Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Näistä en luovu (ja hiuspanta-asu 3/3)

 

Tiedättekö sen Hesarin juttusarjan, Näistä en luovu. Laura tekin omansa jonkin aikaa sitten, ja nyt tulee minun listani. Mikä on rakkain kodinkoneeni, mikä aseeni ankeisiin päiviin? Nappaa idea mukaan omaan listaasi, ja linkitä kommenttiboksiin!

Kahvikone

Aloitetaanpa nyt kevyesti, mutta tärkeästi. Kahvikone on rakastetuin kodinkoneeni, toisin kuin silitysrauta… Hoidan konettani kuin silmäterääni, pyyhin ja vaalin. Saan tästä ahkeroinnista kiitosta myös toiselta, kahvia juomattomalta puoliskoltani.

Oma ääni

Oma ääni tarkoittaa vapautta ja rohkeutta olla omaa mieltä. Nykyisenä someaikana se voi olla erityisen haastavaa. Jokaisen ääni on kuitnkin tärkeä, enkä ole vaimentanut omaani. Kuuntelen itseäni ja tuon esille sen, mikä minusta olisi kussakin tilanteessa hyvä juttu. Ja pakollinen vastuuvapautus: nythän en tarkoita jääräpäistä oman mielipiteen jankkausta, vaan sitä, että arvostaa itseään ihmisenä, eikä vaimenna itseään teilauksen pelossa. Tosin tähänkin täytyy sanoa, että lähipiiri ja ystävät ovat niin fiksuja, että eipä siellä kukaan pyri toista teilaamaankaan. Joskus on vain vaikea saada suutaan auki, vaan iän myötä tämä on helpompaa.

Huumori

En tiedä mitään niin kamalaa kuin itsensä turhan vakavasti ottavat ihmiset. Jos sellainen syystä tai toisesta osuu kohdalle, minulle tulee vastustamaton halu alkaa pelleilemään ja vitsailemaan. Onneksi lähipiiri ja ystävät ovat todella huumorintajuista väkeä. Jos päivä on ankea, niin puolison kanssa vitsaillessa kyllä masentelu unohtuu. Kun toinen on koko ajan hyvällä tuulella, siinä on vaikea olla tympääntynyt.

Jokapäiväiset arjen juhlahetket

Arjen juhlahetkiä pitää järjestää. Se voi olla vaikkapa aamukahvi kynttilänvalossa, tavallista parempi arkiruoka miehen yllätykseksi, lehden lukeminen, puhdas lempipyjama, tavallista näyttävämmät korvikset. Juhlaa on myös pakkasilta ja narskuva lumi, kunnon treeni tai tekstari ystävältä kysymyksellä nähdäänkö perjantaina. Perjantaista puheenollen – sehän on itsessään jo juhlapäivä!

Kotoilu

Olen koti-ihminen potenssiin kymmenen, ja rakastan siivota ja laitella sitä. Raskaanlaisen syksyn takia en ole päässyt todella siivoamaan kotia, joten vaikka mies on tehnyt viikkosiivouksen, kaipaan kuitenkin sitä omaa tatsia! Kaikenlainen puuhailu on todella mukavaa.

Kotoiluun kuuluu myös oleilu, hyvien sarjojen katsominen ja lukeminen.

 

Ruualla herkuttelu

En herkuttele ns. roskaruualla kuin äärimmäisen harvoin. Toissa sunnuntaina söin ison hampurilaisen, ja olin neljä päivää kipeä sen jälkeen. Tuntuu siltä, että maha ei enää kestä sekaisin syömistä tai rasvapaukkuja nimeltä hampurilainen tai kotipizza.

Olen tänä syksynä kokannut paljon juureksia, syönyt marjoja, ja päivän toisella aterialla on yleensä kasviksia. Jos jollain tuhdilla haluan herkutella, se on sitten tacoja, gulassi tai blinit. Blinejä pitää ehdottomasti saada taas tammikuussa kaikilla lisukkeilla.

Estetiikka

Rakastan kaikkea kaunista, on se maisema ympärilläni tai kaunis muistikirja, kenkäpari, kukkakimppu tai värikoodattu kirjahylly. Sen eteen olen valmis näkemään vaivaa. Ainoa, johon estetiikan janoni ei ulotu, on puutarha – olen todennut sen vain olevan ulottumattomissani… Onneksi meillä on tuo peltonäkymä, joka ainakin kesäisin kiinnittää huomion.

Asu on viimeinen setti itsenäisyyspäivänä kuvattua satsia. Voisiko tuota luonnehtia jo univormuksi. Second Femalen mohairvillatakki on niin pidetty, että ihme, että se on edelleen kasassa! Mos Moshin peruspaitis ja Selected Femmen housut ovat perussettiä, joihin tykkään pukeutua kerta toisensa jälkeen. Päässä on edellisestä asupostauksesta tuttu Gauharin panta, bootsit ovat Straffordin, Nectarinesta.

