Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Oletko itsellesi hyvä ystävä?

 

Ystävänpäivä on jonkinlainen henkinen talven vedenjakaja. Sen jälkeen on oikeasti lupa alkaa odottamaan kevättä!

Koska olen viime viikkoina viettänyt paljon aikaa yhdessä lähimmän ystäväni kanssa, eli itseni, mieleen on juolahtanut muutamia ajatuksia. Muistathan olla itsesi paras ystävä? Ajattethan itsestäsi yhtä kauniisti kuin ystävistäsi? Ethän vaadi itseltäsi liikoja, ethän vaadi sitä ystäviltäsikään?

Pitkäaikainen yhteistyökumppanini, Syster P, antoi myös ystävänpäivän kunniaksi alekoodin, joka löytyy postauksen lopusta. Kuvien korvikset ja rannerengas on saatu Syster P:ltä.

Nykyään puhutaan paljon armollisuudesta itseään kohtaan. Me, jotka teemme työtämme intohimoisesti, voimme kaikessa innostuksissamme unohtaa palautumisen tärkeyden. On tärkeä osata sanoa ei silloin, kun se on tarpeellista.

Itse olen nopea käänteissäni ja luonteeltanikin, en kestä ns. nysväämistä ja hautomista, vaan haluan asioiden tapahtuvat heti, naps! Paikallaan oleminen voi olla joskus haastavaa. Odottaminen kiristää hermoja.

Hiljentymiseen tarvitsen usein pidemmän pätkän ja mielentilan muutoksen. Toisaalta tällaisella nopealla terrierin luonteella on hyvätkin puolensa: asiat tapahtuvat ajallaan ja organisoidusti. Vaikka olen taiteellinen ihminen ja kaikenkukkuraksi taideaineen opettaja, minussa ei ole pätkääkään boheemisuutta.

Nyt, kun on ollut aikaa vain olla, olen ihan tietoisesti vähentänyt kaikenlaista menemistä.

On kiva vain olla omien ajatustensa kanssa ja puuhailla sitä sun tätä ilman aikataulutettua ohjelmaa. Olen antanut luvan kaikenlaisten tunteiden tulla, jos ovat tullakseen, mutta olen ollut todella hyvällä tuulella. Viikko viikolta olo tuntuu paremmalta.

Ja siihen on tasan yksi, ylivoimainen syy…

5

Se on liikunta! En voi kyllin korostaa sitä, miten tärkeää se minulle on. Tuntuu, että pää hajoaa, jos en pääse liikkumaan. Olen nyt vuoden alusta kuntouttanut itseäni liikkumalla matalalla sykkeellä. Pikku hiljaa olen lisännyt sykettä, mutta pääasiassa ollaan menty matalilla. Kirjoittelen tästä prosessista myöhemmin vähän lisää omassa postauksessaan.

Mutta – oli liikuntamuoto mikä hyvänsä, pääasia, että mieli nollaantuu. Eräs kollegani käy tässä meidän pitäjässä olevalla suolla kävelemässä, hän on siitä aivan haltioissaan ja karkaa sinne lähes päivittäin. Itse olen kuluttanut juoksumattoa joko äänikirja tai hyvä musiikki (Springsteen!) korvilla. Siis nyt. Kesällä hyppään pyörän selkään ja viiletän pitkin kyliä. Sielu ja kroppa kiittää.

Mieheni toivoi, että tänä vuonna tsemppaisin siinä, että en mitenkään aliarvioisi omia kykyjäni. Tämä on helmasyntini, ajattelen usein, että plääh, kuka tahansa osaisi jonkin jutun, jota teen tai olen tekemässä. Sitten tulee vastaan tilanne, jossa oma osaamiseni ja kokemukseni onkin se tärkeä. Omille vahvuuksilleen tulee välillä sokeaksi.

Jos jossain sorrun itseni muihin vertailuun, se on työelämässä. Ei somessa, ei blogissa, ei Instassa, vaan muihin musiikinopettajiin vertaillessa. He kun ovat aika työorientoinutta porukkaa.

