Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Omasta kirjahyllystä: Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarja

 

Olen aina rakastanut hyviä tarinoita, ja lempikirjani olen lukenut moneen kertaan. Myös palaan niihin aina uudelleen. Haluan myöskin ne fyysisesti itselleni!

Lucinda Riley on bestseller-kirjailija, jonka ensimmäinen suomennettu romaani Keskiyön ruusu kiinnitti huomioni. Kun Seitsemän sisarta-sarjan ensimmäinen osa ilmestyi ja luin sen, tuntui lähes sietämättömältä ajatus siitä, että viimeistä osaa pitää odottaa kolmekin vuotta!

Lucinda Riley, Seitsemän sisarta

Irlantilainen Lucinda Riley on ikätoverini. Hänen kirjojaan on käännetty 35 kielelle ja myyty 20 miljoonaa kappaletta. Yksittäsiä romaaneja on suomennettu kaksi. Harmi, sillä hän on kirjoittanut toistakymmentä kirjaa ennen Seitsemän sisarta-sarjaa. Rileyn kirjat ovat ihan parasta pakoa arjesta.

Seitsemän sisarta-sarjan alku on erikoinen, kuin fantasiaa:

Sveitsiläinen miljonääri, Papa Salt, on adoptoinut kuusi tyttöä ympäri maailmaa. He ovat nyt aikuisia nuoria naisia, erilaisia luonteiltaan ja etnisiltä taustoiltaan.. He ovat asuneet lapsuutensa kartanossa Geneve-järven rannalla isänsä, tyttöjen hoitajan Marinan ja taloudenhoitaja Claudian kanssa. Kaikilla on jo oma ammatti.

Lucinda Riely, Seitsemän sisarta

Papa Salt oli erikoinen mies – ainakin upporikas. Tytöt eivät tienneet mitä hän teki ammatikseen, sillä hän oli pitkiäkin aikoja pois. Hän oli silti rakastava isä, eikä tytöiltä puuttunut mitään.

Tytöt saivat nimensä Pleiadeksen tähtikuvion mukaan:  Maia, Ally (Alcione), Tähti (Asterope), CeCe (Celaeno), Tiggy (Taygete) ja Electra. Itse asiassa tyttöjä on vain kuusi, seitsemättä, Meropea, ei sisaruskatraassa ole. Miksi, sitä siskokset eivät tiedä. Papa Salt on täynnä salaisuuksia.

Sitten tapahtuu jotain kamalaa. Siskokset kutsutaan kotiin Atlantikseen. Papa Salt on kuollut ja hänet on haudattu mereen. Yksi siskoista, Ally, on varma, että on nähnyt sen Kreikassa. Isän kuolema on tytöille shokki.

Papa Salt on jättänyt kaikille tytöille oman kirjeen ja jonkin esineen, jonka avulla tytöt voivat päästä syntyperänsä jäljille. Pihalle on tuotu myös taivaspallo, jossa on tyttöjen syntymäpaikan koordinaatit. Myös seitsemännen.

Sarjassa on nyt ilmestynyt viisi kirjaa: Seitsemän sisarta (Maian tarina), Myrskyn sisar (Allyn tarina), Varjon sisar (Tähden tarina), Helmen sisar (CeCen tarina) ja juuri ilmestynyt Kuun sisar (Tiggyn tarina).

Tarinan käänteet ja kerronta ovat vauhdikkaita, ja jokainen kirja pitää otteessaan koko matkan. Tapahtumat kirjoissa liikkuvat ympäri maailman, aina Brasiliasta Norjaan, Skotlannista Andaluciaan. Odotan kieltämättä viimeistä osaa, jossa kaikki salaisuudet selviävät. Onko Papa Salt edes kuollut, ja kuka on Merope? Onko häntä olemassa? Miksi tytöt on adoptoitu ympäri maailmaa, onko heillä jokin yhteinen tekijä?

Olen lukenut Rileyn kaksi suomennettua kirjaa, Keskiyön ruusu ja Enkelipuu, ja molemmat löytyvät myös omasta hyllystä. Pidän näistä yksittäisistä romaaneista enemmän, varsinkin Keskiyön ruusu hieman kornista nimestään oli hyvä.

Sisarsarjan kertojaääni, vaikka vaihtuukin joka kirjassa, kuulostaa hivenen samanlaiselta. Kovin syvälle ei henkilöissä mielestäni mennä, mutta toisaalta, nämä kirjat ovat puhdasta viihdettä, ja sellaisena ne kuuluu ottaakin.

