Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Viikonloppua

 

Kevätviikonloput ovat aikamoisia niin hyvässä kuin pahassa.

Perjantain riemu viikonlopun aloituksesta on vähän kaksipiippuinen: on ihana, että on viikonloppu, mutta samalla tekemättömät työt kolkuttavat takaraivossa. Väsymys ei meinaa hellittää otettaan pitkien unienkaan jälkeen. Liikuntarytmi on mennyt sekaisin, tulee tehtyä kymmentä asiaa päällekäin. Hieman on stressiä ilmassa.

Onneksi toukokuussa on myös mukavia asioita, joita odottaa.

Meillähän hajosi umpisäiliö pari viikkoa sitten. Aikamoinen pläntti nurmikkoa jouduttiin siis tekemään uudestaan, kun uusi umpisäiliö kaivettiin vanhan tilalle. Perjantaina meille tuotiin valtava multakasa, ja nurmikon paikkausoperaatio on pitänyt miehen tiiviisti tuolla ulkona.

Perjantai-iltana minä puolestani läksin oopperaan katsomaan Verdin Aidaa. Musiikki oli ihanaa, mutta olin aivan liian väsynyt voidakseni nauttia täysillä. Pidän Verdin musiikista, ja olen useamman oopperan nähnytkin, mutta en Aidaa koskaan. Seuraava, ja samalla kevään viimeinen ooppera on toukokuun lopulla, kun menen katsomaan E-P Salosen johtaman, Claude Debussyn Pelleas ja Melissande-oopperan. Olen ihan täpinöissäni siitä!


Vappukin on ensi viikolla! Ihan uskomatonta, nyt jo. Meillä ei ole sen kummempia suunnitelmia, serkkuni perhe tulee meille vapunpäivänä kyläilemään. Taidamme pitää vohvelikestit. Vappu on monesti ollut mainio pihatyöpäivä, mutta ehdottomasti hauskempaa on kestitä ystäviä!


Näissä kevätrytinöissä on myös muutakin kivaa, mitä odottaa. Saan ensi viikonloppuna kyläilemään hyvän ystäväni, jonka kanssa olimme aikoinaan samassa työpaikassa. Odotamme kovasti viikonloppua, sillä siitä tulee varmasti huippu. Blogiinkin tulee juttua myöhemmin… On niin hienoa, että elämässä on  ystäviä vuosikymmenienkin takaa. Heidän seurassaan voi olla täysin oma itsensä, koska takana on niin pitkä aika ystävyyttä.



neule Repeat Easy Knit / housut Turnover / ballerinat Pretty Ballerinas

Mutta nyt töiden kimppuun. Tulkaapa vilkaisemaan huomenna Klingel-postausta, osa kaksi, esittelyssä kivoja työvaatteita!

Äänestyspäivä ja vähän politiikkaa

 

Kävimme juuri äänestämässä, ja sen jälkeen söin vaalijätskit (Valion Porkkanakakku, nam). Oman ehdokkaan löytäminen vaati töitä, enkä ihan yksi yhteen ehdokasta löytänytkään, mutta kuten sanottu, parempi äänestää parhaiten mätsäävää, kuin jättää äänestämättä.

Millaisessa Suomessa haluaisin elää? Mitä arvoja pidän tärkeänä?

Mietin hetken kirjoitanko näistä asioista ollenkaan, mutta miksi en sanoisi omaa mielipidettäni. Luulen, että aika moni on näistä asioista samaa mieltä, ja toivoo ehdokkaansa ajavan pontevasti niitä eteenpäin.

Toivoisin maani olevan suvaitsevainen Suomi. Sellainen, jossa jokainen nuori saisi turvallisesti kasvaa sellaisena kuin on, sellaiseksi kuin haluaa.

Haluaisin pois vihapuheet, tilalle yhteen hiileen puhaltamisen. Ymmärtämyksen siitä, että vain yhdessä muun maailman kanssa olemme parempia kuin yksinämme. Ettemme sulkeutuisi muulta maailmalta, vaan pienenä ja rohkeana valtiona voisimme olla suunnannäyttäjiä muille. Me täällä Pohjolassa olemme saaneet asiat monessa toimimaan, meistä voi ottaa mallia. Meillä on monta asiaa, josta voi aidosti olla ylpeä.

Muutamasta asiasta olen todella huolissani. Koulutus on yksi. En ole varma, pidänkö ensinnäkään tästä kouluihinkin levinneestä kovien arvojen suuntauksesta, jossa esimerkiksi taito- ja taideaineita ajetaan yhä ahtaammalle. Jos meillä ei olisi noita aineita, kohta ei Suomessa olisi enää esimerkiksi taidetta, taiteilijoita, arkkitehteja, innovaattoreita, suunnittelijoita, kokkeja, kuvittajia, graafikkoja, muusikkoja. Lukiosta on väistymässä sen yleissivistävä luonne. Sieltä tata-aineet on jo ajettu ihan minimiin.

