The Hat

 

Minulla oli kuvauslainassa syysuutuuksia Balmurilta. Mukana oli myös tämä Cremona-huopahattu.

Olen aina ajatellut, että en ole hattuihmisiä – mitä nyt kesäisin päässä on jatkuvasti hattu! Olen siis kesäisin hattumuija, mutten talvella. Viileimmillä säillä haluan korvatkin lämpimään.

Ihastuin Cremona-hattuun ihan hullun lailla, ja mietin lunastaisinko sen itselleni. Ponchon kanssa se olisi aika ihana, ja mikä ettei myös harmaan villatakin tai rennon, ohuen villakangastakin kanssa.

Olen joskus leikilläni tuuminut, että olen edelisessä elämässä ollut varmasti joku lännensankarileidi. Liivi, väljä hame, pussihihainen pusero, hattu, buutsit ja raudikko alla kirjaillun nahkasatulan kanssa näyttävät hyvälle.

Mikäpä sitä estää olemasta oman elämänsä sankaritar, puuttuu vain leveä villahame ja se hevonen. Liivi ja pussihihainen pusero löytyvät jo kaapista. Bootsitkin on, käsintehdyt Tony Lamat.

Hattu päässä voi vähän piiloutua maailmalta. Lierin alta voi tutkailla sivusilmällä ihmisiä ja olla hivenen coolimpi kuin onkaan. Oikeasti en ole yhtään cool, olen liian temperamenttinen, tunteellinen ja nauravainen. Hötkyn ja liikun koko ajan.

Oli minulla nuorena hattu, parikymppisenä. Se oli sellainen muotoiltava, musta villahattu. Monilla nuorilla naisilla oli siihen aikaan hattu, tiedä mikä muoti meitä konservatorion naisia villitsi, mutta hattu oli saatava. Näin viisikymppisenä sitä muistelee jokseenkin huvittuneena, ne jakut, suorat housut ja hatut… Kai se kuului aikuistumiseen.

Musta, muotoiltava hattu oli vähän kylmä ja jäi aika vähälle käytölle. Kerran pukeuduin yksissä naamiaisissa saapasjalkakissaksi, ja siihen hattu oli vallan mainio asuste. Muina asusteina oli mm. ketunhäntä, pitsinen liivi, pitkä bleiseri ja ylipolvensaappaat. Kasvoihin taiteilin kippuraviikset. Tunsin oloni vallan kotoisaksi koko illan. Onneksi asu tuli ikuistettua valokuvaan!

Balmuirin Cremonasta ei tule naamiaishattua. Vain viitta puuttuu, ja olisin oman elämäni supersankari.

Viikonloppu on kohta ohi. Tänään kuvattiin ihania syyskashmireja ja silkkiä, tiistaina blogissa, tule katsomaan!

 

hattu ja huivi Balmuir 
housut Second Female
nilkkurit AllSaints
neule BMuir

Miten pärjätä, kun ohjelmat ja sovellukset hallitsevat päivääsi?

 

Onpa ollut haipakkaa – en ole ehtinyt blogiin, koska teen musiikillista digiloikkaa.

Se tarkoittaa uusien laitteiden ja ohjelmistojen lataamista ja Youtube-videoihin sukeltamista, ja tunnit vain kiitävät ohitse, kun on uppoutuneena töihin. Olen viimeksi käyttänyt äänitysohjelmaa, kun ajurit ovat olleet CD-muodossa, eli hmm… Aika kauan aikaa sitten!

Rupesin laskeskelemaan mitä kaikkia sovelluksia ja ohjelmia käytänkään, eikä siihen kahden käden sormet riitäkään! On suorastaan pelottavaa miten monessa sitä on kiinni, ja useimpia pitäisi ehtiä seuraamaan. Salasanoja varten on muistikirja, sillä samaa salasanaa ei halua laittaa kaikkiin.

Onhan noita – en silti valita, sillä kaikkia ohjelmia käyttelen sujuvasti. Pärjäätkö minulle ohjelmien ja sovellusten määrässä vai selviätkö vähemmällä?

Uskon etätöiden tulleen jäädäkseen ainakin osittain.

