Marraskuun parhaat

Syksy etenee kohti joulua ihan hurjaa vauhtia. Tuntuu siltä, ettei perässä pysy. Marraskuu on kuitenkin ollut yllättävän mukava tähän asti, enkä valita oikeastaan muusta kuin siitä, että päivän tunnit tuntuvat loppuvan kesken. Listasin muutamia mukavia juttuja, joita tässä kuussa ja lokakuun lopulla on ollut.

Kausivalot! Viime viikolla laitoimme kausivalot ikkunoihin, ja viritin luokkaanikin valosarjan. Koska on niin hirmuisen pimeää, valot ovat tosi ihanat. Meillä on kolme pyöreää, suurta LED-kranssia, mutta vasta lähempänä joulua laitetaan tähdet ikkunoihin. Ja kausivalothan muuttuvat joulukuun alussa jouluvaloiksi!

Joulun odottaminen. Kai jo saa sanoa j-sanan? En mitenkään erityisemmin odota joulua tänä vuonna, ei hirveästi ole nyt fiilistä jouluun. Esimerkiksi koulussa ei ole mitään joulujuttuja livenä – ainoastaan virtuaalisesti. Se ei ole sama, mutta pääasia, että on jotain. Joulun aika tulee siis töissä olemaan kevyempi, sillä olen jo tehnyt joululaulutaustoja ja aloittanut äänittämisenkin, mutta mitään suuria harjoitusproduktioita ei tänä vuonna ole.

Mitä jouluun muuten tulee, olemme kaksin kotona. Toivottavasti pääsisimme uudeksi vuodeksi Jeppikseen, mutta kaikki on tietenkin täysin auki. Lahjojenkin miettiminenkin on aloitettu jo.

Tilasin kuitenkin meille jouluksi valkoisen pöytäliinan. Oletteko huomanneet, että vanha kunnon pöytäliinan on tehnyt paluun?

Hääpäivä! Meillä oli hääpäivä lokakuun lopulla, ja tuli pyöreitä täyteen. Sen kunniaksi ja matkan puuttumisen vuoksi tilasimme GL-korusta, kultaseppä Gad Leinsonilta minulle sormuksen ja mieheni valitsi titaanisen rannekorun. Gad suunnitteli aikoinaan meidän vihkisormuksemme, joten oli itsestään selvää, että häneltä tilataan myös sormus. Jo olemassa olevaa mallia muunneltiin hieman vihkisormukseeni sopivaksi. Keltakultaista, mattahiotun sormen toista ulkoreunaa kiertää timanttirivi, toinen ulkoreuna on hieman pyöristetty. Sormus on tosi kaunis ja uniikki. Kehun tässä Gadia täydestä sydämestä, koska hänen kanssaan on superkiva asioida ja hänellä on näkemystä. Ehkä hopeahääpäiväksi korvikset?

Miten muuten juhistimme hääpäivää? No, tilasimme Uudenmaan leivästä sacher-kakun, joka oli tajuttoman hyvää. Sitä syötiin, ja vaikka en syönyt mitenkään mielestäni paljon, sokerista ja jauhosta tuli tosi huono olo…

Illanvietto ystävien kanssa. Viime lauantaina olimme hyvillä ystävillämme syömässä heidän upouudella kaupunkiasunnollaan. Ilta oli aivan hullun hauska, nauroimme aivan valtavasti, söimme ihan liikaa ja nautimme illasta. Ilta venyi, ja vaikka sunnuntaina olin tuhannen väsynyt, alkuviikolla olin tosi pirteä, iloinen ja energinen. Kun tästä korona-kurimuksesta päästään, aion järkätä juhlat ystäville. Kyllä!

Uudet sarjat. Katsoimme hehkutetun Netflix-uutuuden Musta kuningatar, joka oli kaiken ylistyksen väärti. Se kertoo orpotytöstä, joka on suunnattoman lahjakas shakinpelaaja. YLE Areenasta lopetimme juuri Julian Fellowesin Belgravian – upeasti toteutetun epookkidraaman – ja tänään aloitamme The Crownin neljännen kauden. The Crown menee aina vain kiinnostavammaksi, koska mukaan kuvioihin tulee muuan lady Diana Spencer…

Neulekausi. Vaikka vielä on aika lämmin, on ollut ihana pukeutua neuleisiin. Saapa nähdä onko tuleva talvi yhtä leuto kuin viimeisin, silloin ei paksuja neuleita voi pitää.

