Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ferritiinikontrollin tulokset – missä mennään tällä hetkellä?

 

 

Minulta onkin kyselty jo päivitystä ferritiiniasiaan. Ensimmäinen postaukseni kertoi alkutilanteen, toinen postaus löytyy täältä. Kävin pari viikkoa sitten kontrolliverikokeissa, josissa mitattiin kilpirauhanen, maksan arvot, hb ja ferritiini. Tulokset yllättivät iloisesti, ja sain lääkäriltä jatko-ohjeet.

Kun ensi kertaa luin ferritiinistä, tiesin jotenkin vaistomaisesti, että tässä on syy moniin outoihin oireisiini. Uskon, että olen oikealla tiellä tässä asiassa. 

Verikokeissa käyminen oli jännää. Olin kuullut, että arvojen nostaminen on hidasta puuhaa. Minua oli peloteltu, että hemoglobiini nousee nyt taivaisiin, rautaa ei pidä syödä ja muuta sellaista. No, siksi kai teen tämän lääkärin valvonnassa, ja kontrollissa käyn.

Tulokset tulivat jo samana päivänä.

Hemoglobiini oli syksyllä 144, nyt se oli 141! Arvot olivat siis laskeneet! En hoksannut kysyä lääkäriltäni mistä se johtuu.

Maksa- ja kilpparikokeiden arvot olivat erittäin hyvät, komeasti viiterajojen sisäpuolella. Mutta eniten odottamani tulos on tässä: ferritiinin olin onnistunut nostamaan 30:een, alkutilanteen ollessa 20. Ensimmäinen mittaushan otettiin syksyllä, kun olin kipenä, joten alkutilanteen tosiasiallinen arvo saattoi olla matalampikin kuin 20.

Varastorauta, ferritiini, Maltofer

Nyt syön rautaa edelleen pari kuukautta, sitten on tauko, ja taas pari kuukautta rautaa. Sen jälkeen on taas kontrolli. Varastorauta-arvoja tullaan nostamaan edelleen, sillä oma arvoni 30 nanomoolia /litara on vasta se, kun hiukset eivät enää lähde päästä. Tuo on muuten totta, minulta ei lähde enää hiuksia, mikä alkoi huolestuttamaan jossain vaiheessa toden teolla, muutenkaan kun en ole mikään tukkajumalatar.

Oli mukava huomata, että minulla ilmeisen hyvin imeytyvät kaikki vitamiinit ja hivenaineet. Sen olen huomannut aiemminkin, kun D-vitamiiniarvoja on nostettu. F-Calpro oli peräti vain kahdeksan, normaalin ollessa alle 50. Eli suolisto on hyvässä kunnossa. Myös B12- ja D-vitamiiniarvot olivat hyvät.

Olenko sitten huomannut muutosta entiseen? Olen! Tosi monessa asiassa! Olen selvästi pirteämpi ja jaksavampi.

”Uskon, että parempi fyysinen oloni on monen asian summa. Paremmat ferritiiniarvot ovat osa sitä.”

Työ- ja kotielämä, ravinto, liikunta ja lepo ovat kaikki balanssissa. Stressiä on ollut sopivasti. Kuten tiedätte, pieni stressi on hyväksi, mutta kuormittava stressi lisää kortisolitasoja ja vie ihmisen taistele tai pakene-tilaan. Silloin se on huono juttu. Kokemusta siitä on vuosia ja vuosia, en enää koskaan halua itselleni sellaista kuormaa, niin pitkälle kuin itse voin vaikuttaa.

Töissä on kivaa, fyysinen luokkavaihdos teki hyvää. Opetustunteja on sopivasti: lukujärjestykseni suosii iltapäiväpainotteisia päiviä. Kuten tiedätte, olen kaikkea muuta kuin aamuihminen, ja lähden käyntiin vasta puolelta päivin. Nyt olen saanut rauhalliset aamut ja riittävästi unta, ja näin ollen palautunut hyvin. Toisaalta – olen herännyt monesti jo seitsemän, puoli kahdeksan aikaan ihan virkeänä. Ja se on ihanaa.

varastorauta, ferritiini
Ennen tätä maaliskuun alun flunssaa olen ollut viimeksi kunnolla kipeä syyskuussa. Näin ollen kuntoilu on ollut hyvin kuvioissa koko talven. Kuntoiluun liittyykin yksi vuoden innostuksista, ne TRX-nauhat, joista olen puhkunut ihan hirveästi kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella. Aion kyllä tehdä siitäkin postauksen, jahka kuntoudun flunssasta ja illat valostuvat.

Yksi asia on ollut nyt ainakin eri tavalla kuin ennen. En tiedä onko tämä kertarysäys, tulevaisuudessahan se nähdään. Olen flunssassa yleensä aina lämpöillyt, parikin viikkoa putkeen. Vaikka nyt on ollut tosi kova nuha ja yskä, en ole ollut kuumeessa kuin päivän. Se on ihan uutta! Yleensä aina ennen, kun olen sairastunut, tiedän lämpöilyn alkavan siinä kolmantena päivänä ja jatkuvan, mutta nyt ei. Mene ja tiedä mikä on ollut nyt toisin? Ferritiinin nousu? Parempi kunto?

