Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

FFS huomenna yhdeksän vuotta – yhdeksän asiaa blogista

 

Hip, hip, hurraa! FFS täyttää huomenna yhdeksän vuotta!

Luin äskettäin ensimmäisen blogikirjoitukseni, ja kyllä vaan edelleen samat asiat kannattelevat blogiani kuin tähänkin asti. Listaan huomisen vuosipäivän kunniaksi yhdeksän asiaa, joiden takia elämä on kaikin puolin ihanampaa blogin ansiosta!

Kuvituksena suloiset tulppaanit upouudessa unelmamaljakossa, Marimekon Urnassa, jonka sain vanhmmiltani lahjaksi. Maljakko on täydellinen, ja kukka kuin kukka näyttää siinä upealta.

1. Ystävät

Olen saanut blogin kautta kaksi todella hyvää ystävää, ja monta, monta kaveria. Blogi yhdistää erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä ihan uskomattomalla tavalla. Me kaikki blogia tekevät tiedämme millaista se on. Ystävät, kaverit ja lukuisat tutut ovat ehdottomasti parasta mitä blogin kautta on tapahtunut minulle. Olen saanut muilta bloggaajilta tsemppiä, neuvoja ja vertaistukea, ja pyrin myös antamaan sitä muille.

2. Persperktiiviä elämään

Kun olin pelkästään opettaja, elin koulukuplassa hyvin vahvasti. Eikä siinä mitään, tottakai ammatinharjoittaja elää siinä omassa ammattikuplassaan.

Blogin myötä olen kuitenkin tutustunut lukuisiin muihinkin ammattilaisiin: toimittajiin, PR-ihmisiin, agentuureihin, maahantuojiin, kauppiaisiin, valokuvaajiin, konsultteihin, markkinoinnin ammattilaisiin, someyrittäjiin ja koodaajiin. Näin ensiksi mieleeni tulivat nämä. Oma maailmankuva avartuu huomattavasti, kun näkee, että leivän saa muualtakin kuin koulumaailmasta. Ja miten hienoja ja upeita ihmisiä onkaan tielleni tullut näiden vuosien aikana!

3. Vuorovaikutus

Vaikka kommentointi ei blogissani ole enää niin vilkasta kuin se oli aikanaan, se ei haittaa. Näen analytiikasta, että teitä käy täällä edelleen todella runsaasti. Tyylinihän kirjoittaa ei ole haastava, se on ennemminkin ehkä toteava, ja voisin olla aktiivisempi esimerkiksi Instagramissa. Mutta vuorovaikutuksesta blogi aikoinaan lähti, ja sitä se on edelleen. Ei sitä itselleen jaksaisi kirjoittaa.

Olen saanut teiltä lukijoilta niin ihania viestejä, että en kestä. Kiitos niistä! Ja jos joku ei tykkää, en voi asialle mitään. Blogi on hyvin subjektiivinen kokemus. En voi miellyttää sellaista, joka lähtökohtaisesti ei tykkää minusta. En voi enkä halua itseäni muuttaakaan. Negatiivisten viestien määrä on kyllä nykyään hyvin vähäinen, onneksi.

4. Visuaalinen maailma

Blogin hauskuus on visuaalisuudessa. Vaikka olisin itse kuvassa, tarkastelen sitä tavallaan ulkopuolisena, vaikkapa kuvassa olevan sen hetkisen vaatteen näkökulmasta.

On todella antoisaa tuottaa itse omaa sivuaan, ja vastata sen visuaalisesta ilmeestä. Tässä olisi kyllä vielä oppimista.

5. Kakkostyö

Blogista on tullut työ: vastaan itse kirjanpidosta, alvien maksuista, veroilmoitusten teosta, paljolti markkinoinnistakin. Sanon, että onpahan ollut opetteleminen tällaisella humanistilla! Onneksi en ole yksin, yrittäjien veroneuvonta on esimerkiksi ollut aivan huikea apu. Siellä on väännetty minulle rautalangasta asiaa, kun en ole tajunnut. Vaan nytpä tajuan, ja olen oppinut kahdessa vuodessa aivan huikeasti. Olen ylpeä itsestäni, kun tämän kevään teen töitä yrittäjänä, ja pärjään hienosti.

