Virkavapaa ohi- millainenen kevät oli ja millä fiiliksillä syksyyn?

 

Virkavapaa on nyt viettetty, ja ajattelin summata tuntojani ihan kirjallisesti. Eilen olin jo koululla, ahersin luokkani kuntoon ja vaihdoin hieman tavaroiden järjestystä. Olen jo ihan orientoitunut töihin, lomat ovat todellakin kohdaltani jo ohitse.

Mutta mitä jäi käteen? Mikä oli parasta, mikä ikävintä, ja ennen kaikkea mitä jäi takaraivoon? Millä mielin lähden taas päivätöihin?

Kirjoitin fiilikset kuukausittain, sillä kuukausilla oli eroa!

Tammikuu

Virkavapaani alkoi 1.1. 2020. Some hehkutti, että tästä tulee paras vuosi ikinä, sillä yllättävää kyllä, aika monella vuosi 2019 ei ollut paras mahdollinen. Ei ollut itsellänikään. En olisi periaatteessa halunnut jäädä vapaalle, vaan se oli nyt terveydellisistä syistä paras ratkaisu. Tammikuun ensimmäinen tuntui mahtavalta startilta, ihan uudelta, puhtaalta pöydältä. Olin hyviä päätöksiä täynnä!

Kerroinkin tässä postauksessa miten aloin pikku hiljaa kuntouttamaan itseäni. Tammikuu oli vielä aikamoista hissuttelua, venyttelyä ja pientä lihaskuntoa. Koetin vähän myös käydä kävelemässä ulkona, vaikka talviulkoilu ei itselleni sitä mieluisinta olekaan. Menin Pippa Laukan vastaanotolle, joka oli erinomainen päätös. Tammikuussa oli myös mukavasti sosiaalista elämää.

Aloin nauttia blogin kirjoittamisesta ihan uudella tavalla, sillä ajatuksille alkoi olla kummasti lisää tilaa.

Helmikuu

Helmikuu alkoi aktiivisesti blogijutuilla, oli Maria Boreliuksen tapaaminen, asiakkaiden tapaamisia ja muuta mukavaa. Vanhempani kävivät myös kyläilemässä. Tapasin lääkärini Pippa Laukan toistamiseen, ja sain ohjeet kuntoiluun. Blogin kirjoittaminen rauhassa oli todella mukavaa. Tein omaan tahtiin.

Maaliskuu

Maaliskuu alkoi niin ihanasti, ettei tosikaan. Kävimme Pian kanssa parissa blogitilaisuudessa, joissa oli tosi mukavaa. Pidin myös ”etäpäivän” Torpanrannassa, ja kävimme mieheni kanssa syömässä ja oopperassa katsomassa Don Giovannin. Näin paria työkaveria.

Sitten tuli 13.3. perjantai, ja Suomi lävähti kiinni covid19:n takia. Jo seuraavalle viikolle sovitut pressit peruttiin, ja kaikki kanavat täyttyivät koronauutisista.

Etätöistä ja eristäytymisestä tuli äkkiä uusi normaali.

Totuin eristyksissä oloon yllättävän helposti. Päiviin tuli rutiini: vietin aamu- ja iltapäivän tunnit koneella alakerrassa miehen ollessa töissä yläkerrassa. Kävin kaupassa kerran viikossa, tein ruokaa, kuntoilin ja illalla katsottiin Netflixiä tai HBO:ta.

Aloin seuraamaan mitä omalla työpaikalla tapahtuu, tosin akuuteimpaan whatsup-ryhmään en kuulunut. Seurasin Facebookin musaoperyhmiä ja tunsin lievää ahdistusta. ”Lievää…” No, sen ansiosta en nyt ole ihan pihalla, jos toinen aalto tulee ja pitää mennä osittaiseen etäopetukseen.

Huhti- ja toukokuu

Kevät oli kylmä, ja arki rullasi kuten maaliskuussa. Tuntui siltä, että tätähän on jatkunut iät ajat.

