Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Mitkä asiat tuovat minulle joulumielen?

 

Kaupallinen yhteistyö Balmuir, sisältää mainoslinkkeä

 

Oletko sinä jo tuntenut häivähdyksen, jota myös joulumieleksi kutsutaan?

Minä olen tuntenut sitä hetkittäin: Maamme-laulu koulumme itsenäisyysjuhlassa, ensimmäinen joulupuuro, lempilaulujen soittamista pianolla, lahjapakettien käärimistä, punaisen lautasliinan taittelemista, havun tuoksua.

Joulunajan ensimmäisen puurotarjoilun kuvin kerron asioista, joista minä saan joulumielen. Pääosassa kattauksessa ovat Balmuirin joulunpunaiset lautasliinat.


Ensin pitänee määritellä joulumieli!

Kuvailisin sitä läikähdykseksi, jossa on häivähdys jotain arkielämää suurempaa, sydäntä liikuttavaa, lapsenmielistä lämpöä. Puhdasta onnellisuutta ilman huolen häivää, kauneuden ja rakkauden hipaisu. Siinä missä lapsella joulumieli on jatkuvaa odotusta kalenteriluukun ensimmäisestä viimeiseen, aikuinen tavoittaa sen hetkittäin, parhaimmillaan silloin, kun on tuottanut toiselle ihmiselle hyvän mielen.

Kun ensimmäiset lumihiutaleet putoavat maahan

Lapsena oli aina valkea joulu. Kyllä, olen sen verran elänyt, että minusta on hauska muistella menneitä. On hanget korkeat nietokset, vaan joulu, joulun on meillä. Kyllä, lumi on ehdottomasti joulumielen tuoja.

Kun ensimmäinen joulupuuro syödään

Meillä se syötiin tänä vuonna ensimmäisenä adventtina. Joulupuuron voi tuunata kukin haluamallaan tavalla. Mieheni syö sen luumukiiselillä, minä kanelilla ja sokerilla. Joulupuuro on vakava asia, ja sen tuunaaminen on jokavuotinen keskustelu!


Kun punaiset tekstiilit otetaan esille

Meidän kotimme valmistuttua kohta 17 vuotta sitten olen keräillyt joulutekstiilejä, joita vaihtelen vuosittain. Punainen on suosikkini, ja maalaistaloon se sopii tosi hyvin. Punaisessa on suloista vanhanajan joulutunnelmaa. Balmuirin joulunpunaiset lautasliinat somistivat ensimmäistä joulupuurolounastamme viime sunnuntaina. Yksinkertaisen kaunis kattaus syntyi punaisen, valkoisen ja ruskean yhdistelmästä. Pienet havut toivat ripauksen ulkotunnelmaa kattaukseen.


Kun lempijoululaululevyni laitetaan soimaan

Musiikkia pitää olla, olkoonkin, että olen aika kyllästetty siihen jo työnikin puolesta. Niinpä kuuntelen ihan muuta kuin opetan. Lisää joulumusiikista kerron täällä. Oma lempilevyni on eräs Celtic Christmas-levy, jonka sain kollegaltani. Tykkään akustisesta soundista, toisaalta myös klassisesta. Ylläriveto on Snoop Dogin Xmas On Soul.

Kun on koulun joulujuhla

Joulu on lasten juhlaa, ja minulla on ilo ja kunnia opettaa noin neljääsataa. Rakastan meidän koulumme joulujuhlia! Tänä vuonna laulamme yhdessä ihan erityisen paljon. Kun juhla on ohi, ja alan käärimään piuhoja, tulee todella iloinen mieli. Halaillaan työkavereiden kanssa ja huikkaillaan hyvää joulua. Se on kaikki ihanaa.


Kun auton nokka suunnataan kohti pohjoista

Tänä vuonna suuntaamme Pietarsaareen vanhempieni luo. Kun auto on pakattu, navigaattori käynnistetty (toimii myös matkamittarina) ja lähdimme matkaan-tekstari laitettu, on melkein riehakas olo! Usein pohjoista kohden tulee myös lumiraja vastaan, se jos mikä tuplaa joulufiiliksen.

Kun näkee Usko, toivo, rakkaus-valot ensi kerran

Pietarsaaressa Isokadun yllä loistavat Usko, toivo ja rakkaus-valot. Ne ovat roikkuneet jouluisin paikoillaan jo 1850-luvulta. Silloin ne olivat paperisylinterit, joiden sisällä oli kynttilät. Sydän on kaupunginmuseon kohdalla, risti lähinnä kirkkoa. Näistä valoista, jos mistä, tulee joulumieli.

