Asioita, joita olen oppinut näihin ikävuosiin mennessä

Täytän tänään 53 vuotta. Rakastan syntymäpäiviä, sekä omia että muiden. Ilahdun suuresti viesteistä, soitoista perheeltä ja lahjoistakin. On vaan tosi siistiä juhlia taas yhtä elonvuotta – vaihtoehtohan on, että olisin kuollut. Joten vanheneminen on tosi nastaa.

Jotain olen oppinut näihin ikävuosiin mennessä, ja huumorimielellä listasin muutamia asioita tähän postaukseen.

-1.- Nuku pitkään aina kun voit. Jos vaihtoehto on nukkua tai mennä aamuseiskalta lenkille, nuku.

-2.- Hölvää kasvoseerumia. Taputtele naamalle niin paljon kuin iho vetää. Sama aurinkosuojan kanssa. Mieluummin enemmän kuin vähemmän.

-3. Jos kirja on huono, lopeta se kesken. Aikaa ei ole tuhlattavaksi huonoon kirjaan.

-4.- Venyttele aina, kun se on mahdollista. Minä venyttelen portaiden alla lapojani, TRX-nauhoissa kylkiä ja käsiä.

-5.- Ikä on enemmän numero toisille kuin itselle.

-6.- Ohita fanaattiset kohkaajat: anna mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

-7.- Jos haluat ostaa huulipunan, osta. Säästä vaikka herkkuostoksissa.

-8.- Jumppaa naamaa autossa aina, kun muistat.

-9.- Menosta kieltäytyminen on ookoo, jos sinulla on lenkki-ilta.

-10.- Jos hyvä ystävä pyytää näkemään, ja sinulla on lenkki-ilta, peru se lenkki.

-11.- Ennen tehtiin parempia biisejä.

-12.- Kasariradion kuunteleminen on kivaa.

-13.- Suorittaminen on niin kolmekymppistä.

-14.- Älä pihistä kenkien, takkien, lakanoiden, astioiden ja kasvoseerumeiden laadussa.

-15.- On ookoo sanoa tykkäävänsä Gran Canariasta.

-16.- Jos näet ihmisen hädässä, auta häntä. Sano ympärillä olevillekin, että tarvitaan apua.

-17.- Kuulostele, niin näet mitä toinen juuri sillä hetkellä kaipaa.

-18.- Älä aliarvioi muotoilevia alusasuja.

-19.- Robotti-imuri säästää aikaa ja voimia.

-20.- Naura aina kuin mahdollista, viljele huumoria. Nauru tarttuu.

-21.- Hyvä gynegologi, korva-, nenä- ja kurkkulääkäri, kampaaja, hieroja ja kosmetologi ovat sijoitus.

-22.- Hyvännäköiset kengät upgreidaavat asun kuin asun.

-23.- Kannattaa miettiä ennen kuin sanoo mielipiteensä. Draaman välttäminen ei ole välinpitämättömyyttä vaan energioiden säästämistä.

-24.- Neuvoni veljentytöille: Opiskele itsellesi ammatti, ja laita aina aurinkosuojaa.

-25.- Onnellisuus on kiitollisuutta.

-26.- Ehdottomuus on väsyttävää. Kannattaa olla ennemmin suvaitsevainen kuin kapeakatseinen.

-27.- Hyvä keskustelu piristää enemmän kuin kahvikupillinen. Yhdessä ne ovat lyömätön pari.

-28.- Joka päivä pitää kertoa, että rakastaa.

-29.- Paras tuoksu kotona on puhtauden tuoksu. Ikkunatkin kannattaa pitää auki aina kun mahdollista.

-30.- Joskus voin olla tosi fiksu, joskus tosi hölmö, mutta kumpaankaan ei kannata jäädä makaamaan.

-31.- Hyvä valaistus on kuvissa A ja O.

-32.- Hyvä hiuspäivä pelastaa monta hetkeä.

-33.- Viisikymppinen on vaihtolämpöinen. Pukeudu kerroksittain, ja alle aina ohut paitis tai paita. Vaikka lähtiessä olisi viileä, noin kymmenen askeleen jälkeen on kuuma. Kunnes on taas kylmä. Ja niin edelleen.

Ja tärkein,-34.-: Muista olla oma itsesi. Tämä on sinun elämäsi, nämä ovat sinun nahkasi. Olet sinä juuri omilla ominaisuuksillasi!

Tänään synttäriohjelmassa puhelimessa puhumista, jumppa ja jäätelönsyöntiä. Epävirallinen 35: ota ilo irti juhlahetkistä!

Mitä sinä olet oppinut elämästä?

 

neule BMuir / hame Lindex / bootsit Strafford

Elokuun välitilassa (ja Balmuir-alevinkki)

Elokuu on jonkinlainen välitila, kuukausi kesän ja syksyn välillä. Valo on jo hailakampi, aurinko paistaa matalammalta. Terassilla on aamukastetta. Tarkenee vielä paljain säärin, mutta värimaailma alkaa jo muuttua kesäisen kirkkaista ruskean ja mustan suuntaan. Välitila on myös henkinen. Työt alkavat.

Pukeutumisessa on sen sijaan ihanin kausi meneillään ja edessä. Olen omimmillani syksyn väreissä, lokakuun lapsi kun olen. 

