi toistaiseksi jää olemaan, joskin suljen kommentoinnin piakkoin. Blogin pitäminen ei ole ilmaista. Ostin juuri seuraavan vuoden hosting-palvelun, mutta jossain vaiheessa suljen blogin ihan vain itselleni muistoksi. Ehkä siirrän blogin takaisin bloggeriin, jotta jutut säilyvät itselleni ilmaiseksi.

On muutama ihminen, joita haluan kiittää. Teitä on siis oikeasti kymmeniä, jotka haluaisin luetetella tähän, mutta nostan muutaman:

Oma mies – joka on jaksanut kuvata kaikki nämä vuodet ja taipua kameran kanssa miten milloinkin.

Pia – kiitos näistä vuosista kollegoina, nyt jatketaan ystävinä. Olet ollut aivan valtava tuki ja apu kaikessa!

Nectarinen, SHE:n, Wandanten, Part Twon, InWearin, Selected Brands Finlandin ja Zoom Designin naiset – miten ihania ihmisiä olette! Kiitos yhteistöistä ja luottamuksesta, mutta ennen kaikkea ystävyydestänne!

Dermosilin Ann-Sofie ja muu Dermosilin väki – kiitos kolmesta kuluneesta vuodesta, jotka olen saanut olla brändilähettiläänä. Olen ollut siitä niin otettu ja onnellinen!

Heidi (Jaara, Balmuirin perustaja) – ja Balmuirin tiimi, Henna, Kimmo, Tommi, Benita… Balmuirin kanssa oli huikea, kuuden ja puolen vuoden matka, kiitos, että sain olla mukana! Lukijaillat säilyvät varmasti mielessäni ikimuistoisina.

Kiitos myös kaikille muille tahoille, joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä. Kiitos luottamuksestanne!

Lopuksi haluan kiittää teitä ihanat lukijat. Te olette olleet suurin inspiraationi ja innoitukseni. Olette kulkeneet kanssani pitkän matkan, ja olen saanut tavatakin useita teistä. Kiitos kommenteistanne, kiitos juttujeni lukemisesta, kiitos vinkeistänne ja vertaistuestanne. Ilman teitä en olisi kirjoittanut näin pitkään. Teitä on ollut mukana näinä vuosina noin 15-22 tuhatta joka kuukausi, sivunkatseluita monia vuosia yli sata tuhatta. Se on aina kannustanut ja antanut intoa.

Jatkan Instagramin puolella satunnaisella ja hyvin rennolla otteella, tervetuloa sinne.

Ja nyt ystävät, on aika toivottaa teille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta ja painaa julkaise-nappia viimeisen kerran.

 

EDIT. 4.1.2021 Kommentointi on päättynyt. Lämmin kiitos kaikille!

Marraskuun parhaat

Syksy etenee kohti joulua ihan hurjaa vauhtia. Tuntuu siltä, ettei perässä pysy. Marraskuu on kuitenkin ollut yllättävän mukava tähän asti, enkä valita oikeastaan muusta kuin siitä, että päivän tunnit tuntuvat loppuvan kesken. Listasin muutamia mukavia juttuja, joita tässä kuussa ja lokakuun lopulla on ollut.

Kausivalot! Viime viikolla laitoimme kausivalot ikkunoihin, ja viritin luokkaanikin valosarjan. Koska on niin hirmuisen pimeää, valot ovat tosi ihanat. Meillä on kolme pyöreää, suurta LED-kranssia, mutta vasta lähempänä joulua laitetaan tähdet ikkunoihin. Ja kausivalothan muuttuvat joulukuun alussa jouluvaloiksi!

Joulun odottaminen. Kai jo saa sanoa j-sanan? En mitenkään erityisemmin odota joulua tänä vuonna, ei hirveästi ole nyt fiilistä jouluun. Esimerkiksi koulussa ei ole mitään joulujuttuja livenä – ainoastaan virtuaalisesti. Se ei ole sama, mutta pääasia, että on jotain. Joulun aika tulee siis töissä olemaan kevyempi, sillä olen jo tehnyt joululaulutaustoja ja aloittanut äänittämisenkin, mutta mitään suuria harjoitusproduktioita ei tänä vuonna ole.

Mitä jouluun muuten tulee, olemme kaksin kotona. Toivottavasti pääsisimme uudeksi vuodeksi Jeppikseen, mutta kaikki on tietenkin täysin auki. Lahjojenkin miettiminenkin on aloitettu jo.

Tilasin kuitenkin meille jouluksi valkoisen pöytäliinan. Oletteko huomanneet, että vanha kunnon pöytäliinan on tehnyt paluun?

