Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ferritiinikontrollin tulokset – missä mennään tällä hetkellä?

 

 

Minulta onkin kyselty jo päivitystä ferritiiniasiaan. Ensimmäinen postaukseni kertoi alkutilanteen, toinen postaus löytyy täältä. Kävin pari viikkoa sitten kontrolliverikokeissa, josissa mitattiin kilpirauhanen, maksan arvot, hb ja ferritiini. Tulokset yllättivät iloisesti, ja sain lääkäriltä jatko-ohjeet.

Kun ensi kertaa luin ferritiinistä, tiesin jotenkin vaistomaisesti, että tässä on syy moniin outoihin oireisiini. Uskon, että olen oikealla tiellä tässä asiassa. 

Verikokeissa käyminen oli jännää. Olin kuullut, että arvojen nostaminen on hidasta puuhaa. Minua oli peloteltu, että hemoglobiini nousee nyt taivaisiin, rautaa ei pidä syödä ja muuta sellaista. No, siksi kai teen tämän lääkärin valvonnassa, ja kontrollissa käyn.

Tulokset tulivat jo samana päivänä.

Hemoglobiini oli syksyllä 144, nyt se oli 141! Arvot olivat siis laskeneet! En hoksannut kysyä lääkäriltäni mistä se johtuu.

Maksa- ja kilpparikokeiden arvot olivat erittäin hyvät, komeasti viiterajojen sisäpuolella. Mutta eniten odottamani tulos on tässä: ferritiinin olin onnistunut nostamaan 30:een, alkutilanteen ollessa 20. Ensimmäinen mittaushan otettiin syksyllä, kun olin kipenä, joten alkutilanteen tosiasiallinen arvo saattoi olla matalampikin kuin 20.

Varastorauta, ferritiini, Maltofer

Nyt syön rautaa edelleen pari kuukautta, sitten on tauko, ja taas pari kuukautta rautaa. Sen jälkeen on taas kontrolli. Varastorauta-arvoja tullaan nostamaan edelleen, sillä oma arvoni 30 nanomoolia /litara on vasta se, kun hiukset eivät enää lähde päästä. Tuo on muuten totta, minulta ei lähde enää hiuksia, mikä alkoi huolestuttamaan jossain vaiheessa toden teolla, muutenkaan kun en ole mikään tukkajumalatar.

Oli mukava huomata, että minulla ilmeisen hyvin imeytyvät kaikki vitamiinit ja hivenaineet. Sen olen huomannut aiemminkin, kun D-vitamiiniarvoja on nostettu. F-Calpro oli peräti vain kahdeksan, normaalin ollessa alle 50. Eli suolisto on hyvässä kunnossa. Myös B12- ja D-vitamiiniarvot olivat hyvät.

Olenko sitten huomannut muutosta entiseen? Olen! Tosi monessa asiassa! Olen selvästi pirteämpi ja jaksavampi.

”Uskon, että parempi fyysinen oloni on monen asian summa. Paremmat ferritiiniarvot ovat osa sitä.”

Työ- ja kotielämä, ravinto, liikunta ja lepo ovat kaikki balanssissa. Stressiä on ollut sopivasti. Kuten tiedätte, pieni stressi on hyväksi, mutta kuormittava stressi lisää kortisolitasoja ja vie ihmisen taistele tai pakene-tilaan. Silloin se on huono juttu. Kokemusta siitä on vuosia ja vuosia, en enää koskaan halua itselleni sellaista kuormaa, niin pitkälle kuin itse voin vaikuttaa.

Töissä on kivaa, fyysinen luokkavaihdos teki hyvää. Opetustunteja on sopivasti: lukujärjestykseni suosii iltapäiväpainotteisia päiviä. Kuten tiedätte, olen kaikkea muuta kuin aamuihminen, ja lähden käyntiin vasta puolelta päivin. Nyt olen saanut rauhalliset aamut ja riittävästi unta, ja näin ollen palautunut hyvin. Toisaalta – olen herännyt monesti jo seitsemän, puoli kahdeksan aikaan ihan virkeänä. Ja se on ihanaa.

varastorauta, ferritiini
Ennen tätä maaliskuun alun flunssaa olen ollut viimeksi kunnolla kipeä syyskuussa. Näin ollen kuntoilu on ollut hyvin kuvioissa koko talven. Kuntoiluun liittyykin yksi vuoden innostuksista, ne TRX-nauhat, joista olen puhkunut ihan hirveästi kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella. Aion kyllä tehdä siitäkin postauksen, jahka kuntoudun flunssasta ja illat valostuvat.

Yksi asia on ollut nyt ainakin eri tavalla kuin ennen. En tiedä onko tämä kertarysäys, tulevaisuudessahan se nähdään. Olen flunssassa yleensä aina lämpöillyt, parikin viikkoa putkeen. Vaikka nyt on ollut tosi kova nuha ja yskä, en ole ollut kuumeessa kuin päivän. Se on ihan uutta! Yleensä aina ennen, kun olen sairastunut, tiedän lämpöilyn alkavan siinä kolmantena päivänä ja jatkuvan, mutta nyt ei. Mene ja tiedä mikä on ollut nyt toisin? Ferritiinin nousu? Parempi kunto?