Kun ajelee kaupungilla tai kävelee omakotitaloalueilla, voi laskea kymmeniä valosarjoja talojen ikkunoista. Myös meillä kotona on kahdet valosarjat, toiset ovat isäni tekemät, toiset lahjaksi saadut valkoiset.

Kun asuimme ensimmäisessä asunnossa Kannelmäessä, ja laitoimme isän tekemät Usko, Toivo ja Rakkaus-valot ikkunaan.  Eräs naapurimme soitti ovikelloa, ja tahtoi tietää miksi juuri meillä on kyseiset valot. Selitin, että isäni on pietarsaarelainen. Ja niin oli tuo naapurimmekin!

Joten kyllä, nämä valot tuovat ehdottomasti joulumielen!



Kun tuntematon hymyilee

Ihailen meidän lähimarkettimme työntekijöitä, miten iloisesti he palvelevat alati kiihtyvässä joulunvalmistelussa. Tulee todella ”hyvä, lämmin hellä on mieli jokaisen”.


Kun saa siivota ajan kanssa 

Niin hullulta kuin tämä kuulostaakin, nautin siivoamisesta – jos on aikaa. Jos vain suinkin ehdin ja jaksan, meille joulu tulee myös kaappeihin. Laitan joululauluja soimaan, ja isken kaappien sisltöihin kiinni. Tänä jouluna siivoukset saavat jäädä tavanomaisen viikkosiivouksen varaan, sillä suursiivoan vasta uuden vuoden jälkeen.


Kun lauletaan vanhoja joululauluja

Kasvoin vanhoja lauluja kuunnellen, ja nuorena laulunopiskelijana tutustuin moniin, harvinaisempiinkin lauluihin. Yksi lempilaulujani on Arkihuolesi kaikki heitä, jonka sanat avautuvat aikuiselle ihan eri tavoin kuin nuorelle. Vanhoista lauluista pidän eniten lauluista Maa on niin kaunis, En etsi valtaa, loistoa ja Rauhaa, vain rauhaa. Viimeksi mainittu aiheuttaa itkukohtauksen, varsinkin, jos isä laulaa sen.

Kun ollaan yhdessä

Joskus on kiva olla kaksistaan joulu. Mutta tänä jouluna vietämme sen isommalla porukalla, ja meillä tulee takuulla olemaan hauskaa. Ainakin musiikkia tulee riittämään pianon, urkujen, sellon, kitaran, klarinetin ja kuuden kovaäänisen laulajan voimin.

Kun jouluvalot tuikkivat ikkunoissa

Jouluvalot ikkunoissa ovat minulle tärkein ulkoinen tunnelmanluoja, jopa kuusta tärkeämpi. Mikä sen ihanampaa talven pimeyden keskellä kuin tunnelmavalo?


Joulukattauksen lautasliinat, pyyhe ja esiliina ovat pellavaa. Kaikki nämä ovat myös ihania joululahjoja.

Joulun pyhinä kietoudun pehmeisiin asuihin. Oloasuun kuuluvan Lausanne-kashmirhupparin puin nyt shortsien ja valkoisen paidan kanssa. Laadukas huppari on yksi lempineuleitani, ja on pikantti yläosa pienen kimalluksen ja juhlavamman paitiksen kanssa.

 

Kaikkia ulkoisia seikkoja tärkeämpiä ovat kuitenkin ne perinteiset: oma ja läheisten terveys, rauha ja yhdessäolo. Siinä on lähtökohta omalle joulumielelle.

Joistakin pienistä asioista, kuten väreistä, musiikista tai tuoksuista kuitenkin läikähtää lapsenomainen olo. Se on ripaus jotain aikuisuuden vakavuuteen hävinnyttä taianomaista tunnetta, palanen tietoisuutta ajasta, josta on jo kymmeniä vuosia.

Mistä sinulle tulee joulumieli?

Herkkä, mutta vahva – kymmenen väitettä ja omat vastaukseni

 

sisältää mainoslinkkejä

 

Eräs Anna-lehden artikkeli kiinnitti vasta huomioni. Artikkelin on kirjoitanut Janica Brander. Siinä lueteltiin kymmenen piirrettä, josta ihminen tunnistaa olevansa paitsi herkkä, silti vahva.

