Mikroloma: lukuhetki arkipäivän hengähdystaukona

Kaupallinen yhteistyö Lehtikuningas

 

Mikroloma on mielenkiintoinen ja miettimisen arvoinen asia. Luin noin vuosi sitten mielenkiintoisen Hesarin artikkelin. Siinä liikuntatieteiden tohtori, hyvinvointivalmentaja Minna Tervo kertoi, että on hyvä pitää mikrolomia päivän sisällä. Se voi olla mitä tahansa mukavaa tekemistä, itselläni tulee mieleen pitkäksi venähtänyt aamiainen, kävelylenkki podcastin kanssa tai lukuhetki.

Nyt lomalla rentoiluhetket seuraavat toisiaan, mutta monesti työpäivinä on toisin. Hengähdystaukoja varsinkin päivätyössä on välillä vaikeat ottaa, jos tilanteet seuraavat toisiaan ja tapahtuu jotain yllättävää. Monesti kotiin tullessa alkaa vielä toinen työpäivä suunnittelun ja blogin merkeissä. 

Lehdet ovat oiva mikroloma päivään. Olen aina rakastanut houkuttelevien kansien lupausta hyvään tarinaan ja kauniisiin kuviin uppoutumisesta. Ja kesä ei olisi kesä ilman lehtiä.

mikroloma, mitä lukea kesällä

Myös innostavista asioista voi kuormittua. Ihminen tarvitsee palautumista myös niistä.

Artikkeli, jonka luin, oli osana Minä väitän-sarjaa. Tervon mukaan myös innostavista asioista voi kuormittua. Työ voi olla intohimo, mutta ihminen tarvitsee myös siitä palautumisaikaa.

Itse tunnistan hyvin päivän imun: päivä koulutöissä saattaa mennä niin, että taukoja ei juuri ehdi ottaa. Päivä on aikataulutettu tiukasti, ja jos valvonta sattuu keskelle ruokatuntia, niin ehtii juuri ja juuri syömään.

Kun tulen kotiin, alan laittaa ruokaa, sitten nopean illallisen jälkeen alan suunnitella seuraavaa päivää, jonka jälkeen isken blogin kimppuun. Ja humps – päivä on solahtanut ohi nopeasti.

Stressi itsesssään ei ole huono asia, kaikki me varmasti tunnistamme tämän. Pienen paineen alla ihminen työskentelee tehokkaammin ja aivot runksuttavat vilkkaasti. Stressi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Siitäkin on kokemuksia.

On siis hyvä ihan tietoisesti lähteä siitä, että oppii johtamaan omaa ajankäyttöään, ja lisäämään tietoisia hengähdyshetkiä pitkin päivää. Olkoon se vaikka viisiminuuttinen hengittämistä ja hiljaisuutta ennen seuraavaa oppituntia tai kokousta.

Hiljaisuus palauttaa työpäivästä parhaiten.

Tervo kirjoittaa, että työelämässä voisi ottaa mallia huippu-urheilusta. Kun ensin treenataan tavoitteellisesti, on vuorossa palautumisviikko. Huippujohtajat kuulemma sisällyttävät työpäiviinsä mikrolomia. Joku leikkii lasten kanssa tai kuuntelee musiikkia. Heh, teen molempia osana työtäni, joten omat mikrolomani ovat toisenlaisia.

Mutta kyllä – osaan pitää mikrolomia. Työmatkani kestää kesäkelillä noin 35 minuuttia, talvella saattaa mennä tuplatkin. Paluuseen sisällytän joskus kaupassakäynnin. Työmatkoilla monesti kuuntelen työn alla olevia tai tulevia biisejä, ja aivot runksuttavat koko ajan rakenteita, sointukiertoja, komppeja tai soitinstemmoja. Musiikki ei ole siis minulle se paras mahdollinen päännollaus, vaan tarvitsen siihen hiljaisuutta. Hiljaisuuden hyvää tekevästä vaikutuksesta puhuvat myös tutkimukset.

Puolituntinen autossa ihan hiljaa kotiin ajellen antaa tilaa prosessoida kulunutta päivää. Jos kuuntelen musiikkia, valintani on Classic Radio, klassisen musiikin kanssa mieli levähtää.

mikroloma, kesälukeminen

Päivässä mikroloma, viikossa miniloma ja useampia pidempiä lomia.

Tervo kehottaa pitämään päivittäin mikrolomia, viikoittain miniloman ja useampia pidempiä lomia. Minun minilomani on useinmiten lauantai, jolloin huilataan viikosta ja syödään hidas aamupala. Talvisin mies menee kauppaan minun jäädessäni selvittämään pyykkiä tai siivoilemaan. Ruuan jälkeen voi ottaa päiväunet, sitten kuntoilla. Illalla katsotaan jotain sarjaa yhdessä. Lauantaisin välttelen somea ja puhelinta.

