Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vappu 2019

 

Ja niin kääntyy iltaa kohden vuoden 2019 vapunpäivä. 

Oli tosi rento ja hauska vappu. Noh, eilinen meni tietenkin töissä, ja illalla siivottiin. Peti kutsui jo kymmenen aikaan, en kertakaikkiaan pysynyt hereillä pidempään. Tänään sitten olikin jo juhlavampaa, kun serkkuni perhe tuli meille vappua viettämään. Oli ihana kattaa pöytä koreaksi ja hemmotella tärkeitä ihmisiä kunnon vohvelikesteillä!

Tarjosin pienten karjalanpiirakoiden lisäksi siis vohveleita. Ne ovat niin iisi tarjottava, ja kaikki tykkäävät, myös pienet vieraat, jotka söivät yhden, suuren vohvelin kaikilla mahdollisilla lisuikkeilla.

Tein kaksi taikinaa: perinteisen, vehnäjauhoihin tehdyn, sekä kaura-mantelimaitotaikinan, joka maistui aikuisille. Kauravohvelien ohje on muuten yksi blogini luetuimpia postauksia! Lisukkeena oli vaahterasiirappia, jätskiä, hilloa ja kermavaahtoa – no, tietenkin. Rakastan kermavaahtoa, voisin vaikka uida siinä.

Jotenkin hassua, että huomenna on taas työpäivä. Tällainen arkipyhä vetää siitä työmoodista totaalisen ulos, ja paluu arkeen on vähän vaikeaa.



Kattauksen värit valitsin serpentiinien mukaan, heh. Ostin vuosi sitten serpentiinejä, joiden luulin olevan mustavalkeita, mutta ne olivatkin ruskeita ja valkoisia. No, ruskeahan sopi paremmin kuin hyvin moniin kattaustarvikkeisiini. Oli ihanaa pitkästä aikaa kattaa pöytä nätisti.

Lautaset ovat Arabian Tuuli-sarjaa kultaiselta kasarilta. Aterimet ovat Iittalan Kareliat, kuten moni teistä varmaan tunnistaakin. Katelautasina toimivat Balmuirin nahkaiset aluset, samoin lautasliinarenkaat ovat Balmuirin. Laseina ovat ainoat Riedelini, en tiedä, mille viinille ne on tarkoitettu, mutta meillä ne toimivat mehu- tai vesilaseina. Kahvia joivat neljästä aikuisesta kaksi, joten lemppariaamukuppini toivat hillittyä väriä kattaukseen. Kupit ovat Cittarista. Pellavaiset lautaliinat ovat muistaakseni Stockmannin omaa mallistoa.



Ylppärilakki pysyi päässä näiden kuvien oton ajan. Esille se piti kuitenkin ottaa. Serkkuni, hänen vaimonsa ja minä olemme kaikki Sibiksen kasvatteja, ja serkun vaimo oli ommellut aikanaan ylioppilaskunnan hihamerkin lakkiin! Minusta se oli tosi hauskan näköinen! Juu, kun pöydässä on kolme musiikki-ihmistä, juttu luisuu aika monesti opettamiseen ja musaan. Toisaalta, silloin kun pöydässä istuu ystäviä mieheni koulutusalalta, silloin on meitsi monesti pidempiä pätkiä hiljaa.

Serkkuni on minun lähimmän herrasmieskokoelmani yksi viidestä: mieheni, isä, veli, veljenpoika ja serkkuni ovat elämäni top vitoset. Serkkuni kanssa meillä on pieni ikäero, ja kun vielä kasvoimme lähekkäin, olimme lapsina ja nuorina tosi paljon yhdessä. Isoäiti hoiti meitä ennen kouluun menoa. Olen kuulemma opettanut serkkuni lukemaankin. Musalukioon minä menin ensi, serkku tuli perässä, sitten hän meni Sibikseen, minä perässä. Hän on todellinen herrasmies, parhaita ystäviäni ja niitä uskottuja, joille ei tarvitse selitellä mitään eikä koskaan, koska hän tuntee minut niin hyvin. Lucky me.





Nyt onkin taas vähän sosiaalisempi kausi tulossa! Selvästi kuoriudun talviuniltani pikku hiljaa…

Maltan tuskin odottaa perjantaita, saan nimittäin hyvän ystäväni viikonlopuksi tänne Etelä-Suomeen. Me olemme tutustuneet ensimmäisessä työpaikassani, hän oli siis työkaverini, ja meillä klikkasi heti. Näemme harvakseltaan, mutta niin kuin ei olisi kuukausia, tai joskus vuosia välissä ollutkaan. Pari vuotta sitten vietimme tosi hauskan hotellivuorokauden Turussa, ja nyt suuntaamme Helsinkiin. Siitä tuleekin jännää! Lupan päivittää Instaa…

Äitienpäiväviikonloppuna juhlitaan sitten serkkuni pyöreitä. Saamme vanhempani tänne siksi viikonlopuksi, saan siis hemmotella vanhempianikin. Ihan tosi hauskoja juttuja siis tiedossä heti toukokuun alkuun!


