Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Oma hyggenurkkaus

Sisustusblogeissa on kiertänyt kiva haaste, jossa kerrotaan omasta hyggenurkkauksesta. Tartuinpa minäkin haasteeseen. Myös Carita ja Anne ovat kertoneet omista nurkkauksistaan.

Minun hyggenurkkaukseni on meidän alakerran erkkerissä, vasemmassa sohvassa. Se on paikka, jossa tykkään lukea, kirjoittaa blogia, huilailla ruoan valmistumista odotellessa ja tuijotella pellolle. Vieraiden kanssa istutaan siinä usein ennen syömään siirtymistä. En tiedä miksi löhöilen nimenomaan vasemmassa sohvassa, mutta näin vain on.

Peltonäkymä on ylipäätään se, miksi tässä viihdyn.  On hyvä välillä tuijotella kauas. Usein bongaan pelloilta peuroja tai jäniksiä. Kerran, kun meille tuli vieraita, osui pellolle yhtä aikaa seitsemän peuran lauma. Varsinaiset Jukolan veljekset.

Tällä hetkellä pöytä on aika karu, sitä koristaa vain tyhjät maljakot ja lyhty. Viimeisimmät sisustuslehdet ja meneillään oleva kirja ovat myös odottamassa lukuhetkeä. Yritän venyttää kaupassakäyntiä ylihuomiseen, jos sitten nappaisi kukkiakin mukaan. Kaunista lasia katselee kyllä ihan ilokseenkin.


Suuri maljakko on Pentikin Demo, myös pikkumaljakot ja lyhty ovat Pentikiltä. Meidän Nurmijärven Pentik muuten lopetti, ja voi että harmitti, sillä siellä oli mahtava outlet-osasto. Sieltä on myös harmaa muistikirja.

Chhatwal & Jonssonin tyynyt laitoin vain kuvaa varten somistukseksi, oikeasti niiden paikka on nojatuoleissa. Olen tilannut suurimman osan niistä Rum21-nettikaupasta, mutta ainakin pk-seudulla Zarro ja Oliva (Sellossa) myyvät kyseistä brändiä. Ai että muuten näyttävätkin kivalta tuossa sohvilla. Chhatwal & Jonssonia hypetettiin kovasti somessa muutama vuosi sitten. Sain tartunnan, eikä se ole mennyt ohi vieläkään. Tykkään edelleen tyynyistä tosi paljon.


Kävimme eilen taas peltokävelyllä. Kohta nekin loppuvat, kun heinä alkaa kasvaa. Keskellä peltoja on aika huikea olo. Luin lehdestä, että Mikael Jungner ottaisi mieluummin koronan kuin asuisi täällä Nurmijärvellä. Voin vakuuttaa, että täällä ei ole niin ankeaa kuin mitä hän kuvittelee.


Päivän asu löytyy Instan storiesista. Sain dm-viestin, josko voisin kuvailla päivän asuja storiesin puolelle, ja tottahan toki voin. Useinmiten kuitenkin puen ”kunnon vaatteet” päälle ihan yleisen aikaansaapuuden vuoksi. Ja kiva idea myös!

Eristysviikko numero kuusi on siis alkanut. Kieltämättä on sellainen olo, että olisi kiva nähdä vähän ihmisiä. Mennä jonnekin, jossa olisi ihmisiä. Mutta… Huoh. Mites teillä, sujuuko eristäytyminen hyvin?

Tänään on vuorossa yleistä asioiden hoitoa ja illalla treenausta. Kiva, kun lämpenee, pääsee pihahommiin ihan kunnolla. Ja niin hei, on taas muuten katsottu hyviä sarjoja ja elokuvia, kiinnostaisiko taas vinkit?

20 kysymystä – sitä sun tätä elämästä

 

Arvatkaas mistä löysin tämän postauksen aiheen? No, yllätys yllätys, Tuulannelilta tietenkin! Kiitos taas ihana! Tässä siis kevyt kysymyspostaus kolmannen eristysviikon aluksi.

Mitkä kirjat hyllyssäsi huutavat luetuksi tulemista?

Katsopa tämä postaus, kesken on Lucinda Rileyn Kuun sisar. Lisäksi pitäisi lopetella Aino Sibeliuksen elämänkerta. Palaan myös usein Maria Boreliuksen kirjoihin, ensimmäinen postaus täällä ja toinen, haastattelupostaus täällä.

Oletko tapojesi orja?

Olen ja en ole, kuten jokainen meistä. Välillä olen sen orja, että minulla ei ole tapoja! Päätän esimerkiksi jatkuvasti laittaa kellon soimaan ja herätä ajoissa, mutta kun on vapaalla, lipsun siitä jatkuvasti. Toisaalta – miksi en nyt eläisi luontaisen rytmini mukaisesti, kun siihen on mahdollisuus?

Kummasta pidät enemmän, siitä että ihmiset puhuvat suoraan vai kaunistellen?

En ymmärrä miksi nämä kaksi olisivat vastakkaiset asetelmat. Asiat voi sanoa suoraan, mutta nätisti. Monesti suoraan puhuminen ymmärretään töksäyttelyksi, että sanotaan mitä sylki suuhun tuo. Asiat voi myös muotoilla nätisti. ”Oletko ajatellut että…”, ”Minusta tuntuu, että…” ovat paljon kivempiä tapoja ilmaista asia.

Missä asennossa nukut?

Selälläni ja levälläni kuin sammakko, tilaa ottaen. Joskus mieheni potkii jalkojani omalta puoleltaan pois.

Mitkä ovat lempielokuvasi?

