Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

BLISS – peittoa tulehdus, elä ja voi paremmin: iltapäivä Maria Boreliuksen kanssa

 

Kaupallinen yhteistyö HarperCollins Finland

 

Ruotsalaisen tiedetoimittaja Maria Boreliuksen toinen kirja, BLISS – peittoa tulehdus, elä ja voi paremmin on jatkoa suuren suosion saaneelle Hyvinvoinnin vallankumoukselle.

Maria jatkaa matkaansa tutkien tulehdusta estävää elämäntapaa, Cambridgestä Okinawaan ja San Fransiscoon. Lukijoille avataan tieteen ja tutkimusten kautta miten mm. ruoalla on yhteys mielen hyvinvointiin. Kaikkea, mistä Maria kertoo, hän kokeilee myös itse, luoden meihin lukijoihin helposti lähestyttävän yhteyden. 

Minulla oli suuri ilo ja kunnia tavata Maria, jutella hänen kanssaan hänen kirjoistaan ja kysyä mieltä askarruttavista asioista hyvinvoinnin suhteen.

Tasan kello kolme astun hotelli Glon kahdeksannen kerroksen sviittiin. Minulle on varattu tunti aikaa Maria Boreliuksen kanssa, virallisesti haastatteluun, mutta olen varautunut kamerani ja linssieni kanssa myös kuvaamaan häntä. Edellisen illan olen miettinyt kuumeisesti mitä haluaisin kysyä häneltä, mutta luotan myös siihen, että meillä tulee juttua itsestään.

Vastaan tulee pitkä, hoikka nainen kick flare-farkuissaan, mokkanilkkuireissa, kauniisti ruskettuneena. Silmät tuikkivat iloisesti. Hän on juuri palannut Intian-matkalta, jossa on ollut tekemässä tutkimusta kolmatta kirjaa varten. Hän on rento ja hyväntuulinen, ja juttelee iloisesti. Kyselee, mitä haluaisin juoda tai syödä. Valitsen piparminttuteen, mutta myöhemmin huomaan, että en ole juonut sitä kuin siemauksen.

Maria Borlius, Hyvinvoinnin vallankumous, Bliss -peittoa tulehdus, elä ja voi paremmin

Maria Borelius ei ole minulle kuka tahansa kirjailija. Hänen kirjansa ovat lempikirjojani.

Wikipedian sivut ovat vaikuttavat. Maria on kirjoittanut tosiaan kaksi hyvinvointikirjaa, mutta on myös biologi, tiedetoimittaja, yrittäjä, monialainen huippukonsultti, kolumnisti, neljän lapsen äiti ja entinen Ruotsin ulkomaankauppaministeri, vain muutaman tittelin mainitakseni hänen hengästyttävästä meriittilistastaan.

Marian ensimmäinen kirja, Hyvinvoinnin vallankumous, ilmestyi 2018, ja siitä tuli heti menestys. Aikaisempi juttuni löytyy täältä.

52-vuotiaana, 2013, Maria voi huonosti. Hän oli jatkuvasti väsynyt, alamaissa, kärsi turvonneesta vatsasta ja kovista selkäkivuista. Lääkäri käski totuttelemaan sellaiseen elämään, sillä tätä vaihdevuodet, ja vuodet ylipäätään, olisivat tästä eteenpäin.

Maria päätti elää toisin. Jotain piti olla tehtävissä. Hän otti yhteyttä kanadalaiseen personal traineriin nimeltä Rita Catolinoon. Ritan ohjeilla olo muuttui toisenlaiseksi jo muutamassa kuukaudessa. Kivut hävisivät, olo kirkastui.

Ruokavalio, jota Maria noudatti Ritan ohjeiden mukaan, oli tulehdusta vähentävä. Sillä vain ei ollut vielä nimeä, sillä asiasta nimeltä tulehdusta vähentävä ruokavalio ei vielä puhuttu.

Tiedetoimittajana Mariaa alkoi ajaa eteenpäin uteliaisuus. Oliko tulehdusta vähentäviä elementtejä tutkittu tarkemmin, ja mitä ne olisivat?

Seuraavat neljä vuotta Maria keräsi tietoa tulehdusta vähentävästä elämäntavasta. Sillä sitä se eittämättä oli, elämäntapa, ei pelkkä ruokavalio, puhumattakaan tiukasta dietistä.

