Tulipa vähän mahtipontinen otsikko – kaksi isoa juttua yhteen otsikkoon: ”projekti” ja ”kuntoon”. Avataanpa vähän mitä olen viime aikoina miettinyt.

Koska rakastan erilaisia käynnissä olevia projekteja, päätin joulun jälkeen mennä namilakkoon kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Se oli sinänsä helppoa, mutta jostain kumman syystä paino vain nousi. Korvasin herkut leivällä ja hunajalla, ja söin kyllä ruokaakin enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Söin stressiin, mikä rasitti vatsaa turhan paljon. 

Kevättä kohti mentäessä tuli kaikenlaisia mutkia matkaan, odottamattomia ja ärsyttäviä. Suruakin mahtui loppukevääseen. Vaikka olen ollut kevään hyvin terve kahden päivän flunssaa ja pientä mahatautipoikasta lukuunottamatta, stressasin loppukeväästä tosi paljon, enemmän kuin yleensä stressaan. Kuten aiemmin kerroin, luokassani oli vesivahinko, ja jouduin väistötiloihin. Ja vaikka sain urheiltua hyvin, en jotenkin päässyt syömisessä kohtuuteen, olen stressisyöjä ja sillä siisti.

Olen herkkävatsainen, ja esimerkiksi brunssit, niin ihania kuin ne ovatkin, ovat vatsalleni aika kurjia juttuja. Sekasyöminen ei sovi siis ollenkaan. Eikä muuten liiallinen leivänkään puputtaminen, ei sokeri, ei hiilihappo, ei punainen liha. Eikä ne vohvelimäärät, mitä tuli syötyä. Mies kyllä yritti puhua, että onko se vohvelirauta järkevä, mutta ei mennyt läpi.

Äitienpäivän aikoihin vatsani meni sekaisin, ja oli todella ronkeli eiliseen asti. Se oli välillä kipeä ja turvonnut, välillä ihan ok. En kauheasti vahtinut syömistäni, energia meni ihan muihin juttuihin, ja viimeinen viikko meni ruuan suhteen ihan plörinäksi. Tiedostin sen, että vaikka en mielestäni näkyvästi stressannutkaan, alitajunnassa kyti kaikki loppukevään kiireet.

Ja jostain syystä jännitin kevätjuhlia ihan kauheasti. Minähän poden esiintymisjännitystä, ja vaikka en juhlissa soittanut nuottiakaan (oppilaat komppasivat eri yhtyeissä kaiken Suvivirttä myöten), oli niissä ja työvuoden paketoimisessa kuitenkin kovasti järjestämistä. Laskin muuten, että olen ollut työurallani liki kuudessakymmenessä joulu- ja kevätjuhlassa, konsertteja olen tainnut oppilaiden kanssa järjestää keskimäärin kahdeksankymmentä. Ja silti stressaan joka kerta ihan älyttömästi.

No, eilen siis oli kahdet kevätjuhlat, ja illalla jaksoin lähteä työporukoiden kanssa ulos, ja hyvä, että lähdin, sillä meillä oli superhauska ilta. Söin muuten vielä Hesessäkin. Ja eilisiltaan jäivät muuten vatsakivutkin ja sekainen vatsa.

Päätin silti jo hyvissä ajoin, että lomalla teen ryhtiliikkeen syömiseni kanssa.

Saan kiittää tästä inspiraatiosta täysin ja ainoastaan ystävääni Eevaa, joka antoi siihen ihan konkreettisen sysäyksen. Hän oli ostanut Suomen-matkallaan Kunto Plus-lehden erikoisnumeron Onnistujan opas: Suolisto kuntoon – terveyttä, elinvoimaa ja hyvinvointia (myynnissä vielä 12.6. saakka), ja noudattanut sen ohjeita, ihan osaa resepteistäkin. Eeva on aina syönyt terveellisesti, mutta meillä on se ero, että hän himoitsee välillä makeaa, minä taas syön liikaa ylipäätään.

Suolisto kuntoon -lehden artikkelit ovat kirjoittaneet ravitsemusterapeutti Irene Brondum, professori-tutkimusjohtaja Oluf Pedersen, sekä ravitsemus- ja terveystiedon kandi & liikuntatieteen maisteri Majbritt Engell. Ihan ravitsemusalan ammattilaisia siis kaikki kolme, ja artikkelit nojaavat tutkimustietoon, ei todellakaan mihinkään mutu- tai huuhaa-juttuihin.

Ensimmäiset neljäkymmentä sivua artikkeleita käsittelevät vatsan ja suoliston bakteereja, niiden toimintaa ja vahvistamista. Artikkeleiden nimet ovat mm. Bakteerintappajat, Bakteerit vaikuttavat painoon, Bakteerit vahvistavat immuunipuolustusta, Bakteerit vaikuttavat aivoihin, Bakteerien vallankumous ja Professorin vastaanotolla.