”En napostele, se vie luontaisen rytmini syömiseen. Kun syö tarpeeksi kerralla, ei tunne tarvetta välipaloihin.”

Syömiseenkin olen kiinnittänyt huomiota. Ruis on vaihtunut pääasiassa kauraan, ja maitotuotteita käytän hyvin satunnaisesti. Kaura- ja mantelimaito sitä paitsi maistuvatkin paremmilta! Tykkään tosi paljon Valion OddlyGood – maustamattomasta jugurtista, sillä sitä voi tuunata mielensä mukaan. Nyt on menossa mustikkavaihe. Gurtti ja kauraleipä ovatkin iltapalani useinmiten. Ruis on mukana enää näkkärissä.

Herkkuja olen syönyt todella vähän. Yksi syy varmaan, miksi herkkuja ei tee mieli, on se, että syön itseni kylläiseksi. En tykkää napostella tai puputtaa välipaloja, se ei vain sovi minulle. Se tuntuu vievän ruokahalun ja luontaisen rytmini tulla nälkäiseksi. Toisaalta, jos joskus haluan jotain hyvää, (kuten eilen, omenakakun palasen ja jäätelöä) suon sen itselleni.

Eniten minua kiinnostaa kuitenkin se, miten jaksaisin kaupunkilomalla kulkea, miten ferritiinin vielä nouseva arvo mahdollisesti vaikuttaa siihen ja jaksamiseeni.

Kaupunkilomat ovat minulle olleet muutakin kuin ”lomia”. Väsyn ensimmäisen päivän jälkeen, ja seuraavana päivänä monesti olo on heikko. Mieheni on kuin kameli, jaksaa syömättä ja juomatta kulkea päivästä toiseen ilman minkäänlaista väsymistä. Vaikka yleensä emme riitele mistään eikä missään, kaupunkireissuilla on kyllä ollut kireyttä.

Olen vähän oppinut näitä ”lomia” kammoksumaankin, sillä kaupunkilomilla jotenkin kuuluu kävellä vähintään 10 kilsaa päivässä väsymättä. Tai niin kai normaalit ihmiset kaupunkireissuilla tekevät… Toisaalta, viime kesänä Riiassa ensimmäisenä päivänä kuljimme 12 kilometriä 30 asteen helteessä, kai se nyt uuvuttaisi monen muunkin. Ehkä vaadin tässä itseltäni liikaa.

Mutta kaiken kaikkiaan ollaan vahvasti plussan puolella. Uskon vakaasti, että varastoraudan kohoaminen on kaikkinaisen paremman olon yksi syy. Olen tyytyväinen, että lähdin selvittämään asiaa, ja löysin heti lääkärin, joka otti asiani tosissaan. Paras mittari hyvinvointiin olen minä itse.

Viisikymppisen naisen parhaat kaverit ovat vahvat lihakset. 

Keväällä ja kesälle olen asettanut muutamia tavoitteita.

Lihaskuntotreenejä jatkan, sillä viiskymmpisen naisen parhaat kaverit ovat vahvat lihakset. Toinen on kestävyyskunnon lisääminen. Pitkät kävelylenkit tulevat mukaan kuvioon heti, kun pääsen kuntoon. Minulla meinaa olla aina yksi laji suosiossa, mutta kuten tiedämme, monipuolisuus on valttia. Siinä minull on petraamista.

Flunssa on ollut kova, mutta enää on nuhaa jäljellä. Tänään alan jumppaamaan lepoa viettänyttä ääntä, ja huomenna sitten töihin, se käy kyllä pienestä treenistä. Ja nyt voi jo alkaa odottamaan kevättä, vaikka ulkona sataakin vähän lunta.

Olisi kiva tietää, onko ferritiinijutuistani ollut sinulle hyötyä?

Instagram

Facebook

Bloglovin`

Blogit.fi

Loman parhautta ovat aamiaiset, ja muutama aamufakta minusta

Ihan sama kenen kanssa juttelee lomasta, esille tulee aina sama seikka: rauhalliset aamiaiset ovat loman parasta antia. Olet sitten kotona tai reissussa, aamiaisessa on sitä jotain, kun ei olla kellon kanssa liikenteessä.

En ole aamuihiminen, mutta ihan eri aamut ovat ne, kun saa herätä rauhassa, ja kömpiä alakertaan juomaan liian monta kuppia kahvia paahtoleivän kanssa. Ihana loma. Ihan parasta. 

Rakastatko sinä loma-aamuja kuten minä? Millä konsteilla teet aikaisista aamuista mukavia, tai vähintään siedettäviä?