Tutkimustulokset puhuivat puolestaan: hiljainen tulehdus löytyy monen kansansairauden, kuten diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien ja lihavuuden taustalta. Mutta nyt tiedämme myös, että tulehdusta voi vähentää liikunnan, ravinnon, luontokokemusten, joogan, sosiaalisen elämän ja bakteerien avulla. Tästä puhutaan valtavan paljon nyt mediassa.

Rakastin kirjaa, rakastin sitä. Miksi?

Marian matka ympäri maailman tiedemiehiä, joogia, uskonnollisia yhteisöjä tapaamaan, lukuisiin tutkimuksiin ja erilaisten ihmisten ja yhteisöjen elämäntapoihin tutustuminen oli lukijalle, minulle, elämys. Kirja pitää lukea toisenkin kerran, sillä yhdellä kerran lukemisella siinä on paljon sisäistettävää.

Marian tyyli kirjoittaa on mukaansatempaavaa, ja nyt, kun olen hänet tavannut, ymmärrän miksi niin monet muutkin ovat inspiroituneet Mariasta ja hänen kirjoistaan. Marian uteliaisuus, tarmo, hyväksyntä ja halu pyrkiä parempaan heijastui kirjaan. Hän on kovin samaistuttava heikkouksineen, mutta yhtä aikaa nainen, joka on elävä esimerkki siitä, josta me useimmat haaveilemme: miten saavuttaa tasapaino ja hyvinvointi omassa elämässä.

Tästä päästäänkin toiseen kirjaan.

Mitä BLISS tarkoittaa? Se tulee viidestä kohdasta, jotka tutkimusten mukaan vähentävät hiljaista tulehdusta.

Buustia tulehdusta vähentävän ruoan avulla. Syö enemmän ruokia, jotka vähentävät hiljaista tulehdusta.

Luovu liiasta sokerista.

Istu vähemmän. Liiku joka päivä.

Seesteisyys. Suo itsellesi aktiivista lepoa päivällä ja nuku hyvin yösi. Anna vatsan levätä toteuttamalla minipaasto silloin tällöin.

Sykähdyttävät elämykset. Etsi aktiivisiesti suuria, taianomaisia ja hartaita asioita elämässäsi.

– BLISS – peittoa tulehdus, elä ja voi paremmin, s. 212-

Kysyn Marialta, oliko toinen kirja suunniteltu jatko ensimmäiselle. Ei ollut, Maria kertoo. Tarve tutkia lisää lähti omasta elämäntilanteesta.

Selkä oli kipeytynyt uudelleen. Oli ollut kiire: matkoja, konferensseja, vilkas sosiaalinen elämä, kesän elämänmyönteiset tottumukset viineineen, suklaineen ja jälkiruokineen. Oli aika painaa jarrua ja paneutua tulehdusta ehkäisevään elämäntapaan syvemmin, etsien tutkimuksia ja tavaten ihmisiä ympäri maailmaa.

Toisen kirjan teemana on mielen hyvinvointi ja hyvä vanheneminen. Ahmin kirjaa.

Opin, mitä ovat telomeerit, ja miten ne vaikuttavat vanhenemiseen. Miksi iloinen juoruileminen, laulaminen ja aamuvoimistelu tekevät hyvää ihmiselle. Miksi on tärkeää luoda ruokahetkestä lähes rituaalinomainen, vaikkapa kynttilän ja hiljaisen musiikin avulla. Edessä on jälleen uskomattomia tutkimustuloksia, mutta myös ihania ihmiskohtaamisia. Punaisena lankana läpi kirjan kulkee tietenkin tulehdusta vähentävä ruoka.

Maria on tavannut huippututkijoita, joogeja, seitsemännen päivän adventisteja, laatuviinin viljelijän, vanhoja, pirteitä ihmisiä tutkimusmatkoillaan. Minua kiinnostaa kuka kaikista Marian tapaamista ihmisistä on tehnyt syvimmän vaikutuksen häneen?

Kysymys saa Marian mietteliääksi.

-Jennifer Stellar, hän sanoo ensiksi.