Viikonloppuna lepäillään. En vaan saa joulufiiliksestä kiinni millään tavoin. Ehkäpä se muuttuu vielä, eikä joulukaan ole vielä.

Mistä sinä et luovu?

Herkkä, mutta vahva – kymmenen väitettä ja omat vastaukseni

 

sisältää mainoslinkkejä

 

Eräs Anna-lehden artikkeli kiinnitti vasta huomioni. Artikkelin on kirjoitanut Janica Brander. Siinä lueteltiin kymmenen piirrettä, josta ihminen tunnistaa olevansa paitsi herkkä, silti vahva.

Yleensä luen tällaiset listaukset vähän ohimennen, mutta tämä juttu sai minut pohtimaan herkkyyttä ja vahvuutta yhdessä. Tunnenhan itsekin olevani molempia. Herkkyys on hyvin vallitseva piirre luonteessani, mutta kuitenkaan en pääse luonteeni puolesta pakoon vahvojen pohjalaisnaisten ketjua, johon kuulun. Miten nämä kaksi ominaisuutta saa yhteen pakettiin?

Kuvituksena Balmuirin kaksi baskeria ja kaulahuivia sekä poromokkakäsineet asustettuina talvitakkeihin. Kuvaushetkellä laskevan auringon valo sai aikaan suorastaan maagisen talvitunnelman.

1. Olet hyvä kuuntelija.

Hyvän kuuntelijan merkki on täydellinen keskittyminen vastapuoleen, lisäkysymysten esittäminen, toisen asiaan oman ajan antaminen. Jos toinen haluaa puida jotain asiaa perin pohjin, niin sille asialle annetaan tilaa. Ei pyritä vaihtamaan aihetta lennosta noin vain, vaan asia vaihtuu sitten, kun sille on luontavaa.

On aika helppoa oppia hyväksi kuuntelijaksi. Sulkee vain hetkeksi oman suunsa, keskittyy toiseen ja tekee vastakysymyksiä. Ja tietenkin pitää olla aidosti kiinnostunut toisen tekemisistä. Kyllä, olen mielestäni hyvä kuuntelija, ihmiset myös avautuvat minulle aika paljon.

2. Uskallat puuttua syrjitään ja epäkohtiin.

Minusta joukolla toisen kimppuun hyökkääminen on väärin. Se on väärin, sillä siisti.

Joukkolynkkaus on nykyajan nettikäytön ilmiö. Anonyymistihän on helppo huudella, mutta kun nykyään huudellaan ihan omalla nimelläkin! Minusta toisen ulkonäön, elämäntyylin tai valintojen arvosteleminen ”päin naamaa” netissä vain ei ole oikein. Olen seurannut muutamia julkkisten somekohuja, se lynkkaamisen määrä on ihan uskomaton. Ei ihme, että julkiset virat, luottamustehtävät, saati johtopaikat eivät houkuta fiksuja ihmisiä, kun saa varautua loanheiton kohteeksi.

Ihan kuin ei enää ymmärrettäisi mikä on oikein ja mikä väärin. Mukaselitys siitä, että itsepähän ovat julkisen osansa valinneet, on ihan huuhaata. Ei se silti oikeuta huonoon käytökseen. Toisen arvosteleminen ei ole ”rakentavaa kritiikkiä”. Rakentavassa kritiikissä annetaan myös positiivista palautetta,ja muutosehdotus tyyliin ”oletko ajatellut”. Mutta ei toisen ulkonäöstä, ammatista, elämäntilanteesta, virheistä.

Paljon on taas nettikiusaaminen ollut tapetilla, mm. Afterwork-podcastissa. Jakson nimi on Kiusaaminen somessa – mihin katosivat käytöstavat?

Tulen tästä kaikesta todella kiukkuiseksi, huomaatko?

3. Et ahdistu yksinäisyydestä.

En todellakaan ahdistu,päin vastoin. Tykkään viettää aikaa itsekseni. Yksinäisyydessä latautuu! Tosin tänä syksynä olen ollut liikaa yksin olosuhteiden pakosta. Olen kaivannut ystäviäni ja työkavereitani. Yksin ollessani tykkään suunnitella blogia, siivoskella, musisoida. Ihan vain olla ja ajatella.

4. Valitset ystäväsi tarkasti.

Valinta on ehkä väärä sana. Ihmiset, joilla luonnostaan synkkaa, ajautuvat viettämään paljon aikaa yhdessä. Aika näyttää syveneekö ystävyys. Ehkä se valinta tulee siinä, lähteäkö syventämään ystävyyttä. Kurjaa, jos toinen tuntee syvempää ystävystymisen halua kuin itse. Ehkä elämäntilanteet eivät välttämättä kohtaa tai ei ihan uskalla luottaa toiseen. Ehkä vanhemmiten on todella vaikeampi luottaa, onko snusta?

