Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Aikuisten ystäväkirja

 

Otetaanpa viikon aluksi kiva haaste, jonka bongasin ihastuttavan Hannan Sunday Blondie-blogista. Muistatteko ne lapsuuden ystäväkirjat, miten tärkeitä ja jännitäviä ne olivat! Harmi, kun yhtään ei ole säilynyt tallessa!

Perusjutut:

Siviilisääty: Naimisissa,  syksyllä tulee 20 vuotta täyteen.

Asumismuotoni: 17-vuotiaassa omakotitalossa peltojen laidalla.

Ammatti: Peruskoulun musiikin lehtori ja yrittäjä. Molemmat työt antavat paljon, mutta eri tavalla.

Kiinalainen horoskooppi: Lammas! Piti kyllä googlata, ja hei, miten hauska arvio lampaasta tulikin. Lammas on hienostunut ja taiteellinen, ujo ja maailmasta ymmällään. Lammas ilmaisee itseään kömpelösti, mutta on aina innostunut siitä, mihin uskoo. Lammas-ihminen on viisas, lempeä ja sääliväinen. No, ihan noin lauhkea en taida olla, mutta osa minusta ehkä on pehmennyt iän myötä. Tai onkin.

Harrastukset: Liikunta, lukeminen, sarjat ja elokuvat, ystävät, kirjoittaminen ja valokuvaaminen. Ja tietenkin kodinhoito.

Syvällistä:

Periaatteet: Kohtele ihmisiä niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan. Ole ystävällinen ja katso pintaa syvemmälle.

Maailmankatsomukseni:

” Don’t take for granted the love this life gives you / When you get where you’re goin’ / Don’t forget turn back around / Help the next one in line /Always stay humble and kind.”

– Tim McGraw: Humble And Kind

Pohdin: Miksi kaikki eivät voi elää sovussa toistensa kanssa? Miksi ihminen tuhlaa resurssejaan sotiin, tappamiseen, ahneuteen? Miksi pitää määritellä ja luokitella lähimmäistään, emmekö ole kaikki ihmisiä? Miksi rakkautta pitää arvottaa? Miksi miehet ja naiset eivät ole samanarvoisia vieläkään? Miksi yhteiskunta ei hoida vanhuksiaan kunnolla? Miksi lapsiin ja nuoriin satsataan liian vähän? Tulevatko asiat koskaan muuttumaan? Millainen vanhuus minulla tulee olemaan? Miksi en saa aikaiseksi opetella Photoshopin käyttöä? Pitäisikö vähentää ruisleivän syöntiä?

Vihaan: Misogyniaa, eli naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa vähättelyä, vihaa ja aliarvioimista. Lapsien hyväksikäyttäjiä.

Halveksin: Heikompien sortajia.

Pyrin: Olemaan kiinnostunut toisesta ihmisestä, ja hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on. Olemaan myös itselleni armollinen ja kiltti.

Rakastan: Miestäni ihan hullun lailla, perhettäni, ystäviäni, kotiani, omia hetkiäni blogin parissa, Spotifyn soittolistojani, uuden kirjan tuntua kädessä, aamukahvia, harmaita neuleita, hyviä keskusteluita, sporttihikeä ja kaikkea, missä on kermavaahtoa.

Haaveilen eniten: Että läheiseni pysyisivät terveinä, saisin vanheta yhdessä mieheni kanssa, ja että koulun taito- ja taideaineet saisivat enemmän arvostusta tässä kovien arvojen maailmassa.

Tarvitsen: Paljon unta, hiljaisuutta ja yksinoloa, hellyyttä ja syliä.

Pelkään: Vakavia sairauksia, syöpää tai muita elämää ravisuttavia asioita.

Murehdin: Välillä sitä, miten raskasta työelämä välillä on, kiireistä ja meluisaa.

Kerään: Varmaan harmaita neuleita, hehe! Niitä tuntuu riittävän!

Lempi-:

Värini: Silmä kiinnittyy yleensä vaaleanharmaisiin asioihin: muistikirjat, tyynynpäälliset, neuleet, maljakot, astiat… Pukeutumisessa ruskeat, valkoinen, musta, sininen ja oliivinvihreä. Kukissa valkoinen.

Vuodenaika: Kaikilla on puolensa, mutta täytyy sanoa syksy, koska olen syntynyt lokakuussa. Syksyllä on kaunista, rakastan ruskaa! Syksyllä alkaa toinen uusi vuosi, koulusykli.

Eläin: Orava! Luomakunnan suloisin eläin. Orava on hauska, nopea, huvittava ja söötti!

Kirja: Humiseva Harju, Emily Brontën ainoaksi jäänyt teos.

Elokuva: Nyt tuli hankala… Ehdottomasti jokin epookkidraama? Tai hei, vastaan Emma, Jane Austenin kirjan mukaan. Tykkään Emmasta tosi paljon!

