Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Maljakkojuttuja

 

Jonkilainen pieni sisustuskuume on havaittavissa, niin kuin aina kevään myötä. Mitään ihmeellistä tässä ei nyt aloiteta, mutta jotain pientä. Odottelen, että pääsisin käsittelemään terassikalusteita, ja sen jälkeen voisi miettiä terassin sisustusta hieman sillä silmällä.

Olohuoneen pöydälle olen pitkään kaivannut jonkinlaista suurta maljakkoa. Pitkään mietin sellaista apteekinpullon ruskeaa. Mutta kun näin Pentikin uutuuden, Demo-maljakon, ihastuin siihen kovasti. Nyt se oli tarjouksessa, ja kävin ostamassa sen meidän olkkarin pöydälle. 


Pienet koriste-esineet eivät meidän tyyliimme sovi, kun kalusteet ovat suuria suuressa olohuoneessa. Etsin pitkään sopivaa maljakkoa, ja Tine K Homen vaaseja selailin, mutta mikään ei oikein kolahtanut. Lisäksi ne ovat minusta hieman kalliinpuoleisia.

Tykkään hurjasti maljakoista, ja heh, niitä kyllä riittää. Lemppareitani ovat pallomaljakko, Markku Salon suunnittelema Juno, jonka olen saanut 90-luvun puolessa välissä, ja Pentikin suuri lasimaljakko, jossa on erillinen tuikkukuppi. Aalto-vaasikin on, mutta ehkä ei ihan suosikkeihini yllä.


Paitsi vaatesavantti (mieheni keksimä nimi minulle), olen myös maljakkosavantti. Rakastan maljakoita, niissä on jotain vetoavaa. Rakastan selailla lasisivuja, esimerkiksi Astiataivasta. On kiva tutkailla lasin muotoja, ja huomata miten omanlainen muotokieli jokaisella suunnittelijalla on.

Sain ylioppilaslahjaksi ihanan, maitolasisen maljakon, jota rakastin. Se oli Kerttu Nurmisen Marlene, vuodelta 1985. Mutta…se meni rikki, yksi exäni tiputti sen vahingossa lattialle… Surin sitä maljakkoa enemmän kuin exää, jota en tainnut surrakaan.

Vanhempieni mökillä saunakamarissa, jossa tyttönä nukuin, (samaisessa puusohvassa, joka on nyt meidän aulassa) oli pöydällä Tapio Wirkkalan Avena. Siihen poimin aina luonnonkukkia. Maljakko on jotenkin leimautunut siihen mökkitunnelmaan. Avenat taisivat olla numeroituja, muistaako joku tätä?

En kuitenkaan erityisemmin välitä siitä, onko vaasi jokin merkkivaasi vai ns. tavallinen, kunhan pidän siitä. Katson sen muotoa, ja mietin aina miltä kukat näyttäisivät siinä. Ja myös sen hetkiseen fiilikseen sen tulisi olla sopiva. Jos jokin maljakko nyt olisi ylitse muiden, varmaan hankkisin Marimekon Urnan harmaana tai kirkkaana, se on todella kaunis ja tarpeeksi isokin.

Vanhemmilla sen sijaan on runsaasti 60- ja 70-lukujen vanhaa lasia, taitaa löytyä Wirkkalaa, Tynelliä, Vänniä, Sarpanevaakin ehkä. Onkohan vielä tallella vanha Riihimäen lasin lysterilasituspintainen maljakko, ja siihen kuuluva tuhkakuppi. Ne kuuluivat aikoinaan mummilleni.

Eri maljakkoihin sopivat tietenkin eri kimputkin. Menin hakemaan uuteen maljakkoon sopivaa kukkakimppua. Sanoinkin myyjälle, että kukkakauppaan tulo on siksi niin hauskaa, koska ei tiedä koskaan millaista yhdistelmää hakee, ja millaisen kanssa lähtee pois. Valkoista halusin tällä kertaa, ja valitsin vihreiden heisien kaveriksi tuli jonkinlaisia liljoja ja pari neilikkaa. Ihana, konstailematon kukkakimppu ilman turhia pönötyksiä – tosi kovasti mieleeni!


Viikko on mennyt supernopeaa, ja huomeniltana suuntaankin taas oopperatalolle katsomaan Verdin Aidaa. Kuolemia on taas luvassa, mutta hienoa musiikkia myös!

Mutta jakaakos kukaan maljakkorakkautta kanssani?

Mikä muodissa tällä hetkellä inspiroi?

Jotkut saattavat haaveilla jo kevätpukeutumisesta, mutta minä en! Rakastan talvivaatteita: nahkaa, neuleita, pipoja, takkeja… Nyt otan ilon irti talvipukeutumisesta, sillä kun lämpimät koittavat, pukeutumiseni kutistuu huomattavasti tylsemmäksi kuin mitä se tällä hetkellä on.

Uusi vaaterekki herätti kokoamaan inspiraatiota ensi viikolle, ja ajattelin kertoa teillekin mikä minua inspiroi tällä hetkellä pukeutumisessa.