Stellar on tunnettu tutkija, psykologian tohtori Stanfordista. Maria tapasi hänet puhuakseen tutkimuksesta, jonka nimi oli awe, ihmetys. Jennifer Stellar on tutkimusaiheessaan vastavirtaan kulkija, onhan tutkimuksen aihe kerrassaan erikoinen.

Ihmetyksen tunne liittyy hormoniin nimeltä oksitosiini. Sitä alettiin tutkia vasta 1990-luvulla. Oksitosiini on voimakas hormoni, jonka avulla nainen synnyttää ja imettää. Mutta se on myös muuta: oksitosiini luo rakkauden ja läheisyyden tunteita ja parantaa haavoja. Se vähentää tulehdusta. Oksitosiinia voi mitata syljestä, ja näin on voitu mitata ihmisten tulehdusmarkkereita eri tilanteissa. Stellarista ja ihmetyksen tutkimuksesta voi lukea lisää Hyvinvoinnin vallankumouksesta luvussa 10 .

Stellarin ihmetyskokemusten top-listalle kuuluu sellaisia asioita kuin luonto, taide, musiikki, meditaatio, hengellisyys ja uskonto, muiden hyväksi tekeminen ja urheilun katsominen muiden kanssa. Ihmetys ei ole huuhaa-mutujuttua, vaan tieteellisesti todistettu, hyvää tekevä ja terveyttä edistävä asia.

Toinen Mariaan vaikutuksen tehnyt ihmisryhmä oli BLISS-kirjassa kuvattu Japanin Okinawan saaren ihmiset. Siellä elää poikkeuksellisen paljon yli satavuotiaita. Maria pääsi viettämään aikaa erääseen perheeseen, ja mitä nämä iloiset, iäkkäät, mutta pirteät ihmiset tekivät?

He kokoontuivat viettämään aikaa yhdessä ja juoruilemaan mukavia. He lauloivat karaokea, jopa viisi tuntia yhteen menoon. He voimistelivat aamulla. Ja söivät tietenkin tulehdusta vähentävää ruokaa. Ruokailuhetki oli yhteinen, rauhallinen, lähes rituaalinomainen. Silloin ruuansulatus ehtii mukaan, kun syödessä ei kiirehdi.

-Okinawalaisten kanssa oleminen muutti käsitykseni vanhuudesta, Maria sanoo.

Ymmärrän, koska olin itsekin vaikuttunut okinawalaisten elämäntyylistä. Miten ihanaa olisi olla terve, reipas, positiivinen vanhus. Mietin omia vanhempiani: vaikka välillä on vaivoja, elämä on silti sosiaalista, liikunta jokapäiväistä ja elämänasenne positiivinen. He ovat varsinaisia okinawalaisia.

Mietin omia ihmetyksen aiheitani. Kuten kaikki, rakastan auringonlaskun katsomista, mutta myös pelloilla kävelemistä, talvisia maisemia, leikkokukkia, taidetta, -ja tietenkin musiikkia.

Maria innostuu, kun kuulee minun olevan musiikinopettaja. Kerron hieman työstäni. Käy ilmi, että me molemmat rakastamme oopperaa, ja pian vertailemme säveltäjiä ja jaamme lempilaulajiemme nimet.

Maria kysyy lempisäveltäjääni, ja kerron heti sen olevan Giagomo Puccini. – I love Tosca, Maria huudahtaa. Oma lempioopperani on Puccinilta Madame Butterfly. Olemme samaa mieltä siitä, miten monipuolinen säveltäjä Puccini oli.

Lempilaulajistamme on hauska puhua. Maria rakastaa romanialaisen Angela Gheorghiun ääntä, minä puolestani puhun suu vaahdossa amerikkalaissopraano Julia Miguenesin Carmen-roolista, ja Maria naputtelee innoissaan nimen puhelimensa muistiin. – Onko hän tämä, hän kysyy näyttäen Spotifystä Julian levyä. -Sinun pitää etsiä ja katsoa Carmen, jossa Julia on, et sen jälkeen halua nähdä muita Carmeneita, minä intoilen.

