Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Loman parhautta ovat aamiaiset, ja muutama aamufakta minusta

Ihan sama kenen kanssa juttelee lomasta, esille tulee aina sama seikka: rauhalliset aamiaiset ovat loman parasta antia. Olet sitten kotona tai reissussa, aamiaisessa on sitä jotain, kun ei olla kellon kanssa liikenteessä.

En ole aamuihiminen, mutta ihan eri aamut ovat ne, kun saa herätä rauhassa, ja kömpiä alakertaan juomaan liian monta kuppia kahvia paahtoleivän kanssa. Ihana loma. Ihan parasta. 

Rakastatko sinä loma-aamuja kuten minä? Millä konsteilla teet aikaisista aamuista mukavia, tai vähintään siedettäviä?

Fakta 1: Aikaisten aamujen vihaajasta voi kehkeytyä ihan kelvollinen suorittaja.

Juu. Inhoan sitä, kun kello herättää tasan 6:20. En koskaan, koskaan torkuta, sillä parempi vain repäistä laastari kerralla irti. Nousen siis heti, ja painelen suihkuun. Siellä herään lopulta toimintakykyiseksi. Parempi vain toimia, eikä ajatella liikaa mitä kello on. Avaan myös heti ikkunan ja jätän peitot auki. Petaan ennen lähtöä, ja makkari saa tuulettua tunnin verran.

Syy miksi olen oppinut inhoamaan aikaisia aamuja on alhainen verenpaineeni. Jos olen stressaantunut ja väsynyt, verenpaine laskee entisestään, ja minua saattaa alkaa huipata. Aamulla juon siis kunnolla vettä (ja c-porevitamiinitabletin) ennen mitään muuta. Jos on huippa-aamu, hyvin harvoin nykyään tosin, otan särkylääkkeen. Asetyylisalisyylihappo vie huonon olon. Onneksi en oikeastaan edes muista milloin on viimeksi pyörryttänyt aamulla.

Fakta 2: Liian tiukille vedetty aikataulu aamulla vetää hermotkin kireälle.

Aloin tietoisesti lisäämään noin viisitoista minuuttia lisää aikaa aamuihini, ja vaikka se tarkoittaa kellon soimista aikaisemmin. Tarvitsen rutiineihini tunti kaksikymmentä minuuttia, jos haluan edetä rauhassa. Jos on lumipyry tai vesisade, selviän tuntiin ulos talosta. Mutta mieluummin otan rauhallisesti, luen kahvin kanssa lehtiä, kirjaa tai blogeja, meikkaan ja petaan sängyn ennen lähtöä.

Fakta 3: Asun valitseminen aamulla saattaa krampata.

En koskaan (toinen koskaan jo, hui) valitse asua aamulla, sillä leppoisuudestaan huolimatta en varaa aikaa vaatevalinnoille. Laitan edellisenä iltana kaikki valmiiksi. Aamulla on sitten helppo hypätä päivän asuun.

Fakta 4: Arkiaamiainen pitää olla täyttävä, muuten hukka perii.

Tankkaan ihan kunnolla aamulla, ja varsinkin, jos olen treenannut edellisenä iltana. Laitan puuroon 1dl kaurahiutaleita, 2dl mantelimaitoa, yhden kananmunanvalkuaisen (jos kova treeni, niin kaksi), syön kauraleivän kalkkunaviipaleiden ja vihannesten kanssa. Lomilla ja viikonloppuna syön leivän hillolla, ja saatan vaihtaa puuron kaurajugurttiin ja banaaniin.

Valitin kerran Mapsille (muistatteko hänet vielä?) miten treeninjälkeinen aamu takkuaa, kun melkein heti tulee nälkä. Häneltä tuli kullanarvoinen vinkki lisätä aamupuuroon proteiinia, eli kananmunanvalkuaista yksi tai kaksi. Tämä muutti elämäni! Toinen hyvä aamuprotskuvinkki tulee tässä: paista sunnuntaina kalkkunarulla. Paksu siivu kalkkunaa on paitsi kevyt, mutta hyvä proteiininlähde, joka täyttää ja pitää kylläisenä. Toimii siis tällaiselle suursyömärille kuin minä.