Sunnuntaina palaan yleensä töilleni. Suunnittelen tulevaa viikkoa tai teen postauksien asioita. Meillä myös siivotaan sunnuntaina. Viikolla en jaksa, vaikka olisi kiva aloittaa viikonloppu siistissä talossa. No, kiva se on aloittaa viikkokin, kun koti on siivottu.

Työaikani on siis varsin liikkuva. Opettajana minulla on mahdollista päästä koulusta aikaisemmin, jolloin voin hoitaa asioita, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että siirryn kotitoimistolle.

Oma mikrolomani on iltapala ja mieluisa lehti.

Jos postilaatikkoon on tullut uusi lehti, niin kas, pidän päivän mikroloman vaikka heti. Olen aina tykännyt lehdistä, siis paperisista, ja sitä digi-lehdet eivät koskaan voi täysin korvata. Jo kansikuva antaa lupauksen tunnin täydellisestä unohtumiseta lukemaan. Minun mikrolomani päivässä on esimerkiksi iltapalahetki lehden kanssa.

Minulle tuli Elle, nyt tulee Koti & Keittiö, mutta tilaan silloin tällöin Glorian Ruoka & Viini-lehteä. Olen myös ahkera irtonumeroiden ostaja. Gloriaa ja Trendiä luen niiden kiinostavien henkilökuvien vuoksi, Avotakka, Koti ja Keittiö sekä Glorian Koti ovat sisustuspuolen suosikkejani. Silloin tällöin ostoskoriin kopsahtaa myös Landliv tai Vakre Hjem & Interiors.

Kampaajalla luen mieluusti kotimaiset naistenlehdet, Annan, Me Naiset ja Eevan. Kampaajalla käynti on myös muuten ehdottomasti mikroloma!

Monesti myös illalla ennen nukahtamista selailen lehtiä ja uppoudun henkilökuviin tai sisustuksiin. Ruotsinkieliset lehdet pitävät yllä kielitaitoa, ja kas kummaa, jopa norjankielisistä lehdistä ymmärtää sen verran, että lukea pystyy.

En tiedä mitään niin ihanaa, kuin kesäpäivä terassilla, vieressä pino lehtiä. Ei ole kiire mihinkään. Välillä voi ottaa kahvit ja jätskit, tai tehdä kesäjuoman (murskattua mansikkaa, ruusunmakuista tonic-vettä ja jääpaloja). Nyt on aika, jolloin ladataan akkuja syksyyn.

Syksystä tulee kiireinen – tiedän sen jo nyt.  Olen kuitenkin luvanut itselleni, että yritän myös entistä paremmin antaa aikaa ihan vain olemiseen. Olen nimittäin juuri sitä tyyppiä, jonka työ imaisee mukaansa välillä niin, että ne tauot unohtuvat.

mikroloma, mitä lukea kesällä, kesälehdet

Jos kaipaat omia taukoja hyvien lehtien parissa, katsopa Lehtikuninkaan sivut. Laajasta valikoimasta löytyy lehtiä joka makuun, myös monia ulkomaisia julkaisuja. Nyt on meneillään juhannustarjous useasta lehdestä. Se tunne, kun huomaa uuden lehden postilaatikossa – jo laskee stressikäyrä! Lehti on ihan paras mikroloma keskellä päivää.

mikroloma, mitä lukea kesällä, kesälehdet

Nautitaan kesästä, lukemisesta ja tarinoista! Mitkä ovat sinun suosikkilehtiäsi?

Lue myös: Meidän naisten tarinoita

Kirjavinkkejä kesään – tietoa ja hyviä tarinoita

Kaipaan kirjavinkkejä kesään Kesähän on lukemisen aikaa. Minulla tulee parhaiten luettua meidän terassilla aurinkoisena kesäpäivänä. Olen myös pötkötellyt kuulokkeet korvilla, jos kroppa on ollut tosi väsynyt vaikkapa pihatöiden jäljiltä. Olen huomannut, että silloin kuuntelu toimii kaikkein parhaimpana rentoutumisena.

Kunnon tarinat luen yleensä kirjana, mutta tietokirjoja on kiva kuunnella. Tässäpä tulee muutama kirjavinkki loppukevään lukusaldosta, ja kiitos myös kahdelle lukijalle kevään koukuttavimmasta romaanivinkkauksesta.