Yleensä luen tällaiset listaukset vähän ohimennen, mutta tämä juttu sai minut pohtimaan herkkyyttä ja vahvuutta yhdessä. Tunnenhan itsekin olevani molempia. Herkkyys on hyvin vallitseva piirre luonteessani, mutta kuitenkaan en pääse luonteeni puolesta pakoon vahvojen pohjalaisnaisten ketjua, johon kuulun. Miten nämä kaksi ominaisuutta saa yhteen pakettiin?

Kuvituksena Balmuirin kaksi baskeria ja kaulahuivia sekä poromokkakäsineet asustettuina talvitakkeihin. Kuvaushetkellä laskevan auringon valo sai aikaan suorastaan maagisen talvitunnelman.

1. Olet hyvä kuuntelija.

Hyvän kuuntelijan merkki on täydellinen keskittyminen vastapuoleen, lisäkysymysten esittäminen, toisen asiaan oman ajan antaminen. Jos toinen haluaa puida jotain asiaa perin pohjin, niin sille asialle annetaan tilaa. Ei pyritä vaihtamaan aihetta lennosta noin vain, vaan asia vaihtuu sitten, kun sille on luontavaa.

On aika helppoa oppia hyväksi kuuntelijaksi. Sulkee vain hetkeksi oman suunsa, keskittyy toiseen ja tekee vastakysymyksiä. Ja tietenkin pitää olla aidosti kiinnostunut toisen tekemisistä. Kyllä, olen mielestäni hyvä kuuntelija, ihmiset myös avautuvat minulle aika paljon.

2. Uskallat puuttua syrjitään ja epäkohtiin.

Minusta joukolla toisen kimppuun hyökkääminen on väärin. Se on väärin, sillä siisti.

Joukkolynkkaus on nykyajan nettikäytön ilmiö. Anonyymistihän on helppo huudella, mutta kun nykyään huudellaan ihan omalla nimelläkin! Minusta toisen ulkonäön, elämäntyylin tai valintojen arvosteleminen ”päin naamaa” netissä vain ei ole oikein. Olen seurannut muutamia julkkisten somekohuja, se lynkkaamisen määrä on ihan uskomaton. Ei ihme, että julkiset virat, luottamustehtävät, saati johtopaikat eivät houkuta fiksuja ihmisiä, kun saa varautua loanheiton kohteeksi.

Ihan kuin ei enää ymmärrettäisi mikä on oikein ja mikä väärin. Mukaselitys siitä, että itsepähän ovat julkisen osansa valinneet, on ihan huuhaata. Ei se silti oikeuta huonoon käytökseen. Toisen arvosteleminen ei ole ”rakentavaa kritiikkiä”. Rakentavassa kritiikissä annetaan myös positiivista palautetta,ja muutosehdotus tyyliin ”oletko ajatellut”. Mutta ei toisen ulkonäöstä, ammatista, elämäntilanteesta, virheistä.

Paljon on taas nettikiusaaminen ollut tapetilla, mm. Afterwork-podcastissa. Jakson nimi on Kiusaaminen somessa – mihin katosivat käytöstavat?

Tulen tästä kaikesta todella kiukkuiseksi, huomaatko?

3. Et ahdistu yksinäisyydestä.

En todellakaan ahdistu,päin vastoin. Tykkään viettää aikaa itsekseni. Yksinäisyydessä latautuu! Tosin tänä syksynä olen ollut liikaa yksin olosuhteiden pakosta. Olen kaivannut ystäviäni ja työkavereitani. Yksin ollessani tykkään suunnitella blogia, siivoskella, musisoida. Ihan vain olla ja ajatella.

4. Valitset ystäväsi tarkasti.

Valinta on ehkä väärä sana. Ihmiset, joilla luonnostaan synkkaa, ajautuvat viettämään paljon aikaa yhdessä. Aika näyttää syveneekö ystävyys. Ehkä se valinta tulee siinä, lähteäkö syventämään ystävyyttä. Kurjaa, jos toinen tuntee syvempää ystävystymisen halua kuin itse. Ehkä elämäntilanteet eivät välttämättä kohtaa tai ei ihan uskalla luottaa toiseen. Ehkä vanhemmiten on todella vaikeampi luottaa, onko snusta?

Luottamustani on myös väärinkäytetty, ja sellaista on vaikea unohtaa.

5. Et roiku huonossa parisuhteessa.

En todellakaan roiku. Olen tosin roikkunut nuorempana, mutta kuinka moni meistä ei olisi? Eihän silloin tunne itseäänkään kovin hyvin.  Silloin sitä yritti muuttaa toista mieluisekseen, siinä ei voi voittaa.