Fakta 5: Kahvi ei saa koskaan olla laihaa.

Eikä se olekaan, kun surauttaa hurautan Nespressot. Ja mantelimaito (unroasted almond) vaahtoutuu kivasti. Juon viikonloppuisin enemmän kahvia, arkiaamuina menee yksi iso kupillinen. Sitten en juokaan kahvia enää loppupäivänä. Jos juon, vatsa ei tykkää. Uhmaan tätä joskus, kunnes taas muistan miksi rajoitan kahvin aamuun. Tämä on kyllä keski-ikäisyyden tylsimpiä puolia, kuunnella vatsaansa, vaikka tekisi mieli juoda se päiväkahvi.

Fakta 6: Rauhallinen aamu pelastaa päivän.

Olen ollut ihan kauhea stressaaja. Olen kärsinyt, ja kärsin edelleen sunnuntaisin aikamoisesta ahdistuksesta, kun märehdin seuraavan viikon juttuja. Opettelen siitä tietoisesti pois. Jos on kiireinen päivä tulossa, tai pitkä, niin ajattelen asiaa heti herättyäni. Hetki kerrallaan, pienissä paloissa. Aika on tässä ja nyt, sitä ei voi elää kuin tämä hetki kerrallaan. Miksi siis stressata pitkää päivää heti aamusta? Tässä asiassa on tapahtunut edistystä.

Millä rutiineilla sinä pelastat arkiaamusi?

Klikkaa itsesi seuraajaksi:

Instagram

Facebook

Bloglovin`

Blogit.fi

On taas mitä odottaa – pohdintoja oopperasta sekä päivän asu

Maanantai on koittanut jälleen, ja uusi työviikko pyörähtänyt käyntiin. Istun naputtelemassa tätä takkatulen ääressä, enkä meinaa uskoa, että sain sen sen syttymään heti! On niin kylmä päivä, että tekee mieli kietoutua villaan ja pistää varpaat takan lähelle.

Päivän asuna oli ohut kukkapaita ja nahkalökärit, tosin niiden päällä oli vielä villatakki lämmittämässä. Ohuen paidan alle on ihan ässä kunnon alusvaate. Jos ette ole vielä tutustuneet Uniqlon Heatteck-alusvaatteisiin, niin suosittelen. On toppia, lyhyt- ja pitkähihaista paitaa sekä pitkälahkeisia kerrastohousujakin. Ei tarvitse palella.

Eilen tein muuten jotain, mistä olen tosi tyytyväinen. On taas jotain, jota odottaa, ja kiitos tästä kuuluu äidilleni.

Äiti soitteli eilen, että he haluaisivat isän kanssa tulla katsomaan Jaakko Kuusiston säveltämää Jää-oopperaa. Se perustuu Finlandia-palkittuun Ulla-Lena Lundbergin samannimiseen kirjaan. Aloimme siitä sitten miettimään päiviä, ja kas, yksi näytös sattui talvilomaviikolle. Päätin lähteä mukaan oopperaan, sillä edellisestä käynnistä on vuosi aikaa.

Varailin meille lippuja, ja arvatkaas, ostin vielä kahteen muuhunkin oopperaan itselleni liput. Helmikuun alussa menen katsomaan Massenet`n Thaïsin, sitten on Jää, ja huhtikuussa Verdin Aidan. Melkein ostin vielä Debussyn Pelleas ja Melissandeen lipun, mutta maltoin mieleni. Vielä.

Kiitos siis äiti, kun soitit, tulipahan nyt kunnolla ostettua lippuja!


Minulla on meidän Kansallisoopperaamme pitkä ja lämmin suhde. Kun pääsin Sibelius Akatemiaan, menin ensimmäisenä syksynä heti katsomaan uutta taloa. Ooppera oli Puccinin La Bohéme, ja meitsi meni komeasti ykkösparvelle. Opiskelijana sain lipun puoleen hintaan, ja päätin satsata hyvään paikkaan. Muistan vieläkin, mitä maksoin paikasta: 124 markkaa.

