Tunnustan  – kuuden tunnin opetuspäivän jälkeen pää tarvitsi hieman tuulettumista, joten ajelin Vantaan Cobelloon. Se on ykköskauppa sisustuksen saralta minulle pääkaupunkiseudulla, ja rakastan yksinkertaisesti kaikkea, mitä se tarjoaa. Vaikka ei ostaisikaan mitään, katseltavaa riittää ja inspiroitumista myös. Persoan suuria sohvia, muhkeita lamppuja, tyynyröykkiöitä ja jättimäisiä vaaseja. 

Ostin kaksi keittiöpyyhettä. Keittiöpyyhkeissä on sitä jotain. Ne pitää olla matchy-matchy. Äiti toi kerran Liettuan-reissultaan minulle puoli tusinaa pellavaisia, valkoisia pyyhkeitä, ihan paras tuliainen. 

Cobellon-käynti oli paitsi visuaalista juhlaa, myös inspiraatio. Otetaan nyt vaikka tuo meidän keittiö. Olen kovin kauneudenjanoinen ihminen, ja nautin kauniista asioista myös arjessa. Vaikka keittiön sisustuksessa harvoin mitenkään radikaalisti muuttuu, pidän esimerkiksi keittiöstämme sellaisena kuin se on tällä hetkellä. Silloin tällöin pitää kuitenkin päästää haaveet valloilleen, tyyliin ”sitku tulee se lottovoitto”.

Mutta mitä tekisin eri tavalla, jos saisi sisustaa unelmatalonsa uudelleen?

Tulin siis iltapäivällä kotiin, otin pari tulppaanin oksaa olkkarin kimpusta, ja siirsin ne keittiöön Pentikin kivaan pikku maljakkoon. Miestä (ja noutoruokaa) odotellessa lueskelin Cobellosta saatua Artwoodin kevään sisustuskatalogia. Katalogi oli täydellinen. Voi että, mitkä haaveet se herätti.

Jos nyt rakentaisimme ja saisin sisustaa alusta, laittaisin luultavasti Artwood-inspiroidun kodin. Ei mitään pientä, ei hentoa, ei sisustusesineitä, vaan suuria kalusteita, mustaa, valkoista, beigeä, ruskeaa, materiaaleina nahka, pellava, puuvilla, rottinki, tumma metalli. Ai että!

Artwoodin tyylissä on myös valtavia sohvia ja lamppuja. Niin ihania. Voisinpa astua sisään katalogiin. Tuskaa ei helpottanut yhtään se, että katalogi oli kuvattu meren rannalla olevassa talossa. Kuvissa ei ollut Adirondackeja, mutta omassa talossani olisi. Tummanharmaat.

Välillä vähän harmittaa elää valintojen kanssa, jotka teki kaksikymmentä vuotta sitten. En enää valitsisi näin romanttistyylisiä kalusteita, vaan todella maskuliinisia, suoralinjaisia, mutta muhkeita. Kotimme kalustevalinnoista on hauskoja muistoja. Muistan edelleen sen innon, kun valitsin esimerkiksi erkkerin sohvia. Kun ne tulivat, talo oli lähes tyhjä vielä. Ja voi että olin onnellinen niistä. Minusta on kuva tyhjässä olohuoneessa istumassa sohvassa ja näyttämässä voitonmerkkiä…

Mutta valinnat ovat valintoja. Vuoden 2003 valinnat olivat sitä aikaa, ja niitä ihania brändejä, joita nyt Suomesta saa, ei saanut silloin. Ja hei, olen oikeasti edelleen tyytyväinen kotimme ulkonäköön.

No mutta millaisen talon sitten laittaisin, jos voisin? Voi kuulkaa…

Haluaisin edelleen puutalon, vähän sellaisen amerikkalaisen rantatalon tyyppisen, suuren ja vaalean talon, jossa on paljon ikkunasyvennyksiä ja erkkereitä. Terassi kiertäisi taloa, sisääntulossa olisi keinu katosta roikkumassa.

Eteinen olisi amerikkalaisittain korkea. Keittiö olisi harmaa-musta-valkea, keskellä kutsuva suuri saareke korkeine tuoleineen, sekä aamiaisnurkkaus. Olohuone olisi nurkan takana, mutta silti se olisi yhteydessä keittiöön. Olohuoneessa olisi valtavat sohvat ja tietenkin takka. Ihan hirveästi tyynyjä sohvilla ja nojatuoleilla, ja pari sivu- tai konsolipöytää, joilla majailisi suuria lamppuja.

Talossa olisi tietenkin pimennettävä elokuvahuone upottavine sohvineen ja valkokankaineen, kuntosali ja kirjasto. Lattiat olisivat hyvin tummanruskeat, lattialistat korkeat ja valkoiset. Seinien värit olisivat murrettuja harmaita, myyränruskeaa ja taitettua valkoista.

Makkarissamme olisi pylvässänky (Artwoodilla on makee, moderni, musta sänky), ja huoneen yhteydessä olisi molemmille oma vaatehuone. Ja kylppäri tietysti sadesuihkuineen. Saunasta en välitä, se ei haavetalooni kuulu välttämättä.

Lisäksi taloon kuuluisi vierashuone. Ja huom! -keittiössä olisi työpiste asioiden hoidolle. Näin Instassa jossakin feedissä sellaisen, ja se näytti ihan hurjan hauskalle. Eli ei enää erillistä työhuonetta. Keittiöön haluaisin muuten puusohvan, se olisi kotoisa ja hauska yksityiskohta.

Terassi olisi suuri, osaksi katettu, polyrottinkikalusteet sohvineen ja ruokaryhmineen, auringonottolaverit ja kiva, roikkuva tuoli olisivat ihan must. Ja tietenkin grilli kuuluu terassille.

Makuuhuoneessa olisi ehdottomasti kaukosäätimellä liikkuvat, pimentävät verhot, ja telkkari jotenkin upotettuna piiloon, josta sen saisi näkyviin. Nimittäin jos haluaisi viettää koko päivän sängyssä Netflixin äärellä. Kaikkea pitää ajatella.

Yhden poikkeuksen voisin täydelliseen Artwood-tyyliin tehdä. Upeat, punaiset persialaismatot voisivat olla upeat. Taidan olla isäni tytär, sillä hän rakastaa persialaisia mattoja.

Jos joku ihmettelee, mikä ihmeen Artwood, kyseessä on vuonna 1969 perustettu ruotsalainen brändi. Ruotsalainenpa tietysti, siellä on kertakaikkisen ihanat sisustustuotteet ja huonekalut. Nykyisessä kodissammekin on aika paljon ruotsalaisia kalusteita, mm. nuo keittiön pöytä ja tuoli, Lundberg´s Möblerin Wilma-sarjaa. Mutta jos Artwood kiinnostaa, täällä voit fiilistellä uutta kevätkatalogia.

Aika jännä, miten periaatteessa sisustusmaku on tehnyt aikamoisen käännöksen. Oli vaalea romanttinen periodi, ja nyt on sitten tämä maskuliininen, tumma kausi. Toki jos hyvin käy, on vielä se eläkekoti sisustettavana. Olen uhonnut, että siitä tulee sitten vielä ihan toisenlainen kuin tämä nykyinen. Mutta missä se tulee olemaan, sitäpä ei vielä tiedä.

Instan puolella on muuten käynnissä Syster P:n koruarvonta, käy osallistumassa ja tägää kaverisikin. Voitte voittaa itsellenne Sister Power-rannekkeet!

Millainen olisi sinun unelmatalosi, jos antaisi haaveilleen vallan?