Muista huolehtia itsestäsi

Kaupallinen yhteistyö L´Oréal Paris

 

Olemme varmasti työssämme kaikki jonkinlaisen uuden normaalin kanssa tekemisissä. Covid 19 on laittanut yhteiskunnan ennenkokemattoman äärelle, ja väistämättä se koskettaa jokaista meitä jollain tavalla.

Vuosi alkaa lähentyä loppuaan, meidän koulumme starttaa talvijakson, pimeys lisääntyy – kaikki loppuvuoden kiireet ovat täällä. Itse en masennu pimeydestä, mutta on ihmisiä, joille nämä kuukaudet ovat vuoden vaikeimmat. Karanteenit, eristäytyminen, sosiaalisten tilanteiden vähyys saattavat laittaa jaksamisen koetukselle.

Olen itse arvottanut oman jaksamiseni tällä hetkellä korkealle ja tietoisesti teen niitä asioita, jotka auttavat jaksamaan tässä poikkeusarjessa. L´Oréal Paris`n  lause ”Koska olet sen arvoinen” on nyt ihan erityisen tärkeä. Itsestä huolehtiminen monella tasolla auttaa jaksamaan seuraavaan etappiin, joka on joululoma. 

 

Kun huolehtii itsestään, jaksaa huolehtia myös toisista.

Meidän koulun poikkeusjärjestelyt ovat aika mittavat alkaen tilajärjestelyistä, ruokailujen pitkästä porrastuksesta aina välituntivalvontojen lisääntymiseen ja -piha-alueiden jakamiseen.

Muutama viikko sitten tuli se, mitä olin eniten pelännyt, eli maskisuositus. Kaupunki jakoi meille opettajille ja muulle henkilökunnalle maskeja tai visiirejä. Ensimmäisinä päivinä tuntui, että en kestä maskia. Mutta kaikkeen tottuu. Edelleen iltapäivisin on päänsärkyä, vaikka yleensä en pääkivusta kärsi.

Täytyy sanoa, että positiivisuuteni teki hetkellisen notkahduksen, kun aloin käyttämään maskia. Mutta näin nyt mennään.

Talvi, sisäilma ja usein toistuva pesu kuivattavat ainakin omia hiuksiani. L´Oréal Parisin Botanicals Fresh Care -sarjan shampoo ja hoitoaine ravitsevat ja hoitavat nimenomaan kuivaa hiusta. Tuotteissa on ihanan raikas tuoksu, josta nautin. Hoitoaine jättää hiukset ihana pehmeiksi ja helposti kammattaviksi.

Tuntuu siltä, että hiukset ovat nykyisin kuivemmat kuin ennen – ikä tietenkin tekee tehtävänsä, mutta myös liikunnan takia joudun pesemään hiukset usein. Siksi yritän käyttää mahdollisimman hoitavia tuotteita, sellaisia, jotka ovat kuiville hiuksille suunniteltu.

Botanicals Fresh Care-paketti on myös kiva joululahja, vaikkapa työkaverille, siskolle tai äidille.

Nyt on se aika, että katsoo taaksepäin menneeseen syksyyn.

Olin syksyn aluksi ihan tyytyväinen, että viikko toisensa jälkeen näyttäytyi samanlaisena. Sain suunnitella tunnit viikko toisensa jälkeen, ja aikataulussa asioiden onkin pysytty ihan hyvin. Vaan onhan se nyt alkanut tuntumaan, että ei ole poikkeuspäiviä, ei yhteisiä aamunavauksia, ei vierailijoita, musiikkiesityksiä tai muuta kivaa. Tietty yhteisöllisyys puuttuu, sehän on selvä, ja näin joulun aikana se varsinkin korostuu. Lisäksi meidän opettajien yhteisiä hetkiä ei nyt ole, se on ehkä kurjin puoli tässä poikkeusajassa. Asioita hoidetaan whatsupitse tai Wilmassa.

Botanicals Fresh Care Argan & Safflower kosteuttava naamio on jokapäiväisessä käytössä, sillä sain loistavan vinkin käyttää naamiota hoitoaineena. Varsinkin nyt talvikautena kaikki järeät aseet on otettava käyttöön. Hoitoaine tekee hiukset todella pehmeiksi ja helposti käsiteltäviksi. Hiuksiin jätettävä hoitoaine on myös tuote, josta pidän. Se antaa kaunista kiiltoa ja suojaa latvaa.

Tuotteissa on muuten ihana tuoksu! Pidän siitä, että hiustuotteet tuoksuvat hyvältä. Vaikka muuten käytän aika paljon tuoksuttomia tuotteita, hiustuotteiden pitää tuoksua hyvältä. Näiden tuoksussa tunnen häivähdyksen raikasta piparminttua. 

Olen päättänyt pysyä positiivisena.

Olen päättänyt pysyä positiivisena, välillä vaikka hampaat irvessä. Jokainen terve päivä on hyvä päivä. Kun oppilaat pesevät käsiä, itse pesee käsiä (ja soittimia), flunssataudit ovat loistaneet poissaolollaan. Eli ei niin pahaa, ettei myös hyvää.

