Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Leipiä ja pellavia

 

Kaupallinen Brand Ambassador-yhteistyö Balmuir

 

Minä rakastan leipää. Mitenkäs te?

Välillä tuntuu siltä, että leivästä on tehty aikamoinen peikko. On vehnää, on hiilaria, turvottaa ja lihottaa. Silti suomalainen rakastaa leipää. Se vaan kuuluu suomalaisen ruokavalioon, sanotaan siitä sitten mitä tahansa. 

Omat lempileipäni tällä hetkellä ovat kauraisia. Ruista syön vähän myös, varsinkin näkkärissä. Silloin tällöin herkuttelen myös vehnäleivällä, pieniä vatsanväänteitä uhmaten.

Välillä tekee mieli iltateetä leivän kanssa. Keittiössä on mukava puuhailla, kun on ympärillä kauniita asioita, kuten astioita, kukkia ja tekstiilejä. Balmuirin pellavaisissa keittiötekstiileissä on ruutuja, ja ne sopivat yhteen myös vanhojen tekstiilieni kanssa. Kun pitää väriskaalan muutamassa värissä, kaikki sopii kaiken kanssa yhteen.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchenBalmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Leipään liittyy lämpimiä muistoja.

Ystäväni äiti leipoi leivinuunssa ihania ruisleipiä, joita hän usein sujautti mukaan, kun lähdin yökylästä kotiin. Maalaistaloissa leivottiin paljon, ja olin joskus vähän pahoillani, kun meillä ei ollut leivinuunia.

Vaan olihan meillä leipäkone! Se oli hauska, ja sillä sai aamuksi ihanan lämpimäisen. Se oli niitä kasarin villityksiä, harmi, kun lepominen sillä jäi kuin itsestään pois.

Meillä kotona syötiin paljon ruisleipää, ja itse rakastin näkkäriä yli kaiken. Paahtoleipä kuului myös suosikkeihin. Vaaleat, pullamaiset vehnäleivät sen sijaan eivät erityisen paljon olleet mieleeni, eivätkä ne edelleenkään kuulu arkeen. Äiti teki itse paljon sämpylöitä, ja ai, miten edelleenkin rakastan kuumaa, tuoretta sämpylää lähes suoraan uunista. Päälle pitää laittaa ehdottomasti voita ja juustoa.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen
Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Unkarissa leivän sai kahdellakymmenellä forintilla, eli muutamalla pennillä opiskeluvuotetani 1990-91.

Muistan vieläkin sen maun. Se oli ihan hyvää tuoreena, mutta sitten menetti makunsa jo seuraavana päivänä.En muista oliko meillä opiskelijoilla paahdinta käytössämme? Juustohöylän toin kuitenkin mukanani Suomesta.

Kun lähdimme kotiin, sanoin opiskelukavereilleni, että vien juustohöylän mukanani. Nousi kova häly: mistä tiedät, että se on sinun? Näytin höylässä olevaa logoa: Hackman. Niinpä. Juustohöylä lähti mukaan.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Opiskeluaikoina harrastettiin iltateetä, ja se tapa oli myös meillä kotona. Rakastin kastaa näkkäriä maitoteehen, kun voi hieman suli teen pinnalle. Iltateelle kuuluivat myös lämpimät leivät, tuo edelleen pintansa pitävä 70-luvun retroherkku.

Vaan milloin leipä alkoi olla vatsalle hankala?

Siitä on muutama vuosi aikaa, kun vatsa alkoi aina turvota kiusaksi asti. En halunnut luopua leivästä, vaan etsiä sellaisen version, joka sopii. Leivästä luopuminen ei käynyt mielessäkään, vaan en halunnut vatsan turvotuksestakaan kärsiä. Nyt olen syönyt reilun vuoden kauraleipää pieniä sivupolkuja lukuunottamatta. Olen huomannut, että kun pitää vatsan hyvässä kunnossa, se kestää hyvin pienet syrjähypyt vaalean leivän tai vaikka kermavaahdon pariin.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen
Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Mistä leivistä sitten pidän?

