”Tää on viimeinen laulu, jonka kirjoitan…”

…pistän skitan koteloon, sulkeudun sun suosioon, ja lopetan.”

Näin laulaa J. Karjalainen, ja samaa voisin laulaa minäkin. Nyt on tullut viimeisen postauksen aika.

Kirjoitin blogia melkein kymmenen vuotta, kaksi kuukautta vaille.

Harrastuksesta alkanut kakkostyö on ollut ihan huikea matka. En voi muutamin sanoin kuvailla, miten paljon blogi on minulle antanut vuosien aikana. Se on ollut ennen kaikkea minulle visuaalisen ilmaisun kanava, jota olen tarvinnut päivätyön vastapainoksi.

Jos blogi on antanut, on se myös ottanut. Viimeiset kymmenen vuotta lähes kaikki viikonloput, suureksi osaksi lomat. Syksyn alkaessa alkoi olla selvää, että päivätyö, koronarajoitushaasteet töissä ja blogi eivät sovi kaikki kolme aikatauluihini.

Aloin pikku hiljaa kaipaamaan vapaita viikonloppuja, sunnuntaita ilman kuvauksiin laittautumista, kirjoitussessioita ja tuntikausien postausrupeamia. On kiva jatkossa ”antaa kaikkensa” vain yhdelle työlle, josta olen taas tosi innostunut, eli päivätyölleni.

En saa muutamaan lauseeseen sitä kaikkea, jota olen blogin kirjoittamisesta saanut. Hauskinta on ollut olla oman mediansa sisällöntuottaja: kirjoittaja, kuvaaja, tuottaja, myyjä ja markkinoija. Julkaise-nappulan klikkaaminen on ollut jännää alusta loppuun. Tämän postauksen julkaiseminen on yhtä jännittävää kuin ensimmäisenkin.

Blogi toistaiseksi jää olemaan, joskin suljen kommentoinnin piakkoin. Blogin pitäminen ei ole ilmaista. Ostin juuri seuraavan vuoden hosting-palvelun, mutta jossain vaiheessa suljen blogin ihan vain itselleni muistoksi. Ehkä siirrän blogin takaisin bloggeriin, jotta jutut säilyvät itselleni ilmaiseksi.

On muutama ihminen, joita haluan kiittää. Teitä on siis oikeasti kymmeniä, jotka haluaisin luetetella tähän, mutta nostan muutaman:

Oma mies – joka on jaksanut kuvata kaikki nämä vuodet ja taipua kameran kanssa miten milloinkin.

Pia – kiitos näistä vuosista kollegoina, nyt jatketaan ystävinä. Olet ollut aivan valtava tuki ja apu kaikessa!

Nectarinen, SHE:n, Wandanten, Part Twon, InWearin, Selected Brands Finlandin ja Zoom Designin naiset – miten ihania ihmisiä olette! Kiitos yhteistöistä ja luottamuksesta, mutta ennen kaikkea ystävyydestänne!

Dermosilin Ann-Sofie ja muu Dermosilin väki – kiitos kolmesta kuluneesta vuodesta, jotka olen saanut olla brändilähettiläänä. Olen ollut siitä niin otettu ja onnellinen!

Heidi (Jaara, Balmuirin perustaja) – ja Balmuirin tiimi, Henna, Kimmo, Tommi, Benita… Balmuirin kanssa oli huikea, kuuden ja puolen vuoden matka, kiitos, että sain olla mukana! Lukijaillat säilyvät varmasti mielessäni ikimuistoisina.

Kiitos myös kaikille muille tahoille, joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä. Kiitos luottamuksestanne!

Lopuksi haluan kiittää teitä ihanat lukijat. Te olette olleet suurin inspiraationi ja innoitukseni. Olette kulkeneet kanssani pitkän matkan, ja olen saanut tavatakin useita teistä. Kiitos kommenteistanne, kiitos juttujeni lukemisesta, kiitos vinkeistänne ja vertaistuestanne. Ilman teitä en olisi kirjoittanut näin pitkään. Teitä on ollut mukana näinä vuosina noin 15-22 tuhatta joka kuukausi, sivunkatseluita monia vuosia yli sata tuhatta. Se on aina kannustanut ja antanut intoa.

