Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kesälukemista odottavat kirjat

 

Odotan loman alkamista kovasti, myös sen takia, että kirjaston pöydälle on kertynyt pino lukemista odottavia kirjoja. Kirjojen maailma on kiehtova, palan jo halusta hypätä uusiin tarinoihin ja tutustua uusiin henkilöihin.

Harmittaa tosissaan, että lukeminen on jäänyt niin vähälle. Joskus palaan vanhoihin kirjoihin kirjahyllyni syövereistä, rakkaisiin, monta kertaa luettuihin lemppareihin. Kirjahyllykin elää, laitan osan kirjoista eteenpäin tai pois, uusia tulee tilalle. Muutama herkku odottaa vain loman alkamista.

Menin ostamaan äidille lahjaa viime viikolla, ja kas – Kate Mortonin uutuus Kellontekijän tytär oli komeasti esillä! En malttanut jättää sitä kauppaan, vaan ostin mukaan.

Tykkään Mortonin kirjoista kovasti, minulla on ne kaikki. Aloitin lukemaan tätä, ja tuumin pian, että taidan lukea Mortonin tähänastisista kirjoista parasta. Samalla harmitti, että nyt ei ole mahdollisuutta uppoutua tuntikausiksi kirjaan – ja päätin jättää sen kesälomalle. Jotkut kirjat nyt vain pitää lukea putkessa läpi, inhoan sitä, että kirja pitää jättää kesken, kun on hyvä lukuflow päällä.

Minna Rytisalon Rouva C tulee kokemaan Mortonin kohtalon! Vaikka se on ohut kirja, haluan lukea sen kokonaisena, ilman suuria taukoja. Minna Canthista kertova kirja alkoi niin kutsuvasti, että päätin välittömästi jättää sen kesälomalle. Ah noita lämpimiä päiviä, kun lojun mahallani aurinkolaverilla, kirja terassin lattialla, ja luen, luen, luen.

Hanna Gullichsenin elämänkerta-keittokirja Hanna G kokkaa sen sijaan on sekä luettu että moneen kertaan selattu. Raaka, riisuttu, rehellinen. Sitä Hannan tyyli on, tykkäsin hirmuisesti tästä kirjasta, ja myös Hannan rohkeudesta paljastaa sielunsa ja heittäytyä. Parasta ovat keittiöväline- ja siivousvinkit, niistä luen aina mielelläni. Reseptejä pitää myös kokeilla, mm. siikatartar olisi upea kesäinen alkuruoka.

On sääli, että Hannan ja Joonaksen kustantamo No Tofu Publishing lopetti, sillä niin hyviä kirjoja sieltä on tullut, mm. lempparisalaattikirjani, Jonna Vormalan Jäävuoren huippu.

Sain myös lainaksi Ulla-Lena Lundbergin Jään. Vihdoinkin! Helmikuussa nähty ooppera oli koskettava, ja kirja varmasti erinomainen. Lundbergia löytyy kyllä hyllystä, mutta tätä odotan erityisen paljon.

Arvatkaas, mitä teen kesäloman ekat viikot? Yritän rauhoittua ja lukea. Haluan sitä. Haluan löytää sen vanhan, ihanan flow-tilan, jossa ei näe, ei kuule, on vain kirja ja minä. Kun hyvä kirja loppuu, tulee suorastaan tyhjä olo, kun niin on rakastunut henkilöihin.

Tässä on yksi syy, miksi tykkään ostaa kirjoja itselleni. Minä kun luen niitä useampaan kertaan. Lempparini olen lukenut varmaan kymmeniä kertoja. Nytkin on hyllyssä muutama, joihin haluan palata, mm. Jackie Kennedyn ja Charlie Chaplinin elämänkerrat haluaisin lukea uudestaan. Viime kesänä luin kuningatar Elisabet II:n elämänkerran, joka oli huikean hyvä.

Kirjakaupasta suosittelivat Sofia Lundbergin kirjoja, onko joku lukenut? Jokin kiva elämänkerta olisi kiva löytää. Tai ehkä sukellan fantasiaan, ja aloitan Game of Thronesit, voisimme vertailla niitä veljentytön kanssa.

Mitä kesälukusuosituksia sinulla olisi jakaa meille muille? Näitä on kiva kerätä, ja teidän kauttanne onkin löytynyt hyvää luettavaa!

Köhää, kirjoja ja lepäilyä

Niin tässä sitten kävi, että en välttynyt kevätflunssalta. Torstain ja perjantain välisenä yönä tuli kurkku kumman kuivaksi ja karheaksi, ja kun yritin aamulla puhua, ääni oli kuin haudasta. Nyt on nuhaa ja perusväsymys, joten luvassa on vaan lepäilyä. Onneksi on blogimatskua kasassa, joten ihan hiljaiseloa täällä ei tule olemaan.

Flunssan ainoa hyvä puoli on se, että on tullut luettua. Kuten monet ovat suositelleet, Michelle Obaman Minun tarinani oli huikea lukuelämys.

