Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Pirkka-lehdessä

Mikä tunne. Takana tunnin päikkärit, talo suurinpiirtein kondiksessa, kaapista löytyi viime lauantaina lahjaksi saadut suklaat… Viikonloppu voi alkaa! Eikä kalenterissa ole mitään ohjelmaa! Tätä on odotettu…Eilen meinasi mennä vesi väärään kurkkuun, kun avasin Pirkka-lehden. Postilaatikossa kostunut lehti avautui sattumalta aukeamalta, jossa oli juttu meikäläisen kotitreenivinkeistä. Olin ihan jo unohtanut, että sellaisen haastattelun annoin. (Jutun kuvassa en ole minä.) Liekö kotikuntoilu nyt suosittua, sillä joulun alla Hesari pyysi samaisesta aiheesta haastattelua. En kuitenkaan saanut aikatauluiltani sitä sovittua, olisivat tulleet kotiin kuvaamaan. Pirkan juttu oli kivasti kirjoitettu, joten yllätys oli kaikin puolin iloinen.Kotikuntoilu on minusta todella mukavaa! En jaksaisi enää töiden jälkeen lähteä ajelemaan salille, vaan hyppään kynnyksen yli meidän kuntohuoneseen. Tammikuu on ollut hyvä kuntoilukuu, liikuntakertoja on tullut lähes joka toinen päivä. Ja ruoka maistunut hyvin sen ansiosta!

Mennyt viikko oli töiden puolesta taas vauhdikas. Ihana nollata päätä ja relata. Toiveissa olisi myös muutaman kirppisvaatteen kuvailua. Mutta tänä iltana katsotaan minimaraton Black Sails-sarjaa HBO Nordicilta. Jaiks!

Leppoisaa iltaa!

Syksyn liikunnat ja vointi

Sain jokin aika sitten postaustoiveen kirjoittaa syysliikunnastani, kiitos vain kovasti! Tämä syksy on ollut tosi hyvää liikunnan kannalta. Olen sairastanut vain yhden flunssan (kop kop), joten jonkinlainen viikottainen rutiini on pysynyt hyvässä käynnissä. Mikään ei tunnu niin kurjalta, kuin flunssan takia katkennut hyvä putki.On se sitten sisä- tai ulkoliikuntaa, runsasta tai vähäistä, tärkeintä on, että liikkuu jotenkin. Olen ollut aina jotenkin vähän kieli vyön alla-liikkuja. Nyt olen laittanut vähän ajatteluani uusiksi, myös omaa treenaamista. Olen aina tykännyt liikunnasta (paitsi koulussa en pallopeleistä), liikkunut iloksi, virkistykseksi ja tietenkin myös pitääkseni painoa hallinnassa.Kesä meni lenkkeillessä. Olin kovasti tykästynyt sauvakävelyyn, ja pyöräily jäi kokonaan. Jatkoin myös Shapen nettijumppia kotona. Syksyn tullen nettijumppailu jatkui sisällä. Eteisen kaappi oli täynnä liikuntavälineitä, kahvakuulaa, steppilautaa, alustaa ja ties mitä, joita reippaasti aina raahasin olkkariin ja takaisin. Säiden viilennettyä en saanut itseäni enää sauvakävelyille.

Syyskuulla mies ehdotti, että puretaan vierashuone, ja tehdään siitä kuntohuone. (Olin ehdottanut samaa pari vuotta aiemmin, hehe…) Niin tehtiin, ja kalusteet purettiin ja vietiin ulkovarastoon. Huoneeseen jäi vain iso kaappi ja kuntopyörä. Sinne kannettiin kahvakuulani, puntit, miehen punttipenkki ja painot sekä tanko. Mutta paras oli vielä edessä: tilasimme nimittäin juoksumaton! Olen nimittäin sellainen kummajainen, että en tykkää juosta ulkona, mutta matolla kylläkin. Matto löytyi XXL-sportin nettisivuilta, Meridan mainio, laadukas ja roteva matto. Siinä on kaksi ja puoli hevosvoimaa – ei sanonut periaatteessa yhtään mitään, mutta tarkoittaa sitä, että se pyörittää mattoa suht tasaisesti myös kävelyvauhdissa. Posti toimitti laitteen kotiin. Mutta miten saataisiin yläkertaan? Mies purki maton osiin ja kokosi sen uudelleen, näppärä. Naapurin kaveri tuli matto-osan kantoavuksi.Kotikuntoilu on nyt loistavassa vauhdissa. En ota mitään paineita hienoista lihaksista tai muusta, yritän tehdä kolme kertaa viikossa tunnin treenin, that´s it. En aina edes sitä. Pitäisi jaksaa venytelläkin… Ulkoiluksi riittävät tällä hetkellä tavallinen maleksiminen ulkona, ulkotyöt, peltohaahuilu ja kaupungilla kiertely.

  Muutoin olen yrittänyt syödä monipuolisesti ja pitänyt vitamiiniohjelmaa ravintoterapeuttini ohjeiden mukaan: monivitamiini, C- ja D-vitamiini, kalsium, sinkki, magnesium, E-EPA ja alfalipoliini, siinä tärkeimmät. Olen myös alkanut mennä aikaisemmin nukkumaan. Alan kyllä pimeän ajan koitettua huomata itsessäni tietyn vetämättömyyden… Oletteko te huomanneet sellaista, vai olenko ainut?Paras kaikesta: tämä on ollut stressittömin syksy aikoihin, ellei ikinä. Olisinkohan vihdoin oppinut jotain – ehkä, että murehtiminen on turhaa, tai jokainen päivä pitää huolta itsestään. Sanoisin, että jo on aikakin!

Voikaapa hyvin siellä – olisi kiva kuulla, miten teidän syysliikuntanne ovat käynnistyneet?