Voi, niitä on niin monta! Varmaan Notting Hill on ihan ykkönen. Se oli vaan niin suloinen ja täydellinen hyvän mielen elokuva. Tanssii susien kanssa, Sex and The City 1, Entrapment – ansa viritetty, Da Vinci Koodi ja The Independence Day ovat niitä, jotka voisin katsoa uudelleen milloin vain. Suomalaisista elokuvista suosikkejani ovat Niskavuori (1984 versio), Niskavuoren Heta ja Lupaus.

Onko sinulla tunnuslausetta?

Ihan vitsillä on tämä: Hymyile, huomenna on huonommin. Vakavasti ottaen isoäitini sanonta: Asioilla on tapana järjestyä.

Nimeä asia, joka ärsyttää sinua eniten?

Ei nyt mikään hirveästi ärsytä tällä hetkellä, ja jos meinaa ärsyttää, yritän ajatella isompaa kuvaa. Mutta harmittaa, jos kesäkuun alun musiikkikurssi perutaan. Ja luultavasti se perutaan. Olin odottanut sitä kovasti. Mun piti aloittaa Orff-musiikkipedagogiikan opinnot. Näissä jatko-opintoaikomuksissa on ollut koko ajan vastoinkäymisiä!

Onko sinulla tallessa vanhoja kortteja tai kirjeitä?

Minulla on isoäitini kihlakortit vuodelta 1938. Olen kirjoittanutkin niistä täällä. Vanhoja päiväkirjoja on tallessa kaksi suurta laatikollista. En vieläkään ole polttanut niitä. En jotenkin malta, toisaalta haluaisin päästä niistä eroon.

Kun olit lapsi miksi halusit tulla isona?

Eläinlääkäriksi.

Pahe, josta nautit liikaa luopuaksesi siitä?

Ei minulla ole varsinaisia paheita. En elä yli varojeni, en tupakoi, käytä huumeita, liikaa alkoholia, maksan veroni kiltisti. Eli kaikki, josta nautin (kahvi, Netflix, some) on ihan kunniallista! No, ymmärrän kyllä, että tämä on sellaisten pikkupaheiden kysymys! Jos jotain pitää vastata, niin kahviin kuluu paljon rahaa, koska olen koukuttunut Nespresson Cioccatino-kapseleihin.

Mitä sinun pitäisi tehdä enemmän?

Lenkkeillä ulkona, ehdottomasti. Lenkkeilen mielelläni kesällä, mutta nämä välikaudet ja talvi – uh, on tosi vaikeaa saada itsensä ulos. Pukeutumien lenkille on vaikeaa, on liian kuuma, liian kylmä, ja niin edelleen. Keksin tekosyitä tekosyiden perään.

Mikä on paras uutinen, jonka olet saanut?

Viime viikolla olen sopinut uusista kaupallisista yhteistöistä sekä tälle keväälle että syyspuolelle, ja olen niistä aivan fiiliksissä!

Luotatko ihmisiin?

Luotan enimmäkseen, uskon, että suurin osa meistä on luottamuksen arvoisia.

Kummassa asuisit mieluummin, maalla vai kaupungissa?

Tällä hetkellä olen iloinen, että asun maalla. Tähän mennessä karanteeni ei ole ahdistanut suuremmin, harmittaa ainoastaan kerrankin vapaan kevään suunnitelmien muuttuminen. En pääse vanhemmilleni, en veljelleni, en hotelliin johonkin kaupunkiin, en pressitapahtumiin, en kirjoittamaan kahviloihin. Toisaalta olen iloinen, että minulla on työ, johon palata elokuussa. Täällä maalla on tilaa hengittää, kävellä, puuhastella pihalla (haravoin eilen).

Kuka elämässäsi on vaikuttanut sinuun eniten?

Minä itse.

Mikä on lempivitsisi?

Apua, en muista kuin yhden, ja se on tosi hölmö: Maria ja Joosef matkasivat kohti Betlehemiä. Heille ei ollut sijaa majatalossa. Sen sijaan he löysivät luolan. Mutta kun he menivät luolaan, sillä olikin karhu ja he pelästyivät.  Silloin enkeli ilmestyi heille ja sanoi:”Älkää peljätkö, se on täytetty.” Voi rahrahrah!

Mikä eläin olisit?

Varmaankin koala, koska tykkään nukkumisesta. Koala on sellainen öllöttäjä!

Jos saisit kokeilla päivän mitä tahansa ammattia, mitä kokeilisit?

Voisin vetää Ellen-showta yhden illan, valita sinne vieraat jne. Valitsisin Michelle Obaman, Jennifer Anistonin ja Julia Miguenesin (oopperalaulaja). Toisaalta haluaisin esitellä jonkin tosi superupean suomalaisen, joten varmaankin pyytäisin vieraaksi Eva Wahlströmin.

Mitä huomaat ensimmäisenä ihmisessä?

Varmaan hymyn, sitten läsnäolon taidon ja käytöstavat. Ystävällisyys ja toisen aito kiinnostuminen hurmaavat minut takuuvarmasti. Ihminen, joka on olevinan kauhean tärkeä, saa minut lähinnä huvittumaan, ja pätijät lähinnä säälittävät.

Millaisista lomista pidät?

Sellaisista kuin meidän Toscanan-loma aikoinaan: kauniit puitteet, auto vuokrattuna, mutta allaspäiviä riittämiin. Joka toinen päivä kierreltiin, joka toinen rentoiltiin. Ihan täydellistä. Toscanaan olisi ihana palata vielä kerran, mutta nyt vähän etelämpään. Meillähän on syksyllä 20-vuotishääpäivä, joten olisi ihana vuoden päähän suunnata taas Italian-matkamme tyyppiselle lomalle.

Nappaapa tämä haaste mukaasi!

 

Ps. Kategoriat toimivat taas! Kiitos asian hoidosta digivelho Idalle, jonka käsialaa blogini layout on. Eiköhän syksyllä viilata vähän ulkoasua…