Hääpäivä! Meillä oli hääpäivä lokakuun lopulla, ja tuli pyöreitä täyteen. Sen kunniaksi ja matkan puuttumisen vuoksi tilasimme GL-korusta, kultaseppä Gad Leinsonilta minulle sormuksen ja mieheni valitsi titaanisen rannekorun. Gad suunnitteli aikoinaan meidän vihkisormuksemme, joten oli itsestään selvää, että häneltä tilataan myös sormus. Jo olemassa olevaa mallia muunneltiin hieman vihkisormukseeni sopivaksi. Keltakultaista, mattahiotun sormen toista ulkoreunaa kiertää timanttirivi, toinen ulkoreuna on hieman pyöristetty. Sormus on tosi kaunis ja uniikki. Kehun tässä Gadia täydestä sydämestä, koska hänen kanssaan on superkiva asioida ja hänellä on näkemystä. Ehkä hopeahääpäiväksi korvikset?

Miten muuten juhistimme hääpäivää? No, tilasimme Uudenmaan leivästä sacher-kakun, joka oli tajuttoman hyvää. Sitä syötiin, ja vaikka en syönyt mitenkään mielestäni paljon, sokerista ja jauhosta tuli tosi huono olo…

Illanvietto ystävien kanssa. Viime lauantaina olimme hyvillä ystävillämme syömässä heidän upouudella kaupunkiasunnollaan. Ilta oli aivan hullun hauska, nauroimme aivan valtavasti, söimme ihan liikaa ja nautimme illasta. Ilta venyi, ja vaikka sunnuntaina olin tuhannen väsynyt, alkuviikolla olin tosi pirteä, iloinen ja energinen. Kun tästä korona-kurimuksesta päästään, aion järkätä juhlat ystäville. Kyllä!

Uudet sarjat. Katsoimme hehkutetun Netflix-uutuuden Musta kuningatar, joka oli kaiken ylistyksen väärti. Se kertoo orpotytöstä, joka on suunnattoman lahjakas shakinpelaaja. YLE Areenasta lopetimme juuri Julian Fellowesin Belgravian – upeasti toteutetun epookkidraaman – ja tänään aloitamme The Crownin neljännen kauden. The Crown menee aina vain kiinnostavammaksi, koska mukaan kuvioihin tulee muuan lady Diana Spencer…

Neulekausi. Vaikka vielä on aika lämmin, on ollut ihana pukeutua neuleisiin. Saapa nähdä onko tuleva talvi yhtä leuto kuin viimeisin, silloin ei paksuja neuleita voi pitää.

Liikunta ja lepo. Olen reippaasti jaksanut jumppailla Pamela Reifia, mutta olen myös ottanut ihan vain tosi iisejä päiviä kaiken tämän hääräämisen vastapainoksi. Eilen, lauantaina, esimerkiksi en tehnyt mitään koko päivänä. En siis mitään. Ja siitä rentoutuneena nukuin viime yön kuin tukki.

Keittiön ruokaryhmän maalaus. Ensi viikolla saamme keittiön ruokailuryhmän maalauksesta. Kaksikymmenvuotias Wilma-ryhmä oli niin huonossa hapessa, että oli aika uusata se ihan kunnolla. Mieheni purki ryhmän osiin, eli istuinkannet sai irti samoin pöydän jalat ja kannen. Siitä tulee kauttaaltaan valkoinen. Laitan siitä blogiin ehdottomasti juttua. Olen asiasta aika innoissani! Koska ryhmä on täyspuuta (tammea tai koivua, painava se on) ja edelleen mieluinen, sen maalaaminen on tottakai helppo tapa uudistaa ryhmä.

Mitäpä muuta on tapahtunut tässä kuussa… No, vähemmän mukavia juttuja myös. Silmäni ovat parin vuoden aikana tulleet tosi herkiksi, ja ovat nyt olleet aamuisin turvoksissa, ja harmi kyllä päivisin myös. Käväisin silmälääkärissä, ja oli ihana kuulla kaiken olevan silmien osalta kunnossa. Sain kosteuttavia tippoja, joita pitäisi laittaa viidesti päivässä… No huh sentään. Silmien kuivuminen on ikäjuttu, joka ei, harmi kyllä, häviä mihinkään.

Tällaista tänne, miten sinun loppusyksysi sujuu? Joko odotat joulua?

 

tekoturkki Cafelatte Lifestylestä
nahkanousut Second Female
bootsit Strafford, Nectarinesta
neule BMuir
baskeri H&M