Jatkan Instagramin puolella satunnaisella ja hyvin rennolla otteella, tervetuloa sinne.

Ja nyt ystävät, on aika toivottaa teille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta ja painaa julkaise-nappia viimeisen kerran.

 

EDIT. 4.1.2021 Kommentointi on päättynyt. Lämmin kiitos kaikille!

FFS huomenna yhdeksän vuotta – yhdeksän asiaa blogista

 

Hip, hip, hurraa! FFS täyttää huomenna yhdeksän vuotta!

Luin äskettäin ensimmäisen blogikirjoitukseni, ja kyllä vaan edelleen samat asiat kannattelevat blogiani kuin tähänkin asti. Listaan huomisen vuosipäivän kunniaksi yhdeksän asiaa, joiden takia elämä on kaikin puolin ihanampaa blogin ansiosta!

Kuvituksena suloiset tulppaanit upouudessa unelmamaljakossa, Marimekon Urnassa, jonka sain vanhmmiltani lahjaksi. Maljakko on täydellinen, ja kukka kuin kukka näyttää siinä upealta.

1. Ystävät

Olen saanut blogin kautta kaksi todella hyvää ystävää, ja monta, monta kaveria. Blogi yhdistää erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä ihan uskomattomalla tavalla. Me kaikki blogia tekevät tiedämme millaista se on. Ystävät, kaverit ja lukuisat tutut ovat ehdottomasti parasta mitä blogin kautta on tapahtunut minulle. Olen saanut muilta bloggaajilta tsemppiä, neuvoja ja vertaistukea, ja pyrin myös antamaan sitä muille.

2. Persperktiiviä elämään

Kun olin pelkästään opettaja, elin koulukuplassa hyvin vahvasti. Eikä siinä mitään, tottakai ammatinharjoittaja elää siinä omassa ammattikuplassaan.

Blogin myötä olen kuitenkin tutustunut lukuisiin muihinkin ammattilaisiin: toimittajiin, PR-ihmisiin, agentuureihin, maahantuojiin, kauppiaisiin, valokuvaajiin, konsultteihin, markkinoinnin ammattilaisiin, someyrittäjiin ja koodaajiin. Näin ensiksi mieleeni tulivat nämä. Oma maailmankuva avartuu huomattavasti, kun näkee, että leivän saa muualtakin kuin koulumaailmasta. Ja miten hienoja ja upeita ihmisiä onkaan tielleni tullut näiden vuosien aikana!

3. Vuorovaikutus

Vaikka kommentointi ei blogissani ole enää niin vilkasta kuin se oli aikanaan, se ei haittaa. Näen analytiikasta, että teitä käy täällä edelleen todella runsaasti. Tyylinihän kirjoittaa ei ole haastava, se on ennemminkin ehkä toteava, ja voisin olla aktiivisempi esimerkiksi Instagramissa. Mutta vuorovaikutuksesta blogi aikoinaan lähti, ja sitä se on edelleen. Ei sitä itselleen jaksaisi kirjoittaa.

Olen saanut teiltä lukijoilta niin ihania viestejä, että en kestä. Kiitos niistä! Ja jos joku ei tykkää, en voi asialle mitään. Blogi on hyvin subjektiivinen kokemus. En voi miellyttää sellaista, joka lähtökohtaisesti ei tykkää minusta. En voi enkä halua itseäni muuttaakaan. Negatiivisten viestien määrä on kyllä nykyään hyvin vähäinen, onneksi.

4. Visuaalinen maailma

Blogin hauskuus on visuaalisuudessa. Vaikka olisin itse kuvassa, tarkastelen sitä tavallaan ulkopuolisena, vaikkapa kuvassa olevan sen hetkisen vaatteen näkökulmasta.

On todella antoisaa tuottaa itse omaa sivuaan, ja vastata sen visuaalisesta ilmeestä. Tässä olisi kyllä vielä oppimista.