Toukokuussa löysin Youtubesta Pamela Reifin treenit, ja siitä alkoi uusi treeni-into oman kehon painoilla. Liikkuminen oli ihanaa, ja tunsin vahvistuneeni. Kirjoitin tuntojani tähän postaukseen. Blogitöitä oli sopivasti, joskin ideoiden puute vaivasi hieman. Ja vaikka blogia kirjoitin koko kevään, vapaa-aikaa oli silti ihan tarpeeksi. Sori kaikki ammattivaikuttajat (joihin itsekin kuulun), blogityö ei vedä rankkuudessaan vertoja kouluelämälle, sanokaa vaan mitä haluatte!

Helteinen kesäkuu oli yhtä hellekuplaa.

Kesäkuu

Ihana kesäkuu! Olin onnellinen ja jonkinlaisessa autuaassa kesäkuplassa koko kuukauden! Koko vuoden paras kuukausi oli ehdottomasti tämä helteineen, lämpimine iltoineen, pyörälenkkeineen… Juhannus vietettiin kotona ja helle helli. Teimme hyvää ruokaa ja kävimme ajelulla Herttoniemen kartanolla. Luonto antoi parastaan, ja tuntui siltä, että koko Suomi ryömi koronakoloistaan aurinkoon! Näin ystäviä ja yhdessä parannettiin maailmaa urakalla.

Heinäkuu

Miehen loma alkoi, ja lähdimme heti maakuntakierrokselle. Sieltä palattuamme olemme retkeilleet Loviisassa, Kotkassa, Haminassa ja Porissa. Yksi Helsinki-päiväkin pidettiin. Veljeni tuli kyläilemään, ja meillä oli mahtavat kolme päivää. Kävimme Mannerheim-museossa, Hviträskissä, Didrichsenillä Kuutti Lavonen-näyttelyssä ja Mestaritallilla syömässä. Lisäksi söimme pizzaa helteisessä kesäillassa meidän terassilla.

Olen jo henkisesti töissä, loma on nyt pidetty.

Elokuu

Olen valmistautunut jo siihen, että työt alkavat ensi viikolla. Olen tilannut tietsikkaan uuden äänikortin ja ladannut pari softaa. Uusi kalenteri, avaimet, tietsikka ja lukujärjestys on hankittu. Lisäksi ennen töitä pitäisi vielä opetella pari musasovellusta – olen valmistautunut istumaan pitkiä iltoja tietsikan äärellä.

Pipan kanssa on nyt tehty hoitosuunnitelma. Olen tosi luottavainen kaikin puolin. Enkä muuten malta odottaa seuraavan Olet mitä syöt-sesongin alkua 3.9.! Pippa on just sellainen kuin ohjelmassa: iloinen, ystävällinen ja kannustava, mutta hyvin suora. Kerrassaan mahtava tyyppi!

Mitä saavutin tai opin virkavapaalla?

Opin tekemään pieniä videoita YouCut-sovelluksella. Latasin Lightroom-kuvankäsittelyohjelman ja opiskelin Veeran johdolla hakukoneoptimointia.

Tartuin härkää sarvista ja latasin myös Pro Tools First -äänityssoftan sekä Sibelius Firstin – ilmaisohjelmia molemmat, mutta tarpeiseeni käypiä.

Olo on nyt kaikin puolin hyvä ja rentoutunut, ja sellaisena sen haluaisin pitääkin.

Hankin kohtalaisen hyvän lihaskunnon (tällä hetkellä 21 lankkupunnerrusta, aloitin nollasta!)  ja kesän myötä olen saanut askeliakin kokoon sen kymppitonnin tai enemmän lähes päivittäin. Se on ollut haastavaa, kun ei ole ollut opettajan työtä ja sen suomaa hyötyliikuntaetua. Kiloja tipahti sen kummemmin yrittämättä 2,5, ja mahdun nyt mukavasti kuvan valkoisiin housuihin. Nälässä en todellakaan ole ollut, Kolmen Kaverin jäätelöä on mennyt purkkikaupalla. Ja ne pizzat… Mutta kun ei ole stressiä, kroppa rauhoittuu ja asettuu luonnollisiin uomiinsa. Plus aineenvaihduntani on todella hyvä edelleen.

