Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Keittiön siivous ja Monica-kaapin kesytys

 

Perusteellinen keittiön siivous on ollut pitkään to do-listalla. Yhdistän tähän vielä seuraajan toiveen siitä miten säilytän pikkusälät. Kirjaston siivous -juttuni oli tosi suosittu Instavideoineen, mutta siinä missä kirjahylly on suurien linjojen vetämistä, keittiössä on todellakin enemmän ilman paikkaa olevia pikkunippeleitä.

Meillä jokaisella taitaa olla Monica-kaappi, eli viitaten Frendien Monica Gelleriin. Hänhän oli maaninen siivoja, mutta niin vain häneltäkin löytyi kaappi, johon oli tungettu kaikkea mahdollista. Meikäläisen Monica-kaappi on mikron alla. Se vaati suurimman huomion, mutta kävin läpi koko keittiön.

Meidän keittiö pähkinänkuoressa: 17 vuotta vanhassa talossa, 16m2, Petran kaapit, uudet Samsungin kylmälaitteet. Pintaremppa tehtiin kaappeihin ja tasoon 2015, vanha säilyttäen.

Keittiömme ei ole mitenkään erikoinen, ihan perus kaappeja ja laatikoita. Kuiva-ainevarastoni on pieni ja vaatimaton, joten vaikka tilaa ei ole kovin paljon, se ei yleensä käsiin räjähtele. Vaikka teenkin ns. jatkuvaa siivousta viikottain, kaappien sisällöt käyn läpi perusteellisemmin kahdesti vuodessa.


Varauduin siivousurakkan Tokmannilta hankituilla säilytysbokseilla. Olen kokenut ne tosi käteviksi. Lisäksi muutama roskapussi ja jätesäkki olivat valmiudessa.

Pyyhin yleensäkaappien ovia Dermosilin keittiöpuhdistusaineella, mutta tällaisissa järeissä siivouksissa käytän ihan vanhaa kunnon Vimiä tai Cifiä. Niillä saa kaikki tummat hankaustahrat ja muut likatahrat kätevästi pois. Pyyhin pinnat vielä hyvin nihkeällä mikrokuituliinalla, ettei jää pesuainejämiä.

Mutta sitten se Monica-kaappi! Ai kamala! Se syö sisäänsä talouspaperirullat, kynttilävaraston, lounasrasiakokoelmani sun muuta. Aika räjähtänyt alkutilanne.

Mikron yläpuolinen kaappi ei ollut ihan niin sotkussa, mutta sieltä löytyi ns. miessälää pattereista pikaliimoihin ja joulukynttelikköjen varalamppuihin.

Kävin hakemassa välillä Tokmannilta lisää säilytyslaatikoita. Siis suuria, nämä ehdin kuvata ennen.

No niin, sotkuiset kaapit saatiin selvitettyä kolmessa tunnissa, eli siinä samassa koko keittiö.

Turhaa roskaa, pahvia, vanhoja jauhoja, paperia, resptisälää sun muuta tuli kolme pussillista, ja kierrätettävää sekajätettä jätesäkillinen! Laitoin surutta pois mm. vanhoja leipäkoreja.

Selvä heikkouteni on maljakot. Niitä on ihan liikaa, alkaa olla vaikeaa saada maljakot kaappeihin mahtumaan… Kaikki maljakot menivät olkkarin tiikkikaappiin. Mitään niistä en raaskinut hävittää. Kuitenkin lempimaljakkoni, Marimekon kirkas tai harmaa Urna on vielä hankkimatta.

Mikron yläpuolella olevaan kaappiin jäivät ne tavarat, jotka sinne kuuluvatkin, eli lasikannut, varapatterit ja pienet lamput. Eipä sinne sitten paljon muuta jäänytkään! Instan videoissa näkyy alkutilanne, kuvaa en hoksannut ottaa.

Mikronaluskaappi sai neljä suurta säilytyslaatikkoa. Ylemmällä hyllyllä on kynttiläsälää – enpä muistanutkaan hankkineeni jouluksi paksuja kynttilöitä! Nyt kynttilät eivät vaeltele pitkin kaappia, varsinkin punaisista jää helposti jälikiä. Alemmalla hyllyllä ovat talouspaperit, laatikko keittiötarvikkeille kuten ihmesienille, teräsvillalle, vessakukille jne. Liäksi lounaslaatikot kuuluvat kaappiin, vien niissä lounasruokani töihin.

