Kaupallinen yhteistyö Balmuir
Jutellaanpa pitkästä aikaa laukuista.
Olen viime aikoina katsahtanut omalle laukkuhyllylleni sillä silmällä, ja myynyt surutta pois sellaiset laukut, jotka eivät enää tunnu omannäköisiltä tai puhuttele erityisemmin. Vaatteissa olen hurahtanut enemmän kuoseihin ja jopa frilloihin, laukuissa yksinkertaisuus tuntuu nyt hyvältä ja oikealta. Jos vaatteissa voin hieman irroitella, laukuissa haluan pysyvyyttä ja tasaisuutta, laatua ja linjakasta muotoa.
Balmuirin laukkumallisto on tänä syksynä täydentynyt muutamalla todella monikäyttöisellä laukulla. Vanha työlaukkuni, joka veteli viimeisiään, sai lähteä, ja tilalle tuli paras työveska koskaan.
Fiinimpiin menoihin, kuten vaikka brunssille tai syömään, löytyy yksinkertainen, mutta tilava laukku, joka muuttuu myös trapeze-malliin.
Huolettomiin menoihin olalle heitetään pieni crossbody, jonne mahtuvat kätevästi tärkeimmät, eli kännykkä, avaimet, korttikotelo ja huulipuna.
Vanha työlaukkuni oli kulunut kirjaimellisesti lähes puhki. Miten hyvin se oli minua palvellutkaan. Sen ainoa vika oli ryhdittömyys, eli varsinkin läppärin kanssa sai olla varovainen. Tilava se oli, mutta jo ahkerasta käytöstä hurjan kulunut.
Kun keväällä näin Balmuirin showroomilla vetoketjullisen Estelle shopperin, tiesin, että tuossa on työlaukku, jota olen etsinyt. Laukun nahka on hieman tukevampaa kuin alkuperäisessä Estellessä. Lisäksi vetoketju tekee laukusta suljetun. Laukku vetää hyvin läppärini ja kalenterin, sekä muutaman muun tavaran, jotka kulkevat mukanani töissä joka päivä.
Elinor tote on sellainen käsilaukku, jonka kanssa lähtisin kaupungille, jonka ottaisin iltamenoihin mukaan, tai johon pakkaisin huivit ja huulipunat, kun lähden brunssille ystävieni kanssa.
Laukun muotokieli on todella kaunis, suorastaan virtaviivainen. Halusin kuvata tämän aluksi ihan yksinään, sillä tikkaukset ja viimeistely ovat niin kaunista työtä. Yksinkertaisuus ja tukevuus ovatkin Elinor toten valtit. Se vetää myös hirmu määrän tavaraa: lauantaisella Tampereen-visiitillä oli mukana kamera, toinen objektiivi, hiustuotteita, meikkejä ja pari pussukkaa korttikotelon ja puhelimen lisäksi.
Elinor totea saa taupen lisäksi mustana.
Konjakinvärinen Celia-olkalaukku on ehkä ominta tyyliäni ikinä. Rento, pieni ja tyylikäs laukku on juuri sellainen jokapäivän kaveri kuin nainen tarvitsee – helppo ja keveä olanyli heitettävä laukkunen. Ja kuten huomaatte, väri toistuu ympärilläni asioissa vähän siellä täällä.
Konjakinruskea on ollut yksi lempivärejäni aina, ja mielestäni se on erityisen kaunis vaikkapa harmaan ja valkoisen kanssa. Myös luumunpunainen ja musta näyttävät sen kanssa freeseiltä. Celia-laukkua saa myös mustana sekä upeana havunvihreänä. Kullanvärinen ketju tuo laukulle ylellisen ripauksen.
Celian hihna on lyhyelle naiselle aika pitkä, mutta aion käyttää sen suutarilla. Ammattilainen lyhentää hihnan hetkessä. Muutenkin taitava suutari on hyvä tyyppi: korkolaput, laukunhihnat ja muut hoituvat kaupassakäynnin ohella kätevästi.
Olen tykännyt kovasti Balmuirin laukuista. Mikään niistä ei ole jäänyt kaappiin makaamaan, vaan tuntuu pikemminkin siltä, että muut laukut ovat jääneet vähemmälle käytölle. Balmuirin laukkujen muotokieli vetoaa skandinaavisen makuun, se kestää aikaa, ja yhdessä laadukkuuden kanssa tuloksena on moneen makuun ja asuun sopiva, hinta-laatusuhteeltaan hyvä laukku.
pitkä villatakki Balmuir
nahkahousut J.Lindeberg
nilkkurit Massimo Dutti
konjakinruskea poolo Uniqlo
musta nahkahame Part Two