Sittemmin olen käynyt oopperassa lukuisia kertoja, yleensä yksin. Mieheni ei välitä oopperasta, joten hänestä en kaveria saa. Yksin meneminen ei haittaa minua ollenkaan, sillä saan keskittyä ihan vain musiikkiin ja siellä olemiseen. Usein näen myös tuttuja, mikä on hauskaa. Lisäksi otan väliajalla aina sherryn, se on ollut oma oopperajuttuni sieltä vuodesta -94 saakka.

Enää en ole niin kranttu istumapaikkojen suhteen kuin ensikäynnillä Töölönlahden kauniissa talossa. Menen useinmiten kolmosparvelle, ja kiikaroin näyttämölle.

Vaihtovuonna Unkarissa tuli myös käytyä oopperassa. Karmein kokemus oli reissu Szegediin, jossa esitettiin Ritari Siniparran linnaa, Bartókin teosta. Teatraalinen ja ylinäytelty ooppera sai meidät opiskelijat tirskumaan, mutta väliajalla oli onneksi baari auki…


Opetan ooppera-asioita myös oppilaille. Kasien kanssa on neljän tunnin Carmen-produktio, jossa he dramatisoivat Carmenin juonta, katsovat Carmen-elokuvasta tunnetuimmat aariat (Habanera, Toreador, ja loppukohtaus tietenkin), ja lopuksi soitamme ja laulamme sovittamani Habaneran. Ne ovat olleet tykättyjä tunteja, sillä oma rakkauteni Carmeniin, ja oopperaelokuvan upeisiin laulajiin, Placido Domingoon ja Julia Miguenesiin, on palavaa, ja innostukseni välittyy myös heille. On kivaa pohtia Carmenin tematiikkaa neljä-viisitoistavuotiaiden kanssa! Myös dramatisointeja on ollut hauska katsoa! Carmen:”Don Jose, mä jätän sut!” Don Jose:”Whaaaaaaaat??!!”

paita Zara

housut Mos Mosh

kengät Tommy Hilfiger

korvikset Mango

Liian harvoin tulee lähdettyä mihinkään kulttuuririentoon, mutta sitten, kun lähtee on aina hyvä mieli. On tärkeää, että on löytänyt sen oman jutun. Joku tykkää teatterista, toinen konserteista, kolmas käy näyttelyissä. Itse tykkään oopperasta sen takia, että tarvitsen sanoja, konserteissa käyn hyvin harvoin.

Ja onhan ooppera taidemuotona aika ihana: siinä yhdistyy näytteleminen, laulu, orkesterimusiikki, lavastus, puvut, ohjaajan näkemys tarinasta… Ja aikamoiset juonet, huhheijjaa! Ne ovat monesti todella hupaisia. Esimerkiksi Thaïsissa munkki menee käännyttämään kurtisaania pois paheellisesta elämästä. Kurtisaani päättääkin sitten hylätä sen, ja menee luostariin. Jossa hän on sitten kuolemaisillaan, ja munkki tulee sinne tunnustamaan, että hän sittenkin himoitsi tätä… Että pistäs paremmaksi – tästä sitten kuunnellaan kokonainen ooppera. Musiikki on muuten taivaallista.

Ja monessa oopperassa kuoleva sankari tai sankaritar vielä vetää aikamoisen aarian, kuten La Bohémen Mimi keuhkotaudissa viime henkäyksillään…

Mies kysyi eilen mikä on lempioopperani. Kyllä mä olen Puccinin sävelten ystävä, olen nähnyt suurimman osan ja monet vielä useaan kertaan… Kun pääsin käymään Puccinin talossa Toscanassa, se oli hieno hetki. Itse olen lauluaikoinani rakastanut Musettan aariaa La Bohémesta, samoin Susannaa Figaron häistä lauloin paljon.

Mikä on sinulle mieluisin taidemuoto käydä? Ooppera, konsertit, taidenäyttelyt, teatteri? Ja mitä olet nähnyt viimeksi?

Seuraa kanavissani:

Instagram

Facebook

Bloglovin`

Blogit.fi