Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hiljaiseloa, kynttilöitä ja Netflixiä – sunnuntain sekalaiset kuulumiset

 

Sunnuntai-iltaa täältä kotipuolesta. Kuten näkyy, blogi on viettänyt hiljaiseloa. Tulin nimittäin uudestaan kipeäksi, sellaiseen minulle hyvin tyypilliseen pieneen flunssaan, joka vei äänen ja nosti lämmön ja nuhan. Viime viikolla kävin hoitamassa koulumme 20v-juhlat, ja onneksi adrenaliini antoi pontta jaksamiseen. Lämpöä silti on vielä nostanut, ja ääni on käheänlainen.

Mun mies on ollut ihana, hän on siivonnut ja käynyt kaupassa, eikä anna mun vajota masennuksen alhoihin, vaikka olen sitäkin yrittänyt. Turha yrittää olla masentunut, kun toinen on aina niin iloinen. Iltaisin katsottu Netflixiä yhdessä, ja siellä onkin nyt muutamia hyviä sarjoja.

Menossa on todella hyvä meksikolaissarja Monarca, iso suositus sille! Sarja kertoo toimittaja ja perheenäiti Ana Mariasta, jonka harteille tulee suuri vastuu perheyrityksestä, joka on tequila- ja hotelli-imperiumi. Vastavoimat tietysti laittavat kampoihin perirehelliselle ja korruptiota vastustavalle naiselle perhettä myöten, mutta Ana Maria on sitkas tapaus. Sarjassa voi kurkistaa upeisiin meksikolaiskoteihin ja ihailla Ana Marian upeaa puvustusta.

Lisäksi olen katsonut ruotsalaissarja Quicksandin ja saksalaissarja Charité – sodan aika. Ensimmäinen on murhadekkari: ruotsalaisessa eliittilukiossa tapahtuu ampuminen, jonka taustoja lähdetään purkamaan pikku hiljaa. Tämäkin sarja on tirkistelyhimon täyttämistä, nyt pääsee kurkkimaan ruotsalaisiin upeisiin taloihin ja jahdillekin. Charité oli kuitenkin eniten mieleeni. Charité -sarjoja on kaksi, ja tämä katsomani sijoittui toisen maailmansodan aikaan. Sairaala on muuten ollut (onko vielä, en tiedä) olemassa, ja henkilöt tosiin pohjautuvia.

Luin myös saamani Margaret Atwoodin Testamentit, joka on jatkoa Orjattarelle (Handmaid´s Tale). On kulunut 15 vuotta siitä, mihin sarja jäi. Kertojaääninä ovat Lydia-täti, Agnes ja Daisy. Enempää en kirjasta voi paljastaakaan, mutta tykkäsin aivan valtavasti, enemmän kuin Orjattaresta. Atwood on todella vanginnut hetken, kertomus on huikea ja jännittävä. Ja loppu onnellinen – joidenkin osalta. Iso suositus, jos haluat pakoa arjesta.

Koti on nätti ja syksyinen. Latoin syyskuun alussa taljat paikoilleen. Tykkään niistä aivan valtavasti. Olkkarin sohvalla istuskellessa on kiva työntää varpaat taljan alle. Jossain vaiheessa tuli myös ruska, missä kohtaa, se meni minulta totaalisen ohi. Yhtäkkiä vain huomasin, että lehdet ovat keltaisia ja luonto on aivan kullanvärinen. On aika poltella iltaisin kynttilöitä. Alakerrassa tosin ei ole juuri tullut istuskeltua, vaan yläkerran aulassa enimmäkseen.

Välillä pihalla näkee metsäneläimiä, kuten vaikka tuo jänönen. Veikkaan, että sillä on mielessä jyrsiä omenapuitani, kun viilenee. Yhtenä aamuna, kun menin keittiöön, etupihalla oli pieni peura. Se huomasi minut, mutta ei lähtenytkään vimmatusti pakoon. Se jäi ihmettelemään ja kallisteli päätään puolelta toiselle. Siinä vähän aikaa katsottiin toisiamme, ja sitten se lähti tepsuttelemaan metsään. Se oli supersuloinen ja ihmeen rohkea, yleensä peurat lähtevät pakoon pienintäkin liikettä. Kerran sain otettua valokuvan seitsemästä peurasta, jotka kulkivat tuossa pellon laidalla. Seitsemän veljestä, kun Nurmijärvellä kerran ollaan. (Oletko muuten lukenut Nurmijärvi-juttuni?)

Ostin tuossa miehelleni ja itsellenikin etukäteen joululahjan: liput Jukka Puotila-showhon. Olemme kerran olleet katsomassa, kun hän esiintyi Lahden Sibelius-talossa, ja kyllä se oli hauska show! Mieheni tykkää stand upista ja imitaattoreista, joten tykkään ilahduttaa häntä tällä tavalla. Viime keväänähän kävimme katsomassa Fingerpori-näytelmän, joka oli minustakin varsinhupaisa, vaikka en ihan ensimmäiseksi sitä menisikään itse katsomaan.

