Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Joulun takuuvarma hittileivonnainen: Marsipaani-luumutorttu

Rakastan leipomista, mutta enää harvoin tulee leivottua, sillä jonkunhan ne pitää syödäkin. Minulla on kuitenkin muutama resepti, jotka ovat takuuvarmoja hittejä milloin ikinä niitä teenkin.

Yksi on tämä marsipaani-luumutorttu, joka on villinnyt esimerkiksi työpaikkani naiset leipomaan sitä nimenomaan joulunaikaan. Olen ihan hulluna sekä luumuun että marsipaaniin, ja jos tykkäät niiden makuyhdistelmästä, niin tätä piirakkaa tulet rakastamaan.

Luumutorttu on nopea tehdä, ja paloiksi viipaloituna se on helppo myös pakastaa. Marsipaanin ansiosta pohja on mehevä ja täyteläinen. Tuorejuusto tekee täytteen mausta hivenen juustokakkumaisen. Ja kaiken kruunaa luumun jouluinen maku.

Piirakka syntyy näin:

TÄYTE:

250g kivettömiä luumuja (tai enemmän)
1 dl vettä
1 dl sokeria
(1/2 dl konjakkia tai rommia)

POHJA:

150 g voita
1dl sokeria
150g marsipaania
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl vettä

KUORRUTUS:

200g maustamatonta Viola-tuorejuustoa
1dl kermaa
2 munaa

PINNALLE:
pistaasi- tai mantelirouhetta

1. Kiehauta vesi ja sokeri liemeksi. Lisää joukkoon luumut (ja alkoholi). Anna maustua seuraavaan päivään.

2. Nypi rasva, sokeri, mantelimassa ja jauhot muruisaksi seokseksi. Lisää vesi ja anna taikinan jähmettyä jääkaapissa puolisen tuntia.

3. Painele piirakka taikinavuokaan pohjalle ja reunoille. Paista piirakkapohjaa 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
4. Siivilöi luumut liemestä ja lado ne piirakkapohjalle.

5. Sekoita tuorejuusto, kerma ja munat. Kaada seos vuokaan luumujenpäälle, ja paista piirakka 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes kuorrutus hyytyy ja saa kauniin värin.

Korista pistaasi- ja mantelirouheella. Tarjoa jäähtyneenä.

Muutaman niksin olen tässä leivontakerroilla hoksannut:

– Voin olen sulattanut mikrossa todella pehmeäksi, jotta se sekoittuu hyvin muiden pohjan osasten kanssa.

– Luumuja ei tarvitse uittaa yön yli, vaan ne voi saman tien laittaa piirakkaan, varsinkin, jos et lisää rommia tai konjakkia mausteeksi.

– Mantelirouheen voi lisätä myös paistamisvaiheessa.

– Piirakka leikkaantuu parhaimmillaan hieman lämpimänä, ja maistuu myös taivaalliselta.

luumupiirakka, joululeivonta, marsipaanipiirakka, luumutorttu
luumupiirakka, joululeivonta, marsipaanipiirakka, luumutorttu

Kuten niin moni muukin asia, tämä simppeli torttu on kaikessa yksinkertaisuudessaan huippu. Leivo omalla vastuulla, sillä ennen joulua tätä tuskin kannattaa pakasteeseen säilöä – saattaa kadota sieltä parempiin suihin!

Mukavaa torstaita!

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaa omassa sosiaalisessa mediassasi!

Seuraa kanavissani:

Instagram

Facebook

Bloglovin`

Blogit.fi

Viisitoista vuotta omassa kodissa – muistoja sen alkutaipaleelta


                                                                      

Pari perjantaita sitte tulin töistä kotiin, ja olin vähän maani myynyt. Flunssa tuntui istuvan sitkeässä, ääni oli käheänä muutaman tunnin puhumisesta ja laulamisesta. Illalla odottaisi Blog Awards Finland, jonne olin saanut kutsun. Mutta olo oli niin voipunut, vaimea ja uupunut, että menin sähköpostilleni ja kaivoin sähköpostin esiin ja peruutin osallistumiseni.

Harmitti ihan vietävästi. Mutta siinä illan hämärtyessä sytyttelin kynttilöitä olohuoneeseen hiljaisessa talossa. Mikä ihana rauha. Ja yhtäkkiä ei harmittanut enää niin paljon. Tuleehan noita juhlia, eikä maailmassa ole toista niin suloista paikkaa viettää perjantai-iltaa kuin koti. Kodille ei pärjää edes sata gaalaa.

Tämä postaus on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Valion kanssa.

Siitä tulee kohta viisitoista vuotta, kun muutimme tähän taloon. Taloon, joka oli haaveidemme täyttymys, itse suunniteltu jokaista senttimetriä myöten.

Vuokrakaksiossamme hahmottelimme tulevan kodin pohjapiirrustusta, jonka mies sitten piirsi millimetripaperille. Mietimme tulevat huonekalujen paikat ja leikkasimme paperista mittoihin sopivia ”huonekaluja”. Erkkeriin piti saada kaksi sohvaa vastakkain, ja niiden koon mukaan määriteltiin erkkerin koko. Arkkitehti, joka piirsi suunnitelmamme puhtaaksi, ei osannut laskea portaiden kaltevuuksia – mies laski ne hänelle!