Selvää on kuitenkin, että Lucinda Riley kuuluu aikamme tarinankertojiin. Kunnioitan myös sitä valtavaa taustatutkimusta, jota kirjojen hyväksi on tehty, sillä monissa kuuluu jonkun historiallisen henkilön ääni.

Kirjat ovat myös kuunneltavissa! Oletko sinä lukenut tai kuunnellut Lucinda Rileyn kirjoja, ja mitä tykkäät?

 

Kirjat ensimmäistä lukuunottamatta on saatu arvostelukappaleina Bazarilta

Työpäivä vähän sinnepäin

 

Päätin eilen illalla, että nukun aamulla niin pitkään kuin huvittaa. Edessä olisi illalla lenkki juoksumatolla, joten olisi hyvä olla pirteänä. 

Päivän agendalla on sunnuntain kaupallisen postauksen viimeistely (tulkaapa katsomaan ihanaa kevätmuotia) linkityksineen ja veroilmoitusten teko. Vaan miten on niin tuskaista aloittaa! Päiväni, josta on tehokkuus kaukana, sujuu suurinpiirtein näin:

8.00 Herään siihen, että mies rynnistää työhuoneeseen ja aloittaa reippaasti työpäivän.

8.10 Alan selailemaan puhelimella päivän uutisia. Luen uudet koronajutut. Katson myös Whatsupista työporukkani viestit ja onko Yammerissa mitään uutta. Jep, olen virkavapaalla, mutta etäopetus kiinnostaa kuitenkin. ”Etäopetus ei ole lähiopetusta etänä”, toteaa eräs opettaja jossain kolumnissa. Seuraan tarkasti näitä opetusjuttuja, enkä osaa päättää onko hyvä vai huono asia olla juuri nyt virkavapaalla.

8.30 Pitäisiköhän nousta. Taidan mennä aamupalalle. Käyn uudella lehden lukijalahjaksi saadulla vaa´alla. Se on kehonkoostumumittausvaaka, ja näyttää kaikkea hauskaa dataa puhelimeen bluetoothin kautta. Seuraan lihasmassan kasvatusta sen kautta. Kuulostaapa muuten hassulta, ihan kuin olisin vakavampikin bodari.

8.45 Aamupalalla: puuroa, valkuainen, yksi kuppi mantelimaitokahvia. Luen muutamaa blogia siinä samalla.

9.10 Pitäisikö mennä suihkuun? Siivoan ensin keittiön. Ei voi aloittaa töitä, jos keittiö on likainen.

9.20 Petaan sängyn ja siistin makkarin sekä tv-aulan. Nyt suihkuun!

9.30 Olen käynyt suihkussa. Pahus, puhelin pitäisi ladata. Laturi on alakerrassa. En jaksa hakea sitä. Puen trikoot ja Blusbarin tunikan. Katson mikä on Afterwork-podcastin aihe. Pitäisikö nyt laittautua vähän.

9.45 Laitan rullat hiuksiin ja meikkaan. Nappaan allergialääkkeet ja laitan silmätippoja.

10.00 Valmis töihin! Menen alakertaan.

10.05 Pitäsiköhän ottaa muutama insta-kuva. Kuvaan ja laitan storiesiin. Mies tuo työtuolini pyynnöstäni alas. Laitan puhelimen lataukseen. Otan toisen kupin kahvia.

10.15 Saan muutaman DM-viestin, joihin vastaan heti. Ei hitsi, nyt pitää aloittaa. Avaan koneen. Luen pari sähköpostia.

10.20 Onpas pöytä sotkuinen. Eihän tässä ajatuskaan kulje. Siivoan pöydän, pinoan kalenterit kauniisti ja laitan ylimääräiset piuhat ja releen kangaskassiin. No nyt olen valmis aloittamaan! Ta-daa!

10.25 Tulevan sunnuntain kaupallinen juttu on auki koneellani, samoin asiakkaan sähköposti, jossa ovat linkit. Linkitän ensimmäisen. Olenpa aloittanut tehokkaasti.

10.27 Tuntuu siltä, että pitäisi syödä vielä voileipä. Menen keittiöön ja teen voileivän. Päälle viipaloin illalla paistamani kalkkunarullaa. Aika hyvää. Tätä pitää tehdä useammin.