Yllätyin myös siitä, miten hyvin kaupallisia yhteistöitä riitti huolimatta koronasta. Ja silti vapaa-aikaa oli ihan riittämiin. Vaikka uhosin itselleni, että aion herätä joka aamu ajoissa, se alkoi nopeasti lipsumaan. Luontainen rytmini on herätä siinä 8.30-9.00, ja uni tulee ennen puolta yötä.

Mikä oli parasta?

Parasta oli kiireettömyys. Koronakeväänä se korostui. Nautin ihan äärettömästi hitaista aamuista kahvin ja Hesarin kanssa. Kirjoittamisesta ajatuksen kanssa. Siitä, että sai syödä oman luontaisen rytminsä mukaisesti. Vatsa rauhoittui, ja pystyin jopa juomaan vähän limsaa monen vuoden jälkeen!

Mikä oli vähiten mukavaa?

No olihan niitäkin, vaikkapa se korona, joka romutti kaikki sosiaalisen elämän suunnitelmani aivan täysin. En päässyt toteuttamaan keväälle suunniteltuja kivoja asioita. Astma, allergiat ja kaikki sen lieveilmiöt.

Millä mielin syksyyn?

Täytyy sanoa, että koulumaailmaan palaan aika jännittyneellä, toisaalta rautaisella rutiinilla. Alkaa urani 24. opetusvuosi, jos oikein muistan.

Huoli on terveydestä ja miten syksy lähtee sen osalta liikkeelle. Olen myös päättänyt, että en tänne blogiin enää asiasta kirjoita. Liikunnasta ja hyvinvoinnista yleensä aion edelleen kirjoittaa, mutta jääköön muut terveysasiat vain itselle.

Koronaa sen sijaan en halua päässäni liikaa vatvoa. Uskon, että päätökset tehdään parhaaksemme ja niin hyvin kuin vain voidaan kussakin tilanteessa. Koronalle kun itse ei voi mitään, ja jos sitä alkaa stressaamaan, niin se on kokolailla turhaa. Teen mitä voin, noudatan suosituksia, pesen käsiä ja pidän etäisyyttä parhaani mukaan, mutta mitä sitä muuta voi sitten tehdä.

Uskon kyllä, että jos etäopetukseen taas mennään, se on itselle aikamoinen shokki, kun ei ole kokemusta siitä kuten muilla. Ja alkaahan koulukin taas ”uudessa normaalissa”, eli koulu on lohkottu, ja me henkilökunta olemme hyvinkin erillämme toisistamme  ties kuinka kauan. Jos etäopetus tulee, toteutan sen teamsina koululta, sillä tulen lähiopettamaan pieniä kuitenkin. Ihan hurjan jännää – mutta kyllä tästä selvitään. Ainahan asioista selvitään.

Mitä blogissa tapahtuu?

Jaa-a, saapa nähdä! Olen nyt omillani, eli Bablerin ja sen blogiyhteisön aika on ohi. Jotain pientä uutta on kehitteillä, mutta katsotaan mitä syksy tuo tullessaan. Mukavasti ja sopivasti on ainakin kaupallisia yhteistöitä tiedossa, eli se pitää oman itsen virkeänä blogin osalta. Kirjoitan nyt omaa tahtia, välillä saattaa olla rauhallisempaa riippuen päivätöistä.

Olisi kiva tietää oletko sinä pitänyt virka- vuorotelu- tai opintovapaata ja miten sen koit?

 

housut Lauren Ralph Lauren
neule Selected Femme
tossut Oasis
laukku Chloé / aurinkolasit RayBan

Heinäkuun menoja puhelimen kautta kuvattuna

 

Heissan – on ollut hieman hiljaisempi tahti blogissa, mutta niin näyttää olevan kaikilla muillakin. Kesä on niin lyhyt aika, että kauniita päiviä ei todellakaan halua kuluttaa koneella. Meillä heinäkuun alku on ollut vipinää ja menoa. Mieheni jäi lomalle silloin, ja melkein heti lähdimme maakuntakierrokselle.