”En napostele, se vie luontaisen rytmini syömiseen. Kun syö tarpeeksi kerralla, ei tunne tarvetta välipaloihin.”

Syömiseenkin olen kiinnittänyt huomiota. Ruis on vaihtunut pääasiassa kauraan, ja maitotuotteita käytän hyvin satunnaisesti. Kaura- ja mantelimaito sitä paitsi maistuvatkin paremmilta! Tykkään tosi paljon Valion OddlyGood – maustamattomasta jugurtista, sillä sitä voi tuunata mielensä mukaan. Nyt on menossa mustikkavaihe. Gurtti ja kauraleipä ovatkin iltapalani useinmiten. Ruis on mukana enää näkkärissä.

Herkkuja olen syönyt todella vähän. Yksi syy varmaan, miksi herkkuja ei tee mieli, on se, että syön itseni kylläiseksi. En tykkää napostella tai puputtaa välipaloja, se ei vain sovi minulle. Se tuntuu vievän ruokahalun ja luontaisen rytmini tulla nälkäiseksi. Toisaalta, jos joskus haluan jotain hyvää, (kuten eilen, omenakakun palasen ja jäätelöä) suon sen itselleni.

Eniten minua kiinnostaa kuitenkin se, miten jaksaisin kaupunkilomalla kulkea, miten ferritiinin vielä nouseva arvo mahdollisesti vaikuttaa siihen ja jaksamiseeni.

Kaupunkilomat ovat minulle olleet muutakin kuin ”lomia”. Väsyn ensimmäisen päivän jälkeen, ja seuraavana päivänä monesti olo on heikko. Mieheni on kuin kameli, jaksaa syömättä ja juomatta kulkea päivästä toiseen ilman minkäänlaista väsymistä. Vaikka yleensä emme riitele mistään eikä missään, kaupunkireissuilla on kyllä ollut kireyttä.

Olen vähän oppinut näitä ”lomia” kammoksumaankin, sillä kaupunkilomilla jotenkin kuuluu kävellä vähintään 10 kilsaa päivässä väsymättä. Tai niin kai normaalit ihmiset kaupunkireissuilla tekevät… Toisaalta, viime kesänä Riiassa ensimmäisenä päivänä kuljimme 12 kilometriä 30 asteen helteessä, kai se nyt uuvuttaisi monen muunkin. Ehkä vaadin tässä itseltäni liikaa.

Mutta kaiken kaikkiaan ollaan vahvasti plussan puolella. Uskon vakaasti, että varastoraudan kohoaminen on kaikkinaisen paremman olon yksi syy. Olen tyytyväinen, että lähdin selvittämään asiaa, ja löysin heti lääkärin, joka otti asiani tosissaan. Paras mittari hyvinvointiin olen minä itse.

Viisikymppisen naisen parhaat kaverit ovat vahvat lihakset. 

Keväällä ja kesälle olen asettanut muutamia tavoitteita.

Lihaskuntotreenejä jatkan, sillä viiskymmpisen naisen parhaat kaverit ovat vahvat lihakset. Toinen on kestävyyskunnon lisääminen. Pitkät kävelylenkit tulevat mukaan kuvioon heti, kun pääsen kuntoon. Minulla meinaa olla aina yksi laji suosiossa, mutta kuten tiedämme, monipuolisuus on valttia. Siinä minull on petraamista.

Flunssa on ollut kova, mutta enää on nuhaa jäljellä. Tänään alan jumppaamaan lepoa viettänyttä ääntä, ja huomenna sitten töihin, se käy kyllä pienestä treenistä. Ja nyt voi jo alkaa odottamaan kevättä, vaikka ulkona sataakin vähän lunta.

Olisi kiva tietää, onko ferritiinijutuistani ollut sinulle hyötyä?

Instagram

Facebook

Bloglovin`

Blogit.fi

Miten ferritiiniasia etenee?

Ferritiini se on pinnalla edelleen, viimeksi eilen Hesari kirjoitti asiasta, asiantuntijana kliinisen hematologian dosentti Marjatta Sinisalo. Luin artikkelin, mutta myös kommentit, joissa varastoraudan puutteeseen rautaa syöneet suomalaiset kertoivat kokemuksiaan. 

Oma tilanteeni on seuraava: kävin kolmisen viikkoa sitten verikokeissa, myös suoliston kunto tutkittiin. Lääkäri soitteli lauantaina, juttelimme hoidon jatkosta.

Ensimmäinen ferritiini-postaukseni on täällä.


Kertaan vielä hieman tilannetta. Alkusyksystä kävin työterveydessä mittauttamassa kolesterolin, kilpirauhasarvot ja paastosokerin. Syyskuussa mitattiin ferritiinit ja D-vitamiini.