Loppulehti on loistavia reseptejä salaateista pääruokiin, dippeihin ja raasteihin, eli simppeleihin kotiruokiin, joista olin tosi innoissani. En meinaakaan alkaa kasvattamaan ituja tai elämään vegaanina, reseptien pitää olla simppeleitä ja maukkaita, lisäksi helppoja toteutettavia. Ja nyt on kesää, vihannekset parhaimmillaan, nam!

Mitään hirmuisen upouutta lehdessä ei ole ollut, esimerkiksi Paula Heinonen puhuu ihan samaa asiaa vatsan ja suolen hyvinvoinnin puolesta. Mutta jotenkin sain tämän lehden ansiosta juonesta tosi hyvin kiinni, kaikki oli kompaktissa ja kiinnostavassa paketissa.

Lehden asian pääpaino on bakteereissa, miten ne suolistossamme vaikuttavat, ja miten hyviä bakteereita ruokitaan. Suolistobakteerit ovat todella mielenkiintoisia, ja se, mihin kaikkeen ne vaikuttavat ihmisessä, on ihan käsittämätöntä. Tässä lainaus eräästä artikkelista, jossa puhutaan bakteerien vaikutuksesta aivoihin. Hiirillä oli tehty seuraavanlainen koe:

”Tuleva työhaastattelu, tärkeä kokous tai vaikea tentti voi saada kenen hyvänsä vatsan kuplimaan ja jopa juoksuttaa vessaan. Moni on kokenut, miten odotukset, jänniyts ja muut tunteet voivat vaikuttaa suolistoon ja ruuansulatukseen, mutta uusimpien tutkimustulosten mukaan vaikutus kulkee myös toiseen suuntaan: se, mitä suolistossa tapahtuu,vaikuttaa myös mielialaan.

Tutkijat pystyvät halutessan nykyisin tekemään hiiristä ahdistuneita, stressaantuneita, hajamielisiä ja unohtelevia, masentuneita, syrjäänvetätytyviä, seikkailunhaluisia tai onnellisia yksinkertaisesti vaihtamalla niiden suolistobakteerien koostumuksen toisenlasieksi. Jos otetaan esimerkiksi joukko arkoja hiiriä ja joukko uteliaita hiiriä, ja vaihdetaan niiden suolistobakteerit keskenään, alkavat aiemmin varovaiset ja arat hiiret yhtäkkiä uhkarohkeasti tutkia ympäristöään ja päinvastoin. Jos taas hiirten suolistosta poistetaan bakteerit kokonaan, tapahtuu kauheita. Hiirten stressihormonitasot nousevat korkealle, niistä tulee masentuneita, ne kärsivät ahdistuskohtauksista, saavat suolistotulehduksen ——. Ilman suolistobakteereita hiirten on vaikea tunnistaa lajitovereitaan, eivätkä ole juurikaan kiinnostuneita sosiaalisista kontakteista.”

Mitä sitten toivon saavuttavani?

No, ensinnäkin hyvän ja pirteän olon. Tokihan tässä on vielä väsymystä työvuoden jäljiltäkin, mutta vatsan pitää nyt saada ennen kaikkea rauhoittua ja levätä. Ja toisekseen toivon loppukesästä mahtuvani niihin farkkuihin, joihin en tällä hetkellä mahdu. Haluan tehdä rauhassa hyvää ja laadukasta ruokaa, syödä enemmän kasviksia ja marjoja sekä oppia uusia kana- ja kalaruokia ensi syksyä ja talvea varten. Pois jätän kokonaan paahtoleivän, namit, sokerit, alkoholin ja liian ruisleivän puputtamisen. Aion toki syödä silti tarpeeksi, koska olen liikkuvainen, tykkään sekä touhuta että urheilla. Nälkäkuureille on turha alkaa.

Koska nyt on loma, voin syödä silloin kun on oikeasti nälkä, enkä kauhealla vauhdilla viiteentoista minuuttiin kello yksitoista, kuten monesti työssä joutuu tekemään. Rauhassa syöminen on oikeasti arjen luksusta.

Jotta tämä löpinä ei hautautuisi kahdentuhannen kahdenkymmenenneljän blogikirjoitukseni syövereihin, kirjoitan kahden viikon päästä tilanneraportin. Kerron, miten olen syönyt ja millaisia tuntemuksia minulla on. Eeva muuten on ollut todella tyytyväinen, ja sanoi kahdessa viikossa jo saaneen energiaa lisää, ja vatsa voi hyvin. Ja ihanaa, kun on ystävä tsempparina tässä projektissa, olkoonkin, että meillä on valtameri välissä.

Kiinnostaisiko sinua kuulla miten tämä pieni ruokaremontti sujuu?

Mukavaa illanjatkoa!