Seuraa siis aikamoinen kuvapläjäys! Kaikki kuvat on otettu Huawei P30-puhelimellani, jonka sain testiin Huaweilta. Kuvat ovat myös olleet Instagramissa, joten tulehan seuraamaan sinne – olisi tosi hauska saada 3000 seuraajaa kokoon pian.

Kesäkuu oli niin ihana, niin ihana!

Vaikka mies oli vielä etätöissä, ehdimme iltaisin kuitenkin käymään siellä sun täällä. Nautin lämmöstä kovasti, ja varsinkin iltalämmössä lekotteleminen on oma juttuni. Rusketus tuli silti purkeista, sillä suojakertoimet olivat maksimit. Tosin otin parikymmentä minuuttia aurinkoa ilman suojaa joka päivä, jotta saisin D-vitamiinia tankattua.

Kävimme eräänä iltana Mestaritallilla syömässä. Olo oli kuin ulkomailla! Ihmiset olivat hyvällä fiiliksellä, rentoja ja iloisia.

Ruoka oli mahtavaa: kalalankku, halloumisalaatti ja jälkiruuaksi kookosvaahtoa, kauden marjoja ja marenkia. Ilta oli ihanan helteinen.

Ruuan jälkeen kävelimme vielä Hietaniemen hautausmaalla, jossa oli kaunista ja rauhallista. Muurin takana Hietsu oli tulvillaan elämää ja naurua, lentopalloa ja musiikkia, sankarihaudoissaan lepäsivät hiljaiset nuoret. Se oli jotenkin koskettavaa. He kuolivat, jotta tulevaisuuden nuorilla olisi maa, jossa elää.



Onnellinen kesänviettäjä!


Täydellisenä hellelauantaina saimme ystäviä istumaan iltaa. Harvemminpa sitä tarkenee kesäiltana istua ulkona myöhään palelematta! Sovelsin hieman Mestaritallin ruokia omaan tarjoiluuni. Vakkaritarjottava on tietenkin vesimeloni-minttu-fetasalaatti, mutta myös kaikenlaiset perunahässäkät ovat ihania. Mansikkasalaatti oli Mestaritallin tyyliin, vain halloumi puuttui. Ja grillissä paistui kokonainen lohifile.

Jälkkärinä oli kermavaahtoon sekoitettua vaniljarahkaa, vadelmia & mansikoita ja päällä marenkia. Iso kulho tyhjeni saman tien!

Ruokaa odotellessa nautimme juustoista ja siemennäkkäristä. Varsinainen leipäihastus on ollut Fazerin chiabatta-sämpylät. Vähän liian hyvää…




Olemme miettineet terassin kunnostamista: laudoitus, ehkä moottoroitu markiisi, uudet kalusteet. Tämä on siis ensi kesän mahdollinen juttu.

Haluan lähteä suurista linjoista liikkeelle, eli fasiliteetit kuntoon ja sitten vasta kalusteet. Ja vaikka nuo meidän kalusteet ovat vanhat, raskaat ja kovat huoltaa (pöytälevykin hieman vääntynyt), tykkään niistä kovasti! Tuolit ovat hyvät istua ja niissä viihtyy vaikka koko päivän. Vielä en ole löytänyt kalusteita, joihin ihastuisin täysin, mutta tässä ei toisaalta ole mikään kiire.

Kesän ihanin hellemekko on tilattu Mangosta, ja se saa joka kerran kovasti kyselyitä, kun se vilahtaa Instassa.

Mekko on puuvillaa ja ihanan viileä ja kevyt. Minulla on koko XS, ja se on just sopivasti polviin. Muutoin alkaa syksytyyli olla jo mielessä, eli mitään kesävaatteita en enää katsele.

Kesä on ollut aikamoista ruokajuhlaa! Uusin ihastus on grillattu varhaiskaali. Sivelen neljään osaan halkaistun kaalin suolatulla oliiviöljyllä. Voi että, miten hyvää!

Pietarsaaren reissulla kävimme kahvilla korvapuusteistaan kehutussa Skorpanissa. Ei todellakaan ole turhaa hehkutusta: pulla suoraan uunista oli ehkä parasta, jota olen koskaan maistanut! Voissa, sokerissa ja kardemummassa ei ole säästelty! Katsokaa nyt tuota täytettä. Tällainenkin antipullaihminen oli taikinaa tuon edessä.

