Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vinkkejä, kuulumisia ja Blusbarin pitkä neule

 

Kirjoittelu on ollut erinäisistä syistä hieman harvaa loka- ja marraskuussa. Onhan ollut syksy, huh. En edes tajua missä välissä blogeihin on hiipinyt joulupostauksia. Itse en ole vielä uhrannut joululle ajatustakaan!

Meidän olkkari ei ole vielä läheskään jouluasussaan, mutta kausivalot sentään ovat ikkunoissa. Kun joulukuu koittaa, ne muuttuvat jouluvaloiksi – eikö ole kumma juttu! Tässä marraskuussa on muitakin mukavia juttuja, joista vinkkaan nyt teille.


Humiseva Harju

Meinasin pompata nahoistani, kun huomasin tienvarsimainoksen, josta erotin nuo minulle niin rakkaat sanat. Piti heti soittaa miehelle, että onko Humisevasta Harjusta tullut uusi elokuva. No ei, nimittäin Helsingin Kaupunginteatterissa on sen ensi-ilta tammikuussa.

Huolimatta suurista epäluuloistani ehkä modernisoitua näytelmää kohtaan aion mennä katsomaan sen. Saapa nähdä miten englantilaisklassikko taipuu suomalaisille näyttelijöille.

Jos joku ei ole lukenut blogiani kauan, niin tiedoksi, että olen intohimoinen Brontë-sisarusten fani, ja HH on lempikirjani. Se jäi Emily Brontën ainoaksi romaaniksi.

Beecham House

Jos kaipaat ihanaa periodidraamaa, Areenasta löytyy kuusiosainen sarja aitoa brittilaatua. Beecham House sijoittuu 1700-luvun lopun Intiaan, Delhiin. Komea, pitkä ja salskea John Beecham saappaissaan ja hulmuavahihaisessa paidassaan (ai että, piti mainita tuo!) sattuu pelastamaan majaradzan tyttärineen murhayritykseltä. Kolme vuotta myöhemmin hän saapuu upeaan palatsiin asumaan Delhiin. Vaunuissa on mukana myös pieni poikavauva. Kuka tuo herra on, ja kuka on vauvan äiti?

Sarja hivelee silmiä puvustuksellaan ja lavastuksellaan. Se ei ole turhan raskas sarja myöskään, vaan juuri sopivasti jännä ja romanttinenkin.

Vanharouva Beechamia näyttelee maanmainio, Downton Abbeystakin tuttu ”Mrs Patmore”, eli Leslie Nichols. Hänen roolihahmonsa on todella herkullinen! Muitakin DA-yhteyksiä on, sillä DA:n ”Mr Carsonin” eli Jim Carterin tytär Bessie Carter näyttelee Mrs Beechamin seuraneitiä.

Evolve Multi Peptide 360-voide

Sain kampaajaltani kiitosta ihostani. Kaikki kunnia menee Evolven Multi Peptide 360 voiteelle. Jos kaipaat täydellisesti kosteuttavaa voidetta talven kuivattamalle iholle, niin tämä voide lunastaa kaikki lupaukset. Siitä on tullut jo oikea kulttituote. Alle laitan tällä hetkellä BYBI:n Purity Boosteria. Iho on todella kosteutetun näköinen. Purity Booster on muuten hintansa väärti, se maksaa vain 17 euroa.

Uudet hiukset

Pääsin vihdoin eilen kampaajalle. Odotin sitä kuin kuuta nousevaa, sillä edellinen aikani peruuntui sairauden takia. Seuravaa aikaa odottelinkin sitten pari viikkoa.

Kampaajani Pia Vesterinen Terapiahuone Rauhasta Mechlininkadulta loihti minulle ihanan hunajaisen lookin, ja hiukset leikattiin myös vapaiksi kuivuneista latvoista. Väri on tehty Kevin Murphyn värikartalta, jossa on aivan mielettömiä sävyjä. Tuotteet on johdettu luonnon raaka-aineista. Värit eivät ärsytä päänahkaa erityisteknologiansa ansioista. Hiukset lyhenivät aika tavalla, mutta olivat menneet vähän huonoon kuntoon, siksi kunnon leikkaus.

Pia on muuten yksi niitä ihmisiä, joiden seurassa on maailman rauhoittavin olla. Hän tarjoaa myös ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa ja intialaista päähierontaa. Pian mukaan kauneudenhoitokin on terapiaa, ja siltä minusta tuntuikin, sillä olen tosi ihastunut uuteen tukkaani.