Nykyinen parisuhde kukoistaa sen takia, että kumpikin saa olla sellainen kuin on. Emme yritä muuttaa toisiamme. Onneksi mieheni ei ole erityisherkkä, kaksi sellaista samassa taloudessa voisi johtaa törmäyskurssiin. Olemme molemmat aika voimakastahtoisia, mutta se on myös voimavara.

6. Inhoat tekosyitä ja selittelyä.

Inhoan kyllä, ja varsinkin itselläni! Onneksi olen päässyt selittelystä eroon. Sekin lienee vähän ikäkysymys. Kilttinä ja tunnollisena ihmisenä sitä tunsi jotenkin olevansa tilivelvollinen vähän joka puolelle. Mutta ymmärrän, että jokainen joskus käyttää tekosyitä, se on inhimillistä ja toisinaan ihan ok.

7. Uskallat kertoa läheisillesi ikäviä totuuksia.

Miksi minun pitäisi kertoa toiselle ikäviä totuuksia, en ymmärrä?

Eiköhän älykäs ihminen itsekin tajua syvällä sisimmässään, jos hänen tulisi muuttaa jokin asia elämässään. Ehkä, jos tuttavapiirissäni olisi joku perheväkivaltaa tai alistusta kokeva, niin sitten voisin yrittää ottaa asian puheeksi.

Riippuu muuten monesti toisestakin, miten se ”ikävä totuus” otetaan vastaan. Joskus on parempi vaan pitää suunsa kiinni. Kuuluuko minun puuttua toisen valintoihin? En tiedä. Haluaisitko sinä, että sinun valintoihisi puututaan?

8. Et elä epärealistisissa päiväunissa.

Heh, sen voin sanoa, että en tosiaan elä. Olen suorastaan inhorealisti! En edes unelmoi mistään ihmeellisestä tällä hetkellä. Kun saa käydä töissä terveenä, jumpata, blogata, nähdä ystäviä ja perhettä, olen ihan täysin onnellinen.

9. Teet täysillä sen mitä rakastat.

Kyllä, näin voisin sanoa. Joko teen hyvin, tai sitten jätän tekemättä! Tekemistäkin on pitänyt oppia säätelemään. Ihaniin juttuihnkin voi väsyä, jos ei pidä välillä kunnolla vapaata. Esimerkiksi eilen kuvailtiin näitä asukuvia, ja yhtä kamppispostausta yli neljä tuntia. Olin aika väsynyt sen jälkeen, silti olisi tehnyt mieli alkaa heti käsittelemään kuvia. Vaan päätin ottaa loppuillan rennosti, olihan sunnuntai.

Olen keskittynyt tällä hetkellä kahteen asiaan, opettamiseen ja bloggaamiseen. Molemmat antavat valtavasti, eikä toinen ole toiselta pois.

10. Osaat asettaa rajasi, kun uuvut.

Osaan kyllä, ja jo aikaisemmin, ennen sitä totaaliuupumista. Sen taidon olen tosin joutunut oppimaan kantapään kautta. Et ole korvaamaton, eikä kukaan sinua kiitä siitä, että et pitänyt huolta itsestäsi! Nykyajan työelämä on vauhdikasta ja rankkaa. Itsensä hoitaminen ON sallittua.

Nyt kevään, kun on mahdollisuus ottaa rennommin virkavapaan ansiosta, haluan käyttää ajan todella itseni hyväksi kaikin tavoin. Kerätä virtaa ja voimaa tuleviin vuosiin. Odotan sitä todella.

Kuvissa esiintyvät Balmuirin ihanat asusteet, valkoiset St Marcel-kashmirbaskeri ja Montmartre-huivi, sataprosenttista kashmiria sekin. Kamelinvärinen settiin kuuluvat Grace-baskeri ja -huivi, molemmat alpakanvillaa. Kasmirvuoriset poromokkakäsineet lämmittävät pakkassäällä.

Alekoodi BWMARJUKKA on voimassa vielä tänään, sillä saa -20% koko valikoimasta poislukien silkkipaidat, Billebeino-mallisto ja lahjakortit.

Tunnistitko itsesi joistakin noista kymmenestä kohdasta?

Mistä olet samaa mieltä, ja onko jokin kohta opettanut sinua? Nappaa tämä idea blogiisi, olisi kiva kuulla muidenkin pohdintoja aiheesta!