Musiikkilaji: Olen kaikkiruokainen, mutta suomalaisen iskelmä- ja popmusiikin suhteen vähän…nirso. Suomalainen musa ei vain kolahda. En myöskään kuuntele sellaista raakaa heviä, kuten Slipknot tms.

Numero: 12, kaunis ja tasapainoinen numero, myös syntymäpäiväni numero.

Asia minussa: Olen tilannekoomikko! Monesti heitän jonkin sutkautuksen, joka saa toiset nauramaan. Vakavissa tilanteissa hillitsen haluani alkaa vitsailemaan. Viimeksi piti hillitä itseään silmälääkärissä, kun tiirailin tauluun, ja silmien eteen lyötiin linssejä toisensa perään. Tirskuin omille jutuilleni sisäisesti.

Ruoka: Kalaruuat ja salaatit ovat parasta. Lohi, siika, silakka, silli, anjovis, muikku ja ahven.

Juoma: Mantelimaitokahvi – ah, aamujeni juhlahetki!

Lomakohde: Toscanaan haluaisin vielä palata tutkimaan alueen eteläpuolta.

Tuoksu: Kesäaamun kasteenraikas tuoksu, kypsien viljapeltojen tuulahdus, syysaamun ensi pakkasten raikas kirpeys, laventelin tuoksu.

Säätila: Rapea syysaamu, kun aurinko alkaa sulattaa kuuraa puiden oksilta. Ruska on kauneimmillaan ja taivas huikean sininen.

Tapa viettää vapaailtaa: Kotisohva, mies ja Netflix!

Kysymyksiä:

Pidätkö tytöistä vai pojista? Öö, pidän miehistä, varsinkin omastani!

Onko sinulla salaisuuksia? Eikö kaikilla ole?

Onko sinulla valkolakkia? Kaksikin! Se ensimmäinen alkuperäinen, joka on liian pieni, ja toinen, joka on sopiva. Mistä muuten johtuu, että tuli valittua liian pieni lakki? Tosi moni on valittanut samaa.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistyksesi? Sain korvikset lukion tokan alussa. Se oli aika karsea kokemus, sillä nappi painettiin korvalehden läpi. Auts. En pidä tatuointeja kauniina.

Mitä tilaat baarissa? Silloin harvoin kun käyn, valkkaria.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? On, muutamalla! Ja se on ihanaa, he ovat upeita ja inspiroivia naisia! Veljeni on myös parhaita ystäviäni.

Mitä muuttaisit itsessäsi? Haluaisin olla hivenen rohkeampi joissain asioissa, enkä niin herkkä. Käsivarret tarvitsevat lisää voimaa!

Kerro jotain siitä, kun…

Olit kymmenen vuotta nuorempi kuin nyt: Olin siis 42-vuotias. Olin niin väsynyt päivätöihini ja suorittavaan elämääni, ja kaipasin jotain uutta. Tein hulluna töitä, pitkiä päiviä, voin fyysisesti huonosti, vatsaa turvotti, nukuin huonosti ja olin stressaantunut. Vuoden 2010 syksyllä löysin blogit, ja elämäni lähti muutokseen, kaikin puolin parempaan. Blogin kautta olen löytänyt ihan uuden maailman ja valtavasti inspiraatiota, sekä tietenkin ihania,uusia ystäviä.

Viimeksi koit romanttisen hetken: Niitä on joka päivä. Meillä ei haleja ja pusuja säästellä. Romanttisinta on, kun mies käy lauantaina kaupassa, koska inhoan kaupassa käyntiä. Tosin nyt vapaalla käyn yksin, lauantaina käymme myös yhdessä.

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla? Varmaan mieheni, kun keksin jonkin näppärän sananmuunnoksen. Olen niissä aika haka!

Viimeksi luit jotain syvällistä? Luin Aino Sibeliuksen elämänkertaa. Aino oli kiinnostava nainen, eikä ollenkaan niin lälly, mitä mielikuvani hänestä on.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi? Katsoin Netflixiltä dokkarin, Miss Americanan, Taylor Swiftistä. Hänestä on tullut rohkea ja upea nainen. En erityisemmin pidä hänen musiikistaan, mutta omakohtaiset biisit sykähdyttävät aina. Tarina biisien takana on kiinnostava.

Only The Young-biisillä on poliittinen sanoma. Tennesseen osavaltion ensimmäinen naissenaattori Marsha Blackburn oli tiukan konservatiivinen trumpilainen.Taylor tuli poliittisesti kaapista ulos 2018, ja tuki demokraattien ehdokasta, joka hävisi äänestyksessä Blackburnille. Hän sai silti yli 50 000 nuorta rekisteröitymään äänestämään. Biisi on syntynyt tästä tapauksesta. Aika mahtavaa, vai mitä?

Nappaapa tämä haaste mukaasi, olisi kiva lukea muidenkin bloggaajien tarinoita!