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan täydestä sydämestä tuleva suositus todella hyvälle kampaajalle! Ikinä ei ole Rauhasta tullut lähdettyä sillä mielellä, että hmm… Päin vastoin – surettaa, että en saa itse lähellekään sitä jälkeä kuin mitä Pian föönauksen jälkeen, voi masis.

Päätin myös, että nyt hoidan hiuksiani todella hyvin. Ostin Living Proofin shampoon, hoitoaineen ja hoitonesteen mukaan.

Rentoutus-ja meditaatioklipit

Olen vähän koukussa rentoutusvideoihin, joita löytyy pilvin pimein Youtubesta. Niitä on pakko kuunnella makuullaan, sillä minua alkaa ihan hirveästi nukuttaa niiden aikana. Tein yhden 20 minuutin harjoituksen, ja kun sen jälkeen katsoin pulssini kellostani, se oli laskenut 56:een. Suosittelen tehtäväksi ennen nukkumaanmenoa, se on ihana laskeutuminen päivän kiireistä. On myös hyvää päännollausta.

Uudet kauppakeskukset

Ajatelkaa, en ole käynyt missään niissä, en Triplassa, en Helsinki Outletissa, en Redissä. En myöskään ole käynyt Mujia katsomassa Kampin keskuksessa tai joulukoriste-pop upia Keskuskadulla. Olen totaalisen out uusista kuvioista! Miten ihmeessä kaikkiin riittää asiakkaita?

Uudet kuviot

No niin, sitten se isoin juttu! Maanantaina virkani aukeaa hakuun kevättä varten!

Olen tosiaan hakenut virkavapaata kevääksi, ja esimieheni sen minulle myönsi. En olisi varmaankaan sitä pyytänyt, ellen olisi ollut nyt niin paljon kipeenä. Flunssa toisensa jälkeen lievien kuumeden kanssa vei voimat aika totaalisesti. Näin torstaina työterveyslääkäriäni, ja hän passitti minut vielä ensi viikoksi keräämään voimia ja käski tehdä mukavia asioita. Yritän nyt aloitella pienillä, keveillä kävelyillä ja muulla sellaisella puuhailulla, että saisin vähän voimiani takaisin.

Kaiken sen ankeuden keskellä oli onneksi ihania ihmisiä, jotka jaksoivat tsempata ja tukea: mieheni, perheeni, esimieheni. Kävin myös pitkiä puheluita ystävieni kanssa. Mietin myös sitä, että vaikka nyt on ollut hankala syksy (viime syksy oli taas todella hyvä), flunssat eivät ole kuolemaksi. Tänä syksynä on tullut myös toisenlaisia uutisia lähipiiristä, joka vetää vakavaksi ja nöyräksi.

Kirjoittelen vielä myöhemmin ajatuksiani ja suunnitelmiani tulevasta. Mutta nyt tuntuu olevan hyvä hetki vetää happea.

Blusbarin pitkä neuletakki

Sain pitkäaikaiselta yhteistyökumppaniltani Wandanten Marjolta tanskalaisbrändi Blusbarin ihanan, pitkän, merinovillaisen neuletakin. Väri on todella herkullinen. Blusbaria myydään ympäri Suomen, ja sehän on Öko-Tex-sertifioitua merinoa, eli vaatteissa ei ole haitallisia kemikaaleja.

Olen käyttänyt Blusbar-neuleitani aivan valtavasti, niitä voi myös pestä huoletta, eivätkä ne siitä säikähdä.

Kaunis, liukuvärjätty Linda Lykken huivi on myös saatu Wandantelta. Se on unelmanohutta villaa. Siitä voi käännellä kirkkaamman tai viininpunaisen näkyviin fiiliksen mukaan. Koska se on kevyt, sitä voi pitää sisälläkin ihan huoletta.

neuletakki Blusbar / farkut Marc Aurel / paita Mos Mosh / kengät Palmroth Original /huivi Linda Lykke / korvikset Zalando

Mieheni tekee tuolla meille illallista (espanjalaista perunamunakasta), itse istuskelen erkkerissä ja ihailen valtavaa amaryllistä tuossa muhkeassa Pentikin vaasissa.