Astiakaappeja moititaan nykyaan minusta suotta. Olen aina tykännyt astiakaapista, eikä siellä pidetä mitään turhaa. Säilytämme siellä matalat suuret ja pienet lautaset, kahdenlaiset juomalasit, Pentikin mukit, situunapusertimen ja muutaman mitta-astian. Siinä se. Jos jotain tarvitsee pestä käsin, se mahtuu kuivumaan kaappiin.

Astioissa ei ollutkaan mitään järjestämistä, jäljellä ovat vain jokapäiväisessä käytössä olevat. Niiden paikka on kätevästi astianpesukoneen päällä olevassa kaapissa.

Pellavaservettejä on sen sijaan kertynyt niin paljon, että niille raivasin toisenkin matalan laatikon. Instasta näkyy vielä näistä lisää juttua.

Olipa se palkitsevaa, mutta huh, miten kova homma! Mukavaa hommaa tosin tehdä ajan kanssa! Vielä on yksi miessälälaatikko läpikäytävänä, kunhan siippa ehtii töistä kotiin.

Nyt muuten hoksasin, että sellaista pientä silpputavaraa ei juurikaan ole. Olen aika tehokkaasti päässyt eroon turhasta, ja nyt lähtivät viimeisetkin nippelit.

Kuinka usein sinä käyt keittiön kaappeja ja laatikoita läpi?

Leipiä ja pellavia

 

Kaupallinen Brand Ambassador-yhteistyö Balmuir

 

Minä rakastan leipää. Mitenkäs te?

Välillä tuntuu siltä, että leivästä on tehty aikamoinen peikko. On vehnää, on hiilaria, turvottaa ja lihottaa. Silti suomalainen rakastaa leipää. Se vaan kuuluu suomalaisen ruokavalioon, sanotaan siitä sitten mitä tahansa. 

Omat lempileipäni tällä hetkellä ovat kauraisia. Ruista syön vähän myös, varsinkin näkkärissä. Silloin tällöin herkuttelen myös vehnäleivällä, pieniä vatsanväänteitä uhmaten.

Välillä tekee mieli iltateetä leivän kanssa. Keittiössä on mukava puuhailla, kun on ympärillä kauniita asioita, kuten astioita, kukkia ja tekstiilejä. Balmuirin pellavaisissa keittiötekstiileissä on ruutuja, ja ne sopivat yhteen myös vanhojen tekstiilieni kanssa. Kun pitää väriskaalan muutamassa värissä, kaikki sopii kaiken kanssa yhteen.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchenBalmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Leipään liittyy lämpimiä muistoja.

Ystäväni äiti leipoi leivinuunssa ihania ruisleipiä, joita hän usein sujautti mukaan, kun lähdin yökylästä kotiin. Maalaistaloissa leivottiin paljon, ja olin joskus vähän pahoillani, kun meillä ei ollut leivinuunia.

Vaan olihan meillä leipäkone! Se oli hauska, ja sillä sai aamuksi ihanan lämpimäisen. Se oli niitä kasarin villityksiä, harmi, kun lepominen sillä jäi kuin itsestään pois.

Meillä kotona syötiin paljon ruisleipää, ja itse rakastin näkkäriä yli kaiken. Paahtoleipä kuului myös suosikkeihin. Vaaleat, pullamaiset vehnäleivät sen sijaan eivät erityisen paljon olleet mieleeni, eivätkä ne edelleenkään kuulu arkeen. Äiti teki itse paljon sämpylöitä, ja ai, miten edelleenkin rakastan kuumaa, tuoretta sämpylää lähes suoraan uunista. Päälle pitää laittaa ehdottomasti voita ja juustoa.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen
Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Unkarissa leivän sai kahdellakymmenellä forintilla, eli muutamalla pennillä opiskeluvuotetani 1990-91.

Muistan vieläkin sen maun. Se oli ihan hyvää tuoreena, mutta sitten menetti makunsa jo seuraavana päivänä.En muista oliko meillä opiskelijoilla paahdinta käytössämme? Juustohöylän toin kuitenkin mukanani Suomesta.

Kun lähdimme kotiin, sanoin opiskelukavereilleni, että vien juustohöylän mukanani. Nousi kova häly: mistä tiedät, että se on sinun? Näytin höylässä olevaa logoa: Hackman. Niinpä. Juustohöylä lähti mukaan.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Opiskeluaikoina harrastettiin iltateetä, ja se tapa oli myös meillä kotona. Rakastin kastaa näkkäriä maitoteehen, kun voi hieman suli teen pinnalle. Iltateelle kuuluivat myös lämpimät leivät, tuo edelleen pintansa pitävä 70-luvun retroherkku.