Musiikista muuten jaksan paasata, ja anteeksi, tiedän, mistä puhun, yli 20 vuoden kokemuksella. Kuinka monta tutkimusta esimerkiksi vielä tarvitaan esittää, jotta ymmärretään sen valtava kapasiteetti aivojen kehityksessä ja hyvinvoinnissa? Puhumattakaan siitä, mitä musiikin avulla opitaan: empatiaa, yhdessäoloa, itsetuntemusta, ryhmätyötaitoja, suvaitsevaisuutta, kulttuurihistoriaa, omaa ja muiden kulttuuria, jäsentämistä, havainnointia, omaa kieltä ja niin edelleen, listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Musiikki toimii terapiana, tunteiden väylänä ja purkajana, hyvänolon tuottajana, itsetunnon ja ryhmähengen nostattajaa. Pelkillä kovilla arvoilla ei tulla pärjäämään, ei inhimillisinä ja humaaneina ihmisinä, ei monipuolisina, elämänpituisina oppijoina.

Jos olet Sanoman digilehden tilaaja, voit lukea Tiede-lehden laajan artikkelin musiikista. Suosittelen!

Koulutuksesta on vähennetty niin valtava summa, että se hirvittää. Vihastuttaa ja ärsyttää. Toivon mukaan tähän tulisi parannusta, sillä siitä ei voi, ei kertakaikkiaan enää voi säästää. Lapsiin ja nuoriin satsatut eurot maksavat tulevaisuudessa takaisin.

Humanitäärisyyden ja empatian puute on myös osasyy vanhustenhoidon nykytilaan, joka on, kuten kaikki tiedämme, järkyttävä. Ihmisarvon menetyskö on rahallisten voittojen arvoista? Ei, sanon minä, ja varmasti sinäkin. Toivon poliitikkojen tarttuvan tähän napakasti tulevalla kaudella. Myös oma ehdokkaani on luvannut parhaansa mukaan edistää parempaa vanhustenhoidon tulevaisuutta.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä ympäristöasiat. Valitettavasti olen tässä asiassa aikamoinen pessimisti.

Luulen, että ei hyvää seuraa, elleivät suuret maat ja maanosat, kuten Väli- ja Etelä-Amerikka, USA, Kiina ja Intia tartu toimeen tosissaan. Me täällä Pohjolassa voimme kehittää uutta teknologiaa ja olla suunnannäyttäjinä. Karu totuus tuolla maailmalla on kuitenkin niin hirvittävä, että suurten, kansainvälisten linjausten tulisi olla tiukkoja ja yhtenäisiä, jotta vältyttäisiin suurkatastrofilta.

Meitä on nyt jo tällä pallolla liikaa, hukumme jätteisiin, meremme saastuvat, ja anteeksi pessimistisyyteni, mutta uskon, että maapallo ajautuu pikku hiljaa katastrofiin. Jos saan elää, olenko sitä näkemässä? Se tässä hirvittää, että saatan olla.

Mutta onneksi me emme luovuta. Olen hurjan ylpeä pienestä veljentytöstäni, joka omassa koulussaan järkkäsi oman ilmastonmuutosmielenosoituksen ja piti puheen keskusradion kautta koko tuhatpäiselle koululle. Ehkäpä tässä on toivoa, kun meillä on kasvamassa tuollainen tiedostava ja aktiivinen sukupolvi.

Onhan näitä, isoja asioita ja vaikeita kysymyksiä.

Nostan hattua jokaiselle rehelliselle päättäjälle, joka tosissaan yrittää ahertaa rakentavassa yhteistyössä toisten kanssa, yrittäen tehdä parhaansa. Yhteistyössähän asiat tehdään. Arkadianmäelle tarvitaan fiksuja ihmisiä.

Se lian ja loan määrä, mitä poliitikko saa niskaansa nykyään esimerkiksi somen kautta, on aika lamaannuttavaa, ja tarvitaan vahvoja ihmisiä sen kestämään. Jos ehdokkaani pääsee läpi, aion seurata hänen uraansa edustajana, ja myös mielessäni tsempata työn edessä. Ja miksei myös laittaa hänelle sähköpostia, siksihän hän on eduskunnassa, edustamassa minua ja arvojani. Toivottavasti edustajani muistaa ketkä hänet sinne valtuuttivat.


takki Day /farkut Marc Aurel / lakki Wigens / laukku ja huivi Balmuir / kengät Michael Kors

Joko kävit äänestämässä? Mitkä ovat sinulle tärkeitä teemoja ja arvoja?