Liikunta ja lepo. Olen reippaasti jaksanut jumppailla Pamela Reifia, mutta olen myös ottanut ihan vain tosi iisejä päiviä kaiken tämän hääräämisen vastapainoksi. Eilen, lauantaina, esimerkiksi en tehnyt mitään koko päivänä. En siis mitään. Ja siitä rentoutuneena nukuin viime yön kuin tukki.

Keittiön ruokaryhmän maalaus. Ensi viikolla saamme keittiön ruokailuryhmän maalauksesta. Kaksikymmenvuotias Wilma-ryhmä oli niin huonossa hapessa, että oli aika uusata se ihan kunnolla. Mieheni purki ryhmän osiin, eli istuinkannet sai irti samoin pöydän jalat ja kannen. Siitä tulee kauttaaltaan valkoinen. Laitan siitä blogiin ehdottomasti juttua. Olen asiasta aika innoissani! Koska ryhmä on täyspuuta (tammea tai koivua, painava se on) ja edelleen mieluinen, sen maalaaminen on tottakai helppo tapa uudistaa ryhmä.

Mitäpä muuta on tapahtunut tässä kuussa… No, vähemmän mukavia juttuja myös. Silmäni ovat parin vuoden aikana tulleet tosi herkiksi, ja ovat nyt olleet aamuisin turvoksissa, ja harmi kyllä päivisin myös. Käväisin silmälääkärissä, ja oli ihana kuulla kaiken olevan silmien osalta kunnossa. Sain kosteuttavia tippoja, joita pitäisi laittaa viidesti päivässä… No huh sentään. Silmien kuivuminen on ikäjuttu, joka ei, harmi kyllä, häviä mihinkään.

Tällaista tänne, miten sinun loppusyksysi sujuu? Joko odotat joulua?

 

tekoturkki Cafelatte Lifestylestä
nahkanousut Second Female
bootsit Strafford, Nectarinesta
neule BMuir
baskeri H&M

 

Täydellinen tweedbleiseri

Tässä nainen, joka pyörtää sanansa. Jep.

Muistan kirjoittaneeni, että en tule koskaan enää käyttämään kaksirivistä bleiseriä. Ruutukuosi on myös ehdoton nou-nou. Kasarilla sai kaksirivisistä tarpeekseen. Hmmm… Never say never, sillä eräs kaunis päivä selaillessani Massimo Dutin sivuja törmäsin kauniiseen bleiseriin. Se näytti niin nätiltä, että päätin tilata sen. Ruutua se ei varsinaisesti ole, vaan ennemmin tweediä.

Ja kas, sehän oli täydellinen! Harvoin sitä löytää vaatetta, joka on joka kohdasta kuin itselle tehty. Rennosti asustamalla se ei näytä liian muodolliselta.

Bleiserin asustamista mietin tarkkaan. Hameeseen sitä tuskin tulen yhdistämään, vaan sen sijaan pillifarkkuihin ja nahkahousuihin. Alle pitkähihainen t-paita, kauluspaita tai eräs ihana Part Twon printtipaita, joka kaapista löytyy. Bleiserin muodollisuutta rikkoo pari paksupohjaisia maihareita.

Kieltämättä tulee eräs samantapainen bleiseri mieleen kultaiselta kasarilta. Olen tainnut siitä joskus kirjoittaakin. Se löytyi Jyväskylän tavaratalo Alfasta, joka oli ihan legendaarinen. Se oli punaruskeaa tweediä, tyköistuva ja paksu. Voi että tykkäsin siitä, oli olkatoppaukset ja kaikki! Se on niitä vaatekappaleita, joista luopumista hieman harmittelee.

Olisihan se ollut hauskaa säästää joitain vanhoja lempivaatteita. Mutta nuorena sitä ei edes ajatellut joskus olevansa nostalginen viisikymppinen.









bleiseri, farkut ja bootsit Massimo Dutti
t-paita Uniqlo

Tänään alkoi sitten odotettu syysloma. En tajua mihin tämä alkusyksy on humpsahtanut. En tunne itseäni erityisen väsyneeksi, sillä vapaa kevät ja ihana kesä tuntuu jaksamisessa edelleen. Työhommia on rästissä, joten pari päivää aion purkaa niitä, mutta sitten muuten olen vain ja teen jotain mukavaa. Onnistuneeseen breikkiin tarvitsee vain paljon unta, rentoilua, hyvän kirjan ja liikuntaa, siinä se!

Ps. Tule seuraamaan Instaan, vielä 1 seuraaja, ja 3000 on kasassa!