Sain toiveen kirjoittaa meidän kodin järjestyksen pidosta, lähinnä mitkä ja miten säilytämme pikkutavarat. Aihe oli minusta hauska ja inspiroiva, ja saanpa vihdoin aikaiseksi aloittaa suursiivouksetkin kevättä kohti.

Ajatus kuitenkin lähti eskaloitumaan niin, että ajattelin ottaa teidät mukaan isommalle siivouskierrokselle: kirjaston kautta astiakaappeihin ja keittiöön, työ- ja kodinhoitohuoneeseen! Järjestyksen opettajaksi minusta ei ole, mutta inspiraatioksi ehkä! Ja hei – onhan toisen kaappeihin kiva kurkkia luvan kanssa!

Ensimmäisenä on vuorossa kirjastopuoli. Se on kokonaan minun valtakuntaani.

Pitänee varmaan avata hieman sisustusfilosofiaani. Se on ollut samanlainen jo ennen Marie Kondoa. Se kuuluu yksinkertaisesti näin:

Älä säilytä mitään turhaa.

Olen toteuttanut tätä jo ennen Konmaria, sillä en ole luonteeltani turhan keräilijä. En todellakaan.

Kun meille tuli vielä joskus mainoslehtiä, mies valitti, ettei ehtinyt selata niitä ennen kuin ne oli jo viety pois. Kaikki lojuvat napit, kynät, ruuvit, pinnit, avaimenperät – olen taipuvainen sustemaattisesti hävittämään ne. Mieheni tavaroihin, kuten työ- ja yöpöytään en koske, enkä varsinkaan työkaluja, ruuveja ja muttereita sisältävään arkkuun. (Ensimmäinen joululahjani miehelleni oli Victorinox – ja se taitaa olla edelleen lahjahistoriani huipuin hankinta!)

Ennen-kuvia. Hyllyt ovat aika sekaisin. Sehän tarkoittaa sitä, että kirjasto on kovassa käytössä.

En erityisemmin pidä pikkuesineistä, en harrasta (enkä osaisi) tehdä asetelmia. Minusta vaan tuntuu hyvältä, kun missään ei ole mitään ylimääräistä nurkissa. No, ainoa pahe on vaatehuoneeni… Pitäähän ihmisellä jokin pahe olla!

On totta, että lapsiperheissä on tavaraa moninkertaisesti enemmän kuin meillä pariskunnilla. Ihailen esimerkiksi kovasti Lauran tavarakasvatusfilosofiaa, ja myös hänen kotinsa järjestystä – ja heitä on neljä. Samanlaiseen jämptiyteen ei meillä pystytä, ei millään. Silti sanoisin, että olen kohtuullisen siisti persoona. Jo lapsena minusta oli ihana järjestellä oman kirjoituspöydän kaappeja ja laatikoita. Oma huone oli siisti ja nätti. Meille tuli aikoinaan lehti nimeltä Makasiini, joka oli silloisen pienen maailmani sisustustaivas.

Mutta nyt kirjahyllyihin!

Omaan kotiini on aina kuuluneet kirjat. Olen kasvanut niitä arvostavassa kodissa, ja vanhemmillani on kirjoja varmaan kolmessa huoneessa.

Jos en olisi raivannut hyllyjä säännöllisin väliajoin, omatkin hyllyni luultavasti pursuaisivat kirjoja. Kirjat ovat nimenomaan minun valtakuntaani, mieheni ei erityisemmin välitä lukemisesta. Meillä kirjan paikka on hyllyssä. En harrasta ns. pöytäkirjoja, vaikka ne kauniita asetelmissa ovatkin. Luen myös uudelleen lempikirjojani.

Kirjat ovat kuin ystäviä, joiden pariin haluaa välillä palata. Kun katselin tänään kirjojani, totesin itselleni muistavani suurimman osan juonet. Ja sellaisiahan kirjojen kuuluisi ollakin. Ne ovat ystäviä, jotka ovat tuottaneet muistettavan elämyksen.

Omiin hyllyihini olen järjestänyt kirjat väreittäin, kuten romaanit ja elämänkerrat. Osa, kuten musiikki, ruoka, sisustus, sadut, Montgomery-kokoelma on aihealueittain. Järjestys on mennyt reilun vuoden aikana sekaisin, joten nyt oli todella hyvä aika tehdä kunnon inventaario.

Hyllyyn jää:

Muistojen kirjat. En halua luopua missään tapauksessa lasten- ja nuortenkirjoista, jotka luin lapsena suurin piirtein hajalle: Eemelit, Pepit, Pieni talo prerialla-sarja, Annat, Runotytöt, Seljat, Lassie palaa kotiin – näin muutaman mainitakseni. Myös muutama rakas satukirja on tallella. Lempisatujani olivat Topeliuksen sadut, ja rakastin Maija Karman ja Rudolf Koivun satukuvituksia.

