Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blogi vai Instagram?

 

On se kumma juttu. Kun peräänkuulutetaan pysähtymistä, keskittymistä ja turhan ärsykkeen karsimista, mindfulnessia ja joogaa, samaan aikaan nopeatahtinen Instagram on suositumpi kuin koskaan. Peukalolla on työtä, kun sillä selaa kuvavirtaa eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin… Välillä napauttaa ruutua, ja näin on osoitettu suosiota kauniille kuvalle.

Puhutaan, että blogien aika olisi ohi, vaan itsepä en ole sitä huomannut. Blogit ovat edelleen suosittuja, ja kiitos somen edelläkävijöiden, siitä on tullut myös huomattavasti vähämmän ”villi”, kuin alkuvuosina. Blogi on myös mainostajalle todella kiitollinen paikka, sillä blogin postaukset pysyvät, ja alustat työskentelevät Googlen kanssa yhteistyössä. Ja onhan perinteisessä kirjoittamisessa yhä sitä jotakin!

Todella someajassa eläville, eli nuorille, blogi taitaa olla vain jäänne menneisyydestä. Nuoriso on aikaa sitten mennyt videoiden maailmaan Tik Tokiin tai Youtubeen. No, onhan kirjoittaminen on hidasta ja vaatii vaivannäköä. Jos bloggaa alustalla tai käyttää kuvapalvelua, blogista on myös kuluja. Kännykkäkamerat ovat nykyään huippuhyviä, mutta me kameroita ja objektiiveja rakastavat tykkäämme edelleen ihan kunnon kameroista. Aika paljon rahaa olen blogin pelkkään ylläpitoon upottanut vuosien aikana, jos laskee mukaan kamerat, objektiivit, alustan, kuvapankin jne.

Älä käsitä väärin, pidän molemmista, sekä Instasta että blogista. Puolensa ja puolensa. Selailen jonkin verran Instagramia, mutta en vietä sen kanssa tuntikausia, ehkä puolisen tuntia päivässä, ellen itse satu tuottamaan sinne jotakin. On päiviä, kuten tänään tätä kirjoittaessa, että Instan kanssa on kulunut ehkä viisitoista minuuttia.

Instan hyviä puolia ehdottomasti on sen vinkit: olen löytänyt inspiroivia tilejä, esimerkiksi liikuntaan liittyen. Liian täydelliset kuvavirrat jäävät monesti selailematta. Sen takia onkin kiva, että videoissa on sellaista höpöttelymeininkiä ilman turhia suodattimia.

Instan algoritmit sen sijaan turhauttavat. Kuvavirta on varsin randomia, välillä putkahtaa esiin vanhempiakin kuvia. Instagramin seuraajamäärät ovat oma juttunsa, niitä on todella vaikea kerätä. Monella aivan ihastuttavalla feedillä on suht vähän seuraajia. Kai niitä seuraajia saisi, jos koko ajan olisi ampumassa videota, mutta kun on se elämäkin…

Blogi jää elämään, kun Instagramin kuvat ovat hävinneet virtaan. Sen takia blogi on esimerkiksi yrityksille edelleen loistava yhteistyömuoto. Google pelaa yhteen alustojen kanssa ja Analyticsistä voi seurata kävijöitten määrää ja paljon muuta. Google arvottaa vanhan blogin hyvin, lisäksi kun hakuoptimoi postauksen, se saa kiitettävästi näkyvyyttä.

Blogi on minulle kaikesta huolimatta edelleen tietynlainen päiväkirja. Rakastan kirjoittaa inspiraation vallassa, ja kuvata myös. Oma sivu teksteineen ja kuvineen on olemassa ihan eri tavoin kun Instan feedi, olkoonkin, että blogia luetaan nykyään paljon puhelimella.

Olen minäkin aktivoitunut Instan puolella, ja juu, videoitakin olen tehnyt. Se on ihan hauskaa. DM-viestejä, eli direct message-yksityisviestejä tulee kivasti, ja niitä on mukava saada. Pyrin vastaaaan kaikkiin.

Ehkä Instan puolella kynnys ottaa yhtetyttä on matalampi kuin blogissa, ainakin itselleni on. Monta asiaa olen kysynyt Instan DM-puolella, kun olen halunnut tietää vaikkapa mistä kivat farkut on hankittu.

Mitä mieltä sinä olet – blogi vai Instagram? Tukevatko ne toinen toistaan, vai onko toinen sinulle toista mieluisampi?

Niin kuin kameran kuvista näkee, meillä on ollut Pian kanssa office-päivä. On ollut tosi kivaa ja inspiroivaa – sitä en tiedä kuinka tehokas päivä on ollut, mutta hauskaa oli!

Oletko itsellesi hyvä ystävä?

 

Ystävänpäivä on jonkinlainen henkinen talven vedenjakaja. Sen jälkeen on oikeasti lupa alkaa odottamaan kevättä!

Koska olen viime viikkoina viettänyt paljon aikaa yhdessä lähimmän ystäväni kanssa, eli itseni, mieleen on juolahtanut muutamia ajatuksia. Muistathan olla itsesi paras ystävä? Ajattethan itsestäsi yhtä kauniisti kuin ystävistäsi? Ethän vaadi itseltäsi liikoja, ethän vaadi sitä ystäviltäsikään?

Pitkäaikainen yhteistyökumppanini, Syster P, antoi myös ystävänpäivän kunniaksi alekoodin, joka löytyy postauksen lopusta. Kuvien korvikset ja rannerengas on saatu Syster P:ltä.

