Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Viiden vuoden kokemus Boknäs Heaven-sohvasta

 

En muista tarinoineeni aikaisemmin meidän tv-aulan sohvasta. No jos olen, niin nyt tulee uusinta. Sohva nimittäin täytti viisi vuotta, ja on edelleen kuin uusi. Sohva on siis ostettu Boknäsiltä, ja on modulisohva nimeltä Heaven. Ja taivaalta se kyllä tuntuukin!

Mehän maalasimme seinät talon sisällä viisi vuotta sitten. Ja yksi asia johtaa toiseen: vanha keltainen sohva alkoi näyttää kulahtaneelta. Myimme sen ja parina olleen nojatuolin raheineen Torissa, ja ne menivät saman tien.

Aloin etsiskellä uutta sohvaa, ja silloin oli juuri Heavenin hypetys alkanut. En muista kenellä bloggaajalla näin sen ensiksi pellavapäällysteisenä. Näytin sohvakuvaa miehelleni, joka ihastui malliin kovasti. Lähdimme heti katsomaan sitä Vantaan myymälään. Se oli sitten siinä, rakkautta ensi istumalta.


Meillä oli toiveina alun perin saada syvä löhösohva, jossa olisi kiva loikoa ja katsoa telkkaria. Minua harmitti vanhan sohvan lyttyyn meneminen, vaikka sen täytteet olivatkin untuvaa.

Kun harkitsimme Heavenin ostamista, mitoituksen laskeminen oli tärkeää. Vedimme lattiaan maalarinteippiä, jotta hahmottaisimme oikeasti sen mitat. Heaven on modulisohva, joten sen voi suunnitella huoneen mittojen mukaan. Meidän sohvamme leveys on 296cm, syvyys 110 ja korkeus 85cm. Divaani on 235 cm syvä. Erinomainen siis siihen tarkoitukseen mihin sen halusimme.

Maalarinteippikikkaa suosittelen muutenkin, jos aprikoi kuinka paljon joku huonekalu tai matto oikeasti vie tilaa. Meidänhän matot mitattiin samalla tavalla ja tilattiin mittojen mukaan.


Sohvaan kannattaa kurkata aina sisälle, ja hyvä myyjä pystyy kertomaan miten se on tehty. Heaven on pysynyt hyvin kuosissaan.

Kankaan valitseminen oli se helpoin osa. Boknäsillä autettiin siinä, ja lopulta päädyimme luonnonvalkoiseen sekoitekankaaseen, joka pysyy kuosissaan hyvin. Sen hankausluku oli tosi korkea, muistaakseni yli 42k Martindalea, joten kangas kestää kulutusta erinomaisesti. Pellavaa en halunnut, sillä se rypistyy ja venyy, ja on minusta hieman epäsiistin näköinen.

Olen pessyt nämä päälliset nyt kahdesti, viimeksi viikonloppuna, ja sohva on taas kuin uusi. Pesin suositellussa 30 asteessa, ja vaikka valkaisevaa pesuainetta ei suositeltu kankaalle, pesin silti, eikä kangas siitä säikähtänyt.


Olemme hoitaneet sohvaa hyvin. Meillä ei syödä tai juoda sohvalla. Imuroimme sen viikoittain siivouksen yhteydessä ja usein myös sohvan pohjan. Pöyhiä sitä pitää myös, ja se onkin itselleni hankalin osa, jos minä satun sitä huoltamaan.

Niinpä kuitenkin sohva on pysynyt hyvänä jo viisi vuotta, ja veikkaan, että se pysyy myös seuraavat viisitoista. Se ei ole kuitenkaan koriste, siinä eletään ja löhötään, minä teen monesti töitäkin sohvannurkassa. Oikeassa nurkassa teen töitä, vasemmassa katson telkkaria, hih.

Sohvan osien tuominen yläkertaan olikin temppu ja sen tekijä. Onneksi meidän superkiva naapuri tuli apuun, ja kolmistaan rakennusajalta jääneitä nostotaljoja käyttämällä hilasimme sohvan osat yläkerran parvekkeen kautta avoinaisen ikkunan aukosta aulaan. Minä ja naapuri olimme parvekkeella ottamassa osia vastaan, mies oli tikapuilla työntämässä modulia alakautta. Se oli aika kuumottavaaa!


Olihan sohva arvokas ostos, mutta siinä sen on tarkoitus olla paikoillaan niin kauan kuin tässä asumme. Katsotaan sitten myöhemmin millainen on eläkeasunnon sohva.