8 asiaa joulusta

 

Milloin aloitan joulun valmistelun? Mistä rasitun, mistä unelmoin? Näitä kysymyksiä mietiskelin tämän blogeissa kiertäneen haasteen myötä.

Aloitan joulujutut jo marraskuun puolella, koska työ.

Kotona laitellaan jo marraskuulla valokranssit, mutta ne vaihtuvat ikkunatähtiin joulukuun puolella. Valokranssit palaavat hetkeksi tammikuussa. Kuusi laitetaan viimeistään itsenäisyyspäivänä.

Ruokajutut ovat vähiten tärkeitä. Jos olemme kaksin, meille riittää piparit, puuro ja kalkkuna. Laatikoita ostan ja tuunaan. Lisäksi pitää tehdä joku hyvä salaatti, jossa on juustoa. Jos olemme vanhemmillani, sitten ruokaa on ihan eri tavalla, ja kaikki itse tehtynä. Äidin bataattilaatikko on ehkä maailman parasta.

Sain aikoinani blogiin vähän pyyhkeitä siitä, että laitoin kuusen joulukuun alussa. No, myöhässäpä olen, koska nyt ekat kuuset näkyivät somessa jo marraskuun alussa. Vaan jokainen saa laittaa kuusen milloin haluaa. Sofi Oksasellakin näkyy olevan ympärivuotinen joulukuusi työhuoneellaan, hoksasin Maria Veitola Yökylässä-ohjelmasta. Ehkä ensi vuonna teen radikaalin tempun, ja laitan kuusen vasta aatonaatona!

Arvostan kaikkia heitä, jotka työnsä puolesta tai sen ohessa luovat joulutunnelmaa eri ihmisille. Se joukko onkin suuri. Musiikki on suuressa osassa joulun tunnelmanluojana. Ajatelkaan, jos ei olisi musiikkia, eikä kukaan soittaisi tai laulaisi!

Inspiroidun joulukukista. Tänä vuonna olen ostanut vain leikkoritarinkukkia. Ne ovat suuria ja upeita! Olisi ihana laittaa joulutähtiä tai hyasintteja, mutta saan niistä allergisia oireita, samoin kuin elävästä kuusesta. Myös sypressit valoineen Let It Snow-ruukuissa ovat olleet suloisia. Joulukukkani ovat valkoisia.

Toinen inspiraation lähden on kynttilät. Ledit ovat avanneet ihan uusia ulottuvuuksia kynttilöiden ”polttoon”. Heh, olette varmasti huomanneet kuvista innostukseni kynttilöihin.

Muistan lapsuuden joulut kutakuinkin täydellisinä: se odotus, koulun hauskat tapahtumat, partion pikkujoulut, piparitalkoot ja laulamisen vanhainkodissa ja sairaalassa nuorten porukassa, lumiset maisemat ja kodin tuoksuva joulukuusi. Vanhemmat näkivät valtavasti vaivaa, että meillä olisi ihana joulu, ja sitä se aina olikin.

Hauskaa oli myös tapaninpäivä isovanhempieni ja tätini perheen kanssa. Meitä oli iso porukka koossa, eikä kenelläkään ollut kiire mihinkään. Muistan, kun serkkuni sai yhtenä jouluna jääkiekkopelin, ja sitä pelattiin ihan hullun lailla.

Rasitun sellaisesta, josta en ole inspiroitunut. Muuten kaikki puuha on hauskaa. No joo, kaupoissa, lähinnä marketeissa, taustalla soiva joulumusiikki on rasittavaa – se tekopirteä rallatus ja jatkuva kulkusen kilkatus…

Unelmoin valkeasta joulusta. Taas valkeata joulua / keskellä suurten hankien… Marraskuu täällä eteläisessä Suomessa on ollut musta, ja on satanut paljon. Näyttää siltä, että emme saa valkeaa joulua tänne suuntaan.

Väsyn vähän kaikesta ja kaikkeen tähän aikaan vuotta. Olen myös väsynyt ja kyllästynyt tähän vuoteen, ja odotan uutta innolla.

Virittäydyn rauhallisella musiikilla ja tunnelmoinnilla. Joulukuu on paras kuukausi tunnelmointiin. Juon kupposen kahvia ja nakerran mieheni leipomia pipareita (ah, miten hyviä ne taas ovat), kuuntelen lempimusiikkiani tai luen hyvää kirjaa. Poltan paljon kynttilöitä ja tuikkuja. Joulun jälkeen olen  kyllästänyt itseni tunnelmoinnilla ja tuikkuilulla niin kovin, että uusi vuosi tuntuu todella raikkaalta ja tervetulleelta! Kynttilöitä ei jaksa poltella enää uuden vuoden jälkeen.

Miten sinä virittäydyt tai mistä väsyt? Mitä arvostat ja muistat?