Kuulkaa, tämän raskaan syksyn jälkeen elämä tuntuu taas voittavan.

Pimeään kietoutuja, hämärän hyssyttäjä

 

Mainitsin viime postauksessa, että jollain epäsuositulla, kierolla tavalla nautin pimeistä päivistä. Saa suosiolla hautautua kotiin, hiippailla kynttilänvalossa ja mennä untuvapeiton alle nukkumaan. Onko teissä muita samanlaisia, outoja, pimeästä vuodenajasta nauttivia tyyppejä?

Postauksen kuvitus on arkistojen kätköistä.

Selitän hieman. Pimeänä vuodenaikana ei tarvitse yrittää mitään. Voi hautautua hyvillä mielin kotiinsa, sytyttää tunnelmavaloja, ja mikä parasta, ne kausivalot. Saa mennä ajoissa nukkumaan, untuvapeiton alle – ah, juuri untuvapeiton esiinottaminen on loppusyksyn huippuhetkiä.

Kesällä, kun on valoisaa ja lämmintä, tuntee monesti painetta siitä, että on pakko olla ulkona. Pakko elää ja kokea, mennä pyöräilemään, kaupungille, torille. Terassi ja piha pitäisi olla tip top. Jokaisesta aurinkoisesta päivästä pitää ottaa maksimit irti ja vartalolle D-vitamiinia ilman suojia se 20 minuuttia. Ja se alituinen kynsien lakkaaminen, ihon rasvaaminen, hiusten latvojen hoito ja aurinkosuojilla läträäminen, puhumattakaan ihokarvojen poistosta – mikä lähes päivittäinen, raskas prosessi. Talvella ei ole mitään näitä ongelmia. Säärikarvat saavat rehottaa, eikä kaksihaaraisia pimeässä huomaa kukaan.

Jos huvittaa mennä viltin alle katsomaan Netflixiä, voi sen tehdä. Instakaan ei suolla seurattaviesi upeita Italian-lomakuvia siihen tahtiin kuin kesällä, jolloin yksinäisenä, synkkänä hetkenä tuntee totaalista fomoa. Pimeys piilottaa pölypallerot ja viirut ikkunoissa (ja varsinkin sisäovien laseissa), ja auta armias sitä huonoa omaatuntoa, kun ne armottoman kevätauringon loisteessa paljastuvat.

Talvella silmien harakanvarpaat eivät näy pimeässä niin hyvin, eivät varsinkaan, jos ei ole laseja päässä. Siis jos katsot peiliin. Talvi siis leikkaa iästä ainakin viisi vuotta, ja loput tekee ylisuuri villapaita ja kaulahuivi. Lasit vielä päähän, niin viiskymppinen käy lähes kolmikymppisestä. Talvella ei selluliitit haittaa – kesällä sitä ei kehtaa näyttää kuin kotipihassa, missä lähimetsikön linnut ovat epäilemättä siitä vähän järkyttyneitä metelistä päätellen.

Entä ruoka? Ah – hiilihydraattien taivas on syystalvi. Talviaikaan siirtymisen jälkeen on lupa haaveilla jo jouluruuista. Ja hiilarihimo on aikamoinen. Kesällä puputtaa vihreitä vihanneksia kuin jänö, talvella hautuneet juurekset, leipä ja juusto ovat suurinta herkkua. Eikä ihme, eiväthän tomaatit maistu talvella yhtään miltään.

Pimeään vuodenaikaan ihminen on pakostakin epäsosiaalisempi kuin kesällä. Miten ihanaa aikaa se onkaan meille introverteille. Illat saa pyhittää työnteon jälkeen vain kotoilulle. Jos oikein hurjaksi äityy, sopii kyläilyn lauantai-illalle. Jos oikein revityttää, niin perjantaille, mutta se onkin jo aika extremeä.

Lopuksi päästään kynttilöihin. Vuosiko sitten oli lehdessä juttua, että kynttilöistä ja takkatulesta tulee päästöjä. Tässä kohden lyön nyrkkiä pöytään. Kynttilöitäni ette vie! Ettekä niitä noin kolmea kertaa, kun takassa on tuli. Jotain rajaa, eihän talvesta muuten saa kaikkea iloa irti.

Kääriydyn siis tyytyväisenä hämärään, vedän viltin niskaan, ja olen vähän aktiivisempi sitten valoisaan aikaan.