Fakta 1: Aikaisten aamujen vihaajasta voi kehkeytyä ihan kelvollinen suorittaja.

Juu. Inhoan sitä, kun kello herättää tasan 6:20. En koskaan, koskaan torkuta, sillä parempi vain repäistä laastari kerralla irti. Nousen siis heti, ja painelen suihkuun. Siellä herään lopulta toimintakykyiseksi. Parempi vain toimia, eikä ajatella liikaa mitä kello on. Avaan myös heti ikkunan ja jätän peitot auki. Petaan ennen lähtöä, ja makkari saa tuulettua tunnin verran.

Syy miksi olen oppinut inhoamaan aikaisia aamuja on alhainen verenpaineeni. Jos olen stressaantunut ja väsynyt, verenpaine laskee entisestään, ja minua saattaa alkaa huipata. Aamulla juon siis kunnolla vettä (ja c-porevitamiinitabletin) ennen mitään muuta. Jos on huippa-aamu, hyvin harvoin nykyään tosin, otan särkylääkkeen. Asetyylisalisyylihappo vie huonon olon. Onneksi en oikeastaan edes muista milloin on viimeksi pyörryttänyt aamulla.

Fakta 2: Liian tiukille vedetty aikataulu aamulla vetää hermotkin kireälle.

Aloin tietoisesti lisäämään noin viisitoista minuuttia lisää aikaa aamuihini, ja vaikka se tarkoittaa kellon soimista aikaisemmin. Tarvitsen rutiineihini tunti kaksikymmentä minuuttia, jos haluan edetä rauhassa. Jos on lumipyry tai vesisade, selviän tuntiin ulos talosta. Mutta mieluummin otan rauhallisesti, luen kahvin kanssa lehtiä, kirjaa tai blogeja, meikkaan ja petaan sängyn ennen lähtöä.

Fakta 3: Asun valitseminen aamulla saattaa krampata.

En koskaan (toinen koskaan jo, hui) valitse asua aamulla, sillä leppoisuudestaan huolimatta en varaa aikaa vaatevalinnoille. Laitan edellisenä iltana kaikki valmiiksi. Aamulla on sitten helppo hypätä päivän asuun.

Fakta 4: Arkiaamiainen pitää olla täyttävä, muuten hukka perii.

Tankkaan ihan kunnolla aamulla, ja varsinkin, jos olen treenannut edellisenä iltana. Laitan puuroon 1dl kaurahiutaleita, 2dl mantelimaitoa, yhden kananmunanvalkuaisen (jos kova treeni, niin kaksi), syön kauraleivän kalkkunaviipaleiden ja vihannesten kanssa. Lomilla ja viikonloppuna syön leivän hillolla, ja saatan vaihtaa puuron kaurajugurttiin ja banaaniin.

Valitin kerran Mapsille (muistatteko hänet vielä?) miten treeninjälkeinen aamu takkuaa, kun melkein heti tulee nälkä. Häneltä tuli kullanarvoinen vinkki lisätä aamupuuroon proteiinia, eli kananmunanvalkuaista yksi tai kaksi. Tämä muutti elämäni! Toinen hyvä aamuprotskuvinkki tulee tässä: paista sunnuntaina kalkkunarulla. Paksu siivu kalkkunaa on paitsi kevyt, mutta hyvä proteiininlähde, joka täyttää ja pitää kylläisenä. Toimii siis tällaiselle suursyömärille kuin minä.



Fakta 5: Kahvi ei saa koskaan olla laihaa.

Eikä se olekaan, kun surauttaa hurautan Nespressot. Ja mantelimaito (unroasted almond) vaahtoutuu kivasti. Juon viikonloppuisin enemmän kahvia, arkiaamuina menee yksi iso kupillinen. Sitten en juokaan kahvia enää loppupäivänä. Jos juon, vatsa ei tykkää. Uhmaan tätä joskus, kunnes taas muistan miksi rajoitan kahvin aamuun. Tämä on kyllä keski-ikäisyyden tylsimpiä puolia, kuunnella vatsaansa, vaikka tekisi mieli juoda se päiväkahvi.

Fakta 6: Rauhallinen aamu pelastaa päivän.

Olen ollut ihan kauhea stressaaja. Olen kärsinyt, ja kärsin edelleen sunnuntaisin aikamoisesta ahdistuksesta, kun märehdin seuraavan viikon juttuja. Opettelen siitä tietoisesti pois. Jos on kiireinen päivä tulossa, tai pitkä, niin ajattelen asiaa heti herättyäni. Hetki kerrallaan, pienissä paloissa. Aika on tässä ja nyt, sitä ei voi elää kuin tämä hetki kerrallaan. Miksi siis stressata pitkää päivää heti aamusta? Tässä asiassa on tapahtunut edistystä.

Millä rutiineilla sinä pelastat arkiaamusi?

Klikkaa itsesi seuraajaksi:

Instagram

Facebook

Bloglovin`

Blogit.fi