6. Uudet näköalat

On ollut todella huikeaa olla upeiden brändien kanssa yhteistyössä. Yhteistyöt pitävät blogin tasoa yllä, sillä ne pitää tehdä niin hyvin kuin vain osaa. Miten otettu olen, kun minut halutaan kamppikseen mukaan. En yritä koskaan olla muuta kuin olen, sillä no, sellaisena kelpaan heille. Saan asiakkailta kiitosta työstäni, ja se on ihanaa, silloin olen onnistunut hyvin.

Olen oppinut vaikuttajamarkkinoinnista todella paljon. Koska olen koulutukseltani musiikin maisteri ja työkseni musiikkikasvattaja, liikun ihan eri urilla somekanavieni kanssa.

7. Yleinen jaksaminen

Blogi syntyi aikoinaan vastapainona päivätyölle, ja sitä se on edelleen. Tarvitsin musiikin oheen jotain ihan muuta, ja kun lopetin laulutunnit neljäkymmentä täytettyäni, blogi tuli oivaan paikkaan. Ennen kaikkea blogi antaa minulle mahdollisuuden olla jotain muutakin kuin ”vain” opettaja – sen visuaalisen puolen elämään.

En ole koskaan, koskaan hävennyt blogiani. Päin vastoin: olen ylpeä siitä, että olen ollut sisällöntuottaja näin kauan. Olen nähnyt blogien muutoksen pienistä, hassuista mitä kuuluu- ja päivän vinkki-postauksista aikakausilehtimäisiksi, upeiksi medioiksi. Siinä olen porskutellut mukana, ja niin aion jatkaakin!

8. Ajanhallinta

Minusta on tullut blogin myötä aika tehokas ajankäyttäjä, sillä vuorokauteen pitää mahduttaa kaikenlaista. Nyt on tietysti rennompaa, kun en ole päivätöissä, ja otan kyllä kaiken irti iisistä päivärytmistä.

9. Uuden oppiminen kaikesta mahdollisesta

Viimeisenä, vaan ei todellakaan vähäisenä, listaan oppimisen. On sitten kyse reseptistä, muodikkaista farkuista tai kiitollisuuden opettelemisesta, blogeista ja somesta ylipäätään olen ammentanut aivan valtavasti. Mitähän kaikkea? No vaikkapa farkkujen lahkeiden leikkaamisen, jumppavinkkejä, paras kuivashampoo, kiitollisuuspäiväkirja, äänikirjoja, elokuvia, sarjoja, jälkiruokia, ja hei, miten tyynnytetään uhmaikäinen!

En ymmärrä ollenkaan, jos joku sanoo, että blogit ovat kuolemassa tai unohtumassa – ehei kuulkaas, blogit ovat alive and kickin´ – aika muuttuu, blogit ehkä siinä sivussa, mutta siellä ne ovat, ahkerien kollegoiden käsissä, intohimona edelleen.

Blogiin on tulossa lähiaikoina synttäriarvonta, ja olet kai osallistunut jo kollageeniarvontaan alla olevassa postauksessa?

Nyt starttaa blogin kymmenes vuosi! Tahdon lämpimästi kiittää sinua, rakas, rakas lukijani näistä yhdeksästä vuodesta! Olisi kiva tietää onko joku ollut ihan alusta asti mukana? Te olette ihan huikeita ja ihania tyyppejä, ja olen onnellinen ja nöyrä siitä, että olette messissä – olette SUPERFAB!

Blogi vai Instagram?

 

On se kumma juttu. Kun peräänkuulutetaan pysähtymistä, keskittymistä ja turhan ärsykkeen karsimista, mindfulnessia ja joogaa, samaan aikaan nopeatahtinen Instagram on suositumpi kuin koskaan. Peukalolla on työtä, kun sillä selaa kuvavirtaa eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin… Välillä napauttaa ruutua, ja näin on osoitettu suosiota kauniille kuvalle.