Ehdoton ykkösleipä on Salosen Kaura-siemenpala. Se menee kaupasta heti, kun hyllyyn tulee. Jos osun paikalle hyvään aikaan, saatan ostaa neljäkin pakettia, ja laitan leivät pakkaseen. Meillä ei tule tällä systeemillä koskaan leipähävikkiä. Nykypaahtimet ovat niin mahtavia, kun niissä on sulatustoiminto. Leivän pinnasta tulee rapea, kun sisus on ihanan pehmeä.

Kakkospaikkaa pitää Leivon Leipomon Pro Siemen & Kaura. Se on paahdettuna ja appelsiinimarmeladin kanssa maailman paras paahtoleipä. Aika hyvä kilpailija on Vaasan 100% Kaura, joka on pyöreä, hyvänmakuinen leipä.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen
Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Ruisleipien kunkku on Vaasan Ruispala, ja jos oikein haluaa hifistellä, Ohut Herkku. Siitä tein joskus postauksen, mutta se on jopa liian hyvää, sitä tekee mieli syödä vähän liikaakin.

Näkkärit ja hapankorput ovat nekin vastustamattomia. Maukas-näkkäri ja Pieni pyöreä vuorottelevat meidän kauppalistallamme, nyt on menossa Pieni pyöreä-kausi.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Vaaleista herkkuleivistä lempparini ovat ehdottomasti arinarievä ja myslileipä, varsinkin Lidlin versio, ah, parempaa ei olekaan!

Leipä ei sinänsä lihota, vaan sen päälliset. Itse rakastan sulatejuustoa niin paljon, että laitan sitä rasvalevitteiden tilalta. Myös kalkkunaleikkele (Snellmannin tietysti), kurkku, tomaatti ja salaatti ovat vakkaripäällysteitä.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen
Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Koska keittiössä tulee vietettyä aikaa (kirjoitan tätäkin postausta keittiössä), sen viihtyisyys on todella tärkeää. Reilu vuosi sitten remontoimme keittiön, tammikaapit ja kirsikkapuisen tason säilyttäen. Olen viihtynyt todella hyvin valkoinen-harmaa-tumma puu -värimaailmassa.

Jos muuta silittämistä inhoankin, keittiöpyyhkeiden rakastan. Olen keräillyt pikku hiljaa harmaa-valkoisia keittiöpyyhkeitä. Myös pellavaiset lautasliinat ovat ahkerassa käytössä, sillä tykkään kattaa arkenakin nätisti.

Balmuirin kevään uutuustekstiilejä ovat St. Andrews-lautasliina ja keittiöpyyhe. Niitä on saatavana myös vaaleansiniruutuisena. Suloinen vaaleanpunainen väri on myös kaunis pieninä väripilkkuina keittiössä, kuten myös keittiöpyyhkeenä.

Erisävyisiä harmaita on kiva yhdistellä, ja meleeratut vaaleanharmaat lautasliinat ovat kauniit ja raikkaat. Esiliinoja on hyvä omistaa pari kappaletta, sillä minulla on toinen yleensä pesussa. Kuvissa näkyy meleerattu vaaleanharmaa puoliessu.

Balmuir, pellava, lautasliina, keittiöpyyhe, maalaiskeittiö, countrykitchen

Tässä hektisessä maailmassa ja kiireissä on ihanaa, että on muutama asia, jotka maadoittavat ja rauhoittavat. Koti, oma turvapaikka. Kauneus ympärillä, luonto, pienet, omat tärkeät asiast. Hiljaisuus. Iltatee, hyvänmakuinen leipä ja pellavainen lautasliina.

 

*sisältää mainoslinkkejä

Unelmatalo: miten nyt sisustaisin, jos antaisin haaveille vallan?

