Vappu 2019

 

Ja niin kääntyy iltaa kohden vuoden 2019 vapunpäivä. 

Oli tosi rento ja hauska vappu. Noh, eilinen meni tietenkin töissä, ja illalla siivottiin. Peti kutsui jo kymmenen aikaan, en kertakaikkiaan pysynyt hereillä pidempään. Tänään sitten olikin jo juhlavampaa, kun serkkuni perhe tuli meille vappua viettämään. Oli ihana kattaa pöytä koreaksi ja hemmotella tärkeitä ihmisiä kunnon vohvelikesteillä!

Tarjosin pienten karjalanpiirakoiden lisäksi siis vohveleita. Ne ovat niin iisi tarjottava, ja kaikki tykkäävät, myös pienet vieraat, jotka söivät yhden, suuren vohvelin kaikilla mahdollisilla lisuikkeilla.

Tein kaksi taikinaa: perinteisen, vehnäjauhoihin tehdyn, sekä kaura-mantelimaitotaikinan, joka maistui aikuisille. Kauravohvelien ohje on muuten yksi blogini luetuimpia postauksia! Lisukkeena oli vaahterasiirappia, jätskiä, hilloa ja kermavaahtoa – no, tietenkin. Rakastan kermavaahtoa, voisin vaikka uida siinä.

Jotenkin hassua, että huomenna on taas työpäivä. Tällainen arkipyhä vetää siitä työmoodista totaalisen ulos, ja paluu arkeen on vähän vaikeaa.



Kattauksen värit valitsin serpentiinien mukaan, heh. Ostin vuosi sitten serpentiinejä, joiden luulin olevan mustavalkeita, mutta ne olivatkin ruskeita ja valkoisia. No, ruskeahan sopi paremmin kuin hyvin moniin kattaustarvikkeisiini. Oli ihanaa pitkästä aikaa kattaa pöytä nätisti.

Lautaset ovat Arabian Tuuli-sarjaa kultaiselta kasarilta. Aterimet ovat Iittalan Kareliat, kuten moni teistä varmaan tunnistaakin. Katelautasina toimivat Balmuirin nahkaiset aluset, samoin lautasliinarenkaat ovat Balmuirin. Laseina ovat ainoat Riedelini, en tiedä, mille viinille ne on tarkoitettu, mutta meillä ne toimivat mehu- tai vesilaseina. Kahvia joivat neljästä aikuisesta kaksi, joten lemppariaamukuppini toivat hillittyä väriä kattaukseen. Kupit ovat Cittarista. Pellavaiset lautaliinat ovat muistaakseni Stockmannin omaa mallistoa.



Ylppärilakki pysyi päässä näiden kuvien oton ajan. Esille se piti kuitenkin ottaa. Serkkuni, hänen vaimonsa ja minä olemme kaikki Sibiksen kasvatteja, ja serkun vaimo oli ommellut aikanaan ylioppilaskunnan hihamerkin lakkiin! Minusta se oli tosi hauskan näköinen! Juu, kun pöydässä on kolme musiikki-ihmistä, juttu luisuu aika monesti opettamiseen ja musaan. Toisaalta, silloin kun pöydässä istuu ystäviä mieheni koulutusalalta, silloin on meitsi monesti pidempiä pätkiä hiljaa.

Serkkuni on minun lähimmän herrasmieskokoelmani yksi viidestä: mieheni, isä, veli, veljenpoika ja serkkuni ovat elämäni top vitoset. Serkkuni kanssa meillä on pieni ikäero, ja kun vielä kasvoimme lähekkäin, olimme lapsina ja nuorina tosi paljon yhdessä. Isoäiti hoiti meitä ennen kouluun menoa. Olen kuulemma opettanut serkkuni lukemaankin. Musalukioon minä menin ensi, serkku tuli perässä, sitten hän meni Sibikseen, minä perässä. Hän on todellinen herrasmies, parhaita ystäviäni ja niitä uskottuja, joille ei tarvitse selitellä mitään eikä koskaan, koska hän tuntee minut niin hyvin. Lucky me.





