Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Onko värianalyysi yhdeksänkymmentäluvun jäänne vai toimiva konsepti?

Tästä postausaiheesta on syytä antaa iso kiitos lukijalleni, joka kirjoitti muutama päivä takaperin kommentteihin näin: ”Värianalyysistä ja sen noudattamisesta ei olekaan blogistit kirjoittaneet aikoihin. Mitä ajattelet siitä? Onko se ysäriä, johon ei enää kannata vilkuilla?”

Kirjoitin pitkän vastauksen, mutta kysymys jäi kolkuttelemaan takaraivossa, ja sai minut miettimään asiaa, pohtimaan omalta sitä omalta kantiltani. Noudatanko värianalyysin oppeja omissa värivalinnoissani? Määritteleekö värianalyysi hankintojani paitsi vaatteissa, myös sisustuksessa?

Kävin värianalyysissä alkutalvesta 2011. En muista mistä alun perin sen löysin ja miksi siitä innostuin. Värianalyysi oli minulle ihan uusi juttu. Olin aloittamassa myös stylistikurssia, ja ajattelin värianalyysistä ja koulutuksesta siihen olevan minulle hyötyä.

Löysin netin kautta instanssin nimeltä Face Factory, joka löytyy nykyään nimellä Dressing Room by Face Factory. Minut koulutti Sophia, joka on tehnyt värianalyysejä jo 80-luvulta lähtien. Face Factoryn upeat liuskat takaosan teksteineen olivat muistaakseni Sophian käsialaa. Vietin yhden viikonlopun, kaksi päivää hänen kanssaan, ja perehdyin tiukassa ohjauksessa värimaailman saloihin.

Jos joku ei tiedä, mikä värianalyysi on, niin kerron sen lyhyesti. Värianalyysissä määritellään henkilön ”vuodenaika”, eli onko henkilö kylmäsävyinen talvi, heleä, vaalea ja lämmin kevät, harmaalla taitettu kylmä kesä vai täyteläinen, keltaisella taitettu syksy. Oikeat värit voivat tuoda olemukseen hehkua, kun taas väärä väri voi sananmukaisesti ”viedä värin kasvoilta”. Värit pätevät myös meikkaukseen ja hiuksiin.

Oli myös jännä oppia analysoimaan itsensä. Minulla oli kyllä jo aavistus mikä olen, ja osuihan se oikeaan. Ihoni on enemmän kellertävä kuin punertava, hiuksissa on runsaasti luonnostaan punapigmenttiä, silmäni ovat lämpimän tummanvihreät. Olin siis syksy, joka on vuodenajoista täyteläisin, keltaisella taitetu, värikylläinen tyyppi. Syysvärit, maustevärit – kaikki ne ihanat vihreät, tummanruskeat, vaniljanvalkoiset, pihjalanmarjanpunaiset olisivat tästedes ihan virallisesti omia värejäni.

Tajusin tuolloin talvisena viikonloppuna luontaisen mieltymykseni khakinvihreään, sinapinkeltaiseen, luumunliilaan, ruosteenpunaiseen, konjakinruskeaan, jäkälänharmaaseen ja vaniljanvalkoiseen, ja silmissä vilisivät lempivaatteet läpi vuosien. Tummanruskea liivihame lapsena. Kermanvalkoinen viskoosipusero, jossa oli edessä napit ja takana huppu. Sinapinkeltainen villapusero, jonka ostin Unkarista. Syreeninvärinen pikku jakkupuku minihameella, joka oli minulla kolmekymppisenä ja ostettu Amerikasta. Kaappiin olivat jääneet pitämättä fuksianpunaiset, vaaleansiniset ja -punaiset ja kylmän beigen väriset vaatteet.

Harjoittelin perheenjäseniin analysoimista. Mieheni on talvi, samoin äiti ja veli, isä on kesä.

Värianalyysi jäi minulle takaraivoon itämään pompaten sieltä aina välillä esille. Tajusin nyt, mikä oli esimerkiksi sisustuksessa ”vialla”, kun en ollut joihinkin ratkaisuihini tyytyväinen.

Vaikka en upeaa, kymmenen liuskan paksuista värianalyysikarttaani (takapuolella kymmeniä värisävyjä nimeltä) mukana kuljettanutkaan, aloin vaistomaisesti muuttaa vaatevarastoni väritystä lämpimään. Myin pois pinkit ja fuksianpunaiset paidat.

Värianalyysissä jokaikisessä vuodenajassa on kullekin tyypille sopivat sävyt. Eli ei ole vain yhtä harmaata. Monesti kuulee jonkun sanovan, että hänelle ei sovi vaikkapa se harmaa. Vaan kun sopii! Pitää vain löytää se oman värikarttansa harmaa.