Mennäänpä ajassa vähän taakse päin. Lomaviikon torstaina sain siis vanhempani tänne, ja kävimme katsomassa Kansallisoopperassa Jään, joka perustuu Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittuun kirjaan. Sen on säveltänyt Juhani Koiviston libreton pohjalta Jaakko Kuusisto.

Ooppera oli elämys, visuaalinen ja kaunis. Erityisesti pidin kuoro-osuuksista, joita oli paljon. Visuaalinen silmäni puoleni nautti autenttisesta puvustuksesta ja upeasta videosta, joka muuttui välillä saaristolaismaisemasta myrskyksi. Nuoret laulajat Ville Rusanen ja Marjukka Tepponen lauloivat pääosat upeasti. Miten tärkeää on, että suomalaista oopperataidetta kehitetään tällä tavoin, ja miten voimakas, tositapahtumiin pohjaava tarina oopperalla oli. Nimittäin kirjailija itse oli se toinen pieni tyttö, joka lähti saarelta äitinsä ja sisarensa kanssa pappisisän hukuttua jäihin. Toki tarina oli fiktiivinen monilta osin, mutta todellisuuspohja teki siitä monin kerroin kiinnostavamman.

Vanhempieni vierailu meillä kesti viikon, sillä äiti tuli kovaan kuumeeseen ja yskään. En päästänyt heitä lähtemään ennen kuin kuume laski. Lääkärissä kävimme, ambulanssinkin jouduimme kutsumaan. Jokin kurja virus se oli, ehkä influenssakin, sillä kuume nousi tosi korkealle, yli neljänkymmenen. Nyt äiti on kuumeeton ja kotona.

Toissa-aamuna heräsin siihen, että kurkku oli kummallisen kuiva ja karhea. Olin tosin pitkin yötä tuntenut sen, ja ihmetellyt. Kun sitten yritin puhua, niin asia oli selvä. Mörisin kuin mörkö. Pitkin päivää sitten nuha ja yskäkin alkoivat ihan kunnolla. Eilen olin ihan sänkypotilaana, mutta kova nuha ja yskiminen jatkuvat edelleen. Lepoa siis vaan.

Ihan surkeana en silti ole flunssasta ollut, vaikka hyvän treeniputken katkos harmittaakin. Olen nimittäin lukenut kovasti, kun en ole muutakaan jaksanut. Michelle Obaman kirjan lopetin tänään, ja suosittelen lukemaan, mikäli et ole siihen vielä tarttunut. Olen lukenut hurjan määrän elämänkertoja, ja tässä oli sellaista lämpöä ja sydämen sivistystä, mitä harvoin tapaa. Michelle ei todellakaan jäänyt pelkän edustusvaimon rooliin, vaan tämä reipas, kahden Ivy League-yliopiston alumni käynnisti useita hankkeita nimenomaan lasten ja nuorten hyväksi. Hänellä oli, ja on edelleen, näkyvä ääni, jota hän ei pelkää käyttää. Lapset ja nuoret ovat selvästi Michellen sydäntä lähellä.

Mielenkiintoista oli myös lukea siitä miten Valkoinen talo toimii sisältä päin, ja millainen operaatio joka kerran on lähteä käymään ihan missä vain. Yllätys oli myös se, että presidentti kustantaa elämistään Valkoisessa talossa itse: ruuat, yövieraat jne.

Mieheni kysyi miten kirja sijoittuu elämänkerta-rankingissani, ja arvotin sen sijalle kolme. Ehdoton lempparini on venäläisen oopperalaulajan Galina Visnevskaan kirja Galina – venäläinen tarina. Toisena on amerikkalaisen primaballerinan Gelsey Kirklandin Ballerinan kuolintanssi (Dancing On My Grave), jonka kustannustoimittaja oli muuten Jackie Onassis. Nämä kaksi lemppariani olen lukenut varmaan kymmenen kertaa. Muita mieluisia ovat olleet mm. Grace Kellyn, Jackie Kennedyn, Kate Bushin, Jane Austinin, Lucy Maud Montgomeryn, Oprahin ja Patti Smithin elämänkerrat. Naisten tarinat kiinnostavat enemmän kuin miesten.

Luettavaa on edelleen, sillä Katherine Pancolin tiiliskiviromssu odottaa korkkaamista, mutta ensin lopettelen Tellervo Koiviston elämänkerran.

Lempipaikkani lukea on meidän olkkarin kirjastopääty ja siellä oleva sohva. Siinä makoilen ja luen, otan nokosia ja luen lisää. Mikään ei ole niin nautinnollista kuin hyvään kirjaan uppoutuminen tuntikausiksi. Tyhmää vain, että flowhon pääsemiseen tarvitaan kunnon flunssa. Muutoinhan keksin itselleni aina puuhattavaa, enkä malta maata tuntikausia sohvalla…

Ulkona on mitä ihanin sää. Tämä päivä kuitenkin lepäillään, ja etsitään Netlixistä jotain kivaa katsottavaa.

Instagram

Facebook

Bloglovin`

Blogit.fi