Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Lomaprojekti – suolisto kuntoon

Tulipa vähän mahtipontinen otsikko – kaksi isoa juttua yhteen otsikkoon: ”projekti” ja ”kuntoon”. Avataanpa vähän mitä olen viime aikoina miettinyt.

Koska rakastan erilaisia käynnissä olevia projekteja, päätin joulun jälkeen mennä namilakkoon kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Se oli sinänsä helppoa, mutta jostain kumman syystä paino vain nousi. Korvasin herkut leivällä ja hunajalla, ja söin kyllä ruokaakin enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Söin stressiin, mikä rasitti vatsaa turhan paljon. 

Kevättä kohti mentäessä tuli kaikenlaisia mutkia matkaan, odottamattomia ja ärsyttäviä. Suruakin mahtui loppukevääseen. Vaikka olen ollut kevään hyvin terve kahden päivän flunssaa ja pientä mahatautipoikasta lukuunottamatta, stressasin loppukeväästä tosi paljon, enemmän kuin yleensä stressaan. Kuten aiemmin kerroin, luokassani oli vesivahinko, ja jouduin väistötiloihin. Ja vaikka sain urheiltua hyvin, en jotenkin päässyt syömisessä kohtuuteen, olen stressisyöjä ja sillä siisti.

Olen herkkävatsainen, ja esimerkiksi brunssit, niin ihania kuin ne ovatkin, ovat vatsalleni aika kurjia juttuja. Sekasyöminen ei sovi siis ollenkaan. Eikä muuten liiallinen leivänkään puputtaminen, ei sokeri, ei hiilihappo, ei punainen liha. Eikä ne vohvelimäärät, mitä tuli syötyä. Mies kyllä yritti puhua, että onko se vohvelirauta järkevä, mutta ei mennyt läpi.

Äitienpäivän aikoihin vatsani meni sekaisin, ja oli todella ronkeli eiliseen asti. Se oli välillä kipeä ja turvonnut, välillä ihan ok. En kauheasti vahtinut syömistäni, energia meni ihan muihin juttuihin, ja viimeinen viikko meni ruuan suhteen ihan plörinäksi. Tiedostin sen, että vaikka en mielestäni näkyvästi stressannutkaan, alitajunnassa kyti kaikki loppukevään kiireet.

Ja jostain syystä jännitin kevätjuhlia ihan kauheasti. Minähän poden esiintymisjännitystä, ja vaikka en juhlissa soittanut nuottiakaan (oppilaat komppasivat eri yhtyeissä kaiken Suvivirttä myöten), oli niissä ja työvuoden paketoimisessa kuitenkin kovasti järjestämistä. Laskin muuten, että olen ollut työurallani liki kuudessakymmenessä joulu- ja kevätjuhlassa, konsertteja olen tainnut oppilaiden kanssa järjestää keskimäärin kahdeksankymmentä. Ja silti stressaan joka kerta ihan älyttömästi.

No, eilen siis oli kahdet kevätjuhlat, ja illalla jaksoin lähteä työporukoiden kanssa ulos, ja hyvä, että lähdin, sillä meillä oli superhauska ilta. Söin muuten vielä Hesessäkin. Ja eilisiltaan jäivät muuten vatsakivutkin ja sekainen vatsa.

suolisto kuntoon, terveellinen ruoka

Päätin silti jo hyvissä ajoin, että lomalla teen ryhtiliikkeen syömiseni kanssa.

Saan kiittää tästä inspiraatiosta täysin ja ainoastaan ystävääni Eevaa, joka antoi siihen ihan konkreettisen sysäyksen. Hän oli ostanut Suomen-matkallaan Kunto Plus-lehden erikoisnumeron Onnistujan opas: Suolisto kuntoon – terveyttä, elinvoimaa ja hyvinvointia (myynnissä vielä 12.6. saakka), ja noudattanut sen ohjeita, ihan osaa resepteistäkin. Eeva on aina syönyt terveellisesti, mutta meillä on se ero, että hän himoitsee välillä makeaa, minä taas syön liikaa ylipäätään.

Suolisto kuntoon -lehden artikkelit ovat kirjoittaneet ravitsemusterapeutti Irene Brondum, professori-tutkimusjohtaja Oluf Pedersen, sekä ravitsemus- ja terveystiedon kandi & liikuntatieteen maisteri Majbritt Engell. Ihan ravitsemusalan ammattilaisia siis kaikki kolme, ja artikkelit nojaavat tutkimustietoon, ei todellakaan mihinkään mutu- tai huuhaa-juttuihin.

Ensimmäiset neljäkymmentä sivua artikkeleita käsittelevät vatsan ja suoliston bakteereja, niiden toimintaa ja vahvistamista. Artikkeleiden nimet ovat mm. Bakteerintappajat, Bakteerit vaikuttavat painoon, Bakteerit vahvistavat immuunipuolustusta, Bakteerit vaikuttavat aivoihin, Bakteerien vallankumous ja Professorin vastaanotolla.