Esimerkiksi syksytyyppi näyttää hyvältä lämpimän kellanharmaassa, vihertävänharmaassa, kivenharmaassa, kuukiven-, saven-, betonin-, papyruksen- ja jäkälänharmaassa.

Punaisista syksylle sopivat vaikkapa nahanpunainen, voimakas oranssinpunainen, terrakotta, tiili, chili, pihlajanmarja, mesimarja, rapu, hummeri, sinooperi, koralli… Roosastakin sopivat simpukankuoren vaaleanpunainen lämmin vanharoosa, caméen vaaleanpunainen. Värejä kaikista sävyistä on paljon.

Paljon.

Ajattelin laskea kaikki luetellut värit kaikista tyypeistä, mutta hyydyin ajatukseen. Pelkästään syksyn ensimmäisellä liuskalla, jossa luetellaan syksylle sopivat harmaat, beiget, ruskeat ja keltaiset, värejä on satakolmekymmentäneljä.

On yksi väri, joka on vain talven värikartassa. Musta.

No, miksi otan puvustooni sitä mustaa. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että tykkään siitä. Tosi harvoin laitan sitä kasvoja vasten, ehkä kesällä ruskettuneena enemmän. Samoin on puhtaanvalkoinen, joka on talvityypin väri. Rakastan sitä. Mustan kanssa laitan enemmän meikkiä, ja hiuksissa on paras olla tuore väri.

Tällä hetkellä istun erkkerin vaniljanvalkoisella sohvalla ja katson lämmintä tammilattiaani, kellertävänharmaita nojatuolejani, tiikinruskeita pöytiäni ja kirjahyllyjäni, sekä tietysti pianoa, jonka lämpimänruskeasta kaikki sisustuksessa lähti. Värianalyysin ansiosta osasin valita seiniin lämpimänsävyiset harmaat ja ruskeat. Sekaan sopii sitten ripaus mustaa ja aika paljon maalarinvalkoista.

Lempivärejäni ovat valkoisen sävyt, luumunliila (tai -punainen), terrakotta, konjakinruskea, lämmin nude, khaki, oliivi, pronssinvihreä, hunaja… Ihan vaistomaisesti nykyään poimin niitä meikkeihini ja vaatteisiin.

Olen monesti miettinyt, miksi monet niin intohimoisesti haluavat sävyttää hiuksiaan vaaleilla raidoilla, ja välttävät keltaisuutta hinnalla millä hyvänsä. No, ei kellastunut raita pue ketään, mutta kun on muitakin värejä.

Suomalaisissa on tosi paljon syksytyyppejä, ja vaikka lämmin kultabeige pukisi oikeasti paljon paremmin niitä kylmiä raitoja paremmin. Mallia voi ottaa vaikkapa näyttelijä Blake Livelystä, joka värejä ja staileja Gossip Girlissä oli ilo seurata. Googlatkaapa Blake Livelyn roolinimeä Serena van der Woodsen, tai Kaylee DeFerin Ivy Dickins-hahmoa, linkki jälkimmäiseen täällä. Syysnaisen klassinen ilmentymä!

Joten kysymykseen onko värianalyysi ihan ysäriä…? Ei minulle ainakaan. Koulutuksesta oli minulle valtavasti hyötyä, ja jännintä oli se, että se ihan oikeasti jäi takaraivoon kytemään. Joskus huomaan analysoivani työkavereitani tai tapaamiani tuttuja.

Jos värianalyysi kiinnostaa sinua, suosittelen kyllä lämpimästi sen teettämään. Oli sitten ysärijäänne tai ei, se kulkee kanssani varmasti elämäni ehtoopäiville saakka. Värit ovat kauniita ja kiinnostavia, kulttuurisidonnaisia ja oman itsen ilmaisukeinoja. Mitä ne merkitsevät sinulle?

Onko sinut analysoitu, ja onko siitä ollut sinulle hyötyä? Olisi kiva kuulla kokemuksiasi!

Mukavaa torstaita!

Väripilkku

Mustat housut, harmaa takki, huivi ja pipo. Ihan kun marraskuun harmaissa ei olisi tarpeeksi sulattelemista! Käsineet sentään ovat oranssit, joten pieni väripilkku sentään asussani!

Eipä silti, harmaa on yksi suosikkivärejäni. Syysnaiselle sopivatkin hyvin murretut kellanharmaat, vihertävänharmaa, lämmin murrettu kivenharmaa, kuukivenharmaa, savenharmaa, savikivi, betoni, papyruksenharmaa sekä jäkälä (Lähde Face Factoryn värianalyysiviuhkan tekstit).

Mikä on sinun väripilkkusi syksyn harmaudessa?