Luottamustani on myös väärinkäytetty, ja sellaista on vaikea unohtaa.

5. Et roiku huonossa parisuhteessa.

En todellakaan roiku. Olen tosin roikkunut nuorempana, mutta kuinka moni meistä ei olisi? Eihän silloin tunne itseäänkään kovin hyvin.  Silloin sitä yritti muuttaa toista mieluisekseen, siinä ei voi voittaa.

Nykyinen parisuhde kukoistaa sen takia, että kumpikin saa olla sellainen kuin on. Emme yritä muuttaa toisiamme. Onneksi mieheni ei ole erityisherkkä, kaksi sellaista samassa taloudessa voisi johtaa törmäyskurssiin. Olemme molemmat aika voimakastahtoisia, mutta se on myös voimavara.

6. Inhoat tekosyitä ja selittelyä.

Inhoan kyllä, ja varsinkin itselläni! Onneksi olen päässyt selittelystä eroon. Sekin lienee vähän ikäkysymys. Kilttinä ja tunnollisena ihmisenä sitä tunsi jotenkin olevansa tilivelvollinen vähän joka puolelle. Mutta ymmärrän, että jokainen joskus käyttää tekosyitä, se on inhimillistä ja toisinaan ihan ok.

7. Uskallat kertoa läheisillesi ikäviä totuuksia.

Miksi minun pitäisi kertoa toiselle ikäviä totuuksia, en ymmärrä?

Eiköhän älykäs ihminen itsekin tajua syvällä sisimmässään, jos hänen tulisi muuttaa jokin asia elämässään. Ehkä, jos tuttavapiirissäni olisi joku perheväkivaltaa tai alistusta kokeva, niin sitten voisin yrittää ottaa asian puheeksi.

Riippuu muuten monesti toisestakin, miten se ”ikävä totuus” otetaan vastaan. Joskus on parempi vaan pitää suunsa kiinni. Kuuluuko minun puuttua toisen valintoihin? En tiedä. Haluaisitko sinä, että sinun valintoihisi puututaan?

8. Et elä epärealistisissa päiväunissa.

Heh, sen voin sanoa, että en tosiaan elä. Olen suorastaan inhorealisti! En edes unelmoi mistään ihmeellisestä tällä hetkellä. Kun saa käydä töissä terveenä, jumpata, blogata, nähdä ystäviä ja perhettä, olen ihan täysin onnellinen.

9. Teet täysillä sen mitä rakastat.

Kyllä, näin voisin sanoa. Joko teen hyvin, tai sitten jätän tekemättä! Tekemistäkin on pitänyt oppia säätelemään. Ihaniin juttuihnkin voi väsyä, jos ei pidä välillä kunnolla vapaata. Esimerkiksi eilen kuvailtiin näitä asukuvia, ja yhtä kamppispostausta yli neljä tuntia. Olin aika väsynyt sen jälkeen, silti olisi tehnyt mieli alkaa heti käsittelemään kuvia. Vaan päätin ottaa loppuillan rennosti, olihan sunnuntai.

Olen keskittynyt tällä hetkellä kahteen asiaan, opettamiseen ja bloggaamiseen. Molemmat antavat valtavasti, eikä toinen ole toiselta pois.

10. Osaat asettaa rajasi, kun uuvut.

Osaan kyllä, ja jo aikaisemmin, ennen sitä totaaliuupumista. Sen taidon olen tosin joutunut oppimaan kantapään kautta. Et ole korvaamaton, eikä kukaan sinua kiitä siitä, että et pitänyt huolta itsestäsi! Nykyajan työelämä on vauhdikasta ja rankkaa. Itsensä hoitaminen ON sallittua.

Nyt kevään, kun on mahdollisuus ottaa rennommin virkavapaan ansiosta, haluan käyttää ajan todella itseni hyväksi kaikin tavoin. Kerätä virtaa ja voimaa tuleviin vuosiin. Odotan sitä todella.

Kuvissa esiintyvät Balmuirin ihanat asusteet, valkoiset St Marcel-kashmirbaskeri ja Montmartre-huivi, sataprosenttista kashmiria sekin. Kamelinvärinen settiin kuuluvat Grace-baskeri ja -huivi, molemmat alpakanvillaa. Kasmirvuoriset poromokkakäsineet lämmittävät pakkassäällä.

Alekoodi BWMARJUKKA on voimassa vielä tänään, sillä saa -20% koko valikoimasta poislukien silkkipaidat, Billebeino-mallisto ja lahjakortit.

Tunnistitko itsesi joistakin noista kymmenestä kohdasta?

Mistä olet samaa mieltä, ja onko jokin kohta opettanut sinua? Nappaa tämä idea blogiisi, olisi kiva kuulla muidenkin pohdintoja aiheesta!