Puhumme lisää laulamisesta ja sen hauskuudesta. Minusta laulu on eräänlaista meditaatiota. Ääniharjoituksia tehdessä ajattelee vain hengitystä ja äänen tuottoa. Itse laulamisessa yhdistyvät runo, musiikki, oma keho, vuorovaikutus säestäjän tai kuoron kanssa. Pää on totaalisen tyhjä kaikesta muusta hälystä. Laulaminen on myös hyvin fyysinen asia.

Minua kiinnostaa Marian kirjojen armollisuus.

BLISS-elämä ei ole itsensä rääkkäämistä tai tiukkaa diettiä, ei itsensä soimaamista tai pieksämistä, vaan hyvä, rakastava elämäntapa. Hyvää, vatsaa hellivää ruokaa, silloin tällöin lasi Pinot Noiria, ystävien seuraa, haltioitumista, mietiskelyä.

Maria ei myöskään pelkää asettaa itseään alttiiksi: hänkin lipsuu välillä, mutta ei soimaa siitä itseään. Hän on siksi niin helposti lähestyttävä ja samaistuttava.

-Kyllä tarvitsemme armoa, Maria sanoo.

-En halua vaatia, vaan rohkaista. Ei saa pelätä olla heikko. Me ihmiset haluamme näyttää toisillemme vain parhaat puolemme, mutta vain näyttämällä olevansa haavoittuvainen voimme saada toisiimme todellisen yhteyden.

Saako Maria paljon palautetta kirjoistaan? Niitä on kuitenkin myyty tähän asti yli 200 000 kappaletta.

-Kyllä saan, ja se on välillä jopa liikaa. Haluaisin vastata jokaiselle yksilöllisesti, koska he avautuvat minulle elämästään. On ollut vaikea löytää aikaa vastaamiseen.

Kysyjät haluavat tietää miten uudessa elämäntavassa voi pysyä. Me olemme kiireisiä, me olemme kärsimättömiä. Minä itsekin olen valtavan kärsimätön. Siihen on BLISS:issä omistettu paljon sivuja, jokaiselle kirjaimelle, ihan konkreettisia ohjeita. Lisäksi pureudutaan hyvinvointimatkan haasteisiin: perheeni ei innostu asiasta, kohtaan paljon ihmettelyä, kokkaaminen on työlästä, matkustaminen.

Tärkeää on myös itsensä motivoiminen. Jokaiseen päivään olisi hyvä sisällyttää BLISS-asioita. Aloittaa pienin askelin. Jos haluaa, voi rakentaa viikkonsa BLISS-tyyliin Marian ohjeiden mukaan.

Yhden kysymyksen vielä haluan kysyä. Oma ongelmani on leivän syönti. Rakastan leipää, ihan liikaa. Eikä siinä muuten mitään, mutta vatsaani turvottaa aina leivän syönnin jälkeen, varsinkin ruisleivän. Syön sitä silti.

-Rakastan itsekin ruisleipää, Maria sanoo. -Ruisleivän hyvä puoli on alhainen GI, eli glygeeminen indeksi. Se vapauttaa energiaa hitaasti.

Voisin kuitenkin kokeilla, riittäisikö minulle vähempikin leipä, sillä vatsan turvotus on merkki tulehduksesta. Totta, vähempi leipä riittäisi, mutta siitä vieroittuminen on vaikeaa. Ruisleipä kun tuntuu olevan suomalaisen DNA:ssa – tietenkin vertauskuvallisesti. Päätän hylätä ruisleivän, ja jatkaa maltillisilla määrillä kauraleipää, joka sopii vatsalleni paremmin.

Pyydän vielä saada kuvata Mariaa. Ideani oli kuvata häntä joogaamassa. Maria on muitta mutkitta heti juonessa mukana, kysyy vaihtaisiko puseron rennommaksi. Ei tarvitse. Hän istuu sängylle todeten sen täydelliseksi joogaamissängyksi. Luonnonvalo on juuri sopiva, ja juttelemme samalla kun kuvaamme. Otamme vielä selfiet ja videonpätkän Instagramiin.

Saan omistuskirjoituksen omaan BLISS-kirjaani. Olin kertonut, että nimeni tarkoittaa pientä marjaa. Kirjassani lukee: ”Dear Small Berry! Don´t forget your music! -Maria”

Olen aika blissed, kun lähden. Palaan illalla vielä Marian emännöimään tilaisuuteen vaikuttajille, ja nukun innostukseltani huonosti seuraavan yön.