Loppulehti on loistavia reseptejä salaateista pääruokiin, dippeihin ja raasteihin, eli simppeleihin kotiruokiin, joista olin tosi innoissani. En meinaakaan alkaa kasvattamaan ituja tai elämään vegaanina, reseptien pitää olla simppeleitä ja maukkaita, lisäksi helppoja toteutettavia. Ja nyt on kesää, vihannekset parhaimmillaan, nam!

suolisto kuntoon, terveellinen ruoka

Mitään hirmuisen upouutta lehdessä ei ole ollut, esimerkiksi Paula Heinonen puhuu ihan samaa asiaa vatsan ja suolen hyvinvoinnin puolesta. Mutta jotenkin sain tämän lehden ansiosta juonesta tosi hyvin kiinni, kaikki oli kompaktissa ja kiinnostavassa paketissa.

Lehden asian pääpaino on bakteereissa, miten ne suolistossamme vaikuttavat, ja miten hyviä bakteereita ruokitaan. Suolistobakteerit ovat todella mielenkiintoisia, ja se, mihin kaikkeen ne vaikuttavat ihmisessä, on ihan käsittämätöntä. Tässä lainaus eräästä artikkelista, jossa puhutaan bakteerien vaikutuksesta aivoihin. Hiirillä oli tehty seuraavanlainen koe:

Tuleva työhaastattelu, tärkeä kokous tai vaikea tentti voi saada kenen hyvänsä vatsan kuplimaan ja jopa juoksuttaa vessaan. Moni on kokenut, miten odotukset, jänniyts ja muut tunteet voivat vaikuttaa suolistoon ja ruuansulatukseen, mutta uusimpien tutkimustulosten mukaan vaikutus kulkee myös toiseen suuntaan: se, mitä suolistossa tapahtuu,vaikuttaa myös mielialaan.

Tutkijat pystyvät halutessan nykyisin tekemään hiiristä ahdistuneita, stressaantuneita, hajamielisiä ja unohtelevia, masentuneita, syrjäänvetätytyviä, seikkailunhaluisia tai onnellisia yksinkertaisesti vaihtamalla niiden suolistobakteerien koostumuksen toisenlasieksi. Jos otetaan esimerkiksi joukko arkoja hiiriä ja joukko uteliaita hiiriä, ja vaihdetaan niiden suolistobakteerit keskenään, alkavat aiemmin varovaiset ja arat hiiret yhtäkkiä uhkarohkeasti tutkia ympäristöään ja päinvastoin. Jos taas hiirten suolistosta poistetaan bakteerit kokonaan, tapahtuu kauheita. Hiirten stressihormonitasot nousevat korkealle, niistä tulee masentuneita, ne kärsivät ahdistuskohtauksista, saavat suolistotulehduksen ——. Ilman suolistobakteereita hiirten on vaikea tunnistaa lajitovereitaan, eivätkä ole juurikaan kiinnostuneita sosiaalisista kontakteista.

Suolisto kuntoon, Kunto Plus, terveellinen ruoka

Mitä sitten toivon saavuttavani?

No, ensinnäkin hyvän ja pirteän olon. Tokihan tässä on vielä väsymystä työvuoden jäljiltäkin, mutta vatsan pitää nyt saada ennen kaikkea rauhoittua ja levätä. Ja toisekseen toivon loppukesästä mahtuvani niihin farkkuihin, joihin en tällä hetkellä mahdu. Haluan tehdä rauhassa hyvää ja laadukasta ruokaa, syödä enemmän kasviksia ja marjoja sekä oppia uusia kana- ja kalaruokia ensi syksyä ja talvea varten. Pois jätän kokonaan paahtoleivän, namit, sokerit, alkoholin ja liian ruisleivän puputtamisen. Aion toki syödä silti tarpeeksi, koska olen liikkuvainen, tykkään sekä touhuta että urheilla. Nälkäkuureille on turha alkaa.

Koska nyt on loma, voin syödä silloin kun on oikeasti nälkä, enkä kauhealla vauhdilla viiteentoista minuuttiin kello yksitoista, kuten monesti työssä joutuu tekemään. Rauhassa syöminen on oikeasti arjen luksusta.

Suolisto kuntoon, Kunto Plus, ravinto, terveellinen ruoka

Jotta tämä löpinä ei hautautuisi kahdentuhannen kahdenkymmenenneljän blogikirjoitukseni syövereihin, kirjoitan kahden viikon päästä tilanneraportin. Kerron, miten olen syönyt ja millaisia tuntemuksia minulla on. Eeva muuten on ollut todella tyytyväinen, ja sanoi kahdessa viikossa jo saaneen energiaa lisää, ja vatsa voi hyvin. Ja ihanaa, kun on ystävä tsempparina tässä projektissa, olkoonkin, että meillä on valtameri välissä.