Vertailu on oikeasti tyhmää, sillä me olemme erilaisia ihmisiä, kukin omine vahvuuksineen. Olen välillä ollut superahdistunut siitä, miksi en ole itse yhtä jaksava kuin toiset, vaikka tiedän, että moni roikkuu uupumisen rajalla. Ei sekään ole kovin fiksua. Meillä kun on vain tämä yksi elämä.

On totta, että usein tulee oltua parempi ystävä toiselle kuin itselleen. On itseä kohtaan vaativa, tai ajattelee itsestään negatiivisesti.

Syksyllä suomin itseäni siitä, että olin koko ajan kipeä. Mies kysyi mitä ajattelisin, jos joku työkaverini olisi samassa tilanteessa. Vastasin, että olisin tosi pahoillani hänen puolestaan, ja toivoisin kaikkea hyvää ja tsemppiä hänelle. Niinpä. Tällaisissa asioissa toivoisin olevani viisaampi ja lempeämpi itselleni. Enhän ajattele ystävistänikään mitään pahaa, miksi sitten itsestäni ajattelisin.

Yksi ihana asia on kuitenkin puolellani kaikessa tässä. Ikä. Vaikka tulee kremppoja, on kaikenlaista harmia, iän tuoma elämänkokemus on aika ihana asia. Kuka muistaa enää vuodentakaisia asioita? Olen niin paljon rennompi ja lempeämpi kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Oletteko huomanneet saman itsessänne?

Nyt on ystävänpäivä, ja suon hellän ajatuksen kaikille ihanille ihmisille elämässäni. Ja KIITOS sinulle, joka luet juttujani. Virtuaaliystävät ovat iso voimavara ja vertaistuki!

Ystävänpäivän kunniaksi Syster P antaa teille lukijoille alekoodin verkkokauppaan. Koodilla MARJUKKA15 saat -15% tilauksestasi. Kuvissa näkyvät kulltatut, sterling-hopeaiset Layers Olivia -sarjan korvikset ja rannekoru ovat kevään uutta, saatavana myös hopeisena.

 

Ihanaa ystävänpäivää sinulle, muistathan olla ystävä myös itsellesi!

 

Ystävyydestä olen kirjoittanut täällä:

Ystävyydestä

Erilaiset ystäväni

Onnea, rakas ystävä!

 

neuletakki More & More (SHE:stä)
paita Benetton
housut Selected Femme
bootsit Strafford

Keittiön siivous ja Monica-kaapin kesytys

 

Perusteellinen keittiön siivous on ollut pitkään to do-listalla. Yhdistän tähän vielä seuraajan toiveen siitä miten säilytän pikkusälät. Kirjaston siivous -juttuni oli tosi suosittu Instavideoineen, mutta siinä missä kirjahylly on suurien linjojen vetämistä, keittiössä on todellakin enemmän ilman paikkaa olevia pikkunippeleitä.

Meillä jokaisella taitaa olla Monica-kaappi, eli viitaten Frendien Monica Gelleriin. Hänhän oli maaninen siivoja, mutta niin vain häneltäkin löytyi kaappi, johon oli tungettu kaikkea mahdollista. Meikäläisen Monica-kaappi on mikron alla. Se vaati suurimman huomion, mutta kävin läpi koko keittiön.

Meidän keittiö pähkinänkuoressa: 17 vuotta vanhassa talossa, 16m2, Petran kaapit, uudet Samsungin kylmälaitteet. Pintaremppa tehtiin kaappeihin ja tasoon 2015, vanha säilyttäen.

Keittiömme ei ole mitenkään erikoinen, ihan perus kaappeja ja laatikoita. Kuiva-ainevarastoni on pieni ja vaatimaton, joten vaikka tilaa ei ole kovin paljon, se ei yleensä käsiin räjähtele. Vaikka teenkin ns. jatkuvaa siivousta viikottain, kaappien sisällöt käyn läpi perusteellisemmin kahdesti vuodessa.


Varauduin siivousurakkan Tokmannilta hankituilla säilytysbokseilla. Olen kokenut ne tosi käteviksi. Lisäksi muutama roskapussi ja jätesäkki olivat valmiudessa.