Hoksaan vielä yhden asian: minä olen nyt 52, Maria oli 52, kun löysi tulehdusta vähentävän elämäntavan. Mahdollisuudet BLISS:iin eivät ole ollenkaan ohi.

Klassinen tyyli – mahdunko muottiin?

 

 Kaupallinen yhteistyö Dermosil

 

Silmäilen vaatehuonettani. Mitähän laittaisi päälle? Valkoinen kauluspaita v-aukkoisen neuleen kanssa, tummat farkut? Vai pooloneule mustien housujen kanssa?

Olenko onnistunut vuosien varrella valitsemaan toisiinsa sopivia vaatteita? Haluaisin pukeutua klassisesti, mutta onnistuuko se tällaisella erilaisten makumieltymysten kuningattarella?

Kirjasin kymmenen klassisen pukeutumisen kohtaa ja vertasin omia mieltymysiäni niihin. Annoin pisteitä, jos täsmäsi. Paljonko ropisi klassisuuspisteitä meikäläiselle?

Jos jossain klassisuus on valttia, se on Dermosilin Classic-sarja. Vuoden ensimmäisessä brändilähettiläs-postauksessa pureudun klassiseen tyyliin, siihen mahtumiseen ja poimin Dermosilin Classic-valikoimista omat suosikkini.


Dermosilin Classic-sarja on valikoima ydintuotteita aina ihka ensimmäisestä tuotteesta asiakkaiden suosikkeihin. Myös minulle on tullut monia suosikkeja sen puolelta. Suihku- ja kylpyöljy on ihanan täyteläinen tuote, joka auttaa ihoa säilyttämään kosteutensa. Se tuoksuu raikkaalta sitruunalta, ja sitä voi annostella myös kylpyveteen. Kuiva talvi-ihoni kiittää tästä.

Glyseriiniä, E-vitamiinia, allantoiinia ja luonnollista veriappelsiiniöljyä sisältävä vartalovoide tuoksuu pirteältä, ja voiteen ympärille voi rakentaa kokonaisen tuoksukokonaisuuden veriappelsiinin tuoksuisilla suihkugeelillä ja deodorantilla.

*****

Tutkin netistä, mitä ns. klassisella tyylillä tarkoitetaan. Klassinen tyyli mieltyy monille usealla tavalla. Joku kokee sen tylsän turvalliseksi, toinen taas varmaksi ja kustannustehokkaaksi tavaksi pukeutua. Usealla sivulla oli listattu asioita, joita itsekin miellän klassiseen tyyliin kuuluvaksi:

  • selkeät linjat, ei turhia röyhelöitä tai printtejä
  • hillityt kuviot, kuten klassiset ruudut, tweed
  • vaatteiden hyvä istuvuus, ei liian paljastavaa tai kireää
  • perusvärit: harmaat, ruskeat, musta, valkoinen, siniset ja pastellit
  • ei paljastavia vaatteita
  • ajattomat mallit: paitapuserot, suorat farkut, trenssit, kotelomekot, neuleet…
  • luonnonmateriaalit: silkki, puuvilla, villa, kashmir, laadukas nahka
  • ei suuria logoja
  • hoidetut kengät: valkoiset tennarit, loaferit, ballerinat, nudet avokkaat, slingbackit, yksiväriset saappaat, krokokuvio
  • pienet, laadukkaat korut ja kello


Meillä kuluu kiitettävät määrät käsisaippuaa ja minulla varsinkin käsivoidetta. Pulloja on hyvä olla joka puolella. Dermosilin pumppupullot ovat niin kätevitä, voiteen saa helposti tarvittaessa käsiin.  Käsisaippua sisältää runsaasti glyseriiniä, eikä se kuivata sen takia käsiä. Tuote sopii koko perheelle.  Käsivoide sisältää glyseriinin lisäksi myös sheavoita ja E-vitamiinia. Tykkään Dermosilin voiteissa siitä, että ne levittyvät hyvin, eivätkä jätä tahmaista tunnetta. Nämä tuotteet ovat myös vegaanisia ja tuoksultaan mietoja.