Nykyään puhutaan paljon armollisuudesta itseään kohtaan. Me, jotka teemme työtämme intohimoisesti, voimme kaikessa innostuksissamme unohtaa palautumisen tärkeyden. On tärkeä osata sanoa ei silloin, kun se on tarpeellista.

Itse olen nopea käänteissäni ja luonteeltanikin, en kestä ns. nysväämistä ja hautomista, vaan haluan asioiden tapahtuvat heti, naps! Paikallaan oleminen voi olla joskus haastavaa. Odottaminen kiristää hermoja.

Hiljentymiseen tarvitsen usein pidemmän pätkän ja mielentilan muutoksen. Toisaalta tällaisella nopealla terrierin luonteella on hyvätkin puolensa: asiat tapahtuvat ajallaan ja organisoidusti. Vaikka olen taiteellinen ihminen ja kaikenkukkuraksi taideaineen opettaja, minussa ei ole pätkääkään boheemisuutta.

Nyt, kun on ollut aikaa vain olla, olen ihan tietoisesti vähentänyt kaikenlaista menemistä.

On kiva vain olla omien ajatustensa kanssa ja puuhailla sitä sun tätä ilman aikataulutettua ohjelmaa. Olen antanut luvan kaikenlaisten tunteiden tulla, jos ovat tullakseen, mutta olen ollut todella hyvällä tuulella. Viikko viikolta olo tuntuu paremmalta.

Ja siihen on tasan yksi, ylivoimainen syy…

5

Se on liikunta! En voi kyllin korostaa sitä, miten tärkeää se minulle on. Tuntuu, että pää hajoaa, jos en pääse liikkumaan. Olen nyt vuoden alusta kuntouttanut itseäni liikkumalla matalalla sykkeellä. Pikku hiljaa olen lisännyt sykettä, mutta pääasiassa ollaan menty matalilla. Kirjoittelen tästä prosessista myöhemmin vähän lisää omassa postauksessaan.

Mutta – oli liikuntamuoto mikä hyvänsä, pääasia, että mieli nollaantuu. Eräs kollegani käy tässä meidän pitäjässä olevalla suolla kävelemässä, hän on siitä aivan haltioissaan ja karkaa sinne lähes päivittäin. Itse olen kuluttanut juoksumattoa joko äänikirja tai hyvä musiikki (Springsteen!) korvilla. Siis nyt. Kesällä hyppään pyörän selkään ja viiletän pitkin kyliä. Sielu ja kroppa kiittää.

Mieheni toivoi, että tänä vuonna tsemppaisin siinä, että en mitenkään aliarvioisi omia kykyjäni. Tämä on helmasyntini, ajattelen usein, että plääh, kuka tahansa osaisi jonkin jutun, jota teen tai olen tekemässä. Sitten tulee vastaan tilanne, jossa oma osaamiseni ja kokemukseni onkin se tärkeä. Omille vahvuuksilleen tulee välillä sokeaksi.

Jos jossain sorrun itseni muihin vertailuun, se on työelämässä. Ei somessa, ei blogissa, ei Instassa, vaan muihin musiikinopettajiin vertaillessa. He kun ovat aika työorientoinutta porukkaa.

Vertailu on oikeasti tyhmää, sillä me olemme erilaisia ihmisiä, kukin omine vahvuuksineen. Olen välillä ollut superahdistunut siitä, miksi en ole itse yhtä jaksava kuin toiset, vaikka tiedän, että moni roikkuu uupumisen rajalla. Ei sekään ole kovin fiksua. Meillä kun on vain tämä yksi elämä.

On totta, että usein tulee oltua parempi ystävä toiselle kuin itselleen. On itseä kohtaan vaativa, tai ajattelee itsestään negatiivisesti.

Syksyllä suomin itseäni siitä, että olin koko ajan kipeä. Mies kysyi mitä ajattelisin, jos joku työkaverini olisi samassa tilanteessa. Vastasin, että olisin tosi pahoillani hänen puolestaan, ja toivoisin kaikkea hyvää ja tsemppiä hänelle. Niinpä. Tällaisissa asioissa toivoisin olevani viisaampi ja lempeämpi itselleni. Enhän ajattele ystävistänikään mitään pahaa, miksi sitten itsestäni ajattelisin.

Yksi ihana asia on kuitenkin puolellani kaikessa tässä. Ikä. Vaikka tulee kremppoja, on kaikenlaista harmia, iän tuoma elämänkokemus on aika ihana asia. Kuka muistaa enää vuodentakaisia asioita? Olen niin paljon rennompi ja lempeämpi kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Oletteko huomanneet saman itsessänne?

Nyt on ystävänpäivä, ja suon hellän ajatuksen kaikille ihanille ihmisille elämässäni. Ja KIITOS sinulle, joka luet juttujani. Virtuaaliystävät ovat iso voimavara ja vertaistuki!

Ystävänpäivän kunniaksi Syster P antaa teille lukijoille alekoodin verkkokauppaan. Koodilla MARJUKKA15 saat -15% tilauksestasi. Kuvissa näkyvät kulltatut, sterling-hopeaiset Layers Olivia -sarjan korvikset ja rannekoru ovat kevään uutta, saatavana myös hopeisena.

 

Ihanaa ystävänpäivää sinulle, muistathan olla ystävä myös itsellesi!

 

Ystävyydestä olen kirjoittanut täällä:

Ystävyydestä

Erilaiset ystäväni

Onnea, rakas ystävä!

 

neuletakki More & More (SHE:stä)
paita Benetton
housut Selected Femme
bootsit Strafford