Vaan milloin leipä alkoi olla vatsalle hankala?

Siitä on muutama vuosi aikaa, kun vatsa alkoi aina turvota kiusaksi asti. En halunnut luopua leivästä, vaan etsiä sellaisen version, joka sopii. Leivästä luopuminen ei käynyt mielessäkään, vaan en halunnut vatsan turvotuksestakaan kärsiä. Nyt olen syönyt reilun vuoden kauraleipää pieniä sivupolkuja lukuunottamatta. Olen huomannut, että kun pitää vatsan hyvässä kunnossa, se kestää hyvin pienet syrjähypyt vaalean leivän tai vaikka kermavaahdon pariin.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen
Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Mistä leivistä sitten pidän?

Ehdoton ykkösleipä on Salosen Kaura-siemenpala. Se menee kaupasta heti, kun hyllyyn tulee. Jos osun paikalle hyvään aikaan, saatan ostaa neljäkin pakettia, ja laitan leivät pakkaseen. Meillä ei tule tällä systeemillä koskaan leipähävikkiä. Nykypaahtimet ovat niin mahtavia, kun niissä on sulatustoiminto. Leivän pinnasta tulee rapea, kun sisus on ihanan pehmeä.

Kakkospaikkaa pitää Leivon Leipomon Pro Siemen & Kaura. Se on paahdettuna ja appelsiinimarmeladin kanssa maailman paras paahtoleipä. Aika hyvä kilpailija on Vaasan 100% Kaura, joka on pyöreä, hyvänmakuinen leipä.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen
Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Ruisleipien kunkku on Vaasan Ruispala, ja jos oikein haluaa hifistellä, Ohut Herkku. Siitä tein joskus postauksen, mutta se on jopa liian hyvää, sitä tekee mieli syödä vähän liikaakin.

Näkkärit ja hapankorput ovat nekin vastustamattomia. Maukas-näkkäri ja Pieni pyöreä vuorottelevat meidän kauppalistallamme, nyt on menossa Pieni pyöreä-kausi.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Vaaleista herkkuleivistä lempparini ovat ehdottomasti arinarievä ja myslileipä, varsinkin Lidlin versio, ah, parempaa ei olekaan!

Leipä ei sinänsä lihota, vaan sen päälliset. Itse rakastan sulatejuustoa niin paljon, että laitan sitä rasvalevitteiden tilalta. Myös kalkkunaleikkele (Snellmannin tietysti), kurkku, tomaatti ja salaatti ovat vakkaripäällysteitä.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen
Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Koska keittiössä tulee vietettyä aikaa (kirjoitan tätäkin postausta keittiössä), sen viihtyisyys on todella tärkeää. Reilu vuosi sitten remontoimme keittiön, tammikaapit ja kirsikkapuisen tason säilyttäen. Olen viihtynyt todella hyvin valkoinen-harmaa-tumma puu -värimaailmassa.

Jos muuta silittämistä inhoankin, keittiöpyyhkeiden rakastan. Olen keräillyt pikku hiljaa harmaa-valkoisia keittiöpyyhkeitä. Myös pellavaiset lautasliinat ovat ahkerassa käytössä, sillä tykkään kattaa arkenakin nätisti.

Balmuirin kevään uutuustekstiilejä ovat St. Andrews-lautasliina ja keittiöpyyhe. Niitä on saatavana myös vaaleansiniruutuisena. Suloinen vaaleanpunainen väri on myös kaunis pieninä väripilkkuina keittiössä, kuten myös keittiöpyyhkeenä.

Erisävyisiä harmaita on kiva yhdistellä, ja meleeratut vaaleanharmaat lautasliinat ovat kauniit ja raikkaat. Esiliinoja on hyvä omistaa pari kappaletta, sillä minulla on toinen yleensä pesussa. Kuvissa näkyy meleerattu vaaleanharmaa puoliessu.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Tässä hektisessä maailmassa ja kiireissä on ihanaa, että on muutama asia, jotka maadoittavat ja rauhoittavat. Koti, oma turvapaikka. Kauneus ympärillä, luonto, pienet, omat tärkeät asiast. Hiljaisuus. Iltatee, hyvänmakuinen leipä ja pellavainen lautasliina.

 

*sisältää mainoslinkkejä