Takka on ollut monen iltamme sydän. Sen edessä olevat nojatuolit ovat tarjonneet sylin monelle mukavalle juttutuokiolle tai peli-illalle. Varsinkin alkuvuosina vietimme talvi-iltoja pelaten Scrabblea ja Upwordsia. Myös joulun aikaan takan edessä on nautittu glögiä ja joulun herkkuja.

Takan edessä olevat tuolit olivat aikanaan myös pitkäaikainen haaveeni. Kun pari vuotta sitten uusimme värimaailmaa, mietimme hetken sillon keltaisten tuolien myymistä. Mutta miksi myydä, sillä verhoilulla niistä saa uudenveroiset. Verhoilu oli oikea ratkaisu. Meidän huonekalut ovat muutenkin ”alkuperäiset”, osa jo sinne Kannelmäen vuokrakaksioon ostettuja. Vain telkkarisohva on uusittu remontin myötä.

Eniten rakastan kotona hiljaisuutta. Ympärillä on peltoa ja metsää. Minulta on kysytty eikö pelota asua haja-asutusalueella. No ei, mitä pelkäisin? Ehkä peura saattaa kurkata sisään. Tämä hiljaisuus ja oma rauha on kaiken sen vaivan arvoista, että pitää lähtemällä lähteä, jos jonnekin aikoo.

Muistan, miten minua häiritsi kerrostalossa äänet, vaikkakin ihan tavalliset elävän elämän äänet. Vaikka Kannelmäen kotimme oli rauhallinen, kerrostalossa on kuitenkin muitakin kuin me! Muistan viimeisen jouluaattomme kaksiossamme. Yhtäkkiä aattoiltana jostain alkoi soida iskelmäjoululaulu, taisi olla Katri Helenaa tai Arja Korisevaa. Se soi todella kovaa. Ahdistuin ihan hirveästi, ja lähdimme siinä ex tempore aattoiltana käymään uudessa talossamme. Siellä oli vielä sisätyöt vaiheessa, mutta takka oli jo valmiina, tapetoinnit, keittiö ja kaikki suuremmat jutut. Sytytimme takkaan tulen ja istuimme hiljaisessa uudistalossamme takkatulen ääressä. (Voi vitsi, olin vasta 35-vuotias…) Tuntui niin hyvältä tietää, että muutto lähenee, ja kohta pääsee uuteen, omaan kotiin.

Uutena vuotena vasta hauska juttu sattui, siis juuri vähän ennen muuttoa. Uuden vuoden tienoilla oli kovat pakkaset, miinus kolmessakympissä taisi huidella. Mieheni huolestui onko talossa kaikki hyvin ja lähti uuden vuoden aattoiltana tarkistuskäynnille. Hän avasi sulakekaapin, ja samassa, kun hän koski ensimmäiseen sulakkeeseen, koko talo pimeni. Arvatkaapa vain, säikähtikö hän. No juu, vikapäivystys onneksi ilmoitti, että koko kylä on pimeänä…

Olemme nyt, jos kaikki hyvin käy, omakotiasumisemme puolessa välissä. Viisitoista vuotta tulee täyteen ja työelämää on vielä viisitoista vuotta. Kun mieheni jää eläkkeelle ennen minua, luultavasti alkaa luopuminen ja talon myynti. Haaveilemme eläkekodista Espanjassa. Katsotaan totetuuko se. Elämästä ei koskaan tiedä. Toivottavasti meillä on vielä monta takkatuli-iltaa edessämme ennen sitä.

Haaveilen joskus, että voisin vielä asua keskustassa vanhassa talossa, sellaisessa, jossa on leveät ikkunalaudat ja korkeat seinät. Epäilen kyllä, että haaveilusta huolimatta voisin potea sopeutumisvaikeuksia. Olen niin tottunut tähän hiljaisuuteen. Eikä kukaan häiriinny, kun alan avata ääntä. Sopraanon kanssa samassa taloudessa elävä on jo tottunut.

Takan ääressä maistoimme myös myös ihania jälkkäreitä. Valio Eila Kerrosunelmat ovat ihania nautittavia vaikkapa juuri takkatuli-iltoina, kynttiläillallisten jälkiruuaksi, tai vaikka kun vain kaipaat jotain hyvää.

Valio Eila Kerrosunelmat ovat laktoosittomia. Uudet maut, Kinuski- samettinen persikka ja Valkosuklaa-romanovin mansikat herättivät keskustelun kumpi on parempi, mutta emme osanneet päättää. Siksipä oli parasta maistaa molempia!


Viikko on hurahtanut jo puoleen väliin, joten virallinen viikonlopun odottelu käynnistyy. Mutta nyt – mukavaa keskiviikkoa!

Facebook / Instagram / Blogit.fi / Bloglovin`