Ferritiini oli 20 (viitearvot 13-150), mutta todellisuudessa se on luultavasti matalampi. Olin nimittäin sairas, kun kokeet otettiin. D-vitamiini oli alle 60 namomoolia litra, eli vähän liian matala. Mehiläisessä käytyäni minulta otettiin vielä pitkäsokeri, B12-vitamiini, F-Calpro ja borrelia.


Jännitin jostain syystä kokeita ihan hirveästi. Vatsan kanssa kun on ollut tänä vuonna vähän taiteilemista, tänä vuonna on vaivannut IBS-oireilu, jonka vuoksi olen tehnyt ruokavaliomuutoksia. Nyt tilanne on hyvä, kunhan vältän hiilihappoja, vehnää, liian rasvaista ruokaa ja tuoretta ruista. Ja tuo borrelia – en uskonut, että minulla sitä olisi, mutta en vastustanut kokeitakaan.

Kokeet tipahtelivat pikku hiljaa Netpostiin, ja kävin tsekkaamassa tilanteen. Hip hei – koetulokset olivat tosi hyvät! Lauantaina lääkärini soitti, ja hänkin oli sitä mieltä, että tulokseni ovat todella hyvät, joka ainoa. Eniten jännittämäni F-Calpro, jossa siis mitataan suoliston tulehdustilaa, oli 8, viitearvon ollessa <100.

Olen syönyt nyt rautaa viisi viikkoa, ensimmäiset neljä 200mg päivässä. Viikko sitten määrä pudotettiin 100mg päivässä. Rautavalmiste on Maltofer, jota vatsa sietää erittäin hyvin. Lisäksi syön C- ja D-vitamiinia. Rautatabletin kanssa join aluksi appelsiinimehua, mutta vatsa ei tykännyt siitä, joten olet ottanut sitten vain tabletin.

Minulla vaihtui töissä myös jakso, ja sain tähän lukujärjestykseen peräti kolme myöhäisempää aamua. En voi sanoin kuvailla, miten paljon se tekee jaksamisessani. Nukun paremmin, kun tiedän saavani rauhalliset yöunet. Töissä olen pirteämpi. Teen niin paljon mieluummin iltapäivä- ja iltapainotteisesti töitä, se on kehoni luontainen rytmi, ja sitä saan toteuttaa ainakin sinne talvilomaan saakka.

Toinen jaksamiseen vaikuttava tekijä on ollut se, että olen ollut terve ja hyväkuntoinen. Liikun kunnolla kolmesti viikossa, joista yksi on kova treeni, kaksi kevyempää. 

En tiedä, onko liian aikaista vielä veikkailla raudan tepsimisestä mitään, varastoraudan nostaminenhan on pitkä prosessi, vuoden tai jopa kaksi. Olen tosi optimistisella mielellä, sillä näyttäisi siltä, että ainakin imeytyminen on kunnossa. Olenhan aikaisemmin nostanut D-vitamiininkin tosi matalalta sinne sadan paikkeille, joten miksi ei rautakin imeytyisi.


Ferritiinistä ollaan monta mieltä asiantuntijoita myöten. En nyt lähde ottamaan siihen kantaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä, mutta kannattaa lukea kaiken minkä asiasta löytää, ja muodostaa sitten oma mielipide.

Yksi asia on kuitenkin totta. Sinä ja sinun oireesi.

Jos sinusta tuntuu siltä, että haluat etsiä oireillesi ja väsymykselle syitä, niin etsi! Lääkärin tehtävä on löytää syy. Kuunteleva ja empaattinen lääkäri ei naureskele, että tämä on sellaisen muotiasia, tai kirjoita ensimmäisenä masennuslääkkeitä (näinkin on kuulemma käynyt) tai ehdota syötäväksi antibioottia joka päivä, kuten minulle ehdotettiin. Hyvä lääkäri tarttuu asiaan asian ratkaisemiseksi.

Varasin ajan aiemmin Eiran lääkärikeskukseen Esa Sopille, mutta alkoi tuntua siltä, että en jaksa odottaa joulukuulle saakka. Niinpä sitten laitoin urheilulääkäri Pippa Laukalle Facebook-viestiä, ja kysyin ketä hän suosittelee. Pippakin on kirjoittanut ferritiinistä, joten ajattelin hänen tietävän jonkun hyvän lääkärin.

Yleislääketieteen erikoislääkäri Marina von Ungern-Sternberg Mehiläisestä on nyt hoitava lääkärini. Pidin hänestä heti, hän oli hyvä keskustelemaan, aidon kiinnostunut, eikä millään tasolla epäillyt, että olen jotenkin syyttä suotta liikkeellä. Ja että heti oli selvät suunnitelmat siihen miten edetään, siitä pidin myös. Eli lähdimme poissulkemaan mahdollisia syitä ja sairauksia.

Nyt siis jatkan raudan syöntiä tammikuun loppuun, jonka jälkeen on ensimmäinen kontrolli. Tällä hetkellä voin hyvin, ja katson luottavaisena ja iloisena uuteen vuoteen.


Hyvää viikon aloitusta!

Ps. Kuvat ihanalta sunnuntailta, jolloin maassa oli kaunis kuura. Tulipa jouluinen olo!