 

 

Tunnustan  – kuuden tunnin opetuspäivän jälkeen pää tarvitsi hieman tuulettumista, joten ajelin Vantaan Cobelloon. Se on ykköskauppa sisustuksen saralta minulle pääkaupunkiseudulla, ja rakastan yksinkertaisesti kaikkea, mitä se tarjoaa. Vaikka ei ostaisikaan mitään, katseltavaa riittää ja inspiroitumista myös. Persoan suuria sohvia, muhkeita lamppuja, tyynyröykkiöitä ja jättimäisiä vaaseja. 

Ostin kaksi keittiöpyyhettä. Keittiöpyyhkeissä on sitä jotain. Ne pitää olla matchy-matchy. Äiti toi kerran Liettuan-reissultaan minulle puoli tusinaa pellavaisia, valkoisia pyyhkeitä, ihan paras tuliainen. 

Cobellon-käynti oli paitsi visuaalista juhlaa, myös inspiraatio. Otetaan nyt vaikka tuo meidän keittiö. Olen kovin kauneudenjanoinen ihminen, ja nautin kauniista asioista myös arjessa. Vaikka keittiön sisustuksessa harvoin mitenkään radikaalisti muuttuu, pidän esimerkiksi keittiöstämme sellaisena kuin se on tällä hetkellä. Silloin tällöin pitää kuitenkin päästää haaveet valloilleen, tyyliin ”sitku tulee se lottovoitto”.

Mutta mitä tekisin eri tavalla, jos saisi sisustaa unelmatalonsa uudelleen?

keittiö, sisustus, maalaiskeittiö

Tulin siis iltapäivällä kotiin, otin pari tulppaanin oksaa olkkarin kimpusta, ja siirsin ne keittiöön Pentikin kivaan pikku maljakkoon. Miestä (ja noutoruokaa) odotellessa lueskelin Cobellosta saatua Artwoodin kevään sisustuskatalogia. Katalogi oli täydellinen. Voi että, mitkä haaveet se herätti.

Jos nyt rakentaisimme ja saisin sisustaa alusta, laittaisin luultavasti Artwood-inspiroidun kodin. Ei mitään pientä, ei hentoa, ei sisustusesineitä, vaan suuria kalusteita, mustaa, valkoista, beigeä, ruskeaa, materiaaleina nahka, pellava, puuvilla, rottinki, tumma metalli. Ai että!

Artwoodin tyylissä on myös valtavia sohvia ja lamppuja. Niin ihania. Voisinpa astua sisään katalogiin. Tuskaa ei helpottanut yhtään se, että katalogi oli kuvattu meren rannalla olevassa talossa. Kuvissa ei ollut Adirondackeja, mutta omassa talossani olisi. Tummanharmaat.

Välillä vähän harmittaa elää valintojen kanssa, jotka teki kaksikymmentä vuotta sitten. En enää valitsisi näin romanttistyylisiä kalusteita, vaan todella maskuliinisia, suoralinjaisia, mutta muhkeita. Kotimme kalustevalinnoista on hauskoja muistoja. Muistan edelleen sen innon, kun valitsin esimerkiksi erkkerin sohvia. Kun ne tulivat, talo oli lähes tyhjä vielä. Ja voi että olin onnellinen niistä. Minusta on kuva tyhjässä olohuoneessa istumassa sohvassa ja näyttämässä voitonmerkkiä…

Mutta valinnat ovat valintoja. Vuoden 2003 valinnat olivat sitä aikaa, ja niitä ihania brändejä, joita nyt Suomesta saa, ei saanut silloin. Ja hei, olen oikeasti edelleen tyytyväinen kotimme ulkonäköön.