Pyyhin yleensäkaappien ovia Dermosilin keittiöpuhdistusaineella, mutta tällaisissa järeissä siivouksissa käytän ihan vanhaa kunnon Vimiä tai Cifiä. Niillä saa kaikki tummat hankaustahrat ja muut likatahrat kätevästi pois. Pyyhin pinnat vielä hyvin nihkeällä mikrokuituliinalla, ettei jää pesuainejämiä.

Mutta sitten se Monica-kaappi! Ai kamala! Se syö sisäänsä talouspaperirullat, kynttilävaraston, lounasrasiakokoelmani sun muuta. Aika räjähtänyt alkutilanne.

Mikron yläpuolinen kaappi ei ollut ihan niin sotkussa, mutta sieltä löytyi ns. miessälää pattereista pikaliimoihin ja joulukynttelikköjen varalamppuihin.

Kävin hakemassa välillä Tokmannilta lisää säilytyslaatikoita. Siis suuria, nämä ehdin kuvata ennen.

No niin, sotkuiset kaapit saatiin selvitettyä kolmessa tunnissa, eli siinä samassa koko keittiö.

Turhaa roskaa, pahvia, vanhoja jauhoja, paperia, resptisälää sun muuta tuli kolme pussillista, ja kierrätettävää sekajätettä jätesäkillinen! Laitoin surutta pois mm. vanhoja leipäkoreja.

Selvä heikkouteni on maljakot. Niitä on ihan liikaa, alkaa olla vaikeaa saada maljakot kaappeihin mahtumaan… Kaikki maljakot menivät olkkarin tiikkikaappiin. Mitään niistä en raaskinut hävittää. Kuitenkin lempimaljakkoni, Marimekon kirkas tai harmaa Urna on vielä hankkimatta.

Mikron yläpuolella olevaan kaappiin jäivät ne tavarat, jotka sinne kuuluvatkin, eli lasikannut, varapatterit ja pienet lamput. Eipä sinne sitten paljon muuta jäänytkään! Instan videoissa näkyy alkutilanne, kuvaa en hoksannut ottaa.

Mikronaluskaappi sai neljä suurta säilytyslaatikkoa. Ylemmällä hyllyllä on kynttiläsälää – enpä muistanutkaan hankkineeni jouluksi paksuja kynttilöitä! Nyt kynttilät eivät vaeltele pitkin kaappia, varsinkin punaisista jää helposti jälikiä. Alemmalla hyllyllä ovat talouspaperit, laatikko keittiötarvikkeille kuten ihmesienille, teräsvillalle, vessakukille jne. Liäksi lounaslaatikot kuuluvat kaappiin, vien niissä lounasruokani töihin.

Astiakaappeja moititaan nykyaan minusta suotta. Olen aina tykännyt astiakaapista, eikä siellä pidetä mitään turhaa. Säilytämme siellä matalat suuret ja pienet lautaset, kahdenlaiset juomalasit, Pentikin mukit, situunapusertimen ja muutaman mitta-astian. Siinä se. Jos jotain tarvitsee pestä käsin, se mahtuu kuivumaan kaappiin.

Astioissa ei ollutkaan mitään järjestämistä, jäljellä ovat vain jokapäiväisessä käytössä olevat. Niiden paikka on kätevästi astianpesukoneen päällä olevassa kaapissa.

Pellavaservettejä on sen sijaan kertynyt niin paljon, että niille raivasin toisenkin matalan laatikon. Instasta näkyy vielä näistä lisää juttua.

Olipa se palkitsevaa, mutta huh, miten kova homma! Mukavaa hommaa tosin tehdä ajan kanssa! Vielä on yksi miessälälaatikko läpikäytävänä, kunhan siippa ehtii töistä kotiin.

Nyt muuten hoksasin, että sellaista pientä silpputavaraa ei juurikaan ole. Olen aika tehokkaasti päässyt eroon turhasta, ja nyt lähtivät viimeisetkin nippelit.

Kuinka usein sinä käyt keittiön kaappeja ja laatikoita läpi?