Klassiseen tyyliin ei kuulu mm. räväkät värit, röyhelöt, voimaakkat printit, bändi- tai logopaidat, korokepohjat, tekokuidut tai viskoosi, hyvinlyhyet hameet, lyhyt helma ja hihattomuus yhdessä, ylipäätään liian paljastavat vaatteet..

Peilaan listaa omiin mieltymyksiin. Annan jokaisesta osiosta pisteen sen mukaan osunko niihin.

Selkeät linjat. No, tuota. Löytyy kyllä röyhelöä, mutta periaatteessa puen sellaisen vaatteen kanssa yksivärisen parin. Värimaailma joka asussa on noin kolme väriä. Jos paidassa on printtiä, pyrin rauhoittamaan lopun asun yksivärisenä. Annan tästä puoli pistettä.

Hillityt kuviot? No, sitä voi miettä, omasta mielestäni kyllä. Printtipaidoissani on mielenkiintoisia värejä sekaisin, kuten okrankeltaista ja viininpunaista. Khakinvihreää, valkoista ja harmaata. Ruuduista en erityisemmin välitä, sain kai niihin yliannostuksen kasarilla – vaan enpä tätäkään mene vannomaan etten ruutua koskaan enää päälleni pukisi! Puoli pistettä.


Dermosilin Classic-sarjan jalka- ja glyseriinikäsivoide ovat yöpöydän kaapissa käyttövalmiin. Olen kunnostautunut jalkojen hoidossa nyt talvellakin, ja piparminttua ja eukaleptysta sisältävä, 37-prosenttisesti rasvainen jalkavoide auttaa pitämään kantapäät pehmeinä. Glyseriinikäsivoide on illan viimeinen rutiini, ihan paras kuivien käsien hoitaja, sillä siinä on glyseriiniä 11,25 prosenttia.

Istuvuus on kyllä oikein joka ainoassa vaatteessa. Säilön edelleen joitain pieneksi jääneitä housujani, ja ihmettelen miten ihmeessä olen noihin joskus mahtunut. Mutta en käytä niitä. Liian pienet vaatteet ovat kauhistus. Klassisuuspiste tästä!

Entä värimaailma sitten? Neulepinoja hallitsevat harmaa, musta, kameli, sininen ja valkoinen. Neuleeni ovat myös yksivärisiä. Yhdessä lempparissani, mustassa InWearin neuleessa on isoja pompuloita – minusta se on superihana juuri niiden pompuloiden takia. Palmikkoneuleita tai salmiakkia ei löydy, yliannostus tuli niistäkin nuorena.

Väreissä on löytyy myös khakinvihreää, viininpunaista ja okrankeltaista. Pastellit sen sijaan loistavat poissaolollaan. Mutta pääasiassa värimaailma on hyvinkin klassinen, sillä räväkät värit loistavat poissaolollaan. Kai se on tästäkin puoli pistettä annettava.

Paljastavuus? No ei… En pidä edes shortseja enää julkisesti. Sellaien iltapuku olisi kyllä kaunis, joka paljastaa selän, mutta jossa on hihat. Jos hameenhelma on vähän polvia ylempänä, pitää olla mustat, peittävät sukkikset. Piste tästä!

Mitenkäs ajattomien mallien kanssa mennään? Peruspaitiksia löytyy kyllä, ja muutama tosi kivoilla yksityiskohdilla, hihojen tai kauluksen röyhelöllä. Luen ne kyllä klassisten paitisten joukkoon. Farkkujen malleissa on variaatiota. On pilliä, suoraa, mamia ja poikakaveria. Farkkujen valikoima ei minulla lopultakaan ole kovin suuri, ja todella klassisia. Suoria housuja löytyy muutamat, mutta ei yksiäkään sellaisia, jotka laittaisin ilolla päälleni. Osa niistä on niitä kutistuneita kappaleita. Sitten on niitä nahkiksia. Luetaanko ne nyt klassiseen vai mannermaiseen tyyliin? Ehkä moderniin? Trendikkääseen?

Mekkoni ovat pääosin kuviollisia. Kun tykkään niistä! On yksivärisiäkin, ihania neulemekkoja, joita rakastan. Ajattomuuspisteitä taidan antaa tästä osiosta itselleni puolikkaan.