Juttelin eilen pitkän puhelun tänään 17 vuotta täyttävän kummityttöni kanssa. Hän on kova lukemaan, joskin meidän kirjamakumme menevät hieman ristiin. Siinä missä minä rakastan realismia ja brittiläisiä vanhoja romaaneja, hän lukee fantasiaa ja dystopia-kirjoja. Nuoret taitavat lukea paljon fantasiaa, ja se on ok, sillä mikä vain saa lukemaan, se on hienoa.

Kummityttöni oli tehnyt listan kirjoista, joita aikoo lukea. Listassa oli vaatimattomat 170 kirjaa. Mukana oli lempigenreä, mutta myös klassikoita Anna Kareninasta lähtien. Hän oli käynyt kirjastossa, mutta lainannut kaikkea muuta paitsi mitä listalla oli. Naureskelimme sitä. Hän oli myös päättänyt lukea enemmän englanniksi tulevaisuutta silmällä pitäen. Pitäisi kai kysyä hänen listansa ja saada uusia kirjavinkkejä kesään.

Itsekin luin klassikoita lukiolaisena, niitä kodin kirjahyllyssä riitti, mutta minusta ei ole mikään kiire niitä nuorena lukea – niistä saa enemmän irti, kun on vähän enemmän elämänkokemusta. No, Anna Kareninasta pidin kyllä kovasti.

Luin myös Mika Waltaria, meidän hyllyssä kotona kun oli sitä paljon. En kuitenkaan erityisemmin pitänyt Waltarin historiallisista romaaneista. Sen sijaan Appelsiininsiemen oli todella hyvä, ja löytyyhän se omasta hyllystäkin. Eli realistisiin kuvauksiin mieli on vetänyt alusta asti. Kesken ovat jääneet sellaiset klassikot kuin Narnia ja Taru sormusten herrasta-sarja.

Kristin Hannahin Satakieli vie lukijan miehitettyyn Ranskaan ja vastarintaliikkeen pariin.

Mutta nyt luettuihin kirjoihin!

Jossakin aikaisemmassa postauksessa muistaakseni kaksi lukijaa on suositellut minulle Kristin Hannahin romaania Satakieli (WSOY). Suurkiitos tästä suosituksesta! Löysin tämän sattumalta meidän Cittarimme pokkarihyllystä, ja muistin, että sitä suositeltiin minulle. Aivan huikea kirja ja juuri omasta lempiaiheesta, eli toisesta maailmansodasta ja vakoilusta.

Kirja seuraa kahden sisaren elämää natsien miehittämässä Ranskassa. Viannella on mies rintamalla, ja hän tekee kaikkensa pitääkseen perheensä elossa. Isabelle on kapinallinen ja idealisti, joka rakastuu partisaaniin ja liittyy vastarintaliikkeeseen. Siskokset ovat hyvin erilaisia, ja se erottaa heidät hetkeksi.

Harvoin tulee näin liikuttavaa ja koukuttavaa romaania vastaan. Kerronnassa päästäään heti syvälle henkilöihin, ja jännittäviin tapahtumiin. En voinut laskea kirjaa käsistäni, ja vaikka se synkkenee loppua kohden, on lopussa toivo ja rauha.

Tätä ei koskaan tapahtunut Lara Prescott, Mitä lukea kesällä

”Tätä ei koskaan tapahtunut” on kirja, jossa on tyylikäs tunnelma.

Vakoojatarinointa edustaa myös uutuus, Lara Prescottin Tätä ei koskaan tapahtunut (WSOY). Sain kirjan kustantajalta, ja takakansi kertoo koukuttavasti:”Kansainvälinen menestysromaani naisvakoojista, kylmästä sodasta ja intohimoisesta rakkaudesta”.

Juoni lyhykäisyydessään punoo muutaan ihmisen elämät yhteen: kirjailija Boris Pasternakin ja tämän rakastajattaren Olgan, amerikanvenäläisen Irinan ja vakooja Sallyn. Pasternak työstää Tohtori Zivagon käsikirjoitusta, kun Olga-parka on lähetetty Siperiaan leirille varoitukseksi Pasternakille. Kaksi CIA:n työntekijää saa tehtävän salakuljettaa Zivago takaisin Venäjälle, jossa se oli kielletty kirja.

Kirja oli hyvä, juu, mutta en saanut siitä oikein syvempää otetta. Henkilöiden tarinat olivat tarpeeksi intensiiviä, mutta itse salakuljetus ohitettiin hyvin nopsasti kirjan lopussa. Olin vähän että hetkinen, tässäkö tämä nyt oli. Sanoisin, että tarina on ennemmin henkilökertomus kuin dekkari. Hyvä romaani kuitenkin, ja pohjaa tositapahtumiin sen osalta, miten Zivago sensuroitiin, kuljetettiin maasta ja julkaistiin ensi kerran Italiassa.