Toivottavasti teillä oli kiva vappu! Ilta kuluu nyt rentoillen, ja ajatus siitä, että koti on jo siivottu ennen viikonlopua, on tosi mahtava!

Maljakkojuttuja

 

Jonkilainen pieni sisustuskuume on havaittavissa, niin kuin aina kevään myötä. Mitään ihmeellistä tässä ei nyt aloiteta, mutta jotain pientä. Odottelen, että pääsisin käsittelemään terassikalusteita, ja sen jälkeen voisi miettiä terassin sisustusta hieman sillä silmällä.

Olohuoneen pöydälle olen pitkään kaivannut jonkinlaista suurta maljakkoa. Pitkään mietin sellaista apteekinpullon ruskeaa. Mutta kun näin Pentikin uutuuden, Demo-maljakon, ihastuin siihen kovasti. Nyt se oli tarjouksessa, ja kävin ostamassa sen meidän olkkarin pöydälle. 


Pienet koriste-esineet eivät meidän tyyliimme sovi, kun kalusteet ovat suuria suuressa olohuoneessa. Etsin pitkään sopivaa maljakkoa, ja Tine K Homen vaaseja selailin, mutta mikään ei oikein kolahtanut. Lisäksi ne ovat minusta hieman kalliinpuoleisia.

Tykkään hurjasti maljakoista, ja heh, niitä kyllä riittää. Lemppareitani ovat pallomaljakko, Markku Salon suunnittelema Juno, jonka olen saanut 90-luvun puolessa välissä, ja Pentikin suuri lasimaljakko, jossa on erillinen tuikkukuppi. Aalto-vaasikin on, mutta ehkä ei ihan suosikkeihini yllä.


Paitsi vaatesavantti (mieheni keksimä nimi minulle), olen myös maljakkosavantti. Rakastan maljakoita, niissä on jotain vetoavaa. Rakastan selailla lasisivuja, esimerkiksi Astiataivasta. On kiva tutkailla lasin muotoja, ja huomata miten omanlainen muotokieli jokaisella suunnittelijalla on.

Sain ylioppilaslahjaksi ihanan, maitolasisen maljakon, jota rakastin. Se oli Kerttu Nurmisen Marlene, vuodelta 1985. Mutta…se meni rikki, yksi exäni tiputti sen vahingossa lattialle… Surin sitä maljakkoa enemmän kuin exää, jota en tainnut surrakaan.

Vanhempieni mökillä saunakamarissa, jossa tyttönä nukuin, (samaisessa puusohvassa, joka on nyt meidän aulassa) oli pöydällä Tapio Wirkkalan Avena. Siihen poimin aina luonnonkukkia. Maljakko on jotenkin leimautunut siihen mökkitunnelmaan. Avenat taisivat olla numeroituja, muistaako joku tätä?

En kuitenkaan erityisemmin välitä siitä, onko vaasi jokin merkkivaasi vai ns. tavallinen, kunhan pidän siitä. Katson sen muotoa, ja mietin aina miltä kukat näyttäisivät siinä. Ja myös sen hetkiseen fiilikseen sen tulisi olla sopiva. Jos jokin maljakko nyt olisi ylitse muiden, varmaan hankkisin Marimekon Urnan harmaana tai kirkkaana, se on todella kaunis ja tarpeeksi isokin.

Vanhemmilla sen sijaan on runsaasti 60- ja 70-lukujen vanhaa lasia, taitaa löytyä Wirkkalaa, Tynelliä, Vänniä, Sarpanevaakin ehkä. Onkohan vielä tallella vanha Riihimäen lasin lysterilasituspintainen maljakko, ja siihen kuuluva tuhkakuppi. Ne kuuluivat aikoinaan mummilleni.

Eri maljakkoihin sopivat tietenkin eri kimputkin. Menin hakemaan uuteen maljakkoon sopivaa kukkakimppua. Sanoinkin myyjälle, että kukkakauppaan tulo on siksi niin hauskaa, koska ei tiedä koskaan millaista yhdistelmää hakee, ja millaisen kanssa lähtee pois. Valkoista halusin tällä kertaa, ja valitsin vihreiden heisien kaveriksi tuli jonkinlaisia liljoja ja pari neilikkaa. Ihana, konstailematon kukkakimppu ilman turhia pönötyksiä – tosi kovasti mieleeni!


Viikko on mennyt supernopeaa, ja huomeniltana suuntaankin taas oopperatalolle katsomaan Verdin Aidaa. Kuolemia on taas luvassa, mutta hienoa musiikkia myös!

Mutta jakaakos kukaan maljakkorakkautta kanssani?