5. Kakkostyö

Blogista on tullut työ: vastaan itse kirjanpidosta, alvien maksuista, veroilmoitusten teosta, paljolti markkinoinnistakin. Sanon, että onpahan ollut opetteleminen tällaisella humanistilla! Onneksi en ole yksin, yrittäjien veroneuvonta on esimerkiksi ollut aivan huikea apu. Siellä on väännetty minulle rautalangasta asiaa, kun en ole tajunnut. Vaan nytpä tajuan, ja olen oppinut kahdessa vuodessa aivan huikeasti. Olen ylpeä itsestäni, kun tämän kevään teen töitä yrittäjänä, ja pärjään hienosti.

6. Uudet näköalat

On ollut todella huikeaa olla upeiden brändien kanssa yhteistyössä. Yhteistyöt pitävät blogin tasoa yllä, sillä ne pitää tehdä niin hyvin kuin vain osaa. Miten otettu olen, kun minut halutaan kamppikseen mukaan. En yritä koskaan olla muuta kuin olen, sillä no, sellaisena kelpaan heille. Saan asiakkailta kiitosta työstäni, ja se on ihanaa, silloin olen onnistunut hyvin.

Olen oppinut vaikuttajamarkkinoinnista todella paljon. Koska olen koulutukseltani musiikin maisteri ja työkseni musiikkikasvattaja, liikun ihan eri urilla somekanavieni kanssa.

7. Yleinen jaksaminen

Blogi syntyi aikoinaan vastapainona päivätyölle, ja sitä se on edelleen. Tarvitsin musiikin oheen jotain ihan muuta, ja kun lopetin laulutunnit neljäkymmentä täytettyäni, blogi tuli oivaan paikkaan. Ennen kaikkea blogi antaa minulle mahdollisuuden olla jotain muutakin kuin ”vain” opettaja – sen visuaalisen puolen elämään.

En ole koskaan, koskaan hävennyt blogiani. Päin vastoin: olen ylpeä siitä, että olen ollut sisällöntuottaja näin kauan. Olen nähnyt blogien muutoksen pienistä, hassuista mitä kuuluu- ja päivän vinkki-postauksista aikakausilehtimäisiksi, upeiksi medioiksi. Siinä olen porskutellut mukana, ja niin aion jatkaakin!

8. Ajanhallinta

Minusta on tullut blogin myötä aika tehokas ajankäyttäjä, sillä vuorokauteen pitää mahduttaa kaikenlaista. Nyt on tietysti rennompaa, kun en ole päivätöissä, ja otan kyllä kaiken irti iisistä päivärytmistä.

9. Uuden oppiminen kaikesta mahdollisesta

Viimeisenä, vaan ei todellakaan vähäisenä, listaan oppimisen. On sitten kyse reseptistä, muodikkaista farkuista tai kiitollisuuden opettelemisesta, blogeista ja somesta ylipäätään olen ammentanut aivan valtavasti. Mitähän kaikkea? No vaikkapa farkkujen lahkeiden leikkaamisen, jumppavinkkejä, paras kuivashampoo, kiitollisuuspäiväkirja, äänikirjoja, elokuvia, sarjoja, jälkiruokia, ja hei, miten tyynnytetään uhmaikäinen!

En ymmärrä ollenkaan, jos joku sanoo, että blogit ovat kuolemassa tai unohtumassa – ehei kuulkaas, blogit ovat alive and kickin´ – aika muuttuu, blogit ehkä siinä sivussa, mutta siellä ne ovat, ahkerien kollegoiden käsissä, intohimona edelleen.

Blogiin on tulossa lähiaikoina synttäriarvonta, ja olet kai osallistunut jo kollageeniarvontaan alla olevassa postauksessa?

Nyt starttaa blogin kymmenes vuosi! Tahdon lämpimästi kiittää sinua, rakas, rakas lukijani näistä yhdeksästä vuodesta! Olisi kiva tietää onko joku ollut ihan alusta asti mukana? Te olette ihan huikeita ja ihania tyyppejä, ja olen onnellinen ja nöyrä siitä, että olette messissä – olette SUPERFAB!