Pientä uutta makkarissa ja kylpyhuoneessa

Minulta toivotaan usein kotipostauksia, vaikka itsestä tuntuu siltä, että eihän meillä mikään muutu. Nyt kuitenkin kotona ollessa ja kesän lähestyessä on tullut taas sisustus- ja pesimisvietti, ja kaipaa jotain pientä uutta. Löysin vihdoin uudet valaisinjalat yöpöydille ja sain aikaiseksi verhon ompelun kylpyhuoneeseen. 

Inhosin vanhoja, koristeellisia lampunjalkoja, olivathan ne kuitenkin jo sen seitsemäntoista vuotta ja talon alkuajoista lähtien olleet paikoillaan. Toive oli löytää mahdollisimman yksinkertaiset jalat. Mielellään sellaiset, jossa olisi messinkiä.

No, tuon yksinkertaisemmaksi eivät lampunjalat enää mene! Ne löytyivät Ellokselta mukavasta alesta. Varjostimet ovat Ikeasta. Jalat ovat kokonaan messinkiä, sitä löytyy myös yöpöydän ja lipaston nupeista.

Haluaisin myös uusia sängynpeiton, mutta se jääköön syksyyn. Toiveena olisi löytää samettipeitto, jotta huoneeseen saisi mahdollisimman hotellimaisen tunnelman.


Pieni, käsinmaalattu keramiikkarasia on matkamuisto Algarven rannikolta, Lagosista. Otin sen esiin pitkästä aikaa.

Muutenpa makkarin tunnelma on pysynyt ennallaan…






Sunnuntaina olin erityisen reippaalla tuulella, ja päätin, että nyt ompelen meidän kylppäriin verhon. Tuumasta toimeen!

Virittelin ompelukoneen valmiiksi ja hain korin, jossa on kankaita ja ompelutarvikkeita. Sieltähän se viime joulukuussa ostamani kangas löytyi. Mutta löytyi myös toinen pussukka, jossa oli täsmälleen samaa kangasta, ja kuitti osoitti, että olen ostanut sen joulukuussa 2016! Ajattelin, että ei hyvää päivää, miten tämä on mahdollistakaan…

Kangas osoittautui taitojeni äärirajoja venyttäväksi, sillä vaikka kuinka yritin etsiä sopivan pitkää tikin jälkeä, saumat kuitenkin lyhenivät hieman. Harmitti, että en ommellut verhoa käsin, olisin saanut sen nätimmäksi. Lisäksi mittaustaitoni olivat ihan pielessä, onneksi mies jeesasi siinä asiassa.

Ilman itkua ja hammastenkiristystä ei ompelu-urakasta selvitty, ja vannoin, että teen uuden ja paremman verhon ja pian. Mutta nyt, kun verho on ikkunassa, se on ihan ookoo. Ei paras mahdollinen jälki, mutta ihan ookoo. Ja innokkuuteni ompeluun kun tiedetään, uusi verho ei synny ihan heti.




Kylpyhuoneessa majailee edelleen isän tekemä korulipasto. Sekin on jo seitsemänvuotias! Suloinen Rebeccan riipus on SHE:stä.

Innostuin myös harjaamaan lattialaattojen saumoja. Sini-tuotteella on asiaan suunniteltu saumaharja, jonka saa varteen kiinni. Harjaaminen oli koukuttavaa hommaa tyyliin ”otan vielä tuosta, otan vielä vähän tuostakin”. Vaikka harjaa ei tarvinnut kovasti edes painaa, oli se ihan rankkaa. En suosittele kymppi-kymppilaattoja kenellekään, jos haluaa helpolla päästä. Nyt, jos rakentaisimme, haluaisin meille varmaan betonisen kylppärin ilman ensimmäistäkään laatansaumaa!

Suurempien, alakerran lattialaattojen saumat puhdistuivat helpommin, mutta edessä on vielä kodinhoitohuoneen kymppilaatat. Se on ehdottomasti hankalin. Huh.

Oletteko te saaneet eristyksissä aikaan kotihommia? Minulla odottaa vielä kuuden tuolin vahausurakka – se on tosin mukavaa, kun pääsee alkuun!

Kolme väriä, kolme asua, ja muutama ajatus

 

Tunnustan. Minä kaipaan. Kaipaan lämpimiä päiviä, ystäviä, ihmisvilinää, terassia, kahvitteluja, tapahtumia. Kaipaan trenssikelejä, valkoisia tennareita, liehuvia mekkoja lämpimässä illassa, aurinkolaseja pään päällä. Kaipaan ystävän ääntä ja naurua. Kaipaan vähän töihinkin, keväistä säpinää ja lukuvuoden paketointia. Kaipaan suvivirttä ja työkaverien halailuja. Kaipaan vappubrunsseja, skumppapullon poksautusta, äänekästä musiikkia. Kaipaan kahvilassa istuskelua läppäri edessä, ihmisten tarkkailua ja taustahälyä ajatusten keskellä.

Niin. Kukapa meistä ei kaipaisi tällä hetkellä.

Niin toisin meni kuin suunnittelin. Kuten meistä jokaisella.