Huomenna tulevat muuten Celine Dionin elokuisen Suomen-konsertin liput myyntiin. Harvaa artistia lähden livenä katsomaan, mutta nyt tekisi mieli. Onhan Celine diivojen diiva, ja yksi kaikkien aikojen huikeimpia laulajia.

Leffarintamalla on tulossa, vai onkohan jo menossa elokuva Judy, joka kertoo Judy Garlandista. Pääosassa on huikea, huikea Renee Zellweger, joka laulaa kuin – en osaa edes kuvailla miten upeasti! Katsoin trailerin, ja aloin jo siinä itkemään. Olisi ihana nähdä tämä Maximissa tapas-lautanen edessä.

Renee on yksi lempinäyttelijöistäni, ja veikkaan, että tämän elokuvan nähtyäni hän on ykkönen. Ja toki näemme hänen signature-ilmeensä, eli huulet suppuun ja katso hieman alaviistosti kohti toista, pää lievästi kallellaan. Kuuntelin Judy Garlandia jo alaluokilla, kun satuin äänittämään radiosta ohjelman hänestä. Judy lauloi siinä ehkä kymmenkunta kappaletta, joita kelasin ja kelasin uudelleen – sananmukaisesti, koska kasettimankasta oli kyse. Leffatraileri löytyy täältä.

Huomenna meille tulee vihdoin uudet jääkaappi ja pakastin! Siinä on ollut sotkua ja setvimistä, ja niitä on odotettu kolme viikkoa… Mahtava saada uudet, energiatehokkaat kylmäkalusteet. Vanhat alkoivat todella olla jo vanhat, vaikka ihan hyvin hoidetut.

Kivaa viikkoa teille!

Kuinka usein -haaste ja asukuvia viime syksyltä

 

Monessa blogissa on kiertänyt hauska haaste, johon ajattelin nyt tarttua. Tällaiset jutut ovat mitä mainioimpia viikon kevennyksiä, kun haluaa vaan nollata päätä kirjoittamalla. Minusta kevyille kirjoituksille on paikkansa siinä missä syvällisimmillekin. Ainakin itse tykkään lukea välillä ihan puhdasta viihdettä, on sitten kyse kirjoista, lehdistä tai blogeista. 

Eli kuinka usein, olkaapa hyvät!

Kuvitus on viime syksyn, ja pari kevään kivoimpia asuja. Niistä saan inspiraatiota tähänkin syksyyn.

Vaihdan lakanat? Viikoittain tai joka toinen viikko, riippuen mankelointi-innostani. Petivaatteet myös tuuletetaan viikoittain, ja petauspatja pitää hakata kunnolla usein. Mikään ei ole niin ihanaa kuin mennä nukkumaan raikkaiden lakanoiden väliin.

Vaihdan pyyhkeet? Viikoittain nekin, siivouspäivänä.

Pesen hiukset? Joka toinen päivä, tai liikunnasta riippuen usein joka päivä.

Soitat isälle ja äidille? Viikoittain soitellaan, joskus useammankin kerran, jos on asiaa.

Näet vanhempiasi. Käydään puolin ja toisin kylässä pari kertaa vuodessa, mutta sitten ollaankin useita päiviä kerralla. Eli veikkaisin keskimäärin 4x vuodessa. Kesäisin saatetaan nähdä useamminkin.

Käyn leffassa. Kerran vuodessa ehkä? Olisi kiva käydä useamminkin, mutta elokuvat tulevat aika nopeasti nykyään suoratoistopalveluihin. Omalta kotisohvalta on yllättävän kiva katsella elokuvia. Oma lemppariteatterini on Maxim, jossa on nojatuolit.

Föönaan hiukset. En föönaa, vaan kierrän suurille rullille, ja annan kuivua siihen. Pikkuisen ilmakihartimella sitten laittelen niitä paikoilleen. Siinä se.

Putsaan lattiakaivot. Silloin kun tarvis on, eivät ne ikinä kovin likaisiksi pääse.

Käyn metsässä. Jaa, en kyllä muista milloin olisin viimeksi käynyt. Voisi olla kiva retkeillä metsässä, mutta en ole suoraan sanottuna ikinä ollut retkeilijätyyppiä.

Käyn suihkussa. Aamuin illoin. En herää, jos en pääse aamusuihkuun.

Sanon läheisillesi, että rakastan heitä. No tuota, ei ole tullut sanottua, mutta luulen, että he sen tietävät.

Sanon miehelleni, että rakastan häntä. Joka päivä. Sanomme sen puolin ja toisin useita kertoja päivässä. Se on hirveän luontevaa ja ihanaa.

Tarkistan kuivakaapin sisällön. Pidän sitä koko ajan silmällä. Minulla on muuten varmaan vaatimattomin kuivakaappi ikinä, puuroa jauhoa, riisiä, korppujauhoa, suolaa, sokeria ja tomusokeria. Siinäpä se aika pitkälti onkin.

Luuttuan lattian. Meillä tehdään viikkosiivous joka viikonloppu, ja siihen kuuluu lattioiden luuttuaminen. Itse en luuttua, vaan mies hoitaa sen. Meillä on niin saumaton yhteistyö siivoamisessa, että ei tarvitse edes jutella siitä mitä tehdään.