Deodorantti on herkkä asia! Tavallinen dödö tuppaa kuivattamaan ihoa, varsinkin kesällä, mutta Deo Roll-On ei sitä tee. Se on hellävarainen, mutta tehokas, sillä sen alumiinisuolot muodostavan ihon pinnalle kalvon. Se estää ihon kostumista hikollessa.  Tämän deodorantin teho perustuu kolmen aktiiviaineen yhteisvaikutukseen. Deo Roll-On aktivoituu vartalon lämmöstä, jonka ansiosta siitä tulee paitsi tehokas, myös pitkävaikutteinen.

Ja tuoksu, se on ihana – siitä löytyy kurkun, kukkien ja  hedelmien raikkautta.

*****

Entäpä materiaalit? Kaikkia edellämainittuja löytyy: on silkkiä, villaa, kashmiria ja puuvillaa, mutta – jonon jatkoksi kyllä löytyy myös viskoosia ja polyesteriäkin. Molemmista laaduista löytyvät ihanimmat printtipaitani. Puolikas pistettä tulee tästäkin.

Löytyykö logoja? Chloén tunnistettava kukkalukko löytyy sen kahdesta laukusta ja Guccin kaksois-G myös yhdestä laukusta ja kahdesta vyöstä himmeän kullanvärisenä. Myönnän, että molemmat logot ovat minusta tosi nättejä, kuin koruja. Mutta jos vyössä tai laukussa koreilee logo, korut jäävät minimiin ja huomaamattomaksi. Muissapa laukuissa sitten merkki on hyvin pienellä ja huomaamattomalla, hyvä niin. Annan tästäkin puoli pistettä.


Haluan esitellä suosikkituotteeni, joka on yöpöytäni vakituinen asukki.

Ihana ihonhoitovoide suuressa, puolen litran pumppupullossa on vertaansa vailla, ja tuotteena yksi kaikkien aikojen kosmetiikasuosikkini. Voide levittyy ja imeytyy hyvin, eikä jätä ihoa kosteaksi tai tahmaiseksi. Sen tuoksu on mieto ja hypoparfymoitu, joten se sopii hyvin käytettäväksi hajuveden kanssa. Hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan!

*****

Kengät – kyllä vain, niitä hoidetaan, mutta klassisten mallien lisäksi käytän maihareita, curling-kenkiä, cowboy-malleja, nauhallisia nilkkureita… Kenkämakuni on enemmän moderni kuin klassinen. Korkkareita tulee enää harvoin käytettyä, sitä on tullut niin mukavuudenhaluiseksi. Nilkkurit, tennarit, loaferit ja matalat saappaat ovat korkkareita mieluisampia kenkiä. Eipä siis pistettä tästä!

Pienet korut ja laadukas kello – heh, taitaa mennä toisin päin. Koruni ovat suht suuria ja kelloni todellakin edullisimmasta päästä. En ole koskaan välittänyt siitä onko koru arvokas vai ei. Jos minulla olisi monen tonnin kello, pelkäisin, että kyllästyisin siihen, ja se jäisi käyttämättä. Välillä on kiva kasata ranteeseen rojua tai laittaa isot korvikset, eli taidan olla harakan sukua. Sitä paitsi nykyään on niin ihania korubrändejä, on mistä valita. Eli ei pistettä tästä.

Lopuksi vielä huulivoide – se sisältää kasvipohjaisia öljyjä. Jojoban siemenöljy, hunaja, candelillavaha ja sheavoihoitavat talvihuulet ihanan pehmeiksi. Plussaa Classic-sarjalle myös yksinkertaisen kauniista pulloista, joita voi mieluusti pitää näkyvillä!

*****

No niin, omat pisteeni ovat tässä:  5/10! Pohja on siis aika tukevasti klassisessa pukeutumisessa, josta höystän sitä muista tyyleistä. Ripaus romantiikkaa ja modernia tyyliä tekevät omasta tyylistäni sellaisen, jossa viihdyn. Tuleeko tyylini muuttumaan vuosien myötä? Aivan varmasti jotenkin, mutta hyvät klassiset asiat tulevat pysymään kanssani lopun ikääni.

 

Miten sinä kuvailisit tyyliästi? Onko klassisuus sinun juttusi?