Anoppilassa herkuttelimme taasen muurinpohjaletuilla tuoreen mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Ai että!

Maakuntareissulta palattuamme teimme päiväretken Loviisaan. Olipa hauskaa! Ajoimme ensin Ruotsinpyhtäälle, jossa on Strömforsin ruukki. Se oli suloinen paikka kauniine miljöineen. Alueella on pieni kirkko, jossa on Helene Sjerfbeckin maalaama alttaritaulu.

Söimme Bed & Bistrossa, joka on ollut ruukinkartano. Valitettavasti kauniista miljööstä huolimatta en voi ollenkaan suositella paikkaa. Odotimme ruokaa 35 minuuttia, ja siinä jutellessamme uusien tulijoiden kanssa odotusaika oli venynyt jo 50:een minuuttiin.

Palvelu oli ystävällistä, mutta lepsua, ja ruoka suorastaan, anteeksi, ala-arvoista. Mieheni ”lohipasta” oli putkimakaronia ja noin ruokalusikallinen vetistä lohta. Minun karitsaburgerini lohkoperunat olivat sisältä osaksi raakoja. Myöhemmin Loviisassa näimme satamaravintola Laivasillan burgeri- ja salaattiannoksia. Jos menemme vielä Loviisaan, niin tiedämme missä syömme, niin mahtavan herkullisen näköiset ne olivat.





Loviisassa oli muutama söpö putiikki ja kahvila. Vanhakaupunki oli melkein yhtä sievä kuin Pietarsaaressa.

Kappeli-ravintola oli kiinni siinä vaiheessa, kun siellä kävimme, mutta se oli tosi söpö vaaleanpunaisine päivänvarjoineen.


Huvivenesatamassa oli asiaankuuluvia rantamakasiineja. Istuimme siellä Laivasillan ravintolassa tovin.

Kesän kohokohta oli saada veljeni meille pariksi päiväksi. Meillä oli kyllä huippu viikonloppu: Mannerheim-museo, Mestaritallin illallinen, Hviträsk, Didrichsenin Kuutti Lavonen-näyttely, pizza-ilta meidän terassilla ja Café Torpanranta. Säät suosivat, eikä ollut kiire mihinkään.

Mannerheim-museo oli iloinen yllätys, sillä se oli samassa asussa kuin Marskin siellä asuessa. Meille sattui erinomainen opas, nuori mies, joka oli todella asiaan perehtynyt. Suosittelen käymään! Mannerheim oli valtavan kosmopoliitti ihminen, joka puhui kymmentä kieltä. Opastuskierros valotti nimenomaan häntä ihmisenä.

Myöhemmin museossa avautuu näyttely Mannerheimin vaatteista. Hän oli pitkä, noin 187cm, mutta asetakeista päätellen hyvin hoikka.

Hviträskissä oli meneillään ulkoremppa. Päällä taas kerran Mangon mekko.

Meidän viikonloppumme huipentui ihanaan lounaaseen, ennen kuin veljen juna lähti kohti pohjoista. Tämän kesän yksi niistä monista herkuista ovat grillatut katkaravut sitruuna-aiolin kanssa. Ja tietenkin uusia perunoita pitää keittää niin iso satsi, että niistä voi tehdä salaatin seuraavana päivänä. Salaattiin heittelen milloin mitäkin jääkaapista löytyy. Nyt oli kapriksia, kevätsipulinvarsia, lehtipersiljaa, aurinkokuivattua tomaattia ja niiden öljyä. Paras jälkiruoka on jätski, ja viime aikoina olen luottanut Kolmeen Kaveriin, jonka tryffelisuklaa ja vegaaaninen pähkinä-suklaajäätelö ovat taivaallisia. No, mustikka-kardemumma on myös.

Nyt ollaan vähän välitilassa siitä mitä loppulomalle keksisimme, mutta varmasti tässä jotain keksitään. Heittäkääpä ideoita paikoista, joissa viihtyy sateisimmillakin säillä!