Luin juuri Hesarista jutun, jossa arvioitiin Suomen selviävän oletettua paremmin koronan aiheuttamasta taloudellisesta notkahduksesta. Yksi syy oli se, että pystymme ja osaamme hoitaa työt etänä. Hyvä työmoraali taitaa olla edelleenkin suomalainen hyve! Uskon, että kynnys tehdä etätöitä on matalampi kuin ennen, ja uskon sen myös edistävän työhyvinvointia. Peruskoulun opettajan ammattiin etätyö ei sovi, sillä mitä pienemmistä on kyse, sitä enemmän he kaipaavat vuorovaikutusta. Sitä harjoitellaan myös taito- ja taideainetunneilla vahvasti.

Mutta mitäpä kaikkea minä käytän lähes päivittäin.

Aloitetaan päivätöistä. Viestinnässä on Microsoftin o365-alusta, jossa aktiivisimpia kanavia ovat sähköposti, Yammer, Sharepoint ja Teams. Lisäksi on Wilma, ja meidän opettajien kaksi kanavaa Whatsupissa, joista toinen on pikatiedottamiseen, toinen on hupikanava. Googlen puolella on käytössä Classroom ja viestivälineenä siellä Hangouts.

Lisäksi minulla on kotikoneella notaatio-ohjelma ja yksi äänitysohjelma sekä opetuskäyttöön sopiva Bandlab. iPadissa käytän GarageBandia ja UkeOkea (ukulele-appi), ja tietenkin puhelimeen on ladattu kitaran- ja ukulelen virittäjä. Ohjelmiin tarvittava äänikortti on välttämätön, minulla on Focusriten Scarlett Studio Solo, jos jotakuta kiinnostaa.

Puhelimestani löytyy kokonainen maailma sovelluksineen.

Jokaiseen hitsin ohjelmaan pitää asentaa ajuri, ja laitteet pitää rekisteröidä. Pitää tehdä tili sinne, toinen tänne, ja jokaiseen pitäisi olla se salasana.

Omassa elämässä minulla on kaksi sähköpostia, toinen blogille ja toinen kaikelle muulle tilpehöörille. Puhelimessa kulkee kokonainen maailma sovelluksineen, joista aktiivisimmat vapaa-ajalla ovat Facebook, Whatsup ja Instagram. Spotify on myös, sitä ilman en voisi ollakaan ja siitä pulitan mieluusti premium-hintaa.

Sitten mennäänkin blogin asioihin. Blogin olemassaolon kannalta tärkeimmät ovat WordPress, eli blogini alusta ja ”bloghost” palveluntarjoaja Kualo, jonka palveluista maksan. Kuvankäsittelyohjelma on Adobe Lightroom, maksullinen sekin. Blogin kautta seuraan myös Google Analyticsiä ja Search Consolea. Käsitellyt kuvat lataan kuvapalvelu Flickriin, joka maksaa myös. (Vähennykset kannattaa kerätä kirjanpitoon.) Pieniä videoita teen YouCutilla ja nättejä Stories-juttuja Canvalla.

Jostain pitää luopua. Poistin juuri Bookbbeatin pois. Ei ole aikaa. Podcastitkin tuppaavat jäämään kesken, kun kuuntelen niitä lähinnä hiuksia laitellessa ja meikatessa. Ja silittäessä.

Töissä hallitsen tietsikan lisäksi videotykkiä ja luokan äänentoistoa, joka on muuten välillä täysi mysteeri. Vanhat analogiset kaiuttimet olivat takuuvarmat, mutta nämä hienot aktiivikaiuttimet ja monikanavainen mikseripöytä aiheuttavat välillä harmaita hiuksia.

Sitten on kaikki muut sovellukset ja suoratoistopalvelut – salasanoja, pankkikortteja ja kaikkea syötän sinne tänne: HSL:n liput, EasyPark, Netflix, CMore… On Skype, Posti, Post Nordi, Supla, Ruutu, Xiaomi Home (robotti-imuri), Yazio, Huawei Health, JBL Connect (kaiutin), K-Ruoka, MyStockmann, S-Pankki, Nordean sovelleukset ja Mobile Pay.