Alkusyksystä päätin, että nyt laitan töissä kädet saveen, ja alan opetella musaohjelmia, o365-ympäristöä ja Googlen ympäristöä oikein urakalla. Hyvin olen edennyt, vaan lisää on luvassa.

Itseopettelu on aika rankkaa. Koska en osaa ajatella kuten matemaatikko tai insinööri, menen ohjelmien kanssa monesti takaperin puuhun, jään junnaamaan johnkin ongelmaan ja se syö aikaa ja voimia. Paljon olen kysynyt neuvoja, ottanut selvää ja tirauttanut turhautumiseltani itkutkin. Ananko periksi missään vaiheessa? No en, ei kuulu luonteeseeni.

Olen syksyn etenemisen myötä alkanut kaipaamaan ihan tavallista elämää, leffaanmenoa, kauppakeskuksessa pyörimistä, ystävien näkemistä, oopperailtoja – ylipäätään elämää ilman maskeja ja koronaa. Pimeys alkaa hieman verottaa mielialaa.

Olen alkanut tekemään selkeän rajan työn ja vapaa-ajan välillä.

Työpäivien jälkeen en ole oikeastaan jaksanut muuta kuin tsekata seuraavan päivän tehtävälistan, tehdä ruokaa ja joka toinen päivä jumpata. Olen mennyt aikaisin nukkumaan, jotta olen saanut tarpeeksi pitkät yöunet. Olen tosin huomannut, että kevään vapaa vaikuttaa edelleen positiivisesti, pitkistä päivistä huolimatta en ole tuntenut sellaista uupumista, jota olen joskus tuntenut.

Olen alkanut tekemään selkeän rajan päiviin. Kun päätän lopettaa vaikkapa työt viideltä, lopetan myös. Jos teen esimerkiksi perjantaina pitempään töitä, en tee lauantaina mitään muuta kuin lepään, nukun, ulkoilen tai jumppaan.

Entistä tärkeämpää on on antaa aikaa unelle, levolle, liikunnalle ja hyvälle ruoalle.

Joka päivään yritän sisällyttää sellaista tekemistä ja puuhaa, josta oikeasti nautin: lukeminen, sarjan katsominen, naamio kasvoille tai hiuksiin, tai jaderolleri kasvoille pyörimään. Kynttilän sytyttäminen, joululehteen syventyminen. Erityisen hyvän salaatin valmistaminen, iltatee, saunahetki tai kylpy. Päälle mukavat trikoot ja pehmeä neule, jalkaan villasukat. Untuvapeitto ja paksut lakanat. Soitto äidille, isälle, veljelle, ystäville. Musiikkia, josta tykkään. Venyttelyhetki tai hikijumppa olosta riippuen. Ennen nukahtamista kiitollisuushetki, samoin autossa matkalla töihin. Muistutan itseäni siitä mitkä kaikki asiat ovat nyt hyvin.

Olen ajatellut, että tämä korona-aika on nyt urakka, joka selvitetään pois päivä kerrallaan. Ei tämä ikuisuuksiin kestä. Työpäivät ovat oikeasti kivoja, joulu lähestyy ja tämä vuosi kulkee kohti uutta. Itsestä on hyvä pitää huolta, muistaa tsempata myös muita ympärillä.

Millä tavoin sinä jaksat arjessa? Mistä asioista tykkäät, mitkä auttavat jaksamaan?

Marraskuun parhaat

Syksy etenee kohti joulua ihan hurjaa vauhtia. Tuntuu siltä, ettei perässä pysy. Marraskuu on kuitenkin ollut yllättävän mukava tähän asti, enkä valita oikeastaan muusta kuin siitä, että päivän tunnit tuntuvat loppuvan kesken. Listasin muutamia mukavia juttuja, joita tässä kuussa ja lokakuun lopulla on ollut.

Kausivalot! Viime viikolla laitoimme kausivalot ikkunoihin, ja viritin luokkaanikin valosarjan. Koska on niin hirmuisen pimeää, valot ovat tosi ihanat. Meillä on kolme pyöreää, suurta LED-kranssia, mutta vasta lähempänä joulua laitetaan tähdet ikkunoihin. Ja kausivalothan muuttuvat joulukuun alussa jouluvaloiksi!

Joulun odottaminen. Kai jo saa sanoa j-sanan? En mitenkään erityisemmin odota joulua tänä vuonna, ei hirveästi ole nyt fiilistä jouluun. Esimerkiksi koulussa ei ole mitään joulujuttuja livenä – ainoastaan virtuaalisesti. Se ei ole sama, mutta pääasia, että on jotain. Joulun aika tulee siis töissä olemaan kevyempi, sillä olen jo tehnyt joululaulutaustoja ja aloittanut äänittämisenkin, mutta mitään suuria harjoitusproduktioita ei tänä vuonna ole.