Pesen vessan. Joka viikko nekin pestään, jos tulee vieraita, niin sitten pesen alakerran vessan ennen sitä.

Puhdistan liesituulettimen. Muutaman kerran vuodessa sekin tulee hoidettua. On inhokkihommaa.

Syön noutoruokaa. Pari kertaa kuussa tulee haettua kiinalaista Klaukkalan mahtavasta ravintolasta nimeltä Yang´s.

Valehtelen. Valkoisia valheita tulee varmaan sanottua silloin tällöin. Kun kysytään mitä kuuluu, vastaus on useimmiten ”ihan hyvää”, vaikka juuri silloin tympäisisi tosi kovasti. Varsinaisia valheita en kyllä muista sanoneeni. En pidä valehtelemisesta enkä valehtelijoista.

Riitelen suhteessa. Ihan rehellisesti, en muista milloin viimeksi olisimme ihan riidelleet. Olemme usein eri mieltä asioista, ja se on vain virkistävää. Olemme molemmat mieheni kanssa aika voimakkaita tyyppejä, joilla on mielipiteitä. Monista asioista olemme myös samaa mieltä, mutta meillä ei pelätä olla eri mieltä.

Sheivaan. Aina, kun on tarvetta. Sänki kainaloissa tai kintuissa on aika ällöä.

Vaihdan hammasharjan pään. Vaihdan ennen kuin harja on rispaantunut ja flunssan jälkeen aina.

Käyn kirjastossa. En enää juuri koskaan, sillä yleensä ostan kirjan, jonka haluan.

Pesen peitot ja tyynyt. Pari kertaa vuodessa peitot, mutta tyynyt tulee pestyä useamminkin. Mahtavaa, kun pesukoneessa on nykyään hienot pesuohjelmat ja kuivurissa kuivausohjelmat. Peseminen ja kuivaaminen on helppoa!

Leivon. Silloin tällöin, leipominen on ihanaa. Aina on jokin resepti, jota haluaisi kokeilla.

Siivoan jääkaapin. Siivoan sitä jatkuvasti. Lokakuun alussa meille tulee uudet kylmäkalusteet.

Käyn puntarilla. Käyn viikottain, ja hups, huomasin, että painoa on tullut lisää, kun se kesällä ehti vähän pudota. Heti, kun työt alkavat, alkaa myös stressisyönti. Kesäisin pystyy noudattamaan omaa rytmiä, painoakin on helpompi tarkkailla.

Komennan miestäsi. En komentele, vaikka pohjalainen olenkin. Pyydän, ja minua pyydetään.

Syön irtokarkkeja. Syön silloin tällöin, kun niitä on opehuoneessa tarjolla. En osta koskaan itse, paitsi kipeenä ollessa pitää saada turkinpippureita. Lemppareita irttareista ovat ehdottomasti liitulakut. Nykyään syön karkkia tai suklaata todella, todella harvoin. Silti pitää pieni makea saada päivässä, ja minulla se on hunaja aamupuuron päällä.

Pesen pyykkiä. Pesen viikonloppuisin muutaman koneen, lakanoita, pyyhkeitä, kirjo- ja valkopyykkiä.  Hienopesukin on omana koneellisenaan.

Imuroin kotini. Viikkosiivouksen yhteydessä imuroidaan, mutta muuten imuroin kuistia, eteistä ja keittiötä joskus viikollakin.

Kinataan vaatetuksesta. Hahhahh! Kumpikin on tajunnut, että toista ei voi muuttaa.

Käyn kaupassa. Mies käy lauantai-aamupäivänä hakemassa viikon ruokaostokset, itse käyn täydentämässä viikolla mitä tarvitsee.

Pesen ikkunat. No en pese, se on mieheni työ.

Vaihdan sukat. Nailonsukat vaihdan joka päivä, mutta jos sukkisten päällä on vielä puolisukat, niin sitten ehkä joka toinen päivä.

Olen eri mieltä mieheni kanssa. Olen useinkin eri mieltä, mutta se ei ole onglema. Olen aika nopea innostumaan, ja haluaisin toteuttaa jonkin keksimäni jutun heti, mutta mies toimii harkitsevammin.

Ostan uusia vaatteita. Ostan kausittain, välillä menee enemmän rahaa, mutta sitten taas on aikoja, jolloin en osta ollenkaan.

Viimeksi ostin netitse meidän kylppäriin pyöreän juuttimaton H&M:stä ja Jotexilta kolme harmaata joulutähteä olkkariin.

Pesen autoni. Pesin kesän lopulla autoni sisältä, ja huh, miten raskasta se oli.

Käyn läpi vaatekaapin ja muut kaapit. Pientä vaatehuonettani tykkään siivota viikottain, mutta muut kaapit käyn pari kertaa vuodessa perusteellisesti, pyyhin ne sisältä ja ulkoa.

Siivoan lääkekaapin. Meillä ei ole lääkekaappia.

Puhdistat hiukset harjasta. Tässä olen ihan sikalaiska. Milloinkaan muka ei ole tähän aikaa…

Olipa hassuja kysymyksiä! Osuiko ja upposiko joku kysymys?