10.30 Syön voileipää ja linkitän pari lisää.

10.40 Mitäs nyt? Ai että silmät vuotavat. Haen paperia. Selailen Instagramia. Linkitän loput tuotteet juttuun.

10.45 Kirjaudun Omaveroon. Ai niin, pitää käydä yläkerrassa. Käyn samalla vessassa. Tulen keittiöön juomaan vähän vettä.

10.55 Miksi meikkasin? Silmät vuotavat ihan kauheasti. Eilinen peltolenkki oli virhe, allergia on sietämätön. Ai niin, pitäsikö nyt aloittaa se veroilmoitusten teko. Että on muuten kuuma. Ulkona on yhdeksän astetta lämmintä. Menen laittamaan ilmastoinnin suuremmalle.

11.00 Pakko ensin käydä ottamassa rullat pois päästä. Jos sitten vielä tarkistan, että sunnuntain juttu on julkaisukunnossa.

11.10 En ole päässyt yläkertaan. Taidan tilata kahvia Nespressolta.

11.15 En jaksa tilata kahvia, ehkä myöhemmin. Nyt on pakko mennä yläkertaan ja ottaa rullat pois. Silmät ovat vuotaneet ripsarit poskille. Miksi, oi miksi laitoin meikkiä?

11.30 Menen vielä yläkertaan, ja haen vaatehuoneen laatikosta saamani PR-lahjan, Elnettin hiuskiinnettä, Strong,joka on uusi tuttavuus. Suihkutan sitä, ja vitsi, miten hiukset asettuvat nätisti. Siivoan pumpulipuikolla suttaantuneet silmänaluset. Ei hitsi, nyt on pakko mennä tekemään ne veroilmoitukset.

11.34. Suljen blogin ja mykistän puhelimen. Syön lounaan ehkä tunnin päästä. Ellei sitä ennen tule nälkä.

11.35 Työtä. Käyn läpi viime vuoden kirjanpitoa ja tsekkaan ajokilometrit vielä kuntoon. Avaan taas Omaveron.

12.15. Oho, aika rientää, aika rientää. Ruokatunti! Johan tässä tuli tehtyä töitä hetkinen. Keittiöön ei tarvitse patistaa. Lämmitän mikrossa lopun lihamurekkeen, juurekset, lapan raejuustoa lautaselle ja voitelen ruisleivän palan. Selaan blogeja.

12.35 Siivoan keittiön ja käyn yläkerrassa. Takaisin pöydän ääreen!

12.37 Otan pyykit koneesta, laitan kuivuriin ja lataan koneellisen pyyhkeitä pesemään.

12.40 Otan muutaman kuvan tähän juttuun. Ai niin, olen kirjoittanut tätä vähän väliä pitkin aamupäivää. Ei mutta nyt oikeesti ne veroilmoitukset, avaan taas Omaveron.

12.42 Onpa lämmin. Pitäisikö vähän tuulettaa.

12.45. Mitenkäs tämä ammatinharjoittajan veroilmoitus näyttää näin hankalalta. Viime vuonna muistaakseni täytin sen tuosta noin vaan. Pitää varmaan hakea viime vuoden veroilmoitus yläkerrasta, mutta en nyt jaksa kiivetä sinne ja häiritä miestä.

12.50 Pitäisikö kuitenkin tehdä tuloveroilmoitus ensin. Se on helpompi ja nopeampi. No, katsotaan.

12.55 Tutkin edelleen veroilmoitusta. Pitää varmaan soittaa yrittäjän veroneuvontaan ja kysyä paria kohtaa, ellen saa selvää viime vuotisesta ilmoituksesta itse.

12.57 En nyt millään jaksaisi tehdä mitään veroilmoitusta. En jaksa soittaa sinne veroneuvontaan.

13.00 Ihan turha tässä on enää alkaa soittelemaan, koska pitää kuitenkin jonotttaa. Parempi aloittaa heti aamusta huomenna. Sitä paitsi vajaan parin tunnin päästä täytyy alkaa tehdä iltaruokaa. Jos ei pääse hetii aamusta aloittamaan, on ihan turha aloittaa iltapäivällä! Eikö niin? Juuri kun pääsee alkuun, pitää lopettaa. Näin se on.

13.15 Kirjaudun ulos Omaverosta ja alan ehkä käsitellä kuvia tähän juttuun. Palaan veroasioihin myöhemmin. Onhan tässä viikko vielä aikaa.

13.40 Oikeastaan nyt pitäisi pestä kukkamaljakot, kun nuo tulppaanit ovat vähän kuivuneita. Teen veroilmoitukset maanantaina. Ehkä huomenna menen ulos haravoimaan?