No mutta millaisen talon sitten laittaisin, jos voisin? Voi kuulkaa…

Haluaisin edelleen puutalon, vähän sellaisen amerikkalaisen rantatalon tyyppisen, suuren ja vaalean talon, jossa on paljon ikkunasyvennyksiä ja erkkereitä. Terassi kiertäisi taloa, sisääntulossa olisi keinu katosta roikkumassa.

Eteinen olisi amerikkalaisittain korkea. Keittiö olisi harmaa-musta-valkea, keskellä kutsuva suuri saareke korkeine tuoleineen, sekä aamiaisnurkkaus. Olohuone olisi nurkan takana, mutta silti se olisi yhteydessä keittiöön. Olohuoneessa olisi valtavat sohvat ja tietenkin takka. Ihan hirveästi tyynyjä sohvilla ja nojatuoleilla, ja pari sivu- tai konsolipöytää, joilla majailisi suuria lamppuja.

Talossa olisi tietenkin pimennettävä elokuvahuone upottavine sohvineen ja valkokankaineen, kuntosali ja kirjasto. Lattiat olisivat hyvin tummanruskeat, lattialistat korkeat ja valkoiset. Seinien värit olisivat murrettuja harmaita, myyränruskeaa ja taitettua valkoista.

Makkarissamme olisi pylvässänky (Artwoodilla on makee, moderni, musta sänky), ja huoneen yhteydessä olisi molemmille oma vaatehuone. Ja kylppäri tietysti sadesuihkuineen. Saunasta en välitä, se ei haavetalooni kuulu välttämättä.

Lisäksi taloon kuuluisi vierashuone. Ja huom! -keittiössä olisi työpiste asioiden hoidolle. Näin Instassa jossakin feedissä sellaisen, ja se näytti ihan hurjan hauskalle. Eli ei enää erillistä työhuonetta. Keittiöön haluaisin muuten puusohvan, se olisi kotoisa ja hauska yksityiskohta.

Terassi olisi suuri, osaksi katettu, polyrottinkikalusteet sohvineen ja ruokaryhmineen, auringonottolaverit ja kiva, roikkuva tuoli olisivat ihan must. Ja tietenkin grilli kuuluu terassille.

Makuuhuoneessa olisi ehdottomasti kaukosäätimellä liikkuvat, pimentävät verhot, ja telkkari jotenkin upotettuna piiloon, josta sen saisi näkyviin. Nimittäin jos haluaisi viettää koko päivän sängyssä Netflixin äärellä. Kaikkea pitää ajatella.

Yhden poikkeuksen voisin täydelliseen Artwood-tyyliin tehdä. Upeat, punaiset persialaismatot voisivat olla upeat. Taidan olla isäni tytär, sillä hän rakastaa persialaisia mattoja.

Jos joku ihmettelee, mikä ihmeen Artwood, kyseessä on vuonna 1969 perustettu ruotsalainen brändi. Ruotsalainenpa tietysti, siellä on kertakaikkisen ihanat sisustustuotteet ja huonekalut. Nykyisessä kodissammekin on aika paljon ruotsalaisia kalusteita, mm. nuo keittiön pöytä ja tuoli, Lundberg´s Möblerin Wilma-sarjaa. Mutta jos Artwood kiinnostaa, täällä voit fiilistellä uutta kevätkatalogia.

Aika jännä, miten periaatteessa sisustusmaku on tehnyt aikamoisen käännöksen. Oli vaalea romanttinen periodi, ja nyt on sitten tämä maskuliininen, tumma kausi. Toki jos hyvin käy, on vielä se eläkekoti sisustettavana. Olen uhonnut, että siitä tulee sitten vielä ihan toisenlainen kuin tämä nykyinen. Mutta missä se tulee olemaan, sitäpä ei vielä tiedä.

Instan puolella on muuten käynnissä Syster P:n koruarvonta, käy osallistumassa ja tägää kaverisikin. Voitte voittaa itsellenne Sister Power-rannekkeet!

Millainen olisi sinun unelmatalosi, jos antaisi haaveilleen vallan?