Puhutaan, että blogien aika olisi ohi, vaan itsepä en ole sitä huomannut. Blogit ovat edelleen suosittuja, ja kiitos somen edelläkävijöiden, siitä on tullut myös huomattavasti vähämmän ”villi”, kuin alkuvuosina. Blogi on myös mainostajalle todella kiitollinen paikka, sillä blogin postaukset pysyvät, ja alustat työskentelevät Googlen kanssa yhteistyössä. Ja onhan perinteisessä kirjoittamisessa yhä sitä jotakin!

Todella someajassa eläville, eli nuorille, blogi taitaa olla vain jäänne menneisyydestä. Nuoriso on aikaa sitten mennyt videoiden maailmaan Tik Tokiin tai Youtubeen. No, onhan kirjoittaminen on hidasta ja vaatii vaivannäköä. Jos bloggaa alustalla tai käyttää kuvapalvelua, blogista on myös kuluja. Kännykkäkamerat ovat nykyään huippuhyviä, mutta me kameroita ja objektiiveja rakastavat tykkäämme edelleen ihan kunnon kameroista. Aika paljon rahaa olen blogin pelkkään ylläpitoon upottanut vuosien aikana, jos laskee mukaan kamerat, objektiivit, alustan, kuvapankin jne.

Älä käsitä väärin, pidän molemmista, sekä Instasta että blogista. Puolensa ja puolensa. Selailen jonkin verran Instagramia, mutta en vietä sen kanssa tuntikausia, ehkä puolisen tuntia päivässä, ellen itse satu tuottamaan sinne jotakin. On päiviä, kuten tänään tätä kirjoittaessa, että Instan kanssa on kulunut ehkä viisitoista minuuttia.

Instan hyviä puolia ehdottomasti on sen vinkit: olen löytänyt inspiroivia tilejä, esimerkiksi liikuntaan liittyen. Liian täydelliset kuvavirrat jäävät monesti selailematta. Sen takia onkin kiva, että videoissa on sellaista höpöttelymeininkiä ilman turhia suodattimia.

Instan algoritmit sen sijaan turhauttavat. Kuvavirta on varsin randomia, välillä putkahtaa esiin vanhempiakin kuvia. Instagramin seuraajamäärät ovat oma juttunsa, niitä on todella vaikea kerätä. Monella aivan ihastuttavalla feedillä on suht vähän seuraajia. Kai niitä seuraajia saisi, jos koko ajan olisi ampumassa videota, mutta kun on se elämäkin…

Blogi jää elämään, kun Instagramin kuvat ovat hävinneet virtaan. Sen takia blogi on esimerkiksi yrityksille edelleen loistava yhteistyömuoto. Google pelaa yhteen alustojen kanssa ja Analyticsistä voi seurata kävijöitten määrää ja paljon muuta. Google arvottaa vanhan blogin hyvin, lisäksi kun hakuoptimoi postauksen, se saa kiitettävästi näkyvyyttä.

Blogi on minulle kaikesta huolimatta edelleen tietynlainen päiväkirja. Rakastan kirjoittaa inspiraation vallassa, ja kuvata myös. Oma sivu teksteineen ja kuvineen on olemassa ihan eri tavoin kun Instan feedi, olkoonkin, että blogia luetaan nykyään paljon puhelimella.

Olen minäkin aktivoitunut Instan puolella, ja juu, videoitakin olen tehnyt. Se on ihan hauskaa. DM-viestejä, eli direct message-yksityisviestejä tulee kivasti, ja niitä on mukava saada. Pyrin vastaaaan kaikkiin.

Ehkä Instan puolella kynnys ottaa yhtetyttä on matalampi kuin blogissa, ainakin itselleni on. Monta asiaa olen kysynyt Instan DM-puolella, kun olen halunnut tietää vaikkapa mistä kivat farkut on hankittu.

Mitä mieltä sinä olet – blogi vai Instagram? Tukevatko ne toinen toistaan, vai onko toinen sinulle toista mieluisampi?

Niin kuin kameran kuvista näkee, meillä on ollut Pian kanssa office-päivä. On ollut tosi kivaa ja inspiroivaa – sitä en tiedä kuinka tehokas päivä on ollut, mutta hauskaa oli!