Ennen kaikkea elokuu on henkinen välitila ja tilinpäätöskuukausi. Kuten varmaan monet opettajat tunnistavat, uusi vuosi alkaa elokuusta. Ajatukset ovat jo suuntautuneet töihin, itse en osaa enää lomassa ollakaan. Keltainen opekalenteri tuossa pöydällä sisältää kohta koko lukuvuoden. Toimisto on muuttanut alakerran isolle ruokapöydälle. Läjässä nököttävät sulassa sovussa upouusi äänikortti, kuulokkeet, piuhoja, kamera, mikki, selfiekeppi ja muistikirja.

Elokuussa on luopumisen tuntua. Loppukuusta alkaa havainnoida lintujen joukkokokoontumisia ja auroja. Lintuaura saa minut joka kerran surumieliseen tilaan – siinä ne nyt lähtevät, ja edessä on vain pimenevät aamut ja illat. Lintuaura tekee tietä sille väistämättömälle: kesä on ohi.

On jotenkin säälittävää, että sitä koko vuoden odottaa kesää, ja sitten se on parissa kuukaudessa ohi. Siinä se sitten oli. Sille ladataan odotuksia, tehdään suunnitelmia, ja eletään sitku-elämää. Sitten kun on kesä, minä teen kaiken, mitä olen suunnitellut talven mittaan. No, eihän se noin mene. Elämä kun tuppaa olemaan elämää, oli kuukausi mikä tahansa.

Miksi viisitoista astetta on keväällä lämmin, mutta syksyllä viileä? Se on se sama viisitoista astetta kuitenkin.

Elokuu on ehkä vuoden kauneimpia kuukausia. Pidän kypsistä viljapelloista, joskin vehnä meidän talomme eteläpuolella on kitukasvuisen näköistä ja harvahkoa. Myös pimeät illat, kun voi jo sytyttää kynttilät, ovat tunnelmallisia. Kukapa ei niistä pitäisi? Illat alkavat hämärtyä yhä aikaisemmin, ja eteläpuolen pelloilta hiipii usva kohti taloa. Eilen oli niin lämmin iltayö, että talo kietoutui harmaaseen sumuun piiloon. Tekisi mieli mennä ulos ja haroa sumua sormillaan.

Sain kommentin, jossa kysyttiin olenko tuntenut ikävää matkustamiseen. Myös hän arveli minun olevan niin rationaalinen, että hyväksyn asiat tällaisena kuin ne ovat.

Totta.

Lieneekö se ikä vai elämä, joka on opettanut tiettyyn realismiin: asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne ovat. Jonkin asian haikailu ei auta yhtään mitään, lisää vain tuskaa.

Matkailua en siis ole kaivannut, mutta luulen kaipuuni kesään olevan kovempaa kuin koskaan aiemmin. Se on jo alkanut, vaikka elokuu on vasta alussa. Ja kesässä haikailen paitsi lämpöä, myös tiettyä huolettomuutta, joka ei ole koskaan läsnä talvella tässä aikuisen elämässä.

Kaipuu on omituista: monesti on jo ikävä kotiin, vaikka ei ole edes lähtenyt. Sama se on kesässä, jota ikävöi, vaikka ulkona olisi vielä lämmin.

Ihana työkaverini jäi keväällä eläkkeelle ja muutti etelän maille asumaan. Hän inhosi talvea. Ymmärrän häntä hyvin. En itsekään ole hiihtäjätyyppiä, mutta hankien kauneudesta ja huikeasta valosta nautin kyllä. Jos vain sellaisia talvia saisimme. Olen työkaverini puolesta aivan valtavan onnellinen. Niin on hänkin.

Jos jostain nautin loppukesässä, niin muodista. On paras sesonki!

Viime kesänä Part Twolta saamani mekko on ollut vasta nyt käytössä enemmän. Miten ihana se tulee olemaan mustien mokkasaappaiden kanssa. Ja mustan tai kamelinruskean neuleen kanssa. Syksyisin puhuttelee aina tuo väriyhdistelmä.

Vinkkaan myös, että Balmuirilla on alkanut laukkuale!

Kuvien Celia-laukku on alennuksessa myös, olen käyttänyt sitä valtavasti. Laukku on tosi käytännöllinen ja ihana syksyinen väripilkku. Laukkujen lisäksi alennuksessa on pieniä pussukoita ja korttikoteloita. Oma työlaukkuni on musta Estelle-shopper, käytännöllinen ja kestävä.

Tässä elokuussa olen niin monella tavoin uuden äärellä. Se, mistä muilla on jo kokemusta, tulee minun eteeni nyt konkreettisesti. En kiellä, ettei jännittäisi. Muistan isoäidin sanat – asioilla on taipumus järjestyä – ja niin ne, outoa kyllä, aina tavalla tai toisella järjestyvät. Antaa siis hetken viedä. Ja uuden eteen olen tehnyt jo kovasti töitä. Kaikki se, josta olen ollut jäljessä, alkaa hahmottua eteen ihan uudella tavalla.

Pitää aina muistaa, että ei ole yksin. Jos tulee kysyttävää, taatusti löytyy aina joku, joka osaa, ja jolla on aikaa neuvoa.

Ja hei – tälle viikonlopulle on luvassa hellettä! Se vesittää täysin suunnitelmani täysipäiväisestä opiskelusta viikonloppuna, sillä en todellakaan aio istua sisällä. Tiristetään kesästä se viimeinenkin pisara!

Mitäpä suunnitelmia teillä on elokuun varalle? Tunnetko haikeutta elokuussa?