Kiinnostaisiko sinua kuulla miten tämä pieni ruokaremontti sujuu?

Mukavaa illanjatkoa!

Lahjakkuudesta ja luovuudesta, hiven empatiasta

Ostan aina välillä Glorian, ja sitä lukiessani muistan joka kerran, miksi. Lehden henkilöhaastattelut ovat kertakaikkiaan niin inspiroivia, että luen niitä useampaakin kertaan. Maaliskuun Glorian numerossa oli kuvataiteilija, kirjailija Hannu Väisäsen haastattelu, joka oli paitsi inspiroiva, myös yllättäen puki sanoiksi monia omia ajatuksiani.

Jos kutsumus on vahva, niin sitä kohti pitää mennä. Lahjakkuus tulee kyllä mukana. Lahjakkuus on kuitenkin vain sellainen makua antava tilkka grogilasissa, jossa valtaosa on kaikkea muuta, työtä, harjoittelua ja kokemusta.”

Onko joku teistä lukenut Hannu Väisäsen kirjoja? Jos ette, suosittelen. Väisänen on huippuhyvä kirjoittaja. Mutta kuten monesti, minua inspiroi vielä enemmän henkilö taiteenteon takana.

Tässä Glorian haastattelussa tuli väkisinkin peilattua Väisäsen ajatuksia omaan elämääni. Tuo ingressin lainaus on ihan huippu. Lahjakkuus tulee kyllä mukana. Olen monesti ajatellut, etten ole erityisen lahjakas missään asiassa, vaan aika lahjakas monessa. Olen miettinyt olisinko mennyt elämässäni samaan suuntaan, jos olisin lapsena voinut harrastaa esimerkiksi balettia, jota ei pikkupaikkakunnalla voinut tehdä. Tai mennyt kuvataidekouluun, kun piirsin aina. Musiikki oli siinä, ja siihen suuntauduin. Ja lukeminen. Olin valtavan kiinnostunut asioista.

Musiikkiharrastus vei lopulta ammattiin asti. Päivätyössä pelaan korvillani, mutta bloggaamisessa silmilläni. Molemmissa sydämelläni. Toinen aistini tarvitsee toista ollakseni kokonainen.

Kaikkeen tekemääni liittyy suuri rakkaus ja intohimo, joten jos joutuisin keskittymään vain yhteen asiaan, se tuntuisi kuin amputoisin itseäni.

Miten onnekas onkaan ihminen, joka tuntee intohimoa enempään kuin yhteen tekemiseen. Monet eivät tunne edes siihen yhteen. Itse olen kokenut, että toinen täydentää toista. Blogin kautta saan voimaa ja kärsivällisyyttä musiikkikasvattajan työhön. Työpäivän päätteeksi minulla on oma maailma, johon sukeltaa kameroineni. Molemmat ovat vivahteikkaita ja monitasoisia. En osaisi enää kuvitella elämää ilman blogia, vaikka tiedän, että jonain päivänä sen aika sellaisenaan on ohi. Mitä ihmettä sitten, kun olen sen viimeisen kirjoitukseni kirjoittanut?

Meihin on taottu ajatus siitä, että ei saa havitella likaa tai suutari pysyköön lestissään. Mutta elämä on sitä varten, että kokeilemme kaikenlaista. Olen aina hirveän onnellinen, kun tapaan jonkun tuttavan, joka kertoo esimerkiksi aloittaneensa uuden puuhan tai harrastuksen. Se on aina uusi valonpilkistys.”

Eikö olisi tylsää, jos suutarin pitäisi pysyä lestissään? Ihminen on tarkoitettu tekemään monia asioita. Ehkä aloitan eläkkeellä flamencon, joka on minua aina kiinnostanut.

Tulevaisuudessa yhä useammat ovat monen alan asiantuntijoita. Työelämä muuttuu, lokerointi tulee vähenemään. Tullaan tarvitsemaan yhä erilaisempi taitoja.

Eräs taito, tärkeä taito, jonka ei soisi koskaan katoavan, on empatia, jota nimenomaan taidekasvatus opettaa. Hannu Väisänen sanoo:

Jos empatia vähenee, sietää yhä vähemmän ympärillä tapahtuvia muutoksia ja toisenlaisia ihmisiä. Silloin alkaa katkeroitua omasta iästä tai toisten menestyksestä. Mutta kun on utelias moneen suuntaan, empatia kasvaa myös.

Odotettu pääsiäisloma alkaa olla lopuillaan, ja haikeaa päästää irti siitä ja suuntaan arkeen. Viikot tästä kesän alkuun tulevat menemään vauhdilla. Mitähän mukavaa tulevat viikot tuovat tullessaan? Olen positiivinen ja utelias, ja levon myötä tunnen myös rauhaa ja luottamusta tuleviin, kiireisiin päiviin.

Hyvää toisen pääsiäispäivän iltapäivää ja rentoa viikon aloitusta!