Tweed-lippis ja sade: mieli on hivenen nostalginen. Joskus leikttelen ajatuksella, että mitäpä jos olisin nyt nuori, ja saisin aloittaa kaiken alusta. Mukana olisi kuitenkin tämä elämänkokemus ja tieto.
On niin helppoa sanoa, että tekisin näin ja näin. Mutta mitä oikeasti haluaisi tehdä, en tiedä. Olenko jo niin tiukasti omalla mukavuusalueellani, että en edes osaa ajatella muutosta?
Kuvissa Hattu.fi:stä saatu ihana tweed-lippis. Se taitaa olla suosikkini lakeistani, ja tässä yhdistin sen vanhaan kipparitakkiini ja tennareihin. Aikaisempi lippispostaukseni oli muuten tosi luettu!
Joskus tulee spekuloitua mitä sitä tekisi, jos voisi tällä elämänkokemuksella aloittaa alusta. Menisikö samaan kouluun, valitsisiko ammatin toisin. En oikeastaan edes valinnut ammattiani, se valitsi minut, ja tein vain asioista, joissa pärjäsin. Siitä se ammatti sitten tuli.
Nuorena oli tosi vaikea päättää mihin suuntaan lähteä elämässään. Moni asia kiinnosti, toisaalta mikään ei erityisemmin intohimoisesti. Olin tosi pitkään epävarma.
Hyvin aikaisessa vaiheessa rajasin opinnoissani pois matemaattis-luonnontieteelliset aineet, ne eivät kiinnostaneet yhtään. Matikan kanssa vedin todellakin sieltä missä aita on matalin. Tipahdin aikanaa ysiluokalla suuressa ryhmässä kyydistä, enkä motivoitunut tekemään töitä aineen eteen sitten yhtään. Kasiluokan matikka meni vielä hyvin, sillä meillä oli pienehkö ryhmä, ja opettaja oli motivoiva ja hauska. En ikinä aliarvioi huumorin voimaa!
Lukiossa alkoi ahdistaa jo jatko. Jonnekin piti mennä. Hain yliopistoon lukemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta, mutta pääsykokeiden aikaan olin kuumeessa, ja kokeet menivät huonosti. Päädyin välivuodeksi Alkio-opistoon Korpilahdelle, jossa oli mainio tiedotusopin linja. Se vuosi tenttiessä 3000 sivua valtio-oppia, Suomen poliittista järjestelmää ja muuta mukavaa, sai minut vaihtamaan totaalisesti suuntaa. Hain konservatorioon, ja parin työvuoden jälkeen Sibelius-Akatemiaan. Siitä se ura sitten lähti urkenemaan.
No, vuodet ovat vierineet musiikinopettajan. Meillä on äärettömän ammattiylpeä ammattikunta, joka pitää yhden maailman korkeatasoisimman musiikkikasvatuksen lippua korkealla. Tänä keväänä olen havahtunut uudelleen siihen, että hei, tämä homma on jotain, jonka osaan todella hyvin.
Pikku hiljaa olen myös pyöritellyt jatko-opintoja tai täydennyskoulutuksia. Jotain sellaista kuitenkin, josta olisi käytännön hyötyä, ja nimenomaan musiikinopetukseen.
Ihan tohtorinlakkia en taida lähteä tavoittelemaan, sitäkin mietin noin reilu kymmenen vuotta sitten melkein tosissani. Aihekin oli mietittynä, jos siihen olisi Sibiksessä tartuttu: tutkimus poikien laulamisen motivaatiosta ja äänenkäytöstä musiikissa ikävuosilta 10-16. Ihan superkiinnostava aihe.
Viime syksynä jo löysin pari mielenkiintoista opintokokonaisuutta, mutta koska töitä oli niin paljon, päätin himmata vielä hetken. Se osottautui järkeväksi valinnaksi. Tämä talvi on mennyt paljon myös uuden luokan laittamisessa.
Tässä vaiheessa työelämää on todella vaikea miettiä mihin suuntaan sitä nyt lähtisi. Mitä ihmettä tekisin, jos olisin valinnut nuorena toisin? Voisin pärjätä ehkäpä pr- tai mainosalalla, toimittajana tai tiedottajana. Olisin varmasti myös hyvä myyjä! Turhapa sitä on nyt spekuloida, meillä on yksi elämä, ja se on mennyt kaiken kaikkiaan tähän asti mainiosti.
Muutama sananen tuosta ihanasta ruotsalaisesta Wigénsin lippiksestä. Sain sen Hattu.fi:stä, ja mallin nimi on Fiddler, materiaali villatweediä. Hauska nimi lakilla!
Tällaisilla sateilla tweed-lippis on ollut tosi kiva, ja laitoin sen kaveriksi tänään vanhan villakangastakkini, jonka tilasin muistaakseni USA:sta asti. Takki on aika niukka kipparitakki, joka uinui pari vuotta kaapissa, mutta on nyt taas käytössä. Malli on klassikko, joka kestää aikaa, ja villa on huippulaatuista. Jalassa on vaihteeksi Addut, ja kaulassa tuttu, lähes puhkirakastettu vanhin Balmuir-huivini.
takki Fidelity / housut Rue De Femme / popot Adidas / lakki Wigens / huivi Balmuir
Nyt taidan relata loppuillan, eilenhän alkoi Rimakauhua ja rakkautta, ja pitää kurkata, jos se on MTV3:lla jo.
Jaapa meille mikä sinusta piti tulla isona, ja tuliko? Valitsisitko nyt toisin, jos voisit? Ja onko sinusta tweed-lippis kiva, sillä minusta on.