Lucinda Riley Perhosten huone

Lucinda Rileyn Perhosten huone on taattua tarinamestarin kerrontaa.

Hihkuin ilosta, kun posti toi Lucinda Rileyn uutukaisen, Perhosten huone (Bazar). Olin odottanut tätä, sillä pidän enemmän Rileyn yksittäisistä romaaneista kuin Seitsemän sisarta-sarjasta.

Liki seitsenkymmpinen Posy Montague asuu Suffolkin maaseudulla viehättävässä Admiral Housessa. Sen puutarhassa hän on lapsena leikkinyt keijukaista ja metsästänyt perhosia isänsä kanssa. Sen suojissa hän on kasvattanut poikansa Samin ja Nickin aikuisiksi miehiksi. Posylla ei ole enää voimia pitää kotitaloa, joten hän laittaa sen myyntiin. Myös  perheen sisäiset asiat nakertavat Posyn mieltä. Eräänä päivänä Posy tapaa vanhan tutun vuosikymmenten takaa. Siitä lähtee tapahtumasarja, joka sisältää sydäntä särkevän salaisuuden…

Olen vasta alussa, mutta tarinassa seurataan kahta aikakautta ja puoltakymmentä ihmistä. Juoni on heti alkanut polveilemaan, ja Rileylle niin ominainen monikerroksinen kerronta piti otteessaan alkumetreiltä. Säästelen tätä terassikirjaksi, ensi viikoksi on luvattu kaunista ilmaa.

Sitten pari kirjaa, jotka sivuavat myös omaa kakkostyötäni, eli bloggaamista. Jos sinulla on blogi tai yritys, kannattaa lukea tai kuunnella Hanne Valtarin ja Satu Rämön Unelmahommissa ja Unelmaduunarin tilipäivä (WSOY).

Naiset ovat todellisia tee-se-itse-tyyppejä, jotka ovat luoneet uransa omannäköisikseen. Hanne on entinen toimittaja, joka hyppäsi suosioon Lähiömutsi-blogillaan. Satu on koulutukseltaan ekonomi, ja kirjoittaa Satu Rämö-blogia (entinen Salamatkustaja), mutta vetää myös islanninhevossafareita, tekee copywriting-töitä ja pitää suomalaisen designin kauppaa Reykjavikissa.

Sain näistä kirjoista tosi paljon energiaa ja vinkkejä. Samaistuin enemmän Satuun: minäkin olen tyyppi, joka on kiinnostunut kaikesta mahdollisesta ja haluaisi tehdä työkseen useampia juttuja yhtä aikaa. Kirja antaa käytännön vinkkejä suunnitteluun, markkinointiin, ulkoistamiseen, priorisointiin, tarjousten tekoon jne, mutta sisin sanoma on selvästi tämä: sinä itse voit toteuttaa haluamasi asian.

Sekä Sadun että Hannen urapolku on selvästi kulkenut kohti tämänhetkistä työtilannetta, ja molemmat ovat tehneet välillä aika rohkeitakin ratkaisuja. Unelmahommat-kirjaa kuuntelen tällä hetkellä ihan loppumetreillä, ja olen tykännyt tosi paljon, ihan kummastakin.

Oletko yrittäjä, markkinoija tai vaikuttaja? Luepa siinä tapauksessa Misme Halosen kirja Vaikuttajamarkkinointi.

Asiakkaan näkökulmaa edustaa taas Misme Halosen Vaikuttajamarkkinointi (Alma). Tätä puolestani suosittelen sinulle, jolla on yritys. Ehkä mietit vaikuttajamarkkinoinnin kanssa tehtävää yhteistyötä? Tämän luettuani opin mitä asiakas haluaa ja mitä vaikuttajalta odotetaan.

Vaikuttajamarkkinointi on todella mielenkiintoinen ilmiö. Missä muussa mainonnan muodossa asiakkaan tuote tai palvelu pääsee niin lähelle tarkasti rajattua kohderyhmää? Asiaa tuntematon saattaa ajatella, että no, se bloggaaja vain räpsii kuvia ja vähän raapustaa siitä blogiin. Näin ei kuitenkaan ole, ja voin kokemuksesta kertoa, että yhteistyön sopiminen ja toteuttaminen on aika pitkä prosessi. Mutta tosiaan, jos olet yrittäjä tai vaikuttaja, niin suosittelen lämpimästi lukemaan tämän kirjan! Ja muutenkin, jos olet markkinointialalla.

Tässä oli kirjavinkkejä kesään! Laitapa sinä omasi, jos sinulla on jakaa meille kaikille hyvää luettavaa!

Lue myös:

Kesälukemista odottavat kirjat

Viisi hyvää kirjatärppiä kesälukemiseksi