Sumum Woman, kevätmuoti, SS20, musta mekko, Palmroth Original sandaalit

Silti yritän vetää itseäni väkisin hyvälle tuulelle. Tekemistä riittää. Tunnustan, että vaatekaappi tuottaa iloa myös kotioloissa. Olen haahuillut kotona mekko päällä ihan vain koska voin. Jatkuva trikosissa oleminen tuntuu vain loputtomalta sairauslomalta, eikä tässä olla sairaita. Eli meikkiä kasvoille ja mekko päälle, ainakin työpäivän pituuden ajaksi.

Mitä enemmän maailma myllertää, sitä tiukemmin huomaan käpertyvän perusasioiden äärelle. Myös vaatteissa. Musta on uusi musta minulle, se näyttää nyt jotenkin raikkaalta ja ikiaikaiselta. Musta, valkoinen ja ruskea.

Jatkuva trikoissa oleminen tuntuu vain loputtoman pitkältä sairauslomalta. Siksi laitan meikkiä ja puen mekon päälle, ainakin työpäivän ajaksi.

Luin jostain, olisiko ollut Säker Stil-kirjasta, että asuun ei pitäisi sekoittaa enempää kuin kolmea väriä. Siitä lähtien olen pitänyt siitä kiinni, ja tietynlaisesta yksinkertaisuudesta. Jos on isot korvikset, päähän ei laiteta enää muuta. Jos laitan hiuspannan, en pidä laseja tai isoja korviksia. Jos ranteessa on paljon tavaraa, kaulassa ei ole mitään. Jos vyössä on logo (kuten ainoassa logovyössäni on, ja rakastan sitä), en laita muita suuria asusteita. Jos paita on kuviollinen, korut ovat pienet, ja muut vaatteet yksivärisiä. Kaikki tuo menee ihan itsestään, ajattelematta.

Olin iloinnut kovasti kevään menoista, aamiaistapahtumista, iltamenoista, Pian kanssa työskentelystä ja kuvaushetkistä. Ja kieltämättä olin iloinnut myös siitä, että saa laitella nättiä päälle, ajatella vaatteita muustakin kulmasta kuin musamaikan silmin.

Kolme väriä, musta, valkoinen ja ruskea tuntuvat tänä poikkeuskeväänä raikkailta ja aina varmoilta valinnoilta.

Kolme väriä, kolme asua. Musta mekko on tämän kevään Summum Womanin uutuus, ja sain sen agentuurilta. Summumm Woman on hollantilainen brändi, aivan ihanan rento tuttavuus. Mekkoni on kokoa 34, ja mitoiltaan just täydellinen. Hihansuissa on kummarit, joten hihat saa nätisti rypytettyä kyynärpäiden ylle. Mekkoa voi pitää myös ilman vyötä, mutta minusta vyö tekee sen sirommaksi.

Jos ei vielä ole sandaalikelit ulkona, niin sisällä on! Kuvissa näkyvät mustat sandaalit ja nauhakengät ovat Palmroth Originalilta saatu, ja nettikaupasta ne löytyvät täältä.




Mustat housut ja valkoinen paita – klassikot ovat tänä keväänä palanneet voimakkaampana kuin koskaan. Vanhat Mos Moshin Blake Night pant-housuni ovat edelleen ihanat. Ne alkavat olla hivenen kulahtaneet, en malta laittaa niitä poiskaan.

Repeatin paitis on pari vuotta sitten saatu Nectarinesta juttupalkkiona. Sen selkäpuolen laskos on syy, miksi haluaisin olla koko ajan kameraan nurin päin se päällä. Neuletakki on SHE:stä alkutalvesta, ja rakastan sitä – tuo väri, ah, aivan nappi. Sekä Nectarine että SHE toimivat edelleen, vastaavat tiedusteluihin ja lähettävät postitse. Support your local, you know.






Kolmas mekko on Part Twon viime kesältä, oma ostos. Siinä on ripaus suloista vintage-henkeä nappiriveineen ja leveine mansetteineen. Hieman 40-luvun tunnelmaa, jos niin haluaa ajatella. Suunnittelin tätäkin mekkoa pitäväni kevään menoissa, ainakin kahvitreffeille ystävien kanssa. Jalkaan mokkasaappaat ja niskaan rotsi. Nyt se on siirretty toistaiseksi kotimekoksi.

Part Two mekko, kellohelma, kesämekko, aikuisen naisen tyyli

Part Two mekko, kellohelma, kesämekko, aikuisen naisen tyyli

Koska asiat ovat periaatteessa hyvin, ja kaipaukseni vain ajoittaista, jatkan hyvillä mielin eristäytymistä. Ajattelen hetkittäin ”jospa vain”, mutta hylkään ajatukset saman tien. Muistatteko, miten moni somessa hehkutti tästä vuodesta tulevan kaikkien aikojen paras. Itsekin luukutin uutta vuotta, vaan tästä näkee, että elämää ei voi suunnitella liiaksi eteenpäin.

Siihen asti, kun saan taas astella katuja liehuhelmoissani, tyydyn mekkoilemaan kotona. Juon kahvini omalla terassilla, ihmisten seuraamisen sijasta seuraan peuroja ja lintuja. Iloa keveämmistä vaatteista ei eristäytyminen voi viedä. Muhkeat silmut puissa ja pensaissa lupaavat, että jaksa vielä hetki, aika kuluu nopsaan. Kaivan sandaalit jo näkösälle valmiiksi, puen ne työpäivään. Saa haaveilla, saa odottaa.