Elämäkerrat. Ehdoton lempilajini: hyllystä löytyy sellaisten henkilöiden kuin Barack Obama, Jane Fonda, Janis Joplin, Tellervo Koivisto, Aino Ackté, Aino Sibelius, Jackie Kennedy, Kate Bush, Eva Braun, Grace Kelly, Michelle Obama ja Oprah. Himoni ostaa elämäkertoja on loputon. Seuraavaksi haluaisin ostaa kuningatar Victorian elämäkerran.

Rakkaat romaanit. Voih, näitä on laidasta laitaan, sillä rakastan hyviä fiktiivisiä tarinoita. Kaikki rakkaat Pancolit, Mortonit, Rileyt, Austenit, Brontët, Kinsellat, Keysit, Dan Brownit sun muut, yksittäiset,pitkäaikaiset kumppanit ovat tallella.

Keittokirjat. Monet niistä ovat lahjoja, ja tosi hauskoja lukea. Toki monista olen kokkaillutkin.

Taidekirjat. Muutamia, rakkaita taidekirjoja löytyy, mm. yhdeksännellä luokalla voittamani läänin taidepalkinto yhdellä valokuvallani. Taiteilija Ilkka Lammin teoksien kirjaan palaan yhä uudelleen, samoin ruotsalaistaiteilija Carl Larssonin paksuun elämänkertaan.

Mitä minulta ei juurikaan löydy? Elämäntaito-oppaita, treenikirjoja (muutamia valittuja poikkeuksia lukuunottamatta), ns. pöytäkirjoja, puutarhaoppaita, poliittisia kirjoja tai suomalaisia romaaneja tai elämäkertoja.

Kiertoon:

Romaanit, joista en muista mitään. Jos en muista niitä tai niiden olemassaoloa, ne eivät ole tärkeitä. Hyvin konmarimaista, ei tunnu missään.

Dekkarit, jonka tyylisiä on kymmeniä. (Lempidekkari? No tietenkin Da Vinci koodi!)

Pienet, hassut kirjat. Osan olen saanut lahjaksi, ja ne ovat tallella kirjaston pöydän tilavissa laatikoissa sanakirjojen ja matkaoppaiden kanssa.

Kirjat, joista elämäni tuntuu ajaneen ohi. Monet puutarha- tai keittokirjat, jotka ovat aikanaan tuntuneet hyviltä, eivät enää tunnu millään tavalla koskettavan elämääni.

Pikkuesineet. Hups, kirjahyllyssä oli muutamia pikkutavaroita, jotka raivasin ensimmäisenä pois.

Ongelma:

Sekalainen kokoelma nuotteja ja nuottikirjoja. Haluaisin saada kaikki nuotit piiloon ja yhteen huoneeseen, mutta yläkertaan työhuoneen kaappeihin ei mahdu yhtään enempää. Olen karsinut nuottejakin rankasti. Töihinkään en voi kaikkia viedä.

Muistan muuten kaikkien kirjojeni biisit sillä tavalla, että jos joku kysyy vaikkapa missä kirjassa on tietty biisi, osaan nimetä sen omistani. Samalla tavoin muistan kirjojeni takakannen värin. Mies tenttii minua joskus: mistä löytyy se ja se kirja, osaan nimetä hyllyn ja kirjan takakannen värin. Jep. Kyseenalainen taito.

Siivoamiseen meni reilu tunti, ja olipa hikistä puuhaa. Lopputulos on nyt kuitenkin selkeä ja mietitty kokonaisuus. Lehdetkin mahtuivat kirjahyllyyn, tai siellä on siis Vackre Hjem& Interiör-kokoelmani sekä Glorian Ruoka ja Viini -lehdet.

Sekalaiset:

Kirjaston sohvan takainen alin hylly on sarjassa sekalaiset kirjat, sellaiset, jotka eivät oikein kuulu mihinkään. Siellä ne ovat näkymättömissä. Ikonin alla olevissa kaapeissa säilytetään albumeja, ja toisessa on myös pienet stereot.

En tiedä huomaatteko eron, itse huomaan kyllä. Ja huomaan myös, että hyllyjen lasit kaipaisivat puhdistusta. Mutta sen teen huomenna…

Olen muuten huomannut, että kirjagenreni on laajentunut kirjojen kuuntelun myötä. Kaikki on niin helposti saatavilla. Tälläkin hetkellä minulla on Bookbeatissa muutama kirja odotuslistalla. Ja tuo massiivinen, edessä oleva silitysurakka sujuu huomattavasti kätevämmin kirjoja kuunnellessa.

Instagramiin tulee pian mittava stories-video siivousurakastani, jos et vielä seuraa, niin liity mukaan!

Tykkäättekö kirjoista, ja minkälaisista? Haluatteko seurata siivousurakkaani eteenpäin? Seuraavaksi nimittäin isken kiinni keittiöön…