Pää on välillä kuin kovalevy, joka täyttyy täyttymistään.

Viikkon pitäisi mahduttaa yksi somevapaa päivä.

Onneksi koti on ”älyvapaa” lukuunottamatta hälytysjärjestelmää, hihhih. Jos minun pitäisi hallita vielä jääkaappia, liettä, saunaa ja ilmastointia puhelimella, tulisin hulluksi.

Mitä teen, kun viikonloppu alkaa? Laitan kaikki sovellukset äänettömälle. Ainoastaan kelloni hurahtelee, jos olen istunut liian kauan, minulle on tullut tekstari, tai joku soittaa. Jatkossa pitäisi ottaa viikossa yksi someton päivä.

Tykkään silti tästä digielämästä. Onhan nyt toki paljon helpompaa maksaa lasku puhelimella kuin mennä pankkiin tai pankin eteen automaatille. Pysäköinti se vasta helppoa on, kun ei tarvitse olla kolikkoja mukana! Whatsup-videopuhelut ovat osoittautuneet käteviksi, kun olen tarvoinnut neuvoja vaikkapa juuri äänityssoftan kanssa.

Viisikymppinen ei ole mikään urvelo digiasioissa.

Ja kyllä minusta on mukava oppia uutta. En pelkää käyttää tekniikkaa, ja toisin kuin monet nuoremmat saattavat luulla, me viisikymppiset emme ole ollenkaan urveloita digijuttujen kanssa. Paljon vaikeampaa on saada tiukka purkin kansi auki kuin tehdä video vaikka YouCutilla!

Oma ajatukseni siihen miten pärjää tässä valtavassa informaatiotulvassa on tämä: kannattaa opetella käyttämänsä ohjelmat ja sovellukset niin hyvin, ettei niistä tule harmaita hiuksia. Että ne osaa niin hyvin, että niiden miettimiseen ei mene aikaa. Siksipä meitsi on nyt istunut iltoja ottaen haltuun paria ohjelmaa, jotta jos etäopetus tulee, handlaan ohjelmat eestaasympäri.

Pari vuotta sitten käytin valtavasti tunteja o365-alustan OneNoteen, ja tein sinne usealle luokalle tehtäviä – vain huomatakseni, että haluan kuitenkin käyttää Googlen Classroomia, joka on paljon yksinkertaisempi ja käyttäjäystävällisempi. No, oppi ei mennyt hukkaan, nytpä osaan sitä käyttää, jos joskus tulee tilanne, että sitä tarvitsen.

Kenenkään työelämässä olevan ei kannata tuudittautua siihen, että olisi ”turvassa” digimaailmalta. Päinvastoin uskon, että tulee lisää opittavaa.

Mutta, vaikka olisi kuinka ohjelmia, sovelluksia, etätyötä tai -opetusta, mikään softa tai äppi ei koskaan korvaa aitoa ihmiskontaktia ja kanssakäymistä. Vain sillä tavalla voi oppia yhdessäoloa ja vuorovaikutusta, tunteiden käsittelyä, säätelyä ja jakamista.

Ja toisen kosketus – toivottavasti pääsemme takaisin siihen maailmaan, jossa tavatessa halataan pitkään ja kovasti.

Asusta vielä sananen. Paita on ihana Balmuirin keväisen pellavamalliston, ja tosi tykätty ja paljon käytetty. Farkut ovat monta vuotta vanhat 2nd Dayn Stevie-malli, pari, joka vain paranee vanhetesstaan. Jos olet kiinnostunut, ota yksi koko normaaliasi pienempi. Malli on vakio, Booztilla näkyi olevan Stevietä edelleen myynnissä. (Ja muuten, linkkini tuotteisiin eivät ole affiliate-linkkejä, eli eivät tuota minulle rahaa.)

Kengät ovat niin ikään vanhat Michael Korsit, mutta nahka jo mukavan pehmeäksi kävelty. Laukku on uusi, Chloén, korut Syster P ja Daniel Wellington.

Mitenkäs sinä, onko tullut hukuttua digimaailmaan?