Nyt onkin taas vähän sosiaalisempi kausi tulossa! Selvästi kuoriudun talviuniltani pikku hiljaa…

Maltan tuskin odottaa perjantaita, saan nimittäin hyvän ystäväni viikonlopuksi tänne Etelä-Suomeen. Me olemme tutustuneet ensimmäisessä työpaikassani, hän oli siis työkaverini, ja meillä klikkasi heti. Näemme harvakseltaan, mutta niin kuin ei olisi kuukausia, tai joskus vuosia välissä ollutkaan. Pari vuotta sitten vietimme tosi hauskan hotellivuorokauden Turussa, ja nyt suuntaamme Helsinkiin. Siitä tuleekin jännää! Lupan päivittää Instaa…

Äitienpäiväviikonloppuna juhlitaan sitten serkkuni pyöreitä. Saamme vanhempani tänne siksi viikonlopuksi, saan siis hemmotella vanhempianikin. Ihan tosi hauskoja juttuja siis tiedossä heti toukokuun alkuun!


Toivottavasti teillä oli kiva vappu! Ilta kuluu nyt rentoillen, ja ajatus siitä, että koti on jo siivottu ennen viikonlopua, on tosi mahtava!

Olohuoneen talvitunnelma ja lomazombiena oloa

Huh, tämä päivä on mennyt ihan vain ollessa. Olen kolmena aamuna herännyt tosi aikaisin jostain kumman syystä. Tänään oli pakko ottaa päikkärit.

Olohuone näytti tänään kauniilta ja rauhalliselta harmaassa talvivalossa. Napsin siitä kuvia muutaman. Nyt on esillä paljon torkkupeittoja taljojen lisäksi, sillä sohvat ja tuolit houkuttelevat istuksimaan niissä hyvän kirjan kanssa. Ja olen kyllä katsonut Netlixiäkin, sillä löysin tosi koukuttavan sarjan…


En ole tälle viikolle sitten kuitenkaan ladannut mitään ihmeempää, vaikka aluksi suunnittelin ihan hullunpaljon hommaa. Joka päivälle on joku pieni agenda tai meno, mutta ei mitään isompaa. Enkä ottanut suunnittelemiani siivous- tai maalausurakoitakaan työn alle.


Eikö muuten ole hauska kimppu – siinä on oikeita tulppaaneja ja teko-pioneja! Viihtyvät mainiosti keskenään. Tekokukat eivät vedestä välitä, mutta tulppaaneja olen leikellyt pari kertaa.


Välillä on kyllä niin vaikea antaa itselleen lupa vain olla. En ole millään meinannut tunnustaa sitä, että nyt jostain syystä vähän väsyttää, ja voi ihan hyvällä omallatunnolla lomailla. Lomailla, koska on loma. Jos nukuttaa, ei oikein jaksa liikkuakaan, ensin pitää nukkua väsymykset pois. Tunnen itseni varsinaiseksi lomazombieksi.

Juttelimme miehen kanssa, että ensi vuonna voisimme mennä pitkästä aikaa etelänmatkalle, olisi aika ihana päästä aurinkoon. Emme ole viiteen vuoteen käyneet talvella Kanarialla. Dubai ei kiinnosta, ja Gran Canarialla on käyty kahdeksan kertaa, joten sinne tai Teneriffalle.


Löysin muuten Netflixistä aika koukuttavan sarjan: Dirty John, joka perustuu tositapahtumiin. Kahdeksanosaisen sarjan pääosissa ovat Eric Bana ja Connie Britton (ah, suosikkinäyttelijäni!), jotka myös ovat tuottaneet sarjaa. John on huijari, joka saa keploteltua itsensä naimisiin varakkaan sisustussuunnittelijan Debran kanssa. Eikä pelkästään huijari, vaan rikollinen.

Sarja ei ollut onneksi niin hyytävää menoa kuin luulin, tai niin ällö ja pelottava, vaan pureutuu myös siihen psykologiseen puoleen miksi Johnista tuli sellainen kuin tuli. Ahmin sarja 3+3+2 jakson pätkissä. Ja juu, Connie oli puvustettu aivan ihanasti.


Nukuin juuri puolitoista tuntia, ja kohta väännän itseni tuonne jumppahuoneeseen. Huomenna menen moikkaamaan Piaa stadiin.

Tällaista tavallista tänne, ei mitään ihmeitä puolin ja toisin. Lepäilyä ja olemista, sitä tunnen nyt tarvitsevani.

Klikkaa itsesi seuraajaksi:

Instagram

Facebook

Bloglovin`

Blogit.fi