Mitä jouluun muuten tulee, olemme kaksin kotona. Toivottavasti pääsisimme uudeksi vuodeksi Jeppikseen, mutta kaikki on tietenkin täysin auki. Lahjojenkin miettiminenkin on aloitettu jo.

Tilasin kuitenkin meille jouluksi valkoisen pöytäliinan. Oletteko huomanneet, että vanha kunnon pöytäliinan on tehnyt paluun?

Hääpäivä! Meillä oli hääpäivä lokakuun lopulla, ja tuli pyöreitä täyteen. Sen kunniaksi ja matkan puuttumisen vuoksi tilasimme GL-korusta, kultaseppä Gad Leinsonilta minulle sormuksen ja mieheni valitsi titaanisen rannekorun. Gad suunnitteli aikoinaan meidän vihkisormuksemme, joten oli itsestään selvää, että häneltä tilataan myös sormus. Jo olemassa olevaa mallia muunneltiin hieman vihkisormukseeni sopivaksi. Keltakultaista, mattahiotun sormen toista ulkoreunaa kiertää timanttirivi, toinen ulkoreuna on hieman pyöristetty. Sormus on tosi kaunis ja uniikki. Kehun tässä Gadia täydestä sydämestä, koska hänen kanssaan on superkiva asioida ja hänellä on näkemystä. Ehkä hopeahääpäiväksi korvikset?

Miten muuten juhistimme hääpäivää? No, tilasimme Uudenmaan leivästä sacher-kakun, joka oli tajuttoman hyvää. Sitä syötiin, ja vaikka en syönyt mitenkään mielestäni paljon, sokerista ja jauhosta tuli tosi huono olo…

Illanvietto ystävien kanssa. Viime lauantaina olimme hyvillä ystävillämme syömässä heidän upouudella kaupunkiasunnollaan. Ilta oli aivan hullun hauska, nauroimme aivan valtavasti, söimme ihan liikaa ja nautimme illasta. Ilta venyi, ja vaikka sunnuntaina olin tuhannen väsynyt, alkuviikolla olin tosi pirteä, iloinen ja energinen. Kun tästä korona-kurimuksesta päästään, aion järkätä juhlat ystäville. Kyllä!

Uudet sarjat. Katsoimme hehkutetun Netflix-uutuuden Musta kuningatar, joka oli kaiken ylistyksen väärti. Se kertoo orpotytöstä, joka on suunnattoman lahjakas shakinpelaaja. YLE Areenasta lopetimme juuri Julian Fellowesin Belgravian – upeasti toteutetun epookkidraaman – ja tänään aloitamme The Crownin neljännen kauden. The Crown menee aina vain kiinnostavammaksi, koska mukaan kuvioihin tulee muuan lady Diana Spencer…

Neulekausi. Vaikka vielä on aika lämmin, on ollut ihana pukeutua neuleisiin. Saapa nähdä onko tuleva talvi yhtä leuto kuin viimeisin, silloin ei paksuja neuleita voi pitää.

Liikunta ja lepo. Olen reippaasti jaksanut jumppailla Pamela Reifia, mutta olen myös ottanut ihan vain tosi iisejä päiviä kaiken tämän hääräämisen vastapainoksi. Eilen, lauantaina, esimerkiksi en tehnyt mitään koko päivänä. En siis mitään. Ja siitä rentoutuneena nukuin viime yön kuin tukki.

Keittiön ruokaryhmän maalaus. Ensi viikolla saamme keittiön ruokailuryhmän maalauksesta. Kaksikymmenvuotias Wilma-ryhmä oli niin huonossa hapessa, että oli aika uusata se ihan kunnolla. Mieheni purki ryhmän osiin, eli istuinkannet sai irti samoin pöydän jalat ja kannen. Siitä tulee kauttaaltaan valkoinen. Laitan siitä blogiin ehdottomasti juttua. Olen asiasta aika innoissani! Koska ryhmä on täyspuuta (tammea tai koivua, painava se on) ja edelleen mieluinen, sen maalaaminen on tottakai helppo tapa uudistaa ryhmä.

Mitäpä muuta on tapahtunut tässä kuussa… No, vähemmän mukavia juttuja myös. Silmäni ovat parin vuoden aikana tulleet tosi herkiksi, ja ovat nyt olleet aamuisin turvoksissa, ja harmi kyllä päivisin myös. Käväisin silmälääkärissä, ja oli ihana kuulla kaiken olevan silmien osalta kunnossa. Sain kosteuttavia tippoja, joita pitäisi laittaa viidesti päivässä… No huh sentään. Silmien kuivuminen on ikäjuttu, joka ei, harmi kyllä, häviä mihinkään.

Tällaista tänne, miten sinun loppusyksysi sujuu? Joko odotat joulua?

 

tekoturkki Cafelatte Lifestylestä
nahkanousut Second Female
bootsit Strafford, Nectarinesta
neule BMuir
baskeri H&M