Konjakinruskea

Lämmin ruskea on inspiroinut minua aina, ja siitä tulee aina mieleen hyvä ystäväni, joka asuu Amerikassa. Hän rakastaa myös konjakinruskeaa. Tänä talvena ja tulevana keväänä väri on hyvin muodikas, joten värin rakastajalla on hyvät valikoimat löytää sitä ylleen. Omasta vaatekaapistani löysin ikivanhan vyön, en edes muista (oho, siis minä en muista!) mistä se on peräisin, mutta kaunis se on messinkisolkineen.

Villa ja kashmir

Villaa päivästä toiseen! Nyt tuntuu siltä, etten voi kyllästyä villaan ollenkaan. Meni pitkälle syksyyn ennen kuin sitä päästiin käyttämään!

Valkoinen neule

Ihastuin valkoisiin neuleisiin jo toissa vuonna, jolloin löysin tämän ihanan neuleen. Sen taru oli ikävä kyllä lyhyt, mutta valkoisten neuleiden ihastus ei ole laantunut vieläkään. Valkoinen neule on monikäyttöinen, ja minulla se toimii nimenomaan rentona, ylisuurena mallina.

Kukkakuosi

Meinasin jäädä laiturilta tässä asiassa, sillä kuten monesti käy, lämpenin todella hitaasti kukkakuosille. Pienet kuosit ovat nyt suosittuja, ja kun ne esiintyvät pussihihaisten paitojen kanssa, olen myyty. Monesti paidoissa on vielä erikoiset kaulukset: korkeat, rypytetyt tai solmittavat liehukkeet. Toimii minulle!

Nahka

Omasta kaapista löytyy nahkahousuja, ja omat suosikkini ovat Mos Moshin housut, joiden yläosa on väljä. Ohuet paidat muodostavat kauniin kontrastin nahan kanssa. Tähän kun vielä lisää villan, niin se on siinä. Monissa nahkahousuissa on mukana myös stretchiä, joka takaa käyttömukavuuden.

Mokkanahka

Mokkanahka on kenkämateriaalina ikisuosikkini, pehmeä, ylellinen, upea. Kaikki lempisaappaani ovat mokkaa. Mokkaa pitää hoitaa huolellisesti, suojata ja harjata, mutta hyvin se kestää arkikäyttöäkin.

Korot

Miksi ikinä laskeuduinkaan koroiltani? Olen taas alkanut innostua niistä. Aikanaan käytin niitä kahdeksantoista vuotta töissä (kyllä vaan!) , ja tunnille mennessä oppilaiden suhahdus ”Maikku tulee” johtui varmaankin korkojeni kapseesta. Muutun enemmän omaksi itsekseni korkojen kanssa, ryhtikin paranee. Lestin löytäminen on taitolaji, ja jokaiselle henkilökohtainen kokemus. Mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi sinulla.

Kietaisuhameet

Havahduin siihen, että muotimaailman suosituinta hamemallia ei löydy omasta kaapistani! Ja miten kätevä kietaisuhame on, sen saa mitoitettua itselleen juuri kuten haluaa. Vielä kun se löytyi kukkakuosilla, niin mahtavaa. Ihan näillä pakkasilla en ohuella hameella lähde matkaan, mutta heti, kun menee plussan puolelle, niin sitten. Hameeseen voi yhdistää rennon ja väljän neuleen, mutta itse taidan laittaa poolopaidan. Ja saappaiden kanssa look on rento, mutta tyylikäs.

Ylisuuret neuleet

Muistan, kun tyttönä lainailin isän paitoja. Musiikkilukiolaiselle boheemi pukeutuminen oli arkipäivää, mutta miten ylisuuret neuleet toimivat aikuisella? Hyvin, kun muistaa pitää alaosan niukkana. Kapea, polvipituinen hame tai tiukat housut ovat hyvä kontrasti suurelle yläosalle. Katso mittasuhteita ylisuurissakin neuleissa. Kohdallaan oleva olkapää tekee linjan sirommaksi, vaikka alaosa olisikin puoleen väliin reittä.

Eläinkuosit

Vyölaatikosta löytyy vanha Abron leokuosinen vyö. Eläinkuosit inspiroivat taas, mutta hyvännäköisen kuosin löytäminen on vaikeaa. Käärme on alkuvuoden juttu, pidän sekä siitä että leopardista. Ja minusta aikuisella naisella eläinkuosi näyttää paremmalta kuin nuorella, in my opinion! Eläinprintti on voimakas, joten sen kantajallakin saa olla luonnetta ja vuosia takana!

konjakinruskea neule Selected Femme

leoneule ja saappaat Massimo Dutti

musta shifonkipaita ja kukkainen paita Zara

nahkahousut Mos Mosh

nilkkurit All Saints

hame Vero Moda

Mikä sinua tällä hetkellä inspiroi?

Seuraa